Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.
Minullekin on käynyt niin. Nimittäin olen huomannut pian tavaran poistamisen jälkeen, että olisinkin tarvinnut sitä. Hankin joskus 2000-luvun alkupuolella ruotsalaisesta huonekaluketjusta kaksi vanerista laatikostoa, yhden omille toimistoromppeilleni, toisen puolison. Kussakin
Kun pyydetään miesten talvivaatteita, hyväntahtoinen tuo vaatejakeluun puoli pulloa hajuvettä ja sydvestin. Kyllähän jossain täytyy olla turvapaikanhakija, joka tahtoo tuoksua hyvälle lähtiessään sadesäässä kalastamaan! Jos pyydetään sampoota ja hammastahnaa, niin tokihan apua on myös parista hiukan avatusta hotellipakkauksesta?
Liityin viime vuoden syyskuussa Siivouspäivän järjestämään Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan. On aika kysyä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä.
Kodin tavaroiden järjestämiseen liittyvien taitojen määrä ja näkymättömyys selittävät, miksi naisten ja miesten työnjako kodeissa on niin sitkeä säilymään jopa silloin, kun puolisot pyrkivät työn tasapuolisempaan jakamiseen.
Siivouspäivä on tapahtuma, joka muuttaa koko Suomen isoksi kirpputoriksi. Myyntipaikan voi useimmilla paikkakunnilla laittaa pystyyn melkein minne vain, kunhan noudattaa
Tiedättekö sen ihanneminän, joka laittaa tekemään kaikenlaista kummaa? Se ostelee epäkäytännöllisiä korkokenkiä (koska keikkuu niissä sujuvasti päivät pitkä), tahtoo kokeilla pakurikääpää (koska haluaa olla terveystrendejä seuraava ihminen) tai hankkii parvekekukkia (onhan niin ihanaa istua kesäiltana viihtyisällä parvekkeella).
Ylioppilaskeväänä aloin virkata pitsikuvioista päivänpeitettä. Olin niin koukussa, että kuljetin käsityötä mukanani jopa baareissa ja terasseilla. Kesätyössä tutustuin islantilaiseen nordjobbaajaan Solveigiin, jolle virkkausaddiktioni edusti kaurismäkeläis-suomalaista outoutta. Kesä oli poikkeuksellisen kuuma, joten istuskelimme terasseilla aika paljon. Emme kuitenkaan niin paljon, että olisin saanut työstä valmiiksi edes neljännestä, kun innostukseni jo hiipui. Talletin virkkuutyön lankoineen kaappiin.
Olen viime aikoina ajatellut tavaroita, joissa säilytetään tavaroita. Yksi länsimaisen nykykulttuurin piirre on, että tavaran säilyttäminen on oma asiantuntemuksen ja teollisuuden alansa. Meillä on ylikansallisia liikeketjuja – vaikkapa Ikea tai The Container Store – joiden ainoa tai merkittävä tehtävä on valmistaa ja myydä säilyttämiseen soveltuvia esineitä. Sisustamisen ja järjestämisen ammattilaiset jakavat oppejaan kirjoissa, tv-ohjelmissa, YouTube-videoilla, podcasteissa ja blogeissa.
Kotien raivaajat ja järjestämisentusiastit kautta Internetin ovat viime aikoina intoilleet vaatteiden viikkaamisesta. Olen itsekin lietsonut innostusta täällä. Trendin harjalla on asetella vaatteet ja muut tekstiilit pinojen sijasta riveihin. Rivittämisellä on monia etuja: rivit pysyvät pinoja helpommin siisteinä, tekstiileistään saa yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ja ne mahtuvat pienempään tilaan.
Erään vintinomistajan tarina: ”Puolisoni rakastaa järjestystä: tavarat laitetaan iltaisin paikoilleen, pöydillä ei ole epämääräisiä kasoja ja pyykit viikataan kaappeihin heti,
Teimme kesäkuussa yhdeksän päivää kestäneen matkan eteläiseen naapurimaahan. Olimme liikkeellä anopin piskuisella autolla (omaa ei ole) ja etappeja oli kolme. Takakonttiin piti mahduttaa kuopuksen rattaat ja viisihenkisen perheen matkatavarat yhdessä matkalaukussa. Tällä kertaa päätin kokeilla pakkaamista KonMari-tyylillä viikaten.
