Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.
Kun lapset kasvavat, tulee vastaan kysymys siitä, mitä heidän leluilleen, koulukirjoilleen ja vaatteilleen pitäisi tehdä. Voiko ne kierrättää vai ovatko ne erityisiä muistoesineitä, jotka tulee varastoida vintille tai jopa museoida
Black Friday -alepäivä sai minut ajattelemaan säästämistä ja sen suhdetta tavaran vähentämiseen ja ylipäätään yksinkertaisempaan elämään. Musta perjantai tulee Yhdysvalloista. Kyseessä on kiitospäivän jälkeinen alennusmyynti, joka starttaa joulumyynnin. Kaupat aukeavat aamutuimaan ja pitävät ovensa auki yöhön asti.
Esikoisen odotusaikana lueskelin isille tarkoitettua synnytysopasta. Erityisen hyödyllinen oli luku nimeltä ”Vauvanvaatteiden lyhyt oppimäärä”. Siinä selostettiin käytännönläheisesti kietaisupaidat, puolipotkarit ja haalarit sekä niiden pukemisen tekniikat. Kaikki tuo tieto oli minulle lapsettomana ihmisenä yhtä uutta kuin kenelle tahansa odottavalle isälle.
Amerikkalaisen ekonomistin ja sosiologin klassikkoteos The Theory of the Leisure Class vuodelta 1899 kuvasi joutilasta luokkaa, jonka elämäntapaa leimasi kerskakulutus ja vapaa-ajan suuri määrä. Joutilaisuus oli yläluokan keino erottautua työtä tekevistä alemmista luokista. Aiemmin oletettiin, että talouden kasvu johtaisi joutilaan elämän yleistymiseen länsimaissa. Kävi toisin.
Mitä kaikkea voi jättää ostamatta ja olla ilman? Entä mitä voi korvata jollakin ilmaisella tai kestoversiolla? Näin kysyttiin Paikka kaikelle -ryhmässä. Vastauksena ryhmän jäsenet keksivät 134 tavaraa, joita ilman pärjää, jotka voi korvata toisella (usein monikäyttöisemmällä) tai joita ei tarvitse heittää pois käytön jälkeen.
Tiedättehän Solsidanin, ruotsalaisen keskiluokan kipupisteitä käsittelevän satiirisen tv-sarjan? Viimeisimmässä jaksossa Annalla on ongelma vanhempiensa kanssa. Nämä nimittäin antavat Annan Wilma-tyttärelle liikaa karkkia, ostavat hänelle pyytämättä leluja sekä nappaavat itselleen kaikki vanhempien suunnittelemat kivat tekemiset.
Minulla on terveisiä Marja Hintikka Live -ohjelman tekijöille. Sotkuisuuteen ja siisteyteen liittyvät stereotypiat ovat meissä todella syvällä. Niiden lieventäminen ei käy nips naps nettikilpailulla, jos samalla ei mietitä, miten luodaan toisia tukeva, ei repivä, ilmapiiri.
Kirjoitin viime viikolla siitä, että osa turvapaikanhakijoille lahjoitetuista vaatteista on niin kehnossa kunnossa, ettei niitä voi kuin heittää pois. Kirjoitukseni
Kun pyydetään miesten talvivaatteita, hyväntahtoinen tuo vaatejakeluun puoli pulloa hajuvettä ja sydvestin. Kyllähän jossain täytyy olla turvapaikanhakija, joka tahtoo tuoksua hyvälle lähtiessään sadesäässä kalastamaan! Jos pyydetään sampoota ja hammastahnaa, niin tokihan apua on myös parista hiukan avatusta hotellipakkauksesta?
Liityin viime vuoden syyskuussa Siivouspäivän järjestämään Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan. On aika kysyä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä.
Kodin tavaroiden järjestämiseen liittyvien taitojen määrä ja näkymättömyys selittävät, miksi naisten ja miesten työnjako kodeissa on niin sitkeä säilymään jopa silloin, kun puolisot pyrkivät työn tasapuolisempaan jakamiseen.
