Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.
Maikkarin syksyllä esittämän mainion Kaaoksen kesyttäjät -ohjelman jälkimainingeissa kuulen nykyään yhden sun toisen huokaavan, että tulisipa meillekin tuollainen tiimi raivaamaan roinat. Mutta mitä jos voisit tehdä saman itse kotona? Kaaoksen
“If a cluttered desk is a sign of a cluttered mind, of what, then, is an empty desk a sign?” Albert Einsteinillä oli roinainen työpöytä. Hänen suuhunsa laitettu tokaisu kyseenalaistaa siisteyden hyödyt ja järjestelmällisten ihmisten ajattelukyvyn. Lausahduksella on voimaa, kun se tiedetään neron sanomaksi.
Oletko koskaan unohtunut selaamaan Instagramia tai Twitteriä pidemmäksi aikaa kuin suunnittelit? Oletko julkaissut profiilissasi omakuvan? Olet sortunut digitaaliseen masturbaatioon, hyi hyi.
Jos siis kutsuu tavaraa läskiksi, mitä oikeastaan tulee sanoneeksi? Että tavarapaljoudessa elävä ihminen ei pysty hillitsemään itseään? Että hän on heikko ja moraaliton epäonnistuja?
Hukutamme lapset leluihin, koska lapset ovat meille tärkeitä ja haluamme tarjota heille parasta. Kulttuurissamme leikki symboloi hyvää lapsuutta ja lelu symboloi leikkiä.
Sannan asunto on kaaos: lattioilla ja pöydillä on roskaa, astioita ei tiskata, lapsi saa syödäkseen lähinnä valmisvelliä. Sanna itse selviää väsymyksestään vain juomalla tölkkitolkulla energiajuomaa. Nyt rouvasväki saapuu siivouskoreineen tähän vähäosaiseen kotiin tarkoituksenaan saada Sannan elämä raiteilleen.
Kaikkialta tursuaa tekstiiliä, mutta mitään päälle pantavaa ei ole. Vähemmän on kuitenkin enemmän, usko pois. Tutkiva ammattijärjestäjä nimittäin toteutti ihmiskokeen, jonka kohteena oli itse.
… eli miten saat aikataulut hallintaan ja sähköpostin tyhjäksi.
Jos sinulle luvattaisiin, että tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämääsi karsimalla maallisen omaisuutesi minimiin, tarttuisitko lupaukseen?
Laura Honkasalon kirjassa Sinun lapsesi eivät ole sinun idealistiset vanhemmat antavat lapsilleen joululahjaksi kirjaston lainakirjoja. Vaikka tällainen lahja sinänsä sopii joulun pyyteettömään henkeen, ymmärtää lukija, että tämän enempää joululahjan antaminen ei voisi mennä väärin.
Joulu vetoaa meissä tunteisiin, aistikokemuksiin, lapsuuden muistoihin sekä hyvän lapsuuden ja vanhemmuuden ideaaleihin, jotka kaikki on myös taitavasti tuotteistettu markkinakoneistojen toimesta. Joulun kaupallisuutta kuuluu arvostella, mutta sitä on vaikea vastustaa käytännössä.
