Näin raivattiin Suomen ”kaamein” lapsiperheen koti

Järjestäjän urani jännittävin keikka oli viime viikolla espoolaisessa kodissa. Tarina oli sinänsä tavallinen: ruuhkavuosissa tempoileva pikkulapsiperhe ja muuttokuorman kesken jäänyt purku (lue koko tarina täältä). Juuri tällaisissa tilanteissa epäjärjestys iskee.

Erikoisen keikasta teki kuitenkin se, että paikalla oli myös Marja Hintikka Live -ohjelman  toimitus kuvaajineen. Perhe oli nimittäin voittanut MHL:n supersiivoustiimin käsittelyn Suomen kaamein lapsiperheläävä -kilpailussa. Itse päädyin paikalle siksi, että aiemmin syksyllä bloggasin kilpailusta ja siitä, miten sotkuisia koteja esittävien kuvien jakaminen voidaan tehdä hyvässä hengessä. (Siksipä sana ”kaamein” on otsikossa lainausmerkkeissä ja ”läävästä” en tässä tapauksessa suostu puhumaan ollenkaan.)

Omaksi tehtäväkseni valikoitui perheen äidin Saran ompelutarvikkeiden ja työtilan järjestäminen vanhempien makuuhuoneessa. Sara opiskelee tekstiilialaa ja toimii myös yrittäjänä kotoa käsin. Lisäksi hän pyörittää vapaaehtoistyönä kestovaippalainaamoa. Materiaalia siis riitti! Kaikelle piti löytää paikat, saada ompelupiste käyttöön ja samalla kiinnittää huomiota siihen, että tilassa on myös mukava nukkua.

Ennen

Tästä lähdettiin. Vasemmalla kuvassa on lankahylly ja näkyypä sen reunassa myös tv-kameran jalusta, jota käytettiin näppäränä jätesäkkitelineenä. Keskellä on työpöytä, siis jossain tuolla muuttolaatikoiden alla. Oikealla on kangashylly, josta Sara halusi kankaat laatikoihin suojaan pölyltä.

Onneksi ehdimme Saran kanssa suunnilleen katsoa, mitä kaikkea huoneesta löytyy ennen kuin kuvausryhmän aikataulut puskivat päälle. Ammattijärjestäjä ei nimittäin raivaa tai järjestä ilman asiakasta kuin enintään tv-ohjelmaa varten.

Kun Saraa tarvittiin muualla, sain raivauskavereiksi MHL:n tähdet. Marja Hintikka ja Jenny Lehtinen kunnostautuivat järkkääjinä: Marjassa oli ilmeistä sisustajan vikaa ja Jenny suoriutui kymmenen pisteen arvoisesti antamastani askartelutehtävästä. Samalla pääsin jakamaan kaikille tavaran vähentämisen ilosanomaa. Itse kun olen sillä tavalla outo, että inspiroidun epäjärjestyksestä ja siinä piilevistä mahdollisuuksista.

Järkätty lankahylly ja Marja, aina yhtä säteilevänä vaikka on juuri tullut pesemästä vessaa. Heikki tutkii sängynaluslaatikoita (jos muuten olet kaltaiseni eli laiska siivoamaan, älä säilytä mitään sängyn alla, se nostaa henkistä kynnystä imuroimiseen) ja Jenny viikkaa pyykkiä.

Järkätty lankahylly ja Marja, aina yhtä säteilevänä vaikka on juuri tullut pesemästä vessaa. Heikki tutkii sängynaluslaatikoita (jos muuten olet kaltaiseni eli laiska siivoamaan, älä säilytä mitään sängyn alla, se nostaa henkistä kynnystä imuroimiseen). Jenny viikkaa pyykkiä.

Järjestäminen aloitetaan aina tavaran perkaamisella: kaikki jaotellaan loogisiin kokonaisuuksiin ja joukosta seulotaan roskat ja kierrätykseen poistettavat tavarat. Asiakas tekee tavaraa koskevat päätökset. Toisen puolesta ei voi tietää, mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Asiaa voi tietysti lempeästi kyseenalaistaa, ja siihen ammattijärjestäjillä on omat keinonsa. Nimenomaan karsimisen kautta saavutetaan kestävämpi lopputulos, koska on turha järjestää tavaraa, jota ei käytä.

MHL-tiimin kanssa olisimme esimerkiksi olleet sitä mieltä, että lankoja pitää karsia. Sara kuitenkin tarvitsee niitä opinnoissaan, joten on taloudellisesti järkevää säilyttää suhteellisen laajaakin varastoa. Ilman Saran kuulemista olisin varmaan kuvitellut myös tilkkupaloja roskiksi. Erilaista materiaalia oli suhteellisen paljon, mikä on luoville kädentaitajille tavallista: he havaitsevat mahdollisuuksia sellaisessakin, jossa muut eivät niitä näe. Koska Sara oli suuren osan aikaa kiinni kuvauksissa, noudatimme varovaisuuslinjaa. Tällä keikalla roskiin ja kiertoon lähti vain vähän tavaraa.

Kun on selvillä, millaisia tavarakokonaisuuksia järjestettävästä tilasta löytyy, niille muodostetaan säilytyspaikat. Viikkasimme kankaat muuttotavaroilta vapautuneisiin arkistolaatikoihin lajin mukaan. Kankaat asettiin niin kutsutulla konmari-tekniikalla pystyyn, jolloin on helppo nähdä, mitä laatikko sisältää. Olisin vielä halunnut laatikot siten, että kannen voi avata nostamatta laatikkoa hyllystä, mutta harmiksi laatikot eivät mahtuneet niin päin. Laatikkoihin tuli etiketit tavaroiden löytämisen ja järjestyksen ylläpitämisen helpottamiseksi.

Langat olivat pääosin valmiiksi Ikean lokerohyllykön laatikoissa ja niihin ne jätettiin. Isoimmille materiaaleille ja keskeneräisille käsitöille hankittiin isot rottinkikorit. Keskeneräisiä tuppaa käsityöihmisillä kertymään. Niiden määrää saa karsittua paitsi realistisesti arvioimalla, mitkä oikeasti tulee tekemään valmiiksi, myös tilan rajaamisen tekniikalla: töille määrätään tietty hylly tai laatikko, johon kaiken on mahduttava, tai muuten vähennetään.

Kulloinkin työn alla oleva neule sai Marjan ideasta pikkukorin, jossa se on helppo napata mukaan telkkarin eteen ja palauttaa hyllyn päälle lapsen kätösiltä turvaan. Saran valmistamat mallikankaat ja muutamia kivoja käyttövaatteita nostettiin rekille. Saran ihana, isoäidin peruja oleva työpöytä raivattiin tavaroista, jolloin ompelukoneelle ja saumurille syntyi paikka. Ompelutöihin tulee tartuttua, kun työvälineet ovat käyttövalmiina.

Kuvauskiireiden tähden jouduimme tekemään paljon säilytyspaikkoja koskevia päätöksiä ilman Saraa. Näin en normaalilla asiakaskäynnillä toimisi. Päivän päätteeksi kävin Saran kanssa läpi, mistä mitäkin löytyy. Sara kommentoi, että menee varmaan puoli vuotta, että he löytävät kaikki tavaransa 🙂 Näinhän se usein on muuton jälkeen muutenkin; tavarat ovat kadoksissa, koska asukkaan mielessä on vielä kartta vanhan kodin säilytyspaikoista. Kuitenkin nyt kun muuttolaatikot on purettu, lattia tyhjä ja perusjärjestys luotu, on Saralla perheineen huomattavasti helpompi muokata järjestystä omanlaiseksi. Sitä paitsi muuttolaatikoiden alta kuoriutui todella viihtyisä koti.

Ompelukone valmiina palvelukseen. Kun laatikot nimikoi, tavarat löytyvät. Sievät etiketit tekevät tavallisista arkistolaatikoistakin katseen kestäviä.

Nyt on ompelukone valmiina palvelukseen. Kun laatikot nimikoi, tavarat löytyvät. Sievät etiketit tekevät tavallisista arkistolaatikoistakin katseen kestäviä.

Kodin järjestys syntyy yleensä kompromissina käytössä olevien resurssien puitteissa, ja näin oli tälläkin kertaa. Tässä kodissa oli valmiiksi erilaisia laatikoita tavaran säilyttämistä varten, mutta vain vähän kaappeja. Oli tarkoituksenmukaista käyttää olemassa olevia säilyttimiä. Laatikkosäilytyksessä on kuitenkin myös riskinsä. Laatikoissa tavara on poissa silmistä, poissa mielestä. Laatikoista tulee helposti tavaroiden hautausmaa, jos niissä olevat tavarat eivät ole aktiivisesti käytössä.

Ideaalitilanteessa järjestäisin käsityömateriaalit laatikoiden sijaan siten, että kaiken näkee yhdellä silmäyksellä. Tähän sopisi esimerkiksi 30 cm syvä kaappi, jonka hyllyvälejä voisi säätää vapaasti. Tarvikkeet ja materiaalit tulisivat lajista riippuen joko suoraan hyllyille tai läpinäkyviin koreihin tai laatikkoihin. Kaapissa olisi (lasi)ovi pölyyntymisen estämiseksi. Näin kädentaitaja pysyy kärryillä materiaaleistaan eikä hanki lisää sellaista, mitä hänellä jo on.

Olen iloinen, että pääsin mukaan tähän hyvän mielen ohjelmanpätkään. Saran perheen koti laitettiin kuntoon joukkovoimalla. Siivoamassa ja järjestämässä oli lisäkseni kymmenisen ihmistä. Kuten MHL-toimitus kommentoi: ”Oli tosi koskettavaa huomata, mitä me – toisillemme lähes ventovieraat – saimme YHDESSÄ aikaan: täydellisen käänteen tilan- ja tavaranhallintaan nuoren perheen opiskelija-perheasunnossa”.

Ulkopuolinen apu on tarpeen silloin kun aloittamisen kynnys nousee liian korkeaksi ja epäjärjestys alkaa haitata arjen sujumista. Koska toisten nurkkien puunaminen on paljon hauskempaa kuin omien, ehdotan, että perustatte kaverien kanssa raivausrinkejä. Ottakaa estoitta kaikki irti myös anoppien ja lastenne kummien siivous- tai järkkäilyinnosta. Tai tilatkaa paikalle ammattijärjestäjä (vaikka tästä). Vertaistukea raivaamiseen löytyy myös Paikka kaikelle -ryhmästä.

Lisää ennen ja jälkeen -kuvia täällä.

0 vastausta artikkeliin ”Näin raivattiin Suomen ”kaamein” lapsiperheen koti

  1. kat

    Olipas mielenkiintoista… Varmasti tuli hyvä fiilis kaikille, auttajille ja autettaville. Ihan tarttui tuo fiilis.
    Meillä on ollut kireitä aikatauluja ja sairastelua ja olin kehittänyt kotitöiden rutiinin, jossa välttämätön tehdään. Ongelmakohta on juuri käsityömateriaalien valtava määrä! Osa unohtuu laatikon pohjalle…
    Nyt aloin pohtimaan, että miten ihmeessä sä olisit laittanut ne kangaslaatikot toisin, siis jos ne olis mahtuneet. Sitenkö, että se kansi olisi ulospäin?

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Oli kyllä hyvän mielen keikka 🙂 Olisin tosiaan laittanut laatikot kansi ulospäin. Mulla on itsellä ollut just noita samoja Ikean arkistolaatikoita joskus (hillosin niissä sisustuslehtiä) ja pidin niitä siten. Laatikoissa on sellainen napakka kansi, että se pysyy kiinni pystyasennossakin.

      Vastaa
  2. kat

    Tämä liittyy nyt huonosti tuohon postaukseen, mutta…
    Olen seurannut menojani koko kuluvan vuoden. Esim. turhia pinoja kerryttäviin aikakauslehtiin oli mennyt yhteensä 400 euroa. Ja nyt niitä ei raaskisi pistää pois! En taatusti lue niitä enää, muttakun ne maksoi niin paljon ;).

    Mielestäni en ostanut itselleni paljonkaan vaatteita, mutta niihin meni 800 euroa.

    Käsityömateriaaleja olen ostanut tasaisesti ja niistä valmiiksi suurista varastoista on kulunut vain vähän. Lahjoitin tosin osan pois ja ne menivät suoraan käyttöön! Se ilostutti.

    Mulle luopumisen tuskaa tuottaa eniten raha! Ajattelen, että voisin tienata myymällä ko. jutun. Tai sitten ajattelen, että en enää osta uusia ja käytän nuo vanhat pois ensin. Kiinnostaa, onko rahalla perustelu yleistä?

    Aion haastaa itseni ostolakkoon. Ostan vain ruokaa ja hygieniaan liittyvät välttämättömyydet. Lasten vaatteita ja sellaista tietenkin täytyy hankkia. Kokeilen kolme kuukautta ja katson, väheneekö varastoni..

    Vastaa
    1. kat

      Niin ja lisäys edelliseen, kyse ei ole rahapulasta… Olen työssäkäyvä keskituloinen. Ja tykkään pitää rahaakin pankkitilillä! 😉

      Vastaa
      1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

        Taloudellinen menetyksen tunne on monilla esteenä tavarasta luopumiselle. Mutta kuten itsekin toteat, raha meni jo. Ostaminen ei juuri koskaan ole investointi, yleensä minkä tahansa asian arvo romahtaa siinä hetkessä, kun tuot sen kaupasta ulos. Silti se omassa mielessä tuntuu arvokkaalle, kun siitä on kerran maksanut. Raha on siis menetetty jo ostohetkellä, etkä menetä juurikaan enempää antamalla tavaran eteenpäin helpoimmalla mahdollisella tavalla eli lahjoittamalla (tai myymällä halvalla, jos jaksat pelata netti- tai livekirppareiden kanssa). Asiaa ei ole edes pakko ajatella menettämisen kautta, sillä samalla saat lisää tilaa ja vapaudut tavaroista, jotka vaativat huomiotasi, siivoamista ja muuta huoltoa eli saat myös lisää aikaa.

        Olet ihan oikeilla jäljillä: ostolakossa et myöskään tule hankkineeksi tavaraa, joka nopeasti kadottaa rahallisen arvonsa ja tuottaa sitten pahaa mieltä. Onnea kokeiluun!

        Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *