Aihearkisto: Järjestäminen

Näin järjestettiin tuhannen tavaran koti

Otetaan upouusi, tyhjä kerrostalokolmio ja kuvitellaan sinne asukkaiksi äiti ja 12-vuotias tytär. Tehtävänä on hankkia heidän kotiinsa kaikki arjessa tarvittavat esineet, ei mitään liikaa mutta ei liian vähänkään – mistä lähtisit liikkeelle?

Olohuone2_Pikkusirkku

Koti on elämistä varten, ei toisin päin. Kuva YIT.

Tällaisella haasteella minua heitti rakennusliike YIT. Heiltä oli valmistumassa uusi kerrostalokohde, Riihimäen Pikkusirkku, jonka suunnittelua oli johdattanut kotimuotoilun filosofia. Kotimuotoilulla YIT:n rakentamista kodeista tehdään ”mukavuusalueita, joissa arjen sähellys vähenee”. Tarpeetonta karsitaan ja monitoimisuutta lisätään.

Ja mikäpä ammattijärjestäjästä kuulostaisi paremmalta kuin sähellysvapaa arki! Nyt kotimuotoilun ideaa haluttiin vielä havainnollistaa uuden kodin varustamisella ja ammattijärjestäjän kehittämillä fiksuilla järjestämisratkaisuilla.

Sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän

Ensimmäisenä oli ratkaistava tavaran sopiva määrä. Yhdelle on sopivasti, että kaapissa on puoli tusinaa kahvikuppia, toiselle on sopivasti se, että muumimukien, espressokuppien ja teemukien lisäksi on juhlakupit ja perintökupit – mihin ihmeeseen vetää raja?

A63X2510

Juomalasit, pienet kupit, isot kupit, murokulhot, leipälautaset ja ruokalautaset. Kyllähän näillä jo pärjää. Jatkuvasti käytössä olevat tavarat on kätevä säilyttää avohyllyssä. Kuva YIT.

Avuksi tuli Kuluttajatutkimuskeskuksen viitebudjetti, josta löytyy kuluttajia haastattelemalla laaditut luettelot kodin tavaroiden kohtuullisesta minimimäärästä. Kyse ei ole askeettisesta kärvistelystä, mutta ei myöskään mistään tavarataivaasta.

Viitebudjettia tutkimalla ilmeni, että yhden vanhemman ja teini-ikää lähestyvän lapsen kodin kohtuullinen tavaramäärä kalusteineen on noin tuhat esinettä. Ammattijärjestäjän näkökulmasta määrää voi pitää melko maltillisena. Ei ole epätavallista, että kahden hengen perheessä on kymmenkertaisesti esineitä.

Tuhannessa tavarassa ei silti ole mitään epärealistista. Esimerkiksi oman ja lapsensa tavarat laskenut Oma koti valkoinen -blogin Miia päätyi suunnilleen samaan lukuun.

Ajattelinkin perheen äitiä innokkaana kierrättäjänä ja konmarittajana, joka laittaa pieneksi käyneet lastenvaatteet nopeasti kiertoon. Hänen kotiinsa mahtuu vain iloa tuottavia, merkityksellisiä esineitä. Kaikki tarpeellinen löytyy, mutta nurkissa ei hillota tavaraa varmuuden vuoksi. Hän ei myöskään ole valmis maksamaan asumisneliöistä vain siksi, että saisi säilytystilaa käyttämättömänä makaaville tavaroille.

Koostin esineistä listauksen, joka lähti arvioitavaksi neljälle äidille ja heidän noin 12-vuotiaille tyttärilleen. Kommentit jakaantuivat hauskasti kahtia: ”Tuolla tavaramäärällä tulisi todella hyvin toimeen”, totesi toinen puoli, kun taas toiset sanoivat: ”Aika minimalistiselta vaikuttaa, mutta kyllä noilla kamppeilla pärjäisi varmasti. Meillä tällä hetkellä tavaraa triplasti tuon verran.”

Kodin tavaramaailma kertoo asukkaan elämäntyylistä

Vieraillessani erilaisissa kodeissa ammattijärjestäjänä olen huomannut, että erityisesti harrastukset muokkaavat kodin tavaramaailmaa. Yhdellä on huoneellinen käsityötarvikkeita tai autotallillinen moottoripyörävarusteita. Toisella taas kirjat valtaavat kaikki seinät. Kolmannen asunnossa on kaappikaupalla kuntoiluvälineitä.

Kommentaattorimme kiinnittivätkin huomiota siihen, että erilaisiin kiinnostuksenkohteisiin liittyviä tavaroita ei Kuluttajatutkimuskeskuksen listalta löytynyt.

”Parvekkeen varustus puuttuu listalta, samoin huonekasvien hoitoon tarvittavat tarvikkeet (kastelukannut, lannoitteet).”

”Meikkien määrää on aliarvioitu selkeästi – melkein voi pistää kaikkiin 0:n perään. Teinillä on tyypillisesti 10 kynsilakkaa.”

”Tytär harrastaa musiikkia ja tanssia, yksi kontrabasso pitäisi myös saada mahtumaan.”

”Käsilaukkujen määrän kohdalla purskahdimme nauruun!”

Kommentaattorien huomioiden pohjalta lisäsin Pikkusirkun tavaralistaan harrastuksiin liittyviä esineitä – ja kynsilakkoja. Mallikodin äidin harrastuksena ovat neuletyöt ja jooga, tyttären skeittailu ja askartelu.

fullsizeoutput_4b10

Innokkaana konmarittajan langat mahtuvat mummolta perittyyn rakkaaseen ompelukoriin, joka saa olohuoneessa tuottaa iloa joka päivä.

fullsizeoutput_4b13

Toimiva järjestys tukee myös terveellisiä elämäntapoja. Kun aina valmis treenireppu mahtuu kaappiin, liikkumaan on helppo lähteä tiukallakin aikataululla.

IMG_1538

Askartelutarvikkeet inspiroivat tarttumaan projekteihin, kun ne ovat helposti käsillä.

fullsizeoutput_4b15

Paikka kaikelle, myös kynsilakoille.

Tuhat toisten pois antamaa tavaraa

Toinen ratkaistava kysymys oli, mistä esimerkkiperheen tavarat saataisiin – ja mitä niille tapahtuisi tämän tempauksen jälkeen. Käännyimme Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen puoleen. Tavarat saatiin sieltä lainaan. Ja mikä parasta, ne myös palaavat sinne hankkeen päätyttyä.

fullsizeoutput_4a4a

Kaikkiaan asuntoon tuotiin kalusteiden lisäksi kymmenisen muuttolaatikkoa, neljä Ikea-kassia ja joitakin ostoskassillisia järjestämistarvikkeita. Muutot ovat helppoja, kun on kohtuullinen määrä tavaraa!

Ilmestyin siis tavaralistani kanssa Espoon Nihtisillan kierrätystavaratalon lajitteluosastolle. Kaikeksi onneksi asunnossa oli stailaajan valitsema kaunis kalustus valmiina, joten ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Päivä Kierrätyskeskuksen tavaralajittelussa oli hyvin mielenkiintoinen ja kerron siitä myöhemmin lisää.

Kierrätyskeskuksen kautta virtaa tuhansia ja tuhansia ihmisille tarpeettomiksi käyneitä esineitä. Tarvitsemiani tavaroita ei ollut vaikeaa löytää, vaikka minulla oli myös omat esteettiset kriteerini. Huvitin kirjalajittelun työtekijöitä kertomalla, että etsin pokkareita, joissa on sinisävyiset kannet.

fullsizeoutput_4b09

Kirjoja ei muuten viitebudjetin tavaralistauksessa ollut lainkaan, mutta olen sitä mieltä, että kirjat lisäävät kotoisuuden tunnelmaa ja ovat sitä paitsi keskimäärin hyvin rakkaita esineitä suomalaisissa kodeissa.

 

fullsizeoutput_4b19

Suomalaisten kaapeissa oli keskimäärin 281 vaatetta, kun YLEn Kuningaskuluttaja kysyi asiaa. Viitebudjettien mukaan sata vaatetta on aikuiselle kohtuullinen määrä. Minusta siinäkin on aika paljon. Sovelsin mallikodin äidin vaatekaappiin kapselivaatekaapin ideaa. Siinä kunkin vuodenajan vaatteista muodostetaan 20–30 vaatteen yhteensopiva puvusto ja muut vaatteet siirretään syrjään. Kapselipuvusto pelastaa ne aamut, jolloin täydestäkään kaapista ei löydy mitään päälle pantavaa.

Vaatteet

Kierrätetyn tavaran käyttäminen tässä projektissa tuntui myös sikäli luontevalta, että harvalla meistä on vain uusia esineitä kodissaan. Useimmilla on kerrostumia koko elämän ajalta. Kiinnymme esineisiin ja ne pitävät meistä kiinni. Ajattelen, että rakkaat muistot saavat olla mieluummin esillä kuin varaston perukoilla laatikoissa, jotka otetaan esille vain muuttojen yhteydessä.

fullsizeoutput_4b1e

Ota hyvät muistot esille ja anna niiden ilahduttaa joka päivä.

fullsizeoutput_4b1a

Muistoesineiden kohdalla sovelsin myös niin kutsuttua rajaamisen tekniikkaa. Perheen tyttären askarteluilla ja vauvamuistoilla on laatikot, joihon muistoksi säilytettyjen töiden sekä potkuhousujen ja helistimien pitää mahtua. Näin tulee säästettyä vain ne parhaista parhaat ja rakkaimmista rakkaimmat, eikä laatikkokaupalla kaikenlaista vähemmän merkityksellistä.

Järjestämisratkaisuja joka kodin iloksi

Järjestämistyö Pikkusirkun asunnossa oli inspiroivaa. Harvoin pääsee luomaan uuteen asuntoon niitä parhaiten toimivia ratkaisuja. Tavoitteena oli tarjota helppoja ja edullisia vinkkejä kotien tavallisimpiin järjestämisongelmiin.

Pystysailytys

Pystysäilytys toimii monessa muussakin kuin vaateiden säilytyksessä. Kokeile vaikka papereihin, kasseihin tai peleihin.

Jousitanko

Jousitangoilla eli kiristettävillä suihkuverhotangoilla saa näppärää säilytystilaa moneen paikkaan. Bonus: tangon saa paikoilleen poraamatta!

Lastenvaatteiden sailytys

Lastenvaatesäilytys pysyy järjestyksessä näillä: helppo henkarisäilytys, kätevä pystyviikkaus ja paikat pieneksi jääneille ja puolikäyttöisille vaatteille. Nimikointi auttaa myös melkein kaikkeen!

Pikkusirkun järjestämisvinkkejä löytyy lisää YIT:n Kotimuotoilusivuilta ja kodin järjestämisen sivuilta.

Tuhat esinettä mahtui kodin kaappeihin hyvin. Itse asiassa tavaraa olisi voinut olla kaksi tai kolme kertaa enemmän ilman, että tulisi ahdasta. Säilytysreserviä löytyy vielä asunnon varastostakin. Mutta kun innostuu karsimaan turhaa, voi käydä kuten eräälle asunnon tavaralistausta kommentoineelle äidille: ”Varasto meillä jäi tyhjäksi, kun olin konmarittanut koko kodin.”

Arki sujuu kun tavaraa on sopivasti

Kun olin saanut kaikki tavarat asunnossa paikoilleen, se tosiaan alkoi tuntua kodilta. Olisin halunnut jäädä sohvalle nauttimaan ilmavasta tunnelmasta, selailemaan käsityölehteä ja hörppimään teetä. Rakkaudella valitut esineet tekevät asunnosta kodin.

Silmiini sattuivat sisustussuunnittelija Hanni Koroman sanat Helsingin Sanomissa: ”Asumisessa ollaan menossa kohti sitä, että tärkeää ei ole tilan määrä vaan laatu. Kompakteissa kodeissa asuvien ei kannata hankkia mitään, mille ei ole jo valmiiksi mietittyä paikkaa.” Tähän voisi jatkaa, ettei myöskään kannata hankkia uusia asumisneliöitä vain kuoreksi tavaroille, joita ei enää tarvitse.

Kodin tavaroista yleensä vain viidennes on käytössä. Silti jokainen esine on sitoumus ja velvoittaa johonkin: sen hankkimiseksi pitää tehdä töitä, sille pitää järjestää paikka kotoa tai varstosta, aikaa menee sen siirtelyyn, putsaamiseen ja huoltoon. Lopuksi se pitää vielä toimittaa kierrätykseen.

Valitse elämääsi vain sellaisia sitoumuksia, jotka ovat niihin laitetun vaivan arvoisia. Arki sujuu, kun tavaraa on sopivasti ja kaikelle tarpeelliselle löytyy paikka.

*Yhteistyössä Paikka kaikelle ja YIT.

Ammattijärjestäjä vinkkaa: näin taltutat lastenhuoneen ”komonon” eli pikkusälän

”Lastenhuoneessa on paljon pikkusälää, kuten barbin kenkiä, legoja ja askartelutarvikkeita. Tavaroille on periaatteessa paikat, mutta käytön jälkeen kaikki jää aina niille sijoilleen ja sekoittuvat likaisten sukkien kanssa lattialle.”

Näin kirjoitti eräs äiti, kun pyysin videoluentoani varten kysymyksiä lastenhuoneen järjestystä pahimmin piinaavasta ongelmasta. Hän ei ollut yksin. Itse asiassa sana ”pikkusälä” oli eniten mainintoja saanut yksittäinen asia, joka saamistani lukuisista viesteistä nousi esille.

Hampurilaisaterian kylkiäisiä, kinder-yllätyksiä, syntymäpäiväkutsujen vieraslahjoja, askartelutarvikkeita, hiusjuttuja, keräilyleluja, pikkuöttiäisiä ja niiden tarvikkeita, lääkärikäynneiltä saatuja lohtulahjoja, barbien kamoja, kauniita karkkipapereita, askartelusilppua ja legoja – pikkusälän skaala on laaja ja sitä on paljon. Tulee mieleen KonMari-metodissa mainittu ”komono”, kodin sekalaiset kamat.

Pikkusälä leviää lasten käsissä kaikkialle. Siivotessa sen lajittelu on tuskallisen vaivalloista ja järjestyksen ylläpito vaatii ylimaallista pikkutarkkuutta.

Aika ajoin pikkusälään tuskastunut aikuinen ottaa asiakseen lajitella sälän lajin mukaan lokeroihin tai laatikostoihin. Sillä välin kun hän kääntää selkänsä, lapset ovat ampuneet sälät uudelleen ympäri lattioita, lelukoreja, kirjahyllyjä ja sänkyjä. Sitten lapset valittavat, että se ja se miniesine ei ota löytyäkseen. Ei muuta kuin alusta uudelleen.

Tee tällä kertaa ratkaisu, joka ei nollaudu minuuteissa.

IMG_3938

Ensimmäiseksi puutu sälän määrään. Karsi sälä yhteistuumin lapsen kanssa. Käykää se läpi ja lajitelkaa lapsen näkökannalta toimiviin ryhmiin. Ei haittaa, että eri lelusarjojen tavarat ovat yhdessä, jos se palvelee lapsen leikkiä ja tekee siivoamisesta sujuvampaa. Jatkossa tärkein tehtäväsi lastenhuoneen järjestyksenpidossa on estää pikkusälän lisääntyminen.

Toiseksi sälä tarvitsee toimivan säilytyspaikan. Ikäväkseni joudun nyt paljastamaan, että yhtä täydellistä säläsäilytintä ei ole olemassakaan. Kodit, käyttötarpeet ja sisustusmautkin vaihtelevat. Tässä kuitenkin muutamia yleissääntöjä:

  • Tavaroihin pitää päästä helposti käsiksi ja niiden paikoilleen siivoamisen pitää olla vaivatonta.
  • Kanneton toimii kannellista paremmin, mutta vie enemmän tilaa.
  • Säilyttimen koko kannattaa valita sen mukaan, miten lapsesi tahtoo sälää käyttää.
  • Jos on tärkeää erottaa pompulat pinneistä ja petshopit shopkinsseista, lajitelkaa tarkasti pieniin lokerikkoihin, esimerkiksi viehelaatikoihin.
  • Jos ei ole niin tarkkaa, suurpiirteisempi säilytys isommissa laatikoissa, koreissa, vetolaatikoissa tai pahvisalkuissa toimii hyvin.

Kolmas osa säläongelman ratkaisua on, että saatte luotua rutiinit sälän palauttamiseksi paikoilleen käytön jälkeen tai ainakin siivouspäivänä. Jos tilanne on se, että et itse erota kinder-yllätystä hiuspompulasta, on parasta, että lapsesi hoitaa siivoamisen. Myönteisellä viestinnällä ja siivoustehtävien paloittelemisella saat lapsen mukaan juoneen.

Jos sinusta tuntuu, että lego on jatkuvasti jalan alla, tilaa tästä avuksesi maksuton miniopas. Laadin sen lastenhuonekaaoksen kanssa kamppaileville vanhemmille. Opit siitä viisi periaatetta, joiden avulla luot leluille ja muille lastenhuoneen tavaroille toimivat paikat.

Viisi vinkkia

”Siivoa se sikolätti tai…!” Näin lapsen saa siivoamaan huoneensa

Lastenhuoneessa on leikitty oikein leikkien leikki ja kaikki kamat ovat lattialla. Nyt pitäisi kuitenkin päästä imurilla sisään, sillä vieraita on tulossa kolmen vartin päästä. ”Menkää siivoamaan huoneenne”, kehotat lapsia.

Vartin päästä löydät toisen kuulokkeet korvilla lukemasta Aku Ankkaa. Toinen on ryhtynyt askarteluhommaan, jossa on syntynyt hirveästi pientä paperisilppua.

Suustasi pääsee: ”Ei *piip*, täällähän on kuin sikolätissä! Olette vain sotkeneet lisää! Nyt siivoatte täällä IHAN VÄLITTÖMÄSTI, että ehdin imuroida! Tai muuten haen roskapussin ja kerään siihen kaiken, mitä täällä on levällään.”

Lapset katsovat sinua säikähtäneesti ja alkavat siirrellä tavaroita.

IMG_5700Vartin päästä käyt tarkastamassa, joko pääset imuroimaan. Askartelupöydän sälää on työnnetty kasaan kohti pöydän reunaa. Pehmolelulaatikkoon on lapettu monopoli-pelin osaset ja pokemon-kortteja. Pehmoleluja on tungettu kirjahyllyyn. Kirjoja on sängyn alla. Pikkulegot ovat edelleen lattialla, joukossa on likaisia sukkia.

Menetät hermosi täysin: ”Ei tästä teidän hommasta tule YHTÄÄN mitään! Nyt minä haen sen pussin. Tavarat saatte takaisin sitten kun osaatte pitää huoneen siistinä!”

Pienemmän alahuuli alkaa väpättää, isompi potkaisee legorakennelmaa ja laittaa kuulokkeet takaisin päähänsä.

Kiukun keskellä tunnet itsesi maailman huonoimmaksi vanhemmaksi, mutta et tiedä, mitä muutakaan voisit tehdä.

Älä sure, asia ei itsesyytöksillä parane! Katsotaan tarkemmin, mitä tapahtui ja mitä asialle voisi tehdä.

Sinä sanoit: ”Menkää siivoamaan huoneenne.”

Mitä lapset kuulivat: ”Mene huoneeseesi … tekemään jotain mitä äiti käskee.” Lapset menivät, silmiin osui jotain kiinnostavaa ja annettu tehtävä unohtui.

Mitä olisit voinut tehdä toisin? Ensinnäkin olisit voinut varata enemmän aikaa, jotta olisitte voineet tehdä homman yhdessä. Asiat etenevät, kun työnjohto on paikalla.

Lasten on sitä paitsi vaikeaa ymmärtää sinun aikataulupainettasi, ellet selitä sitä heille. Heille se näyttäytyy vain vanhemman kiukkuisuutena. Kerro lapsille neutraaliin sävyyn, miksi sinulle on tarpeen, että tavarat ovat paikoillaan ja pääset imuroimaan lattiat.

Kuuntele, mitä lapsilla on sanottavaa. Anna heidän keksiä ongelmaan omat ratkaisunsa, jos sinun ratkaisusi ei miellytä.

Sitten sinä sanoit: ”Ei *piip*, täällähän on kuin sikolätissä! Olette vain sotkeneet lisää! Nyt siivoatte täällä IHAN VÄLITTÖMÄSTI, että ehdin imuroida! Tai muuten haen roskapussin ja kerään siihen kaiken, mitä täällä on levällään.”

Mitä lapset kuulivat: ”Äiti on vihainen. Minä en osaa mitään.” Lapset alkoivat hätäisesti siirrellä tavaroita.

Mitä olisit voinut tehdä toisin? Kokeile ensi kerralla siivoustehtävän pilkkomista pienempiin, helpommin hahmotettaviin osiin.

Siivoaminen koostuu eri ryhmiin kuuluvien tavaroiden laittamisesta paikoilleen ja pintojen puhdistamisesta. Lapsesi ei ehkä ilman apua hahmota, mitä kaikkia vaiheita huoneen siivoamiseen kuuluu ja mistä kannattaa aloittaa.

Jos et pysty olemaan mukana, pyydä lasta ilmoittamaan aina kun on saanut yhden osasen valmiiksi ja anna sitten uusi pieni tehtävä.

Lopuksi sinä sanoit: ”Ei tästä teidän hommasta tule YHTÄÄN mitään! Nyt minä haen sen pussin. Tavarat saatte takaisin sitten kun osaatte pitää huoneen siistinä!”

Mitä lapset kuulivat: ”Äiti on tyhmä ja ottaa tavarani pois. Minusta ei ole mihinkään.”

Mitä olisit voinut tehdä toisin? Lapset eivät tahallaan tai kiusallaan siivoa huonosti. He siivoavat niin hyvin kuin osaavat ja yksin pystyvät.

Huolehdi, että tavaroiden paikat ovat lapsilla tiedossa. Paikkojen pitää myös olla niin helppoja, että tavarat saa paikoilleen vaikka heittämällä. Tavara jää aikuiseltakin laittamatta paikoilleen, jos paikka on hankala ja pitää nostella kansia tai tarvitaan kolmatta kättä pitelemään ovea auki.

Kunnioita toisen ihmisen omaisuutta. Et itsekään haluaisi, että puoliso, pomo tai kaveri tulisi pakkaamaan jätesäkkiin tavarat, jotka olet jättänyt keittiön sivutasolle lojumaan. Sen sijaan kysy lapsilta, miten he ratkaisisivat pulman. Lapset ovat viisaita <3

Jos sinusta tuntuu, että lego on jatkuvasti jalan alla, tilaa tästä avuksesi maksuton miniopas. Laadin sen lastenhuonekaaoksen kanssa kamppaileville vanhemmille. Opit siitä viisi periaatetta, joiden avulla luot leluille ja muille lastenhuoneen tavaroille toimivat paikat.

Viisi vinkkia

Kaappi täynnä vaatteita, mutta ei mitään päälle pantavaa! – Näin vaatekaappi pelastetaan

Ammattijärjestäjänä pääsen kurkistamaan moniin sellaisiin kodin paikkoihin, joita muille kyläilijöille ei kuuna päivänä näytettäisi – kuten vaatekaappeihin ja vaatehuoneisiin.

Miltä vaatesäilytystiloissa näyttää?

Ahdasta on! Henkaritangot ovat tavallisesti niin piukassa, että vaatteita on vaikeaa laittaa paikoilleen. Yhdessä henkarissa voi olla niin monta vaatetta, että alimmaiset ovat fossiloituneet.

colorful-1283886_1920

Kaksikymmentä vuotta sitten pesussa kutistunut rippileirineule, vanhaintanssipuku ja ensimmäiseltä Turkin-matkalta tuotu nahkatakki tupeksivat käyttövaatteiden joukossa hankaloittamassa kaapin käyttöä.

Koska pinojen väleistä napsitaan vaatetta kiireessä, ovat pinot sortuneet. Toisinaan vaatteet on vain survottu hyllylle ja penkomalla sitten löytyy mitä löytyy, jos löytyy. Sukkia on, ja kalsareita. Harvemmin kuitenkaan löytyy ehjiä tai ainakaan parillisia.

Monissa vaatteissa on yhä hintalaput kiinni. Henkarivaatteiden alle on jemmattu avaamattomia ostoskasseja. Vaatehuoneissa lattia on aikoja sitten kadonnut nyssäköiden ja henkareilta pudonneiden vaatteiden alle. Vaatekaappien ovet jäävät aina vähän raolleen. Joka paikasta tursuaa.

Vaatteita on myös tuolilla tai kuntopyörän päällä, sillä jonnekin ne puolikäyttöisetkin on kasattava.

Aina ollaan myöhässä, kun mitään päälle pantavaa ei löydy, vaikka kaappi on täpötäynnä. Tai ehkä juuri siksi.

Kaapeissa muhii suuri pukeutumiskriisi!

Sitten ostoksille!

Kun kaapista ei löydy mitään kivaa, suuntaamme ostoksille. Emme tee niin tyhmyyttämme tai heikkouttamme, vaan meille on opetettu, että hyvä pukeutuminen on sama kuin uudet vaatteet.

Mutta kaikki ne jo aiemmin ostamamme vaatteet, joissa on edelleen hintalaput paikoillaan, kertovat että pukeutumiskriisin ratkaisu ei löydy vaatekaupasta.

Pysyvä ratkaisu löytyy kaapista itsestään.

Mikä avuksi?

Ei tarvitse kuin vilkaista kaapin ovesta, kun lamaannus jo iskee. Mistä aloitan! Minne nämä kaikkia tungen! Ei se järjestys siivousten jälkeen ole ennenkään pysynyt!

Ryhtymisen kynnys ylitetään pilkkomalla työ palasiin. Looginen palanen muodostuu vaateryhmistä. Ota yhtenä päivänä käsittelyyn alusvaatteet, toisena topit ja kolmantena alaosat, niin et tuuperru vaatekasojen alle (väsyminen johtaa helposti uuteen, kahta pahempaan kaaokseen).

Noudata raivaustyössä järjestyksen kolmiosoista reseptiä

1. Sopiva määrä vaatteita

Sopivaan määrään eivät kuulu:

  • vyötäröltä kiristävät
  • oudosti käsivarresta kiertävät
  • ne, joihin on hiutunut tuuletusreikiä
  • ne, jotka nähdessäsi meinaat pillahtaa itkuun
  • ne, joita edes mummosi ei pukisi päälleen
  • vuoden 1996 Ruisrock-paita (laita muistovaatteet omaan laatikkoonsa vaikka ylähyllylle)

Sopiva määrä riippuu viime kädessä siitä, paljonko sinulla on tilaa. Älä yritä tunkea yhteen kaappiin pukeutumishuoneen verran kamaa.

Ole ronski! Tiedetään, että kaapin sisällöstä on yleensä käytössä vain 10 tai 20 prosenttia. Samat lempivaatteet kiertävät päällä päivästä toiseen. Anna muiden mennä.

2. Paikka kaikille vaatteille

Yksi vaate per henkari! Alusvaatteet laatikkoihin. Ei sukkia rintaliivilaatikkoon! Paidat ja farkut riveihin, sillä KonMari-viikkauksella (katso ohjevideo täältä) saat kaapin pysymään paremmin järjestyksessä. Määrää oma paikka myös puolikäytetyille vaatteille.

3. Kaikki vaatteet paikoilleen

Nyt kun kaappisi on järjestyksessä ja siellä on sopiva määrä vaatteita, et joudu enää penkomaan löytääksesi päällepantavaa. Kaappisi pysyy siistinä, kunhan laitat vaatteet käytön jälkeen paikoilleen (lattia ei ole paikka, mutta kuntopyörä voi olla, jos niin määräät).

Pukeutumiskriisin pysyvä ratkaisu

Karsimisen ja järjestämisen jälkeen vaatekaapin ovi menee kiinni ja vaatehuoneen lattialle mahtuu astumaan. Nyt on aikaa keskittyä siihen, että pukeudut oman tyylisi mukaan, koet olosi vaatteissasi ihanaksi etkä enää joudu pähkäilemään, mitä panet päällesi.

Vai miltä kuulostaisi, jos vaatekaapissasi kaikki sopisi kaiken kanssa yhteen niin, että voisit vaikka silmät suljettuna löytää kivaa päälle pantavaa? Ja että kaikki tämä olisi mahdollista saada aikaan ostamatta uusia vaatteita!

Siinä tapauksessa lähde mukaan Caps Look -blogin Iina Lappalaisen vetämälle Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssille. Minäkin lähden! Kurssilla vaatteistasi muodostetaan toimiva kokonaisuus, joka palvelee juuri sinun pukeutumistarpeitasi. Kapselipuvuston avulla loppuvat myös virhehankinnat ja pukeutuminen ylipäätään helpottuu.

Olen perehtynyt Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -kurssiin ja Iinan kehittämään menetelmään, ja ne saavat sataprosenttisen suositukseni ammattijärjestäjänä. Lue lisää kurssista täällä. Saat nyt kampanjakoodilla paikkakaikelle 10 euron alennuksen kurssin hinnasta. Syötä se kassalla kohtaan ”käytä kuponki”. Ilmoittautuminen on auki 27.8. asti ja kurssi alkaa 28.8.

Nähdäänkö kapselikurssilla?

*Blogiyhteistyö Caps Look -blogin kanssa.

Kahden teinin äiti, Marie K: ”En ole nähnyt lastenhuoneen lattiaa viikkoihin!”

Kevään korvalla japanilainen järjestämisguru Marie Kondo kirjoitti sähköpostilistallaan, että kahden lapsen saamisen jälkeen hänen oma aikansa on jäänyt vähiin. Joogaa ja meditaatiota ei enää ehdi entiseen malliin. Hän kertoi myös luopuneensa täydellisyyden tavoittelusta ja siivoavansa nykyään tavarat paikoilleen vasta päivän päätteeksi, ei heti käytön jälkeen.

Minusta Marie Kondon uusi näkökulma oli ilahduttava, sillä lapsiperheissä eletään muutenkin monenlaisten paineiden risteyksessä: pitäisi olla täysillä läsnä, tehdä uraa, hoitaa parisuhdetta, kokata ruuat itse raaka-aineista, harrastaa reipasta liikuntaa kaksi ja puoli tuntia viikossa sekä lihaskuntoharjoitteita kaksi kertaa, lukea uusimmat romaanit, kuskata lapset harrastuksiin ja ennen kaikkea viettää sitä ihan tavallista pullantuoksuista arkea (kunhan pulla on sokeriton ja täysjyväspeltistä leivottu).

On ihan vain kohtuullista, ettei joku järjestämisguru ole niskassa hönkimässä, että kodin pitäisi olla joka sekunti tip top järjestyksessä ja vessan hanojen kiiltää kuin entisen virkamiehen pompannappi. Vähempikin riittää. Esimerkiksi se, että tavarat laitetaan paikoilleen ennen anopin kyläilyä.

Kondon mielenmuutos noteerattiin myös palstoilla. Osa kommentaattoreista jäi odottamaan, mitä Kondo sanoo siinä vaiheessa, kun hänen tyttärensä ovat teini-iässä, kun vaatekaapin virkaa toimittaa lastenhuoneen lattialla oleva valtaisa keko ja korville liimautuneet kuulokkeet estävät reagoimasta äidin siivouskehotuksiin.

moe-595960_1920

Kuva: Pixabay.

Teiniläävän voi kuitenkin saada järjestykseen muutoinkin kuin sulkemalla huoneen oven. (Jos et usko, vilkaise vinkkini täältä. Olen tietysti paras henkilö neuvomaan nuorisoa koskevissa asioissa, sillä vanhin lapseni on 11-vuotias ja omasta teini-iästäni on vasta melkein 30 vuotta.)

Parasta olisi silti aloittaa jo ennen kuin kullanmurusta kuoriutuu teinihirviö. Mallia voi ottaa Kondosta. Ensinnäkin hänen lapsensa tottuvat päivittäisiin siistimisrutiineihin jo vauvasta. Toiseksi lyön vetoa, että Kondo osaa olla alati valppaana, niin ettei iloa tuottavaa tavaraa kanneta liikaa lastenhuoneen kynnyksen yli. Kolmanneksi uskon, että hän järjestää yhdessä lastensa kanssa paikan joka ikiselle esineelle, niin että huoneen siivoaminen käy helposti kuin lastenleikki.

Ja onhan hänen koko maailman arvostamana järjestyseksperttinä elettävä kuten opettaa. Toisin kuin palstoilla pelätään, Marie Kondo tulee selviytymään hienosti teinien kanssa.

Äitinä ja ammattijärjestäjänä tiedän, että kaikilla ei ole yhtä helppoa kuin Marie Kondolla. Jos sinusta tuntuu, että lego on jatkuvasti jalan alla, tilaa tästä avuksesi maksuton miniopas. Laadin sen lastenhuonekaaoksen kanssa kamppaileville vanhemmille. Opit siitä viisi periaatetta, joiden avulla luot leluille ja muille lastenhuoneen tavaroille toimivat paikat.

Viisi vinkkia

Ja jos olet saanut teinin siivoamaan huoneensa, kerro kommentissa alla, millä keinoin sen teit.

Kaikki mikä toimii – näillä keinoin Minna sai kotinsa pysyvästi järjestykseen

Tässä vieraskirjoituksessa Paikka kaikelle -ryhmän pitkäaikainen jäsen Minna kertoo neljä vuotta kestäneestä järjestämisprojektistaan ja siitä, mitä oppi tavaroista ja itsestään matkan varrella:

“Ihan näinä päivinä aloitan upean huovutustyön johon käytän kaikki nämä pienet villatupsut. Teen kuitenkin ensin näistä vanhoista lakanoista upeita kesäkasseja ja tästä korillisesta jämälankoja virkkaan mummonneliöisen viltin. Aloitan heti, kun olen huomenna töiden jälkeen tehnyt viikkosiivouksen ja ruuan. Heti sen jälkeen! Aloitan!

Kirpparista kaikki alkoi

Alkuvaiheessa uskon, että täsmällisellä kirppismyynnin jatkamisella saavutan tason, jossa kaikki ylimääräiset tavarat on myyty, tavaraa virtaa sisään vähemmän kuin tulee ja pomminvarma laskutoimitus osoittaa, että jos ei ihan minimalismia, niin kohtuumäärä tavaraa on fakta ennen pitkää. Voin hyvällä omallatunnolla ostaa vieruspöydästä tuon maljakon. Minimalismi häämöttää varmasti viimeistään vuonna 2032. Hyvällä alulla…

Kirpparimyyminen on loistava tapa päästä tavarasta eroon mutta sisältää muutaman heikon kohdan. Neljä kertaa vuodessa parin viikkoa kirpparimyyntiä ylläpitää upeasti lapsiperheen lelu-, urheilutarvike- ja vaatehallintaa, mutta siihen tueksi tarvitaan jotain…

Haasteista voimaa

Vuoden 2014 alussa aloitan 365-tavarahaasteen, jossa vähennetään yksi tavara päivässä vuoden ajan. Perustan omalle Facebook-sivulleni kuva-albumin ja aloitan.

1-Minna Pii - Google Chrome 30.6.2017 18.30.43.bmpAlku oli näin vaatimaton. Lopputulos kaikkea muuta. Vuoden 365 projekti sisälsi vähintäänkin 3650 tavaraa luultavasti pikemminkin 10 000 – mm. kokonaisen roskalavallisen rojua, kaksi astiastoa ja kaksi laatikollista duploja ja muutaman legorakennussarjan. Kirpputorivetoinen tavarakarsiminen sai paljon aineistoa ja vauhtia projektista.

Tärkein anti on kuitenkin se, että kirjoittaakseni jokaisesta tavarasta jotain fb-seinälleni tulen käyneeksi läpi oman tavarasuhteeni.

Poimintoja mietiskelystä:

  • 19.1./19 Lakanoita! ainahan voi käydä niin että KAIKKI tulee yökylään ja vaikka varmasti kaikkiin talon sänkyihin on vähintään tuplamäärä lakanoita, niin SILTI on hyvä olla vielä muutama kaiken varalta!
  • 22.1./22 Keskeneräinen tilkkutäkki. Vaihdoin tekeleen kahteen kahvipakettiin. Tämä on odottanut inspiraation jatkumista pari vuotta – uskoakseni se on kadonnut lopullisesti ja kokonaan.
  • 28.1./28 WC. Mää ostelen kaikenlaisilta ”mammutti-arjensäästö-hitonhalpaapäiviltä” esimerkiksi hammasharjoja. Uusia paketissa olevia löytyi peräti 14. Ja pääasiassa käytetään sähköhammasharjaa. Hiuksia olen värjännyt vissiin vuosi sitten ja suojakäsineitä oli riittävästi.
  • 18.2./49 Gobeliini. Mää luulin haluavani tällaisen – ja hommasin. Aikani olen sille käyttöä yrittänyt keksiä: tulisiko siitä sängynpeite, matto, kauppakasseja, sohvatyynyjä, vai peräti seinävaate? Ei siitä tullut edes kukkaroa…. kirpputorille.
  • 16.4/106 Digilaite. Leilahan järsi kaukosäätimen vuonna…? Kai tämäkin on tavarakasasta ”ehjä mutta silti toimimaton”.

Luen kaikki järjestämisoppaat. Luen kaikki järjestämisoppaat INNOSTUKSELLA. Koko ajan puurtamisessa on ollut tärkeää, että olen todella halunnut keksiä ratkaisun. Uskon, että joku on jo keksinyt keinon joka sopisi minulle. Ympäristössäni on ihmisiä jotka osaavat, joiden koti on aina selkeä ja järjestyksessä. Siihen ei kelpaa syyksi varakkuus, köyhyys, aktiivisuus, luomiskyky tai ahkeruus. Sen täytyy olla jossain siinä, miten ihminen tekee.

Kolme laatikkoa ja pussi

Olen peruslaiska, huijaan itseäni tekemällä ennen kuin olen vastustuskykyinen. Herään joka aamu ensimmäisenä ja ennen kenenkään heräämistä otan kolme laatikkoani ja asetun jonkun sattumalta valitun hyllyn tai laatikon tai pussukan ääreen ja kippaan tavarat ensimmäiseen muovilaatikkoon, pyyhin hyllyn ja alan nostella tavaroita takaisin. Muualle talossa kuuluvat tavarat laitan toiseen laatikkoon ja pois talosta joutuvat kolmanteen, roskapussiin roskat. Vartin päästä munakello keskeyttää tehtävän. Kaikkiin laatikoihin kannet ja kaikki kolme laatikkoa piiloon eteisen komeroon.

Ajoittain into olisi riittänyt pidempäänkin rupeamaan ja toisina hetkinä varttikin oli vaikea. Siksi pysyin tiukasti tässä ajassa.

Tietoisuus omasta tavasta omistaa

Omien tavaroiden läpikäyminen, ja perheellisenä myös lasten tavaroiden, pitkäjänteisesti ja ajatellen muutti jotain oleellista. 365-projektin kesäaikana erään päivän tavarana oli neljät samankokoiset lasten tennarit. Eihän se ole mahdollista! En ikinä hommaisi nopeasti kasvavalle lapselle neljiä saman käyttötarkoituksen asioita? Huomasin että samanlaisia mahdottomuuksia oli saksissa, veitsissä, sukissa ja t-paidoissa.

Rahapalkintoja

Tähän kaikkeen tavaraan on mennyt rahaa. Tieto lisää tuskaa – se pitää paikkansa. Tuskan jälkeen kuitenkin tulee helpotus. Minulla on ollut tapana pitää erillään rahat, jotka ovat ennalta tiedettyjä ja niiden tulee riittää normaaliin elämiseen. Kirpparitulot ovat ylimääräistä, jolle voi varata jonkun toteutettavan suunnitelman.

Meillä on vanha talo – mieheni kotitalo. 1956 valmistunut talo on senaikaiseen maalaistyyliin usealle tiiviisti  asuvalle sukupolvelle rakennettu ja tietysti nyt nelihenkiselle perheelle varsin tilava. Mutta auttamattoman vanhanaikainen. Olemme remontoineet taloa pikkuhiljaa, kirpparitulot ovat olleet tässä avuksi.

Elämä on nyt

Kerran töistä kotiin ajaessa käyn rautakaupassa. Auton jouset ovat kovilla kun kyydissä on lattialaminaattia tyttären huoneeseen. On sovittu että tähän taloon ei mitään muovia laiteta! Remontoisimme viimeisen päälle ja vasta sitten kun on varaa korjata kaikki upeat puulattiat.

Päätän että elämä on nyt.

Viikonlopun aikana tyhjennämme koko huoneen ja lattia on päivässä uusittu. Tästä huoneesta tulee uuden elämämme mallihuone. Huoneeseen palautetaan vain ne tavarat, jotka ovat juuri nyt tarpeellisia. No okei, pikapikaa tehty tyhjennys löytyy vielä pitkään omasta työhuoneestani, joka on vuorostaan kamala.

Rajuimmista keinoista listaisin toimivaksi juuri tämän: huoneeseen vain tarpeellinen! Sittemmin tätä keinoa on käytetty kaikissa remontoiduissa huoneissa.

Muuttuvat keinot

Niin kuin arvaatte aamuvartit kestivät aikansa. Niiden jäljiltä minusta tulee loistava säilyttäjä. Minulla on edelleen runsaat määrät tavaraa upeasti hyllyillään ja laatikoissaan ja pienemmät tavarat järjestelmällisesti muovilaatikoissa. Olen edelleen ahkera sisustusmyymälöissä vierailija ja säilytyskalusteita vahdetaan vanhoista epäkäytännöllisistä paremmin toimiviin helppopintaisiin ja kiinteästi asennettaviin.

Pääsääntö kuitenkin on, että säilytyskalusteita vähennetään.  Meillä alkaa olla oikein kivan näköistä ja siistiä.

Paitsi että ajoittain – usein – tavarat seilaavat väärissä huoneissa ja työpäivän aikana kotona on räjähtänyt. Vaikka itse olenkin oman säilytysjärjestelmäni asiantuntija, muu porukka ei selvästikään pysty logiikkaani sisäistämään.

Vaikka jaksankin 365-projektin loppuun asti, vuosi on pitkä aika. Ei ole edelleenkään ongelmaa löytää poistettavaa.

Feng shui inspiroi

Luen pari Feng Shui aiheista kirjaa. Ne selventävät tasapainon ja tilan tarvetta. Kun me länsimaiset yleensä haemme syytä toimimattomuuteen tai pahaan oloon syvältä itsestämme ja menneisyydestämme, kiinalainen ajatusmalli hakee syitä ympäristön virtaavuudesta ja harmoniasta. Kiinalainen ajattelee: jos energia ei pääse virtaamaan, se kasaantuu ja pilaantuu. On sama onko kyse tuulesta, vedestä, huoneen kalustuksesta, viemäristä tai ihmisen verenkierrosta – kiinalaisen mukaan kaikkiin pätevät samat lait.

Ylipäätään on hyvä oppia tekemään jokin muutos, jos jokin asia ei kotona toimi. Jos teet aina samalla tavalla, kun olet aina tehnyt, voit olettaa saavasi tuloksia, joita olet aina saanut: Se eteisen kasoittuva pikkupöytä tulee aina keräämään kasan sekalaista tavaraa, jos mikään muu ei muutu. – Poistan pöydän!

Paikka kaikelle ja vähän enemmän

Keväällä 2015 luen jonkin artikkelin. Joku kulttuurintutkija toimii kuulemma ammattijärjestäjänä. Tiedän kyllä mikä ammattijärjestäjä on, olen sentään lukenut Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjän.

Löydän Paikka kaikelle -fb-ryhmän. Ryhmän tuki, uudet ideat ja keskustelu saavat uuden spurtin aikaan väsähtäneeseen mieleen. Ja ryhmän kuvauksen ensimmäisiä sanoja on “lempeän”….. en kaipaa syyllisyyttä, syyllistämistä, kauhistelua vain lempeää ja ymmärtävää seuraa.

Minimalismipeli! Tavaraa pois kiihtyvällä tahdilla. Ensimmäisenä päivänä yksi tavara, toisena kaksi tavaraa ja lopulta 30. päivänä kolmekymmentä tavaraa. 465 tavaraa kuukaudessa. Sehän on valtava määrä! Vai onko?

Osallistun useita kuukausia peräjälkeen ja edelleen kirpputori toimii kierrätyspisteenäni. Kuitenkin, mitä enemmän omia tavaroitani mietin ja pyörittelen, minulla tapahtuu viimeinenkin irtaantuminen rahan ja tavaran suhteesta. Yhä enemmän lahjoitan tavaraa eri järjestöjen kirpputoreille ja yhä enemmän kierrätan sitä myös roskana. En halua olla edistämässä kenenkään toisen kodin täyttymistä turhilla ja huonoilla tavaroilla.

100 000 tavaraa

Ajattelette ehkä mielessänne että lähtötilanteemme on varmaankin ollut kaatopaikkamainen röykkiöillä täytetty asunto? Ei ole. Säilytyskalusteita on ollut paljon ja kolmikerroksisen omakotitalon alin puolikylmä kellari on sisältänyt paljon edellisten asukkaiden tavaroita, omien useiden muuttojen avaamattomiakin laatikoita. Ulkovarasto ja navettarakennuksen puolikas samoin. Vuosikymmenien harrastaminen on jättänyt “ihan käyttökelpoisia” tarvikkeita varastoon ja lasten kasvamisesta on jäänyt jäljelle aina jotain “vaikka seuraavalle”.

WP_20140828_012

Projekti 365:n satoa.

Kuukauden kirja ja muita oivalluksia

Paikka Kaikelle -ryhmässä luetaan “kuukauden kirja”, joka tällä kertaa on KonMari. Naurettava kirja, naiivisti kirjoitettu ja täysin umpioptimistisesti nuoren sinkkunaisen – melkein lapsen – kirjoittama.

Kokeilunhalu kuitenkin voittaa. Kun minulla sattuu olemaan se miljoonalaatikko, jota en olisi jaksanut käydä läpi, kokeilen poimia sekalaisesta tavarasta kaiken, minkä haluan säilyttää. Laatikon siivous käy ilman tuskaa noin kymmenessä minuutissa ja turha sälä lähtee kevyen huolettomasti roskiin.

Pehmeät vaatteeni ovat olleet senkissä ja haluan kokeilla KonMari-menetelmään kuuluvaa pystytaittelua, koska totta on, että t-paidoista valitsen aina sen mustan päällimmäisen. Taittelen vaatteeni ja huomaan omistavani värejä.

Mutta hölynpölyä moinen kohkaaminen. Kondo unohtuu kirjoineen.

Syksyllä Kodin raivaajan ABC -ryhmässä kodin tavaroita ruoditaan aakkosjärjestyksessä ryhmittäin. L niinkuin  langat. Minä nelivuotiaana neulomaan oppinut superneuloja, ylivertainen käsityöihminen ja verraton ompelija saan kirkkaana päähäni ajatuksen: “Minä en nauti enää käsitöiden tekemisestä.” Pakkaan lahjoituseriin suuren määrän erilaisia lankoja ja käsityötarvikkeita ja annan niitä materiaalitorille, fb:n kirppariryhmässä, koululle ja kerhoille. Jätän itselleni noin vuoden tarpeita vastaavan määrän tarvikkeita.

Konmari säilyy mielipidepalstojen kestoaiheena ja se saa ihmisissä aikaan voimakkaita tunteita. Minua alkaa kiinnostaa miksi? Juonessa täytyy olla jokin pointti, koska se ärsyttää näin paljon. Luen myös Tarkan markan blogin tiivistelmän KonMarista. Ostan e-kirjan samana päivänä ja luen sen samantien uusin silmin.  

Alan välittömästi toteuttaa suomalaisella ajatusmaailmalla menetelmää ja puolen vuoden päästä talo on läpikäyty – siis vielä kerran.

Nyt minulla on aikaa: Kirjoitan Keittiömestaripäivä-blogia ja toteutan pitkäaikaisen unelmani osallistua Kapua-hyväntekeväisyyskiipeilyyn. Ryhmämme matkustaa elokuussa Kirgisiaan vierailemaan neljässä kehitysyhteistyökohteessa ja sen jälkeen nousemme lähes viisi kilometriä korkealle Pesnja Abaya -vuorelle, varainkeruu kestää koko vuoden. Oman matkamme maksoimme itse.

Helposti voin poistua kymmenen tunnin pyöräilylenkille ja silti kotona on paikka kaikelle ja kaikki paikallaan. No ei tietenkään aina ole, mutta sotkusta ei tahdo saada edes nahistelua aikaiseksi.

Ei koskaan enää?

Viimeiseksi kävin kodin tavarat läpi Kondon Konmari-menetelmällä. Kirjan alkuteksteissä luvataan, että tämä on viimeinen kerta kun tarvitsee “siivota” – mikä on tietysti huono suomennos, kyse ei ole siivouksesta vaan järjestämisestä.

Vaikka tämä ei olisi ikuista, vaikka parittomia sukkia on taas kertynyt enemmän kuin on mahdollista, vaikka töistä kotiin tullessani keittiössä on lasten teekupit, puolikas maitolasi, murusia lattialla ja kaikista kielloista huolimatta tiskialtaassa erinäinen läjä likaisia astioita siitä huolimatta, että astianpesukone on 30 sentin päässä. Vaikka! Vaikka meillä on taas liikaa kenkiä ja pieneksi menneitä talvitakkeja. Vaikka.

Mikään ei silti ole kuin ennen. Enkä välitä vaikka joutuisin uudelleen käymään kaiken läpi. Minä muutuin, elämä muuttui.

Kirjoitin tämän blogitekstin kun ensin olin siivonnut talon ja laittanut ruokaa perheelle. Meillä on siis täydellistä?

Tavallaan.”

*

Jos et vielä ole mukana Paikka kaikelle -ryhmässä, niin lämpimästi tervetuloa mukaan tästä! Ja Paikka kaikelle -blogin kuulumiset ja uusimmat kirjoitukset saat kätevästi kerran kuussa suoraan sähköpostiisi tilaamalla tästä blogin uutiskirjeen.

Ammattijärjestäjä vinkkaa: kahdeksan tapaa ottaa 60 senttiä syvä kaappi tehokäyttöön

Monissa kodeissa kaapit ovat aivan liian syviä ollakseen käteviä.

Vaatekaappien standardisyvyys on 60 senttiä. Sen määrittelee henkarivaatteiden vaatima tila. Keittiöissä alakaappien mitoitus taas johtuu siitä, että jonkun mielestä juuri 60-senttinen työtaso on ollut optimaalisin.

Syvä vaatekaappi on ammattijärjestäjän painajainen. Koska useimmat karttavat jättämästä hyllyille niin sanottua hukkatilaa, vaatteita laitetaan hyllylle kaksi riviä peräkkäin. Takarivistä on kuitenkin tavattoman hankala ottaa sitä toiseksi alimmaisena olevaa punaista teepaitaa. Pinot sortuilevat ja kohta koko hylly on yksi suuri mylläkkä.

Keittiön syvää alakaappia epäkäytännöllisempää säilytystilaa ei olekaan! Tiedätte sen fondue-padan tai popkornikoneen, jota ei ole nähty naismuistiin, koska se on hautautunut alimman hyllyn taaimmaiseen nurkkaan. Huonompiselkäiset eivät saa alakaapeista otettua kuin aivan eturiviin jätettyjä esineitä.

Miten tällaisen kaapin käytettävyyttä voi parantaa? Tässä kahdeksan koeteltua keinoa.

Vaatekaappi

Kuva Annie Spratt, Unsplash.

1. Vähennä tavaraa

Ammattijärjestäjien nyrkkisääntö on, että hyllyllä pitää aina olla neljännes tyhjää. Sääntö koskee ennen kaikkea 60 senttiä syviä kaappeja, joiden käytettävyyttä tyhjä tila parantaa. Tavarat on helpompi ottaa esiin ja laittaa paikoilleen, kun ne on aseteltu hyllyille väljästi.

+ Tavaroiden vähentäminen ei maksa mitään.
– Tavaroiden vähentäminen on helpommin sanottu kuin tehty.

2. Unohda takarivi

Laita tavaroita vain hyllyjen etureunaan. Takarivin tavaroiden tavoitettavuusongelma hoidettu!

+/– Samat plussat ja miinukset kuin edellä.

3. Kavenna hyllyjä

Ota hyllyt kaapista, kavenna niitä puolella (tai hanki uudet, puolta kapeammat hyllylevyt) ja kiinnitä kaapin seiniin uudet kannattimet. Vaikka sinulla nyt on puolet vähemmän hyllytilaa, olet tuplannut säilytystilan käytettävyyden. 30 senttiä syvä hylly on ihanteellinen useimpiin säilytystarpeisiin.

+ Saat unohtaa ammattijärjestäjien neljännessäännön ja laittaa koko hyllyn täyteen tavaraa.
+ Kapealla hyllyllä tavaroita ei pysty jemmaamaan toisten taakse.
– Onnistuu vain nikkarointitaitoiselta.
– Ei välttämättä mahdollista vuokra-asunnossa.

4. Laita tavarat laatikkoon

Pystyviikkaa (katso täältä ohjevideo) vaatteet matalareunaiseen, kannettomaan laatikkoon tai taiteltuun kestokassiin (ohje täällä), ja takarivin ongelma poistuu. Keittiössä muovikippojen tai leivontatarvikkeiden kerääminen sopivan kokoiseen tukevaan muovilaatikkoon tekee mahdolliseksi päästä käsiksi takarivin riisikeittimeen.

+ Pahvi- ja kenkälaatikoita saa ilmaiseksi kaupoista
+ Kestokassit ovat edullisia ja kivannäköisiä
– Ulos vetäessä laatikkoa joutuu kannattelemaan kädellä, joten tavaroita voi ottaa ja laittaa paikoilleen vain toisella kädellä.

5. Lisää hyllyjä

Kun olet pystyviikannut vaatteet laatikoihin, voit lisätä kaappiin hyllyjä. Vaikka hyllyväli pienenee, pääset tavaroihin silti käsiksi vetämällä hyllyllä olevan laatikon esille.

+ Edullinen tapa lisätä säilytystilaa.
– Mitä matalampi hyllyväli, sitä hankalampi on nähdä, mitä hyllyillä on.

6. Poista hyllyt kokonaan

Ota hyllyt pois ja asenna tilalle vaatetanko. Normaalikorkuiseen kaappiin mahtuu kaksi tankoa päällekkäin, mikäli säilytettävänä ei ole mekkoja tai pitkiä takkeja.

+ Vaatteita ei tarvitse viikata.
+ Vaatteita ei tarvitse ripustaa pyykkinarulle, ne voi kuivattaa suoraan henkareihin.
– Tällä ratkaisulla ei ole miinuksia!

7. Vaihda hyllyjen tilalle vetokorit

Poista kaapista hyllyt ja asenna tilalle koritorni. Metallilankakoreissa voi säilyttää niin (pystyviikattuja) vaatteita kuin astioita (poislukien posliini ja lasi). Korit voi kiinnittää myös kaapin seiniin asennettaviin kiskoihin. Vetokorit ovat käteviä rinnan korkeuteen asti. Siitä ylöspäin kannattaa suosia hyllyjä. Huomioi ennen korien hankkimista tila, jonka saranat vievät kaapin oven leveydestä.

+ Koritornit voi ottaa muutossa mukaan.
+ Koreja ei tarvitse kannatella kädellä, kun ne vetää auki.
+ Kaikki tavarat näkee yhdellä silmäyksellä.
– Kaapin ovi pitää avata aivan selälleen, jotta vetokorin mahtuu avaamaan.

8. Vaihda hyllyjen tilalle vetolaatikot

Keittiö- tai vaatekaapin kaapin runkoihin voi asentaa tai asennuttaa modernit, kevyesti liukuvat vetolaatikot.

+ Laatikot lisäävät alakaappien käytettävyyttä huimasti.
– Mittatilaustyö maksaa.

Onko sinulla täräyttävä niksi syvien kaappien toimivuuden lisäämiseksi? Jaa se alla kommenteissa.

Kaappien toimivaan järjestykseen paneudutaan yksityiskohtaisesti myös syksyn Paikka kaikelle -kurssilla. Ennakkovaraajat pääsevät Turussa lokakuussa järjestettävälle kurssille nyt etuhintaan. Kurkkaa lisätiedot täältä.

Lastenhuoneen järjestyksen kolme pahinta estettä – ja miten ne poistetaan

”Lastenhuone pysyy järjestyksessä vain, jos sinne ei koskaan päästä lapsia”, totesi eräs äiti.

Onko tilanne tosiaan näin epätoivoinen? Kysyin Paikka kaikelle -ryhmässä, mikä on suurin este lastenhuoneen pysymiselle järjestyksessä. Sain reilusti toista sataa vastausta eri-ikäisten lasten äideiltä. Niissä mainitut syyt sotkulle jakautuvat kolmeen ryhmään:

  1. Toimintaympäristön puutteet
  2. Lapsen toiminta
  3. Äidin toiminta

Katsotaanpa tarkemmin mitä nämä ryhmät pitävät sisällään – ja miten ongelmat korjataan.

1. ”Se romumäärä”

Yleisin yksitäinen syy, jonka kysymykseeni vastanneet antoivat lastenhuoneen epäjärjestykselle, oli tavaran määrä. Mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän pitää nähdä vaivaa järjestyksen ja siisteyden eteen.

Puutteita nähtiin lapselle liian isokokoisissa tai monimutkaisissa säilytyskalusteissa ja siinä, että kaappeja oli liian vähän. Tavaroista hankalimmiksi koettiin ”random sälä” – suklaamunayllätykset, vessapaperinhylsyt, maitotölkeistä askarrellut tilapäislelut, rikkoutuneiden lelujen osat – joka ei kuulu mihinkään selkeään leluryhmään ja vaeltaa siksi ympäriinsä.

Ratkaisu: Tämänhän jo varmaan tiesitkin: karsi, karsi, karsi! Tai siis karsi yhdessä lapsesi kanssa, ei salasiivouksia! Tavarathan ovat lapsen, eivät sinun. Toki ongelma koskee silti myös sinua, koska lego on sinun jalkasi alla ja sinä viime kädessä vastaat siitä, että kaaoksen keskeltä lapsille löytyy puhtaat vaatteet ja että lattia on imurointikunnossa edes toisinaan.

Tavaran vähentäminen ratkaisee huonojen kalusteiden ongelman ainakin osittain, sillä kun tavaraa on vähemmän, sille riittää vähäisempi säilytystila. Tavararyhmät vähenevät, joten randomeillekin löytyy oma paikka, joka kenties on kimpassa toisten randomien kanssa.

2. ”Lapsilta putoaa tavarat just sinne missä ollaan”

Lapset ovat luovia. Kekseliäisyydellä on seurauksia. Leikkiin kelpaa niin puhtaan pyykin korin sisältö kuin styroksipakkaus, jonka voi silputa ihanaksi lumisateeksi. Pahvilaatikoista rakennetaan avaruusalus ja leikki jatkuu monta päivää.

Myös lasten omatoimisuus aiheuttaa sotkua: Vaatteita viihdevaihdetaan monta kertaa päivässä. Lelulaatikoita pengotaan tavaroita etsiessä. Uusia leikkejä rakennetaan vanhojen raunioille. Lapsi on laumaeläin: leikki kuljetetaan sinne, missä muutkin ovat, kuten olohuoneeseen.

Ratkaisu: Antaa lasten leikkiä! Lastenhuoneen järjestys ei perustu siihen, että aikuinen seisoo vahtimassa, että esillä on vain yksi leikki kerrallaan. Järjestyksen perusta on siinä, että joka tavaralle on lapsenkin näkökulmasta helppo paikka, johon sen saa tarvittaessa. Toimivat säilytyssysteemit vähentävät penkomisen tarvetta, koska ne ovat oikein mitoitettuja ja eikä tavaroita tarvitse etsiskellä.

Tavaroiden levittelyyn ja siivoamattomuuteen tepsii oikein valittu, neutraaliksi muotoiltu viesti. Vai intoutuisitko itse korjaamaan jälkesi, jos kyläilyllä oleva anoppi parahtaisi: ”Miksi olet taas tuonut tuon käsityön olohuoneen pöydälle? En kestä tätä sotkua! Korjaa se heti paikoilleen tai et katso tänään minuuttiakaan Vain elämää!” Komentaminen ja rangaistukset saavat yleensä aikaan vain vastarintaa.

IMG_2704

Kun äiti käänsi selkänsä, Anna ja Elsa järjestivät vuorten väliseen laaksoon lumiseikkailun. ”Cold never bothered me anyway.”

3. ”Yksi ihminen ei kaikkeen repeä”

Äideillä on kiire ja he ovat väsyneitä. Paikka kaikelle -ryhmässä kiireen aiheuttajiksi mainittiin vuorotyöt, harrastuskuskaukset ja se, että on liikaa kodinhoidossa tekemistä. Kiireen takia tavaroita ei ehdi tai jaksa korjata paikoilleen. Pari äitiä tunnusti, ettei ollut opettanut lapsiaan siivoamaan jälkiään.

Ratkaisu: Tämänkin sinä jo tiesit: kiireeseen puututaan parhaiten vähentämällä tekemistä, väsymykseen lepäämällä.

Mutta aina se ei ole mahdollista. Ruuhkavuosissa jaksamista tukee myös se, että koti on helppohoitoinen ja lapset ovat mukana siivoamisessa. Lasten passaaminen voi puolivahingossa jatkua yli vauvavuosien, jos tuntuu, että muutoin joutuisi ikävästi komentelemaan. Tavaroiden karsiminen, paikka kaikelle ja toimivat viestintäkanavat lasten suuntaan poistavat suurimman osan lastenhuoneen järjestysongelmista.

Kiinnitin huomiota siihen, että kukaan kysymykseeni vastanneista äideistä ei maininnut lasten toista vanhempaa. Mieleen tulee, että lastenhuoneen järjestyksenpidon esteenä on myös se, että siivous, järjestäminen ja lasten ohjaaminen on liiaksi vain (väsyneiden ja kuormittuneiden) äitien vastuulla.

Jos olet valmis panemaan pisteen lastenhuoneen sotkuille ja haluat lapset yhteistyöhön järjestyksen ylläpidossa, tule mukaan Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssille. Perheesi ilmapiiri paranee ja jaksat puuhata lastesi kanssa, kun aikasi ei mene loputtomaan tavaranpyöritykseen. Lue kurssista lisää tästä.

Näin sain lapseni tekemään 93 kotityötä yhdessä viikossa

Mitä keinoja on saada lapset tarttumaan kotitöihin omatoimisesti? Millaisia apuvälineitä, kuten tehtävälistoja, tähän löytyy? Tätä kyseli eräs kolmen lapsen äiti Paikka kaikelle -ryhmässä.

Minullakin on kolme lasta. Ja pari kuukautta sitten uskoin löytäneeni lopullisen vastauksen näihin kysymyksiin.

Perheeni otti kokeiluun ilmaisesen ChoreMonster-sovelluksen, jossa kerätään monsterihahmoja ja palkintoja pisteillä, joita saa kotitöitä tekemällä. Meillä ei ollut mitään erityistä pulmatilannetta työnjaon suhteen, mutta ajattelin, että pelillisyys tekisi kotitöiden tekemisestä lapsille hauskempaa ja ehkä myös tehostaisi sitä.

Sovelluksessa on oma liittymä lapselle ja aikuiselle (jonka kehittäjät ilmeisesti olettavat olevan äiti, koska aikuisen liittymän nimi on MotherShp). Lapset tarvitsevat kukin oman älylaitteen ja sellainen pitää olla myös emoalusta luotsaavalla vanhemmalla.

ChoreMonsterista löytyy valmiita tehtäviä tai sinne voi asettaa omiaan, myös suomeksi. Pisteytys pitää keksiä itse ja siinä saakin olla tarkkana, sillä myös palkkiot, joita pisteillä voi lunastaa, pitää pisteyttää itse. Jos lapsi saa jokaisesta astianpesukoneen tyhjennyksestä palkkioksi leffakäynnin, homma tyssää alkuunsa.

8- ja 11-vuotiaat koekäyttäjäni, jotka monien lapsien lailla tykkäävät pelaamisesta, olivat innoissaan. Määrittelimme tehtävät, pisteytyksen ja palkkiot yhdessä, mihin meni oiva tovi. Lapset saivat kumpikin iänmukaisesti omia tehtäviä. Osa tehtävistä oli molemmilla samoja, mutta tarkoitettu vuoronperään tehtäviksi (haluan vältää sisarusten kilpailuttamista). Tässä ovat ensimmäisen viikon tulokset:

Nimetön suunnittelumalli-9

Sovellus sai aikaan ilmiömäisen tehokkuuspiikin. Lapset tekivät yhteensä melkein sata erilaista kotityötä! He suorastaan kilpailivat siitä, kumpi saa viedä roskiksen tai täyttää pesukoneen –  sisaruskateutta aiheuttavasti kilpailemisesta ei siis kokonaan päästy.

Osa pisteistä tuli sellaisista päivänselvyyksistä kuin hampaidenpesu. Ajatuksemme oli, että huononakin päivänä hyvä mieli säilyisi, kun näistä kuitenkin saisi hiukan pisteitä. Toisaalta ikäville hommille, kuten vessanpöntön kuuraaminen, kannattaa laittaa korkea pistemäärä lisäporkkanaksi.

Ensimmäisen testiviikon perusteella ehdin jo ajatella, että kotityökysymys on nyt pysyvästi ratkaistu ja me vanhemmat voimme tästedes istua sohvalla popsimassa popcornia, kun lapset hoitavat duunit.

Noh.

Seuraavalla viikolla oli koulussa ja muualla kiirettä. Pyykin ripustamisesta ja pöydänpyyhkimisvuoroista ei enää kilvoiteltu aivan yhtä innokkaasti. Kolmannella viikolla toinen lapsi, joka muutenkin motivoituu enemmän toisten auttamisesta kuin palkkioista, alkoi kokonaan unohdella kirjata tehtäviään sovellukseen. Neljännellä viikolla myös toinen lapsi alkoi lipsua.

Itse tein muutamia puolinaisia yrityksiä muistuttaa lapsia kirjaamisesta. Mutta mikä ero lopulta on siinä, että muistutan lasta itse tehtävästä kuin että muistuttelen käyttämään sovellusta tehtävän tekemiseen. Sitä paitsi hampaat ja tukka pitäisi pestä ilman palkintojakin.

Hiljalleen valuimme takaisin vanhaan käytäntöön, jossa vanhemmat yksinkertaisesti pyytävät lapsia hoitamaan tietyt hommat, jotka nämä sitten myös tekevät. Kotitöiden tekemisestä on harvoin riitaa. On itsestään selvää, että jokainen tässä osoitteessa asuva laittaa vaatteensa eteisessä paikoilleen, siivoaa astiansa pöydästä tai kaapittaa puhtaat pyykkinsä.

On pakko tunnustaa, että näin meille on käynyt kaikkien muidenkin systeemien kanssa, joita olemme kokeilleet. Erilaiset työvuorolistat ovat muutaman viikon alkuinnostuksen jälkeen jääneet seinälle yksin kiikkumaan.

Ehkä me aikuiset odotamme lapsilta liikaa, jos kuvittelemme, että vuorovaikutuksen voi korvata tehtävälistoilla, joista lapset palkintojen toivossa tai etuuksien menettämisen pelossa omatoimisesti ruksivat tehtäviä?

Jos tahdomme eroon kodin ilmapiiriä pilaamasta komentamisesta ja nalkuttamisesta, on parempi korjata vuorovaikutuksen laatua kuin yrittää ulkoistaa sen listoihin. (Listat toki voivat olla tärkeitä sen konkretisoimisessa, mitä kaikkea tehtäviä kotitalouden pyörittämiseen sisältyy.)

Jälkeenpäin ajattelin myös, että on parempikin, ettei kotitöillä tienata pisteitä.

Onnellisuusfilosofi Frank Martela kirjoittaa kirjassaan Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja kaksitoistavuotiasta, joka intoutuu ruohonleikkuusta. Koko kesäkuun hän hoitaa ruohonleikkuun sisäisestä palosta leikkaamista kohtaan. Heinäkuussa vanhemmat ajattelevat, että lapsi ansaitsisi työstään palkkion, ja alkavat maksaa hänelle hiukan jokaisesta leikkuusta.

Martela kysyy, mitä tapahtuu, jos vanhemmat elokuussa päättävät lopettaa maksamisen. Nuori todennäköisesti kieltäytyy leikkaamasta nurmikkoa. Ulkoinen motivaattori – raha – on syrjäyttänyt sisäisen innostuksen ruohonleikkuuseen.

Sisäisen innostuksen hiipuessa katoaa myös lapsen omatoimisuus.

En vastusta pelillistämistä, listoja tai palkkioita sinänsä. Ne toimivat, jos ne innostavat myös lasta. Paikka kaikelle -ryhmässä kysymyksen esittäneelle äidille vastaisinkin, että kysy lapsiltasi. Pyydä nämä kanssasi ideoimaan, miten tarvittavat kotityöt hoidetaan niin, että ne tulevat tehtyä myös silloin, kun vanhemmat eivät ole selän takana kyttäämässä. Lapset yleensä tietävät itse parhaiten.

Vinkkejä siihen, miten lapset saadaan mukaan kodin järjestyksen ylläpitämiseen ilman, että kodin ilmapiiri kärsii komentelusta tai aikuinen uupuu omaan jankutukseensa, saat Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssilla, joka alkaa seuraavan kerran syksyllä 2017.

Mitä Marie Kondo oppi järjestämisestä tultuaan äidiksi – ja 3 keinoa, joilla saat lapsiperheen kodin järjestykseen

Ammattijärjestäjä Marie Kondo, joka tunnetaan KonMari-raivaamismetodin kehittäjänä, kirjoitti vastikään uutiskirjeessään elämänmuutoksestaan kahden pienen lapsen äitinä.

KonMari on metodi, jolla pyritään erottamaan olennainen epäolennaisesta kysymällä kaikilta kodin esineiltä, tuottavatko ne iloa. Metodi on auttanut tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa saamaan kotinsa järjestykseen ja lisäämään iloa elämäänsä.

Menetelmä on kuitenkin myös varsin vaativa. Projektin pitäisi edetä yhtenä rysäyksenä, jonka aikana marittaja laittaa syrjään muun elämänsä ja pyrkii täydelliseen lopputulokseen. Metodissa on myös on pikkutarkkoja säilyttämissääntöjä, joihin liittyy esineiden asettelua väri- ja kokojärjestykseen.

Monissa elämäntilanteissa – esimerkiksi keskellä lapsiperheen ruuhkavuosia – tällaiset ohjeet voivat olla kerta kaikkiaan liikaa.

Paikka kaikelle lastenhuoneessa

Jos sinulla on lapsia, saat nauttia kotisi täydellisestä järjestyksestä parhaassa tapauksessa jopa viisi sekuntia viikkosiivouksen valmistumisen jälkeen. Marituksesi tyssää toistuvasti siihen, että heti kun leväytät vaatekaappisi sisällön sängylle, joku pyytää voileipää tai puhallusta kolhittuun polveen. Luultavasti oletkin pienten sukkien pareja etsiessäsi jupissut: ”Odottakaas, kun Marie saa lapsia, kyllä hänen mielensä vielä muuttuu.”

Olet oikeassa. Marie Kondo on muuttanut mielensä.

Hän kertoo kirjoituksessaan yllättyneensä siitä, kuinka vähän hänellä enää on omaa aikaa. Rauhalliset jooga- ja meditaatiohetket ovat jääneet. Muutoksia on tullut myös järjestämisrutiineihin: koska lapset kuljettavat tavaroitaan ympäri taloa, Kondo ei enää pysty pitämään kiinni aiemmasta säännöstään laittaa tavarat paikoilleen heti käytön jälkeen. Hän siivoa tavarat, kun lapset ovat nukahtaneet.

Mielenkiintoisinta on, että Kondo kertoo joutuneensa päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta kodin järjestämisessä, eikä se ollut helppoa. Hänelle kuitenkin tuo lapsiperheen arkikaaoksen keskellä mielenrauhaa tieto, että tarvittaessa hän saa huoneen siistiksi puolessa tunnissa.

Tuntuuko sinusta, että Kondo on valaistunut? Niin minustakin.

Lapsiperheiden tavarahaasteet ovat nimittäin aivan omaa luokkaansa. Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan jokainen lapsi lisää kodin tavaramäärää kolmanneksella. Se tarkoittaa, että myös tavaranhallintaan käytettävä aika kasvaa samassa suhteessa. Siihen päälle muut lisääntyvät koti- ja lastenhoitohommat, niin soppa on keitetty.

Lisähaastetta tuo se, että lapsiperheessä tavarat eivät pysy paikoillaan kuin liimamalla. Leluja seilaa joka huoneessa, sohvatyynyistä rakennetaan majoja ja eteisestä pääsee sisään vain hyppimällä kenkämeren yli. Ja vaikka leluja tursuaa joka nurkasta, lapset saattavat pontevasti vastustaa niiden vähentämistä.

Miten lapsiperheen koti sitten saadaan järjestykseen – ja pysymään järjestyksessä? Minulla on siihen kolmen osan resepti, ja voitte mielellään välittää terveiseni myös Kondolle 🙂

  1. Tavaraa on sopivasti. Kuten Kondokin sanoo, toisten tavaroita ei saa poistaa. Yön pimeydessä tapahtuvien salaraivausten sijaan aikuisten pitää saada lapset yhteistoimintaan tavaran vähentämisessä.
  2. Lasten joka nippelille ja nappelille on oma paikkansa, johon tavarat saa tarvittaessa, kuten ennen lasten nukkumaanmenoa tai anopin kyläilyä. Paikkojen pitää olla niin helpot, että lapset saavat tavarat niihin kirjaimellisesti heittämällä. Pikkutarkkuus ja täydellisyydentavoittelu ovat tässä kohtaa vain järjestyksen esteitä.
  3. Kaikkien perheenjäsenten täytyy osallistua tavaroiden paikoilleen palauttamiseen, muutoin paraskaan järjestys ei säily. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aikuisten pitäisi ryhtyä naama punaisena käskyjä jakeleviksi siivousnatseiksi. Pakkokeinoilla saa aikaan vain vastarintaa. Ottamalla haltuun oikeat viestintäkeinot aikuinen saa lapset siivoamaan jälkensä komentamatta.

Sovellan näitä oppeja kodissani ja meillä lapset itse saavat huoneensa järjestyksen palautumaan alle seitsemässä minuutissa. (Katso kuvatodisteet!)

Jos haluat toimivan järjestyksen kolme osaa kohdilleen myös omassa kodissasi, voin auttaa sinua! Paikka kaikelle lastenhuoneessa -kurssilla lastenhuoneet laitetaan järjestykseen tehokkaasti, lempeästi ja lapsiystävällisesti. Kurkkaa tarkemmin täältä!