Puolipitoisten vaatteiden ongelma on muotibisneksen syytä

”Samoja vaatteita ei voi laittaa kahtena päivänä peräkkäin.”

Muistan yhä, miten vaihto-oppilasperheeni sisko ohjeisti minua toisena kouluaamuna. Olin pukeutunut Suomesta tuomiini farkkuhaalarishortseihin, joissa oli lahkeensuissa pitsiä –  ne olivat vaihtosiskon mielestä ”so neat” – ja mustaan teepaitaan. Edellisenä päivänä päälläni oli ollut samat housut mutta lyhythihainen musta ribbineule. Sopersin vaihtaneeni paidan, mutta se ei kuulemma riittänyt. Piti olla selvästi eri asu joka päivä. Tämä järkyttävän nolo moka piirtyi mieleeni niin, että seuraavat kaksikymmentä vuotta annoin kalifornialaisen high schoolin pukeutumisetiketin määrittää elämääni. Puin kouluun tai töihin joka päivä eri asun.

Tiedätte varmaan mihin sellainen johtaa. Kyllä, puolikäytettyjä vaatteiden kasvaviin pinoihin.

trousers-362781_1920

Vaatteita pikamuotia edeltäneeltä ajalta. Kuva Pixabay.

Koska minulla on kuitenkin aina sen enempää pohtimatta ollut systeemi puolipitoisille, en ennen ammattijärjestäjäksi ryhtymistäni olisi arvannut, että puolikäyttöisten vaatteiden säilyttäminen olisi ihmisten järjestämisongelmien top kolmosessa (toinen top kolmosen ongelma on tavaroiden riittävä määrä, jota voit laskeskella täällä).

Vähän käytettyjen vaatteiden ongelma syntyy useasta tekijästä. Ensinnäkin monet vaihtavat asua päivittäin. 2000-luvun mittaan tästä on tullut yhä selvempi normi, josta kertovat esimerkiksi muotiblogien päivän asu -kuvat. Tapasin taannoin nuorehkon ihmisen, joka kertoi lukioaikana tavaramerkikseen muodostuneen, että hänellä ei koko kouluaikana ollut kertaakaan samaa asua päällä. Tekee mieli sanoa, että kyllä on aikoihin eletty. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten saunapäivä oli lauantaisin, ja silloin oli myös vaatteidenvaihtopäivä alusvaatteita myöten.

Toiseksi puolipitoisten määrää kodeissa lisäävät elämäntavan monimutkaistuminen ja elintason nousu: lukuisten arki- ja pyhävaatteiden lisäksi meillä on jumppavaatteita, juoksuvaatteita, joogavaatteita, vaellusvaatteita, hiihtoasuja, remonttivaatteita, moottoripyöräpukuja, kotivaatteita ja roolipeliasuja. Meillä on myös varaa hankkia kaikki nämä asut. Vaatekaapit tursuavat tekstiiliä. Sekä vaihteluntarve että vaatteiden määrä ovat seurausta vaateteollisuuden ja muotibisneksen kyvystä luoda kuluttajille yhä uusia tarpeiksi naamioituja haluja. Pukeutuminen on pohjimmiltaan viestintää; vaatteilla kerromme itsellemme ja muille, keitä olemme ja keitä haluaisimme olla. Tähän muotibisnes taitavasti vetoaa.

Kolmanneksi puolipitoisten ongelmaa on luomassa se, että vähän käytetyt vaatteet vastustavat haluamme jakaa asiat puhtaisiin ja likaisiin sekä pitää nämä ryhmät erillään. Puolipitoiset eivät kuulu kumpaankaan ryhmään ja ajelehtivat siksi usein ilman omaa paikkaa. On tavallista, että puolipitoisten vaatteiden annetaan kasaantua tuolinselälle tai lattialle. Lopulta on helpointa vain kaappaista koko kasa pesuun.

Miten puolipitoisten ongelma ratkaistaan? Ensinnäkin voi määritellä puhtaan ja likaisen uusiksi. Eiväthän neule tai farkut yhden tai useammankaan päivän siistissä sisäkäytössä oikeasti likaannu. Niinpä ne voi laittaa takaisin kaappiin puhtaiden vaatteiden joukkoon tai vaihtoehtoisesti suoraan pyykkiin. Vaatteita voi raikastaa pesun sijaan myös tuulettamalla.

Puolipitoiset voi taltuttaa myös paikka kaikelle -periaatteella. Itse laitan esimerkiksi neuleet, päällysmekot ja housut takaisin henkarille, kunnes ne pitää pestä. Vielä käyttökelpoiset paidat ja kotivaatteet säilytän koukuissa vaatehuoneen hyllyjen sivussa. Yhtä hyvin niiden paikkana voisi olla oma hylly kaapissa, kori, tuoli tai naulakko huoneen tai kaapin oven sisäpuolella. Valitsen aina päivän asun puolipitoisista aloittaen tai alennan töissä käytetyn paidan kotipaidaksi. Näin puolipuhtaiden määrä ei pääse paisumaan liian suureksi ja tulee luontaista siirtymää pyykkikoriin.

Lisäksi voi tutkia omia tapojaan. Vaikka muistan tarkalleen, miten olin pukeutunut high schoolin ensimmäisenä päivänä, en todellakaan muista mitä työkavereilla oli eilen päällä. Kiinnitän huomiota toisten pukeutumiseen vain silloin, kun se on mielestäni erityisen hauskaa tai tyylikästä. Olenkin päättänyt, että minun ei enää aikuisiässä tarvitse noudattaa amerikkalaiskoululaisten pukeutumissääntöjä. Pukeutumiseni ei kiinnosta ketään niin paljon, että toimistolla joku pitäisi kirjaa siitä, kuinka usein vaihdan asua. Kunhan en ala haista.

Viime vuosina päivittäin samaan asuun pukeutumisesta on tullut jonkinlainen oma muodinvastainen trendinsä. On puhuttu siitä, että menestyvät miehet pukeutuvat jatkuvasti samoihin asuihin, joista tulee kuuluisuuksien kohdalla lähes ikonisia. Mietitäänpä Mark Zuckerbergin harmaata teepaitaa tai Steve Jobsin mustaa pooloa. Zuckerberg on todennut, että ei halua käyttää kallisarvoista aikaansa asujen valitsemiseen. Samasta syystä Barack Obama pukeutuu vain sinisiin ja ruskeisiin pukuihin. Soveltajia löytyy myös naisista: suurta kiinnostusta herätti newyorkilaisen Matilda Kahnin tarina siitä, miten hän pukeutui töihin vuoden ajan samaan asuun. Aikaamme kuvaa hyvin, että vapaaehtoinen pukeutuminen työunivormuun on uutisaihe ja että sitä markkinoidaan meille nimenomaan tehokkuuden nimissä. Toisaalta tehokkuus sujuvoittaa arkea. Ei ole mitään syytä sietää puolikäyttöisten vaatteiden pinoja omassa kodissa.

Onko sinulla ollut puolipitoisten ongelma? Miten olet ratkaissut sen?

34 vastausta artikkeliin ”Puolipitoisten vaatteiden ongelma on muotibisneksen syytä

  1. Jenny

    Puolipitoisten vaatteiden kohtalo on todellakin ongelmallista. Oma ratkaisuni on vaaterekki makuuhuoneessa puolipitoisia varten, mutta koska usein käy niin, että minä tulen viimeisenä nukkumaan en voi enää siinä vaiheessa sytyttää valoja, jotta näkisin laittaa vaatteeni nätisti rekkiin roikkumaan. Epämääräinen pino ryppyisiä kolttuja kasaantuu makkarin lepotuolille/lattialle, enkä sitten näe kelvollista päällepantavaa ja turvaudun lähes aina vaatekaapin puhtaisiin.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Paha on pimeässä ripustella 😀 Ratkaisukeskeisenä ehdottaisin tähän ehkä puolipitoisten paikan siirtämistä valaistuun tilaan, mutta se ei ehkä ole kätevää, jos vaatteet muuten ovat makkarissa.

      Vastaa
  2. nannannaa

    On ollut puolipitoisten ongelma ja olen ratkaissut sen osittain juurikin noin, että käytän peräkkäisinä päivinä puolipitoisia kunnes päätyvät pyykkiin. Tietyt jutut kuten housut laitan puolipitoisina takaisin kaappiin.

    Ajan kanssa haluaisin puolipitoisille oman hyllyn tai hengaritilan kaapista, mutta toistaiseksi kaappi on vielä vähän liian täynnä sitä varten. Aionkin nyt olla ostolakossa ja ”kuluttaa” kaapista tavaraa pois (olen jo myynyt, antanut tai vienyt lumppukeräykseen osan), jotta saan sen tilan puolipitoisille.

    Tämä on juurikin sellainen asia, joka pitkään ärsytti mutta ei tullut mieleenkään että asialle voisi tehdä jotain! 😀 Puolipitoiset vain oli sellainen pakollinen paha.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta käyttää vaatteet pois. Kun olin tarpeeksi monta kertaa kuullut ihmisten päivittelevän puolipitoisten ongelmaa, tajusin, että se on usein ongelma juuri siksi, että ei ole tullut mieleen järjestää puolipitoisille omaa paikkaa. Paikka kaikelle!

      Vastaa
  3. SuviAnni

    Minä en ole kokenut puolipitoisia vaatteitani ongelmana. Viikkaan ja ripustan ne surutta kaappiin 🙂 Kun ne eivät haise tai niissä ei ole tahroja eivät ne mielestäni ”likaa” muita vaatteita. Ja jos vaate haisee tai on tahrainen, sen paikka on jo pyykkikorissa. Tosin tästä huolimatta pyrin käyttämään puolipitoisia vaatteita (etenkin teepaitoja, aluspaitoja ja puseroita) niin, että ne päätyvät pian pyykkikoriin. Eli vaatekaapin kaikki vaatteet eivät suinkaan ole puolipitoisia. Tätä toimintaa helpottaa myös se että, monissa vaatteissani materiaali on sellainen, että pesu ei ole kovin usein tarpeen. Kasmirneuletta tai silkkipaitaa (jonka alla on aluspaita) voi käyttää huoletta käyttää monta kuukautta ja pestä vain muutaman kerran vuodessa, ainakin minun mielestäni 😀

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Juuri noin 🙂 Monet kuitenkin kokevat, että puolipitoisuus tarttuu vaatteesta toiseen. Jos näin, niin ehkä vaatteen paikka on silloin jo pesukorissa.

      Vastaa
      1. Emilia

        Muistan kyllä edelleen, miltä teini-ikäisen siskoni vaatekaappi tuoksahti, kun hänellä oli tapana tunkea puolipitoiset takaisin kaappiin… Mulle ei tulisi mieleenkään laittaa ihon kanssa kosketuksissa olleita vaatteita takaisin kaappiin. Takaisin en laita oikeastaan muita kuin neulepaidat ja jakut, niitä täytyy pestä sen verran harvoin. Kaikki muut ovat pinossa tuolin päällä, urheilullisemmat eteisessä hyllyllä.

        Vastaa
  4. Marja

    Minä päätin alkaa pestä puolikkaita koneellisia: puolipitoisetkin päältä suoraan koneeseen. Uudet pesukoneet säätelevät veden määrää pyykin määrän mukaan, joten en koe itseäni tämän vuoksi ekoterroristiksi. Silti edelleen esim. kotivaatteet jäävät puolipitoisina vaatepuulle, kun en osaa niitä kaappiinkaan laittaa, vaikka sinne ne mielestäni oikeasti kuuluisivat.

    Vastaa
  5. Mirka Majamäki.

    Meillä on makuuhuoneessa 1700-luvulta peräisin oleva suvun perintökehto. Siellä ovat minun puolipitoiseni. Yleensä esim. pseroita on puolipitooisina muutama, vaihtelen niitä erri päivinä jos huvittaa. Aina ei huvita, työpaikkani on onneksi varsin salliva erilaisille pukeutumistyyleille. Terveen kapinan paikka olisi kyllä vaatteiden tarpeettomalle vaihtelulle!

    Ainiin, oletteko kuulleet, millainen oli opiskelijan automaattipesukone 1980-luvulla? -Otetaan pyykkikorista aina se alimmainen.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Haha! Ihmisillä tietysti hygieniakäsitykset vaihtelee, mutta välillä tuntuu, että ne ovat kiristymään päin noista 80-luvun käytännöistä 🙂 Jotkut pesevät farkut ja neuleet yhden käyttökerran jälkeen. Minusta sillä tavalla vain lisää itselleen turhia hommia.

      Vastaa
  6. Reetta

    Olen samaa mieltä, että ei toiset ihmiset yleensä oikeasti kiinnitä huomiota muiden pukeutumiseen tai ainakaan vaatteiden vaihtoväliin. Pidän itse usein viikon samoja vaatteita, koska haluan kivoja asukokonaisuuksia, mutta en todellakaan jaksa miettiä niitä joka päivä! Ja housuja ja hameita minulla toisaalta onkin aika vähän.

    Vastaa
  7. äiti raitapaita

    Mulla ei ole koskaan ollut puolipitoisten ongelmaa, ehkä siksi, että mulla on aina ollut niille paikka. Vaatekaapin hyllyllä on oma pino puolipitoisille puseroille, housut menee samaan pinoon muiden kanssa. Tai no, housuja mulla on vakiokäytössä kahdet ja lisäksi yksi hame, joten eiköhän ne koko pino ole suurimman osan ajasta puolipitoisia.

    Olin muistaakseni yläasteella, kun huomasin, että muilla ei ole tapana käyttää puseroa niin kauan, kunnes se on likainen. Silloin kehitin itselleni systeemin: otin aina maanantaina kaapista puhtaan puseron, jota käytin ma-ke. Torstaina ja perjantaina käytin edellisviikon alkuviikolla päällä ollutta puseroa, jota saatoin käyttää vielä viikonlopun ja laittaa sitten pyykkiin. Eli puolipitoisena oli maksimissaan kaksi puseroa kerrallaan. Monta vuotta meni pääasiassa tuolla systeemillä, mutta nykyään olen kyllä joustavampi 🙂 Ei mulle silti pääse kasautumaan isoa pinoa puolipitoisia, koska en näe tarvetta vaihtaa vaatetta joka päivä, käytän puolipitoiset aika pian uudestaan, ja koska olen laiska vaihtamaan työ- ja kotivaatteita, niin vaatteet myös kolmen lapsen perheessä tuppaa likaantumaan kohtalaisen ripeästi.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Luulen, että mulla oli pitkään kuvaamasi kaltainen rotaatio, vaikka ei ihan noin järjestelmällinen. Nykyään en niin jaksa välittää.

      Vastaa
  8. Jennin arkijärki

    Tämä on kiintoisa aihe! Ratkaisuni on kooste kaikesta yllämainitusta. Neuleet ja hameet laitan takaisin kaappiin, joskus tuuletan ne sitä ennen. T-paitoja ja toppeja pidän niin monta päivää peräkkäin, kunnes ne menevät suoraan pyykkiin. Yön ajaksi taittelen ne tuolin päälle. Sukat ja alusvaatteet vaihdan päivittäin. Voi olla, että pesen vaatteita liian usein, mutta jos alan miettiä menisikö joku vielä yhden päivän, se on minulle merkki siitä, että vaate lentää pyykkikoriin.

    Varmaan yksinkertaisin keino välttää puolipitoisia on pitää vaatteet yhtäkyytiä loppuun. En oikeasti usko, että kukaan kiinnittää huomiota siihen, onko minulla samat farkut päivästä toiseen, jos ne ovat tavalliset siniset. Neuleita taas voi vaihdella, koska ne voi laittaa pitämisen jälkeen takaisin omalle paikalleen. Täytyy sanoa, että tulisin hulluksi, jos pitäisi miettiä joka päivälle kokonaan uusi asu.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Nykyäänhän on sellaisia appseja, joihin voi kuvata tai syöttää vaatteensa ja luoda niillä kokonaisuuksia. Että välttämättä ei tarvitse itse miettiä. Ei niin, että olisin suosittelemassa semmoisen käyttöönottoa, mutta joku voi vaikka innostuakin 🙂

      Vastaa
  9. KL

    Tuo puolipitoisten vaatteiden ryöppy on kyllä jokapäiväinen vitsaus. Miehelle on naulakko puolioitoisia varten. Usein vaatteet kuitenkin on naulakon juurella, eteisen pöydällä tai makkarin lattialla. Lasten vaatteet laitan niin usein päälle, että ne joutavat suoraan pyykkiin. Itse olen pyrkinyt siihen, että pesen vaatteet nurinkurin käänneettynä. Puhtaat vaatteet ovat kaapissa nurin kurin ja puolipitoiset oikein päin. Nyt uutta taloa aletaan rakentamaan ja ajatus on saada tämäkin asia järjestykseen.

    Vastaa
  10. Mrs. T

    Vähintään viisi päivää samalla ylä- ja alaosalla. Töissä on työnantajan vaatteet, jotka vaihdetaan joka päivä. Vuoron päätteeksi suihkuun. Kotona ehtii olemaan lähinnä yöasussa.

    Vastaa
  11. Katja

    Meillä on minun ja mieheni puolipitoisille vaatteille oma henkarikaappi ja oma lipaston laatikko, koska haluan pitää puhtaat ja puolipitoiset erillään. Henkarikaapissa säilytän puolipitoisia työvaatteita (käytän samoja vaatteita ainakin pari päivää-> pysyvät kaapissa siistinä) ja laatikkoon on helppo heittää kotivaatteet. Olen tarkoituksella raivannut puolipitoisille vaatteille omat paikat kyllästyttyäni siihen, että ne olivat aina levällään tuolilla tai portaikossa. Vielä kun saisi teinitytöille opetettua saman, ettei kerran sovitetut, puolipitoiset ja likaiset olisi samassa mytyssä tuolilla tai sängyllä =)

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Opettaisiko Siperia, eli sitten kun kaikki on lattialla ja likaisena, pyykkihuolto ei enää pelaisikaan automaattisesti?

      Vastaa
  12. Marianne Schenk

    Teen tismalleen niin kuin sinä. Ei kasoja tuoleille eikä sängyille! Puolipitoiset ripustan kaappiin. Tärkeää tässä mielestäni on se, että kaapissa on tarpeeksi tilaa riippuville vaatteille: Monia puolipitoisia vaatteita on vaikea taitella niin, etteivät ne rypisty. Ja tilaahan saadaan, kun poistaa kaapista ne vaatteet, joita ei enää käytä!

    Vastaa
  13. Laura K

    En ollut ikinä ennen kuullutkaan puolipitoisista vaatteista. Mun korvaan kuulostaa aivan hullunkuriselta, ettei vaatteita pitäisi tyyliin viikkokausia tai miten pitkään sitten kestääkin ennen kuin ne alkavat haista. Säästyy varmaan aika hirveästi aikaa, kun on tosi harvoin pyykkiä 😀

    Vastaa
  14. piipuli

    Minulla on usein kaksi asua (työkäyttöön tai kaupungille), tai housut ja pari eri yläosaa joita käytän pidemmän aikaa ja lopuksi pyykkiin. Joskus voi olla että laitan kerran käytetyt (paidat) takaisin kaappiin, mutta esimerkiksi housuja en mielellään laita takaisin puhtaiden vaatteiden sekaan, koska pelkään että lahkeet ovat laahanneet ties missä, tai varsinkin nyt kurakaudella voi olla vaikea säilyttää housunpulttuja siisteinä.
    Valitettavasti ne puolipitoiset vaatteet ovat siinä makuuhuoneen tuolilla, olisi kiva jos olisi joku rekki johon ne voisi ripustaa ilmavasti pois tuolilta. Vaatekaappi on valitettavasti liian täynnä että siellä olisi tilaa puolipitoisten vaatteiden kasalle.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Tavallaan sitten se tuoli on puolipitoisten paikka 🙂 Voihan se olla niinkin, jos ei liiaksi häiritse. Parempi tuolilla kuin lattialla 🙂

      Vastaa
  15. Kristiina / MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTI

    Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että puolipitoisista vaatteista voisi kehittää ongelman. Laitan na aina henkarille samaan kaappiin jossa puhtaatkin ovat eli siihen ainoaan vatekaappiin joka minulla on omia vaatteita varten. Ne eivät vielä kertaakaan ole onnistuneet likastamaan puhtaita vaatteita 🙂

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      😀 Se on kyllä totta, että vaatteet harvoin tekevät mitään itsekseen, vaikka jotkut jopa väittävät niiden kutistuvan kaapissa…

      Vastaa
  16. Maarit

    Mulla on puolipitoiset- ja kotivaatteet ovinaulakossa ja seinäkoukuissa eli kun makkarin ovi on kiinni niin ne ovat poissa näkyvistä. Teen etupäässä etätyötä, konttorilla käyn kerran viikossa. Kotona työskentelen kotivaatteissa ja toimistopäiväksi laitan siistimmät vaatteet. Näitä käytän myös seuraavalla viikolla ja mikäli jotain muuta menoa tulee. Kaikki työkaverini ovat miehiä, joten tuskin edes huomaavat, että päällä on samat vaatteet kuin edellisellä viikolla. 🙂 Tällä tavoin mulla on vain yhdet puolipitoiset kerrallaan ja kotivaatteita tulee käytettyä kuitenkin joka päivä jossain välissä. Villapaidat ja jakut laitan tuuletuksen jälkeen takaisin kaappiin mutta muita puolipitoisia en puhtaiden sekaan halua vaan ne menevät pesuun. Kuivaihoisena ihmisenä tiedän, että kuollutta ihosolukkoa lähtee paljon, ei tarvitse vilkaista kuin mustien housujen sisäpuolelle talviaikaan, yäk!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *