Järki ja tunteet tavaran karsimisessa

Syksyllä Suomeenkin vihdoin syntyi oma KonMari-ryhmä. On ollut ilo seurata ryhmän jäsenten innostusta ja tavatonta aikaansaavuutta kotiensa järjestämisessä. KonMari inspiroi ja toimii! Samalla olen kuitenkin mielessäni ja välillä ääneenkin miettinyt, että KonMari ei varmastikaan ole menetelmä, joka puhuttelisi kaikkia. Mutta mistä tietää, kenelle se sopii ja kuka saa sen toimimaan?

IMG_9478

Tunnustaudun järjestämisnörtiksi, jonka mielestä kaappien uudelleen järjestely ja erilaisten säilytyssysteemien kehittely on parasta ajanvietettä. Tässä sukkani KonMari-tyyliin viikattuna.

Niille, jotka eivät vielä ole kuulleet tästä järjestämisen maailmanluokan megahitistä, kerrottakoon että KonMari on japanilaisen järjestäjägurun Marie Kondon kehittämä siivousmenetelmä. Sen olennaiset piirteet on tiivistettävissä kahteen seikkaan: Ensinnäkin tavarasta luovutaan fiilispohjalta. Tavara joko tuottaa iloa tai sitten ei, eikä ilotonta tavaraa tarvitse säilytellä minkään niin sanotun järkisyyn tai velvollisuuden takia. Kysymys ”tuottaako se iloa?” on vapauttanut monet päästämään irti kaappeihin syystä tai toisesta kerätyistä esineistä.

Toiseksi menetelmä on hyvin kokonaisvaltainen. Karsimisessa ja sen jälkeisessä järjestämisessä tulee noudattaa tarkkaa ohjelmaa, joka sanelee missä järjestyksessä tavararyhmien läpikäymiseen tulee ryhtyä. KonMari-kirja antaa myös yksityiskohtaiset ohjeet, miten tavarat säilytetään.

Useimmissa muissa järjestämisoppaissa neuvotaan hitaampaan etenemiseen, varotaan järjestelijöiden loppuun palamista liian isojen urakoiden edessä ja pyritään luopumispäätöksissä vetoamaan pikemminkin järkeen kuin tunteeseen.

Kenelle KonMari sitten sopii? Ensinnäkin ihmisen elämäntilanne antaa osviittaa. Näyttää siltä, että KonMari on ollut ”viimeinen napsahdus” monelle sellaiselle, joka on aloittanut raivaamisprojektinsa esimerkiksi luopumalla yhdestä tavarasta päivässä, siirtynyt sitten tiukempaan poistotahtiin tai muuten vain harrastanut järjestämisasioita jo pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa kun kotona ei enää kompastu ylimääräiseen tavaraan joka askeleella ja pahimmat rytökasat on taltutettu, KonMari johdattaa järjestämisen seuraavalle tasolle. Lisäksi sen estetiikkaa painottavat järjestämisohjeet tuntuvat vetoavan moniin minimalisteihin ja sisustajiin.

Toinen keskeinen tekijä menetelmän sopivuudessa on se, miten suuria elämäntapamuutoksia joutuu tekemään pitääkseen konmaritettua järjestystään yllä. Mietitäänpä esimerkiksi KonMari-menetelmän symboliksi noussutta tekstiilien viikkaamista pystyyn ja asettelemista värijärjestykseen. Jos on jo aiemmin viikannut vaatteet ja liinavaatteet pinoihin, ei niiden muuttaminen riveiksi vaadi uusien rutiinien haltuunottoa, ainoastaan tyylin hienosäätöä. Ja jos vielä tavaramäärä vähenee radikaalisti, niin kuin KonMari-prosessissa pitäisi, viikattavaakin on vähemmän.

On kuitenkin olemassa koko joukko ihmisiä, jotka viikkaamisen sijaan survovat tekstiilit vapaalla tyylillä kaappiin. Jaksaakohan entinen vapaan tyylin harrastaja ylläpitää viikkauksia pesusta toiseen vai alkavatko puhtaat pyykit kasaantua? Uusien tapojen omaksuminen vaatii kovaa työtä ja Marie Kondon ohjelmaa seuratessa uusia rutiineja pitäisi pystyä luomaan kosolti.

Kolmas tekijä siinä, kenelle KonMari-menetelmä sopii, liittyy ihmisten päätöksentekotyyleihin. Konmari Suomi -ryhmässä nousi jokin aika sitten esille hyvä huomio persoonallisuustyypin ja tavaran raivaamisen suhteesta. Sosiaalisessa mediassa on taas kiertänyt suosittu Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI) eli persoonallisuustesti, joka pyrkii neljän ulottuvuuden avulla selvittämään ihmisen havainnointi- ja päätöksentekotyyliä. MBTI:n mukaan ihminen voi olla suuntautunut joko omaan sisäiseen maailmaansa tai toisiin ihmisiin. Hänen tapansa hankkia tietoa perustuu ääripäissään joko faktoihin tai intuitioon. Päätöksenteko taas voi olla ajatteluun tai tunteisiin pohjautuvaa ja ihmisen elämäntyyli harkitsevaa tai spontaania. (Kevennyksenä voit vilkaista, mitä Hikipedia sanoo omasta tyypistäsi.)

On mahdollista, että KonMari-raivaamisen päätöksentekoperuste ”tuottaako se iloa?” toimiikin parhaiten heillä, jotka ovat ammentavat enimmäkseen tunteista ja intuitiosta. Otetaan tavara käteen ja intuitio kertoo salamannopeana välähdyksenä, tuottaako se iloa. Vastauksen pitäisi tuntua kropassa. Intuitio on automaattista ja tiedostamatonta ajattelua.

Itse saan testeissä tuloksen, jonka mukaan päätöksentekoni on enemmän rationaalista ja faktapohjaista kuin intuitiivista fiilistelyä. Ehkäpä siksi oma KonMari-karsintani jäi tähän yhteen, jonka päätteeksi vielä palasin järkeilyyn. Rationaalinen ajattelu on tietoista, kielellistä, hitaampaa kuin intuitiivinen ja perustuu tosiseikkoihin tai sellaiseksi miellettyihin. Tutkimuksen mukaan päätöksenteko on parhaimmillaan yhtaikaisesti sekä rationaalista että intuitiivista. Molempia ajattelun muotoja on mahdollista kehittää, oli persoonallisuustyyppi mikä tahansa.

Jos siis kysymys ”tuottaako se iloa” ei autakaan luopumaan tavaroista eikä intuitio tunnu juuri missään, on syytä miettiä muita päätöksentekoa helpottavia perusteita. Erilaisia faktapohjaisia luopumisperusteita on paljon. Joitakuita puhuttelee sen miettiminen, miten harvoin on tavaraa tullut käyttäneeksi tai ostaisiko tavaran uudelleen, jos se olisi palanut tulipalossa. Toisiin vetoavat tehottomuusargumentit: paljonko turhan tavaran säilyttämiseksi tarvittavat asuin- tai varastoneliöt maksavat, varsinkin kun varastoissa olevista tavaroista tyypillisesti vain yksi tai kaksi kymmenestä on ikinä käytössä? Entä paljonko aikaa tuhraantuu etsiessä tavaroita epäjärjestyksen keskeltä? Jotkut motivoituvat määrällisistä poistotavoitteista. Heille suosittelen Minimalistipeliä (tammikuu 2016 täällä) tai Tavara päivässä pois -sivua. Joskus päätöksenteko ylipäätään voi olla niin vaikeaa, että on parasta ottaa ulkopuolinen, vaikka ammattijärjestäjä tai asian päälle ymmärtävä kaveri, avuksi.

On myös tavallista, että tavaran ilontuottamiskykyä ei pysty punnitsemaan, koska entä jos –skenaariot hiipivät mieleen. Entä jos tarvitsen tätä vohvelirautaa (jota en koskaan ole käyttänyt) heti kun annan sen pois? Entä jos tulee kolmas maailmansota ja muovipusseista tulee pulaa? Entä jos kuitenkin tahdonkin vielä joskus tehdä valmiiksi tämän viisi vuotta sitten aloittamani neuleen? Pohjimmiltaan kyse on luopumisen pelosta ja siitä, ettei pysty luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tulevaisuudessakin.

Myös entä jos –skenaarioihin auttaa suhteuttaminen ja faktojen punnitseminen paremmin kuin tavaran tuottaman ilon ajattelu. Jos tarvitsisinkin vohvelirautaa vielä joskus, ehkä saan sen siskoltani lainaan. Jos tulee sota, muovipussit ovat lopulta pienin murhe. Jos neule ei enää inspiroi, kuinka todennäköistä on, että tilanne muuttuu? Kenties tulee uusia, innostavampia käsityöprojekteja.

Pohjimmiltaan on niin, että KonMari-menetelmän toimivuuden itse kunkin kohdalla voi tietää vain kokeilemalla. Suosittelenkin kirjan lukemista kaikille epäjärjestyksestä eroon pyrkiville. Ja vaikka Marie Kondo olisi kuinka ehdoton, minusta menetelmää saa myös soveltaa.

Millaiset kysymykset auttavat sinua luopumaan tavarasta?

0 vastausta artikkeliin ”Järki ja tunteet tavaran karsimisessa

  1. Insinööriäiti

    Jälleen osuva kirjoitus! Itse edustan intuitiivista lumivyöryraivaajaa.

    Omien, henkilökohtaisten tavaroiden karsiminen on vielä helppoa, mutta lasten tavaroiden karsimisen tukeminen on selkeästi haastavampaa. Kun lapseni on valmis luopumaan, mutta minä en – tai päinvastoin; mitä itseasiassa toivon tuon tavaran muuttavan nykyisessä tilanteessa?

    Tällä pohdinnalla olen ”narauttanut” itseni haaveilemasta jonkin oman piilevän unelman toteutumisesta lapseni kautta ja se kyllä pistää miettimään vanhemmuutta ja kasvattajan roolia.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos! Tavaran karsiminen vaatii usein valtavasti rehellisyyttä itseään kohtaan. Se ei aina ole helppoa. Hienoa, että olet uskaltanut.

      Vastaa
  2. Laura

    Selasin KonMarin läpi viime viikolla, kun sitä on niin hehkutettu, ja olen järjestystä rakastava ihminen. Minua kuitenkin ärsytti suuresti se, että tavaraa neuvottiin heittämään pois jätesäkkikaupalla. Ainakin käsitin niin, että turha tavara tosiaan vain laitetaan roskiin?
    En tiedä millainen kierrätyskulttuuri Japanissa on, ja toki Suomessa voi muokata systeemiä. Mutta jäi negatiivinen maku kirjasta.
    Sukat, alushousut ja topit rullasin kuitenkin 🙂

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Tuo on monia kirjassa tökkinyt. Japanissa on kuitenkin ilmeisesti hyvin hienostunut kierrätysjärjestelmä. On sääli, että sitä ei ole kirjassa lainkaan avattu.

      Vastaa
    2. Tiina Kuvaja

      Japanissa on käsittääkseni todella pitkälle kehitetty kierrätyssysteemi ja ihmiset ovat tottuneet automaattisesti lajittelemaan roskansa. Eri roskilla on omat noutopäivänsä ja japanilaiset ovat japanilaiseet tapaan aika särmiä tässä puuhassa. Oletan ja toivon, että Kondon kirjan tapauksessa kierrätyksen arkipäiväisyys on syy siihen miksi tekstissä puhutaan jätesäkeistä ja roskiin heittämisestä.

      Vastaa
  3. Katja

    Minua motivoi tavaran vähentämisessä halua pitää koti puhtaana ja siistinä mahdollisimman vähällä vaivalla. Mietin usein arkea helpottavia keinoja sillä lapsi- ja koiraperheessä sotkua tulee helposti. Elämä saa toki näkyä kotoa, mutta olisi mukavaa, jos tarpeellisetkaan tavarat eivät jäisi lojumaan. Sukkalaatikkosi näyttävät muuten upeilta, mutta minusta ei olisi sukkien ja alusvaatteiden viikkaajaksi. Kaikki sukkani ovat samanlaisia, joten on ihan sama minkä sukan laatikosta noukin käteeni. Onnistuu myös pimeässä huoneessa =) Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta minusta kätevää ja arkea helpottavaa.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Totta! Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän huollettavaa. Sukista täytyy sanoa, että moni kakku päältä kaunis 🙂 Muut vaatteet säilytän viikattuna, mutta sukat palloina, toisen varsi toisen päälle taiteltuna ja vierekkäin tuohon laatikkoon aseteltuna. Se ei ole ihan yhtä kivannäköinen kuin taittelu, mutta toimii aivan yhtä hyvin (jos pystyy sulkemaan korvansa sukkien valitukselta, KonMarin mukaan ne kun kärsivät palloina). Taittelin sukat aikakauslehden kuvaajaa varten ja nappasin samalla kuvan itsekin 🙂

      Vastaa
  4. Pulla

    Luetun ymmärrys on huono monella. Se tulee päällimmäiseksi mieleen, kun KonMari -menetelmän kirvoittamia kommentteja lukee. Jos Kondo olisi neuvonut japanilaisia kierrätyshommeleita kirjassaan eihän teosta olisi kannattanut kääntää ensinkään. Suomalaisten ankea luterilainen perimä vai mikä lie vastustaa iloa arviointiperusteena? Kondo neuvoo kiittämään käytettyä tavaraa. Tämä on ärsyttänyt monia. Että pitäisi olla kiitollinen? Mitä kiitollisuuden ja ilon aihetta täällä on? Pitää mennä kirpparille tienaamaan, sitten pitää hampaat irvessä mennä työhön jotta saa isommat neliöt ja enemmän ostoksia….

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Itse ajattelen, että juurikin Kondon ehdottomuus ärsyttää monia ja sitten japanilaisuus, jota ei yhtään ole vaivauduttu ”kulttuurikääntämään” muunmaalaisille lukijoille. Toisaalta nämä ovat ne samat piirteet, jotka toisia Kondon kirjassa viehättävät.

      Vastaa
  5. kat

    Hyviä ajattelemisen aiheita. Minua motivoi kyllä kirppismyynti. Annan loput lahjoituksina. Saamani rahat laitan ennalta suunniteltuun juttuun, esim. matkaan.

    Mä olen välillä rationaalinen ja välillä fiilispohjalta raivaaja, jonain päivänä homma vaan sujuu kuin itsestään.

    Tahdon ehdottomasti helppoa ja sujuvaa arkea, se motivoi myös. Vuoden alku tai syyslukukautta ennen sujuu meillä kaappien siivous.

    Jäin miettimään, että paljonko satsaat esim. toimivaan kaappiin tai systeemiin ammattijärjestäjän työssä tai kotonasi. Olen pistänyt käsityötarvikkeita pois. Ja nyt haaveilen lasiovikaapista, jotta saisin kaikki kankaat näkyviin. Täältä blogista se haaveilu alkoi :). Mutta se motivoisi käyttämään sitä materiaalia jota jo on, kun se olisi helposti saatavilla ja näkyisi.

    Ja vielä yksi irrallinen asia; kun aloin ostolakkoon, niin itseänikin huvittaa miten tarkkaan olen lukenut alelehtiä. En ole ostanut, mutta katsellut ja hymyillyt itselleni!

    Vastaa
  6. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

    On hyvä, jos pystyy tunnistamaan nuo omat motivaation lähteensä, oli ne sitten mitkä tahansa. Ja luultavasti ne kaikilla onkin vähän erilaiset.

    Mitä tulee säilytyssysteemeihin satsaamiseen, niin se on esimerkiksi asiakkailla täysin yksilöllistä. Usein raivatessa vapautuu koreja ja laatikoita ja ylipäätään alkuperäisen säilytyssysteemin (kaappi, vaatehuone, varasto, hylly jne.) käytettävyys paranee. Jos tavara vähenee riittävästi, sen säilyttäminen on kätevää melkein missä vaan. Eli käytetään sitä, mitä on saatavilla, kuten Marja Hintikka Livessä järjestetyssä kodissa. Se taloudellisestikin järkevää. Sitten taas toisaalta kaikki eivät voi tai halua ryhtyä minimalisteiksi, ja jos varaa on, niin voihan niitä säilytyskalusteita parantaa ja tuunata vaikka loputtomiin.

    Mitä tulee käsityötarvikkeiden säilyttämiseen kannattaa selailla vaikka Pinterestiä tai kysellä alan harrastajien ryhmissä ennen kuin menee kaappiostoksille, sieltä voi tulla loistavia ideoita.

    Omassa kodissa meillä ei ole yhtään varsinaista kaappia, vaan kaikki säilytys (keittiötä lukuunottamatta) on rakennettu Elfan riippuville kiskosysteemeille (vastaavia myyvät monet muutkin, mm. Sovella ja Ikea). Tämä johtuu siitä, että asunnossa sattuu olemaan kolme vaatehuonetta, kaikki yhtä pommin jäljiltä kuin koko kämppä ostettaessa. Tykkään noista tosi paljon, koska ne muokkautuvat muuttuviin tarpeisiin esimerkiksi lasten kasvaessa. Yksikään komero ei enää ole samassa järjestyksessä kuin se oli tänne muuttaessamme. On ihanaa järjestää kaapit uusiksi silloin tällöin – hullut harrastuksensa kullakin 🙂

    Vastaa
    1. kat

      Mulla on kanssa tuo kaappien järjestelyharrastus. Olen jo pienenä tyttönä järjestänyt kaverin huoneen ennen kuin alettiin leikkimään 😉 .

      Olen lukenut monta kertaa tämän tekstin ja kyllä se antoi minulle oivalluksia. Joitain toimintatapojaan on hyvä kehittää!

      Vastaa
      1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

        Muistelen, että oma huoneeni oli lapsena ihan normaalissa sotkussa enkä kiinnittänyt huomiota muiden kotien mahdolliseen epäjärjestykseen 🙂 Niiden pohjapiirrokset kyllä muistan jostain syystä.

        Vastaa
        1. kat

          Minulle kaappien järjestely on hyvää mindfullnessia. Jollain tavalla järjestys rentouttaa. Onkohan ne niitä hallittavissa olevia asioita jotka helpottavat jäsentämään asioita. Joskus uppoudun ihan järjestelyyn, tai kyllä vaikkapa pyykkien ripustamiseen. Sitten kun osaan ottaa rennommin, niin kyllä järjestys on silloin huonompi… Hassua.

          Vastaa
          1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

            Siinä näkee sen konkreettisen lopputuloksen heti. Luulen että se on osa viehätystä. Elämämme on niin abstraktia ja keskeneräistä monissa muissa kohdin.

  7. Anna Oktober

    Muistaakseni Kondon kirjan kaikki esimerkkitapaukset ovat tilanteista, joissa hyvinkin vaikeaa tukkoon ahdettua asuntoa lähdetään hänen johdollaan raivaamaan. Hamstraajan tai vaikeassa elämäntilanteessa sotkun kanssa kamppailevaa ihmistä tukee tiukka ammattilainen koko osaamisellaan. Tuloksia syntyy. Perusraivauksen tehnyt motivoitunut raivaaja, jolla on mahdollisuus määritellä ajankäyttönsä pystyy siihen halutessaan yksinkin. Näkisinkin konmari menetelmän sisältävän tietyn kaksijakoisuuden: tiukassa tilanteessa se on niin haastava, aikaa ja resursseja vaativa resepti, että saattaa jättää esim muuton keskellä kamppailevan pienten lasten äidin liian isojen haasteiden kanssa yksin. Jos hänellä taas olisi Marie-tyyppinen tukihenkilö kotonaan aina tarvittaessa, systeemi voisi toimia. Normitilanteessa, jossa esim Paikka kaikelle-blogin suomalaiset lukijat ovat, useimmiten vain oman itsensä varassa, on pakko säveltää olosuhteiden mukaan ratkaisu, joka antaa ja ottaa mielekkäässä suhteessa. (tunnustan, että minuun vetoaa Kondon ehdottomuus, mutta tajuan, että alitajunnan pitäisi mielummin työskennellä omien töiden kuin poistettavien esineiden parissa, muuten jää leipä tienaamatta:) )

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Minäkin tykkään Kondon ehdottomuudesta, se on raikasta! Minulle kyllä tuli hänen kirjastaan kuva, että se oli suunnattu lähinnä kotona asuville nuorille aikuisille ja hän kai kirjoitti sen aika nuorena. Siitä kertoo esimerkiksi se, että vaatteet ja kirjat saavat niin ison roolin ja sitten ”komonoon” kuuluu suunnilleen kaikki muu eli suurin osa tavallisen aikuisen perheen tavaroista. Sitten kun joku suomalainen perheenäiti alkaa tätä soveltaa, niin se joku sujuu kuin tanssi tai sitten ei… Mutta Kondoa on kritisoitu tästä niin paljon, että odotan suurella kiinnostuksella hänen muita kirjojaan. Yksihän on ihan vastikään käännetty englanniksi, mutta käsittääkseni kirjoja on muitakin. On mielenkiintoista, onko niissä vastattu ensimmäisen herättämiin kysymyksiin vai jatkaako hän samalla ehdottomuudella.

      Vastaa
  8. pschildt

    Mistähän nuo pienet laatikot, jotka näyttävät sopivan mataliin Elfan laatikoihin, ovat peräisin?

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Ne ovat Akateemisesta kirjakaupasta. Ne pitää itse taitella. Akateeminenhan on juuri vaihtanut omistajaa, joten voi olla ettei noita ole enää kauan saatavilla. Viime viikolla vielä niitä Turun myymälässä näin.

      Vastaa
  9. kat

    Kondosta kerrottiin jopa uudessa Martta lehdessä! Ja oli hyvä juttu Ylellä johon oli sua haastateltu…

    Olen huomannut tuon luopumisen tuskan olevan helpompaa toisinaan. Nyt pidin kirppispöytää ja välillä sain vietyä ison läjän kerralla ja sitten taas mietin ja pohdin enkä saanut päätettyä. Olisin tarvinnut ammattijärjestäjää monta kertaa! Ei mitään nettikurssia olis?

    Vastaa
  10. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

    Luopumisen tuska hellittää hiljalleen. Eikä kaikesta tarvitse luopuakaan, turhasta ja ikävästä vain 🙂

    Harmiksi en ole ehtinyt omaa nettikurssia tekemään vaikka suunnitelma on pitkällä. Sandy Talarmolla on verkkokursseja, joita uskallan suositella. Muutamalla muullakin ammattijärjestäjällä taitaa olla, tarkempaa tietoa löydät tutkimalla ammattijärjestäjien kotisivuja, joiden koonti löytyy täältä: http://www.ammattijarjestajat.fi/koulutetut-ammattijarjestajat/.

    Vertaistukea löytyy Facebookin Paikka kaikelle -ryhmästä, jos olet FB:ssa. Täällä: https://www.facebook.com/groups/1429377130709571/

    Vastaa
  11. Tanja

    Minua motivoivat turhasta tavarasta luopumiseen monet asiat, mutta erityisesti ajatus siitä, että jos myyn tai lahjoitan minulle turhan tavaran jollekin, joka sitä oikeasti tarvitsee, tämä henkilö ei osta sitä tavaraa uutena kaupasta, ja sitä kautta roinaan hukkuva maailma ehkä pelastuu (hyvin pienin askelin, mutta kuitenkin). Luontoa rakastavana ihmisenä ja maailman puolesta suurta tavaraähkyä kokevansa ihmisenä tämä ajatus motivoi usein eniten. 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *