Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Askartelijan tavaradilemma [Tavarakirjanpito 9/12]

Onko sinullakin se ongelma, että pukkaat maailmalle villasukkia, pannunalusia, keramiikkaa, mitä tahansa käsin tehtyä, joista kaikista tulee uusi tavara kotiisi – tai jonkun läheisesi kotiin? Käsillä tekeminen on ihana harrastus, mutta sillä on seurauksensa. Kyse ei ole vain lopputuotoksista, vaan moni kädentaitoihminen on pohjattoman luova ja näkee siksi käyttömahdollisuuksia niin vessapaperihylsyissä kuin tyhjissä munakennoissa. Kaapit ja nurkat täyttyvät materiaalista, ”jota voi vielä käyttää”.

Help, niitä on ainakin viisikymmentä!

Syyskuussa jatkoin sitkeästi kirjanpitoa perheeni tavaravirroista. Nyt olenkin todellisen kirjausongelman äärellä: muotoilimme lasteni kanssa taikataikinasta pellillisen ruokatarpeita ja pikkutavaraa Barbie- ja LOL-nukeille. Laskenko jokaisen miniatyyrisen karamellin omaksi tavarakseen vai ovat nämä kaksi tavaraa: Barbien jääkaapin täytteet ja LOLien herkkukaupan tarvikkeet?

askartelujen säilytys

Rehellisyys käskee laskemaan jokaisen, mutta nyt taidan kuitenkin hiukan huijata ja laskea nämä vain kahdeksi esineeksi. Vastalauseita ei sallita, onhan tämä oma blogini 😀

Perhettämme vaivasi myös syysflunssa. Se johti siihen, että viikon kotona ollut yskäinen, mutta muuten hyväkuntoinen nuorimmaiseni askarteli LOL-nukeille pahvista, maalarinteipistä ja paperista Villburger-nimisen hampurilaisbaarin kaikkine tykötarpeineen sekä avoauton, jossa on uima-allas. Lasken nekin vain kahdeksi tavaraksi, pysyväthän purilaiset baarin pöydässä.

Toki ne – ja jo aiemmin pahvista väsätyt nukkejan talot ja puodit – alkavat viedä lastenhuoneen lattialla niin paljon tilaa, että pian tarvitsemme lisää kalusteita niiden säilyttämiseen. Luulen, että tilanne on varsin tavanomainen niiden keskuudessa, joita askartelukärpänen on puraissut. Erityisen haastavia ovat lasten askartelut, koska niiden säilyttämiseen liittyy monenlaisia tunteita niin lapsilla kuin aikuisilla.

Eikä tässä suinkaan kaikki! Lapsi myös virkkasi barbille paidan ja hatun sekä tuunasi äitinsä hajoinneista pitsikalsareista barbille mekon.

Olen kyllä ylpeä ja iloinen lapsestani, jonka luovuus tuntuu olevan rajaton <3

Syyskuun tavaravirrat

Muutoin syyskuun hankinnat sujuivat odotettua kaavaa: Suurimman ryhmän hankintoja (jos minimuovailuja ei lasketa) muodostivat lasten syysvaatteet. Lisäksi hankimme koulukuvia ja nimikointitarroja (yksi tavara, vaikka tarroja taisi olla usealla arkilla yli 80 kappaletta). Keskimmäinen lapsi hankki syntymäpäivärahoillaan sähkökitaran, sille kotelon ja vahvistimen. Puolisoni, joka ostaa harvoin mitään, hankki kolme uutta vaatetta.

Itse tilasin kolme palaa lattianäytteitä (jotka nyt kierivät eteisessä pian toista kuukautta) ja ostin heräteostoksena huoltoasemalta maalle Uno-kortit, jotta omat vuoden 1982 vintage-korttini eivät katoa mökkimatkoilla mukana kuljettaessa. Lisäksi ostimme maalle ilmastointiventtiileitä, kattokoukut ja perennoja, joita en laske kirjanpitooni tavaroina, koska ne maastoutuvat tontille ja taloon. Itselleni en ostanut mitään, mutta himoitsin vihreää mekkoa, jota en todellakaan tarvitse.

En ole pitänyt kirjaa poistoista. Oudosti tuntuu, että olen unohtanut jotain, koska muistan vain yhdet roskiin lentäneet, loppuunkävellyt lastenkengät. Näin loppuvuotta kohti se on vain inhimillistä, että kirjauksia ei jaksa ylläpitää yhtä ahkerasti kuin alussa.

Syyskuu

Sisään 44
Ulos 1

Vuoden alusta 

Sisään 298
Ulos 653

Lue aiemmat raportit:

Tammikuu: Toivutaan joulun kulutusjuhlasta
Helmikuu: Hyvästit fantasiatavaroille
Maaliskuu: Kaupanpäälliset – onko viheliäisempää riesaa
Huhtikuu: Kuinka paljon aikaa palaa tavaratyöhön?
Toukokuu: Kaduttaako, jos leluja ei säästä?
Kesäkuu: Instagram, Facebook
Heinäkuu: Instagram, Facebook
Elokuu: Haluan, että ostaminen on vaikeampaa

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

5 kommenttia artikkeliin ”Askartelijan tavaradilemma [Tavarakirjanpito 9/12]”

  1. Tämä ei ole askartelublogi, mutta: ihan törkeän hienoja leikkiruokia!!!

    Sisälläni asuva Barbie-fani 5-12v on oikeastaan aika kateellinen

    Vastaa
  2. Tunnistan tuon käsitöistä innostuneen ihmisen vaikeuden. On/olisi kivaa neuloa esim. itselle, mutta sama lopputulos tulee kuin ostamisessakin: kuinka paljon vaatetta yhdellä ihmisellä oikein saisi (kohtuuden nimissä) olla.

    Osan käsityöinnosta voi purkaa tekemällä tarvitseville. Useampana vuotena olen osallistunut asunnottomien keräykseen, missä toivotaan pipoja, sukkia ja lapasia asunnottomille jaettaviksi.

    Vastaa
  3. Herkullisen näköisiä ”syötäviä”. Jos jokainen suupala pitäisi laskea erikseen, niin siitähän koituisi valtava määrä.
    Itselläni on sama juttu näiden laskemisten kanssa. Paljon on jäänyt merkkaamatta kesän aikana. Pidimme mökillä suursiivouksen aitassa ja liiterissä. Sieltä lähti todella paljon tavaraa pois. Niitä ei vain tulllut merkattua. Hankinnat sentään muistan, sillä ne olivat niin suuria. Kaivoon saatiin pumppu, sillä voimat alkavat hiipua veden nostamiseen. Toinen iso hankinta oli markiisi tuvan ikkunoihin. Molemmat tulivat tarpeseen. Itselleni en ostanut kesän aikana mitään eli hankinnat ovat siltä osalta pelkkä nolla.

    Vastaa
  4. Olen äärimmäisen luova ja näen kaikkialla ”mahdollisuuksia”. Siitäpä syystä varastoihini on kertynyt aivan järkyttävä määrä tavaraa. Saatua ja ostettua. Onneksi yleensä halvalla ostettua. Elämä muuttui ja mahdollisuudet luoda uutta näistä varastoista hiipui. Ajatuksena nämä ”unelmat” edelleenkin piinaavat päätäni ja tavaroista oli lähes mahdoton luopua. Nyt olen kuitenkin kantanut kuutiotolkulla tavaraa kierrätykseen, lahjoittanut hyväntekeväisyyteen ja antanut eteenpäin tarvitseville. Rahallista arvoa en edes uskalla laskea, se on kuitenkin tuhansissa. Eniten harmittaa enää se, että olen käyttänyt lukuisia tunteja näiden varastojen siivoamiseen, siirtelyyn ja hilloamiseen. Ihan turhaa ajanhukkaa. Olo on kevyempi jokaisen pois raivatun laatikon myötä ja aion mennä siinä loppuun saakka.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle