Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Koronakotoilu – uhka vai mahdollisuus kodin järjestykselle?

Suomessa viranomaiset suosittelevat nyt koronavirustartuntojen vähentämiseksi rajoittamaan vapaa-ajan rientoja, tapaamisia ja harrastuksia. Etätyötä on suositeltu niille, joille sen mahdollista.

Suurin osa ihmisistä ei tule sairastumaan koronaviruksesta, mutta kaikki joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ja suunnitelmiaan.

Pettymys kevään menojen peruuntumisesta on luonnollista. Yksin asuvia voi ahdistaa ajatus neljän seinän sisälle jäämisestä ilman ihmiskontakteja. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta etätyöskentelyyn, kokevat joutuvansa epäreiluun asemaan. Ne, jotka joutuvat etätöihin lasten kanssa, miettivät, tuleeko työnteosta yhtään mitään, kun samalla toimii lastenhoitajana, opettajana, virikeohjaajana, keittäjänä ja välituntivalvojana. 

Useimpia painaa myös huoli omasta tai läheisten terveydestä, ehkä myös omasta taloudellisesta selviämisestä. Etenkin palvelutyötä tekevillä pienyrittäjiillä, esiintyjillä ja matkailualalla on edessä kovat ajat.


Kun kerrankin on aikaa kotona

Mutta ei niin synkkää, ettei jotain valoisaakin.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mitä kodin järjestämisen näkökulmasta tarkoittaa, että iso osa ihmisistä alkaa viettää enemmän aikaa kotona kuin naismuistiin. Koin kuitenkin aiheen hankalaksi ottaa esiin. Kun tilanne on vakava, voinko puhua kaappien järjestämisestä?

Sitten osuin näkemään Instagramissa lääkäri Anni Saukkolan postauksen “koronakotoilusta”. Jos lääketieteen edustaja nostaa aiheen esille, siitä varmasti saavat muutkin puhua.

Lääkäri Anni kirjoitti: “Mitä jos käännettäiskin tää siten että nyt saadaan kaikki kotoilla ja nauttia keväisestä hygge-tunnelmasta ihan luvan kanssa?” Kerrankin olisi aikaa kiireettömälle oleilulle kotona. Hän ehdotti rästiin jääneiden kirjojen lukemista, sarjojen katsomista, käsitöitä, lautapelejä, opiskelua, liikuntaa metsässä – ja siivoamista.

Ihania ideoita kaikki!

 

Stoppi kiireelle

Työssäni ammattijärjestäjänä olen huomannut, että yksi kodin epäjärjestykseen johtavista syistä on ajanpuute. Tämä koskee etenkin ruuhkavuosissa rimpuilevia, mutta myös eläkevuodet näyttävät olevan elämän kiireisintä aikaa. 

Kiireessä tavaroita ei ehdi laittaa paikoilleen, saati luoda niille toimivia paikkoja. Tavaran vähentäminen typistyy hätäsiivoukseksi, jossa nopeasti työnnetään tavaroita tasoilta kestokasseihin ennen vieraiden tuloa. Koskaan ei löydy niin paljon aikaa, että voisi raivata lastenhuoneen tai autotallin.

Lisäksi kiire vie voimavarat, joten jaksuakaan järjestämiseen ei löydy. 

Mutta entä kun vapaa-ajan menot, lasten harrastukset kuskauksineen, lastenlasten hoitaminen, loma- ja työmatkat ja joiltakin myös päivittäisiin työmatkoihin kuluva aika pyyhitään kalentereista? Jos säilyy terveenä, mihin aikansa vapauttaa?

Nyt voisi olla se hetki, jolloin – viimein – laitetaan kuntoon ne nurkat, jotka jo pitkään ovat painaneet mieltä. Siivotaan pois pinot ja nyssäkät, kaivetaan esille vaatehuoneen lattia ja karsitaan kipot ja kupot keittiön kaapeista.

>> Tule mukaan maksuttomaan Eroon luopumisen tuskasta -webinaariin 22.3., niin opit miten toteutat raivausprojektin helpoimman kautta. <<

Muitakin hyviä puolia löytyy kuin järjestyksen lisääntyminen. Kun ei voi lonnia kaupoissa, tavaran sisääntulo tasaantuu. Tämä on pitkän päälle välttämätöntä, sillä muuten tavaratasapainoa ei löydy.

 

Kodin järjestäminen tuo hallinnan tunnetta

Kodin järjestäminen lisää hallinnan tunnetta juuri nyt, kun moni kokee turvattomuutta. (Se on sitä paitsi hyödyllisempää kuin vessapaperin hamstraaminen, jota kuulemma nyt tehdään hallinnan tunteen säilyttämiseksi.) Omiin tavaroihin voi vaikuttaa, vaikka maailma olisi kuinka sekaisin. Tavaroiden järjestäminen järjestää usein myös päätä.

Minulla on omaa kokemusta siitä, miten kodin järjestäminen auttaa kestämään muutoin hankalaa tilannetta.

Oman kotini suurraivaus tapahtui, kun väitöskirjan valmistumisen viime metreillä hajotin kaulastani välilevyn ja jouduin yli kahdeksi kuukaudeksi sairaslomalle. Tilanne oli kaikin puolin stressaava: olin hirveissä kivuissa, lääkärit  eivät keksineet, mikä minua vaivasi, en pystynyt nukkumaan enkä tiennyt kuntoutuisinko takaisin työhöni. Väitöskirja oli jäänyt viittä vaille valmiiksi ja kaikki oli auki – pystyisinkö koskaan tekemään sen valmiiksi? 

Makasin sohvalla tuskasta kalpeana. En pystynyt edes ottamaan kahta pientä lastani syliin. Stressasin siitäkin, kestäisikö selkäni enää kolmatta raskautta, josta haaveilin.

 

Kodin järjestäminen järjestää myös mieltä

Kun diagnoosi löytyi ja kipulääkitys oli saatu suunnilleen kohdilleen, mutta en vielä ollut työkykyinen, suuntasin kaiken tarmoni tavaroiden karsimiseen ja järjestämiseen. Olin lykkinyt asiaa to do -listalla jo muutaman vuoden, siitä asti kun olin lukenut Anne Te Velde-Luoman kirjan Kaaoksen kesyttäjä. 

Puolisoni auttoi tavaroiden nostamisessa aamulla ennen kuin lähti töihin. Tein päivän karsimis- ja järjestämisurakan seisten, kun en voinut istuakaan. Kävin läpi perheen paperit, loin kunnolliset arkistot, järjestin kaikki elämäni valokuvat, perustin lastenvaatteiden kierrolle systeemin ja paljon muuta. Kaikki asioita, joita olen huomannut muidenkin lykkäävän vuodesta toiseen.

Näin sain päiväni kulumaan mielekkäässä työssä ja mielialani pysyi hyvänä, vaikka välillä uin huolen synkissä vesissä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paranin ilman leikkausta eikä sairaudesta jäänyt muita muistumia kuin hiukan jäykkä niska. Väittelin tohtoriksi vain hiukan myöhemmin kuin oli suunnitellut. 

Facebookin muistot nostavat aina tähän aikaan vuodesta uutisvirtaani tuolloin vuonna 2012 työstämiäni kohteita ja olen niistä edelleen iloinen. Kotona tuolloin luotu järjestys palvelee meitä edelleen. Se on sittemmin helpottanut arkeamme myös kolmilapsisena, kahden yrittäjävanhemman perheenä.

Kannustan kokeilemaan!

Tukea projektillesi saat maksuttomasta Eroon luopumisen tuskasta -webinaarista:

  • Opit, mistä tavaroiden karsiminen kannattaa aloittaa…
  • ja miten vähennät tavaraa pienimmällä mahdollisella vaivalla
  • Opit helpottamaan luopumisen tuskaa lempeästi
  • Saat käyttöösi tehokkaan setin tsemppikysymyksiä, joiden avulla treenat luopumislihastasi 

 


Maksuton webinaari on sunnuntaina 22.3. kello 18. Täällä voi lukea webinaarista lisää.

Tarkista, että saat ilmoittautumisen jälkeen osallistumislinkin sähköpostiisi. Se on henkilökohtainen pääsylippusi luennolle. Ilmoittautumisen jälkeen voit myös jättää minulle kysymyksen, vastaan niihin webinaarissa. Nähdään luennolla!

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest

5 kommenttia artikkeliin ”Koronakotoilu – uhka vai mahdollisuus kodin järjestykselle?”

  1. Kiitoksia positiivisesta näkökulmasta pakkokotoiluun! Itse olen aina viihtynyt hyvin kodissani, ja tunnen jonkin verran syyllisyyttä siitä että mieliala on ylhäällä juuri kotiin jäämisen takia. Siitä tulee myös hallinnan tunnetta, tällä teolla vaikutan omaan ja muiden hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Perheessäni on kaksi terveydenhuollon ammattilaista, toinen jo etulinjassa päivystyslääkärin roolissa, toinen ollaan siirtämässä koronasairaalaan töihin. Heidän on pakko lähteä kotoa ja altistaa itseään virukselle. Mutta puhuvat silti enemmän siitä, ettemme tartuttaisi muita. Paljon siitä käyrän saamisesta matalalle. Pari ystävääni puhuu turhasta hysteriasta, ja ymmärrän, ei ole syytä panikoitua esimerkiksi ruuan loppumisesta. Kuitenkin kun kuulee miten osastoilla vapautetaan hengityskoneita ja puhutaan että vaikka niitä onkin ehkä tarpeeksi, ammattilaisia jotka osaavat käyttää niitä ei välttämättä ole, tulee hieman vihainen olo. Mieluummin hieman liikaa varovaisuutta kuin huolettomuutta. Ehkä osa myös kieltää tilanteen, koska se on ahdistavaa? Toista läheistä, sitä joka varmaankin menossa koronasairaalaan, ahdistaa se että hänellä on pieni lapsi. Sanoi että haluaisi pitää itsensä ja lapsensa turvassa, myöskin se että kohta lisääntyvät työt aiheuttavat kysymyksen lastenhoidosta. Kun vertaan tilannettani heihin olen kiitollinen että minun työni yhteiskunnan eteen on kotoilla. Luulen että osittain hamstraamisen syynä on myös se että moni on havahtunut kotivaran puutteeseen. Itselläni on aina ollut se, kahdesti tarvinnut sitä, tosin niinkin pienestä syystä kuin flunssa ja palkan myöhästyminen. Äitini hamstrasi kaupasta marttojen suositteleman kotivaran jota hänellä ei ollut, ja sanoi että toisaalta tässä on myös tiettyä yhteisöllisyyttä, kaikki yhdessä hamstraa ja varautuu epidemiaan, pula-ajan hengessä jonka äitinikin koki. Hän muuten on siivonnut pakkokotoilun aikana monia tunteja! Itse ajattelin tämän postauksen innoittamana tehdä tänään saman. Olet oikeassa, parempi ottaa tästä nyt kaikki hyvä irti minkä surkeassa tilanteessa voi. Olen ollut todella kiireinen monta kuukautta, eikä järjestelyyn tai syväsiivoukseen ole ollut aikaa. Rakastan järjestelykirjoja, ja luen jokaisen blogipostauksesi kiinnostuneena. Kirjasi on tullut myös luettua, se oli todella mainio! Motivaatio ja kiinnostus kyllä on, tilanne vähän kuten kerroit siitä oman projektisi pakkolykkäämisestä, ja nyt kun itsellä on aikaa, ehkä saan projektin ainakin alulle. Olen seurannut paljon koronauutisia, ja luulen että olisi aika hetken hengähtää niistä. Tämä tsemppasi, ja tsemppiä tarvitaan nyt!

    Vastaa
    • Kiitos! Epidemiauutisten lukeminen vie helposti mennessään ja jää murehtimaan kaiken maailman murheita. Jos on terveenä pakkokotoilemassa, on hyvä keskittyä johonkin konkreettiseen, mihin voi vaikuttaa ja mikä lisää omaa hyvinvointia, oli se sitten järjestäminen tai jonkin muu.

      Vastaa
      • Hyvin sanottu! Ja nyt kun on pakko kotoilla, niin miksi ei sitten tekisi kodista mahdollisimman mukavaa paikkaa sitä varten <3

        Vastaa
  2. Onko tässä tilanteessa järkevää tyhjentää kaappeja ja varastoja ja vielä niitä kierrätykseen? Mietin mahtavatko kierrätyspisteet ja myymälät kohta pullistella tavarasta, kun ihmiset siivoavat, mutta kukaan ei kuitenkaan käy ostoksilla? Itse päätin jättää vaatteet vielä kaappiin , tosin tietenkin omissa pusseissaan jolloin ne on helppo myöhemmin vielä pois kun tilanne rauhoittuu. Yleisesti järjestely ja siivous ovat tietenkin hyvä juttu ja järjestelyä voi tehdä ilman että vie tavaraa suunnattomia määriä keräyslaatikoihin.

    Vastaa
    • Tätä on nyt moni pohtinut ja itse tekisin niin, että keräisin poistot selkeästi merkittynä *jonnekin* ja veisin ne pois tilaanteen tasaannuttua. Toistaiseksi varmaan UFF:n ja vastaavien laatikkoihin vielä mahtuu tekstiiliä ja Facebookin Marketplacella näkyy kaupanteko jatkuvan, mutta kontakteja ja kädestä käteen vaihtuvaa tavaraa ja käteistä ainakin kannattaa välttää ja suosia Mobile Paytä ja vastaavia.

      Vastaa

Jätä kommentti