Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Miksi en kannata lastenhuoneen salasiivouksia?

Erään luentoni jälkeen yksi kuulijoista, eläkeikäinen nainen, tuli luokseni. Hän kertoi tilanteestaan ja mainitsi myös, että saan käyttää sitä hänen sanojensa mukaan ”varoittavana esimerkkinä”. Hänen kotinsa on aivan täynnä tavaraa. Erityisesti kirjoja, papereita ja työvuosina säästettyjä lehtileikkeitä on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi. Ystäviä hän ei ole kehdannut kutsua kylään enää vuosiin.

Eräänä päivänä hän oli ollut huonovointinen ja joutui soittamaan paikalle ambulanssin. Ensihoitajat olivat nähneet tavaratilanteen ja ilmoittaneet siitä palotarkastajalle. ”En ole koskaan hävennyt niin hirveästi”, nainen kuvaili tunteitaan, kun taloyhtiön ja pelastuslaitoksen edustajat olivat tulleet hänen luokseen tarkastuskäynnille ja määränneet hänet siivoamaan.

Lopuksi nainen tuumi, että hänen vaikeutensa luopua turhaksi käyneistä tavaroista juontui nuoruuden vuosiin, jolloin oli eräänä päivänä käynyt niin, että hänen äitinsä oli hävittänyt hänen lapsuuden lelunsa ja tavaransa häneltä kysymättä.

 

Hänen tarinansa ei ole ainutlaatuinen. Olen kuullut monien ihmisten kertovan siitä, miten paha mieli heille oli jäänyt, kun he olivat lapsena huomanneet vanhempien siivonneen pois tavaroitaan. Monet myös yhdistävät nämä kokemuksensa nykyisiin tavaraongelmiinsa tai siihen, että he ovat tulleet hankkineeksi omille lapsilleen huoneet täyteen kamaa.

Nämä kertomukset nousevat aina mieleeni, kun vanhemmat kertovat poistavansa lastenhuoneesta tavaraa salaa lapsilta. Nyt aihe nousi esille kommenteissa, joita sain, kun kirjoitin lastenhuoneen pikkusälän järjestämisestä. Moni kertoi, ettei ole muuta keinoa päästä sälästä eroon kuin tyhjentää se huoneesta silloin, kun lapsi on poissa. Muutoin lapsi haluaisi pitää jokaisen rikkinäisen kinder-yllätyksen ja kepinpätkän.

Se miksi vastustan salasiivouksia, ei kuitenkaan liity vain siihen, että ne saattavat vahingoittaa lapsen tavarasuhdetta. Minulle kyse on myös eettisestä asenteesta lapsia kohtaan ja siitä, millaisia taitoja ja valmiuksia ajattelen lasten tarvitsevan elämässään.

Tunnustan, että olen itsekin ennen ammattijärjestäjäksi kouluttautumista siivonnut askartelusilppua, töherryksiä ja rikkinäistä sälää lastenhuoneesta lapsilta kysymättä. Ammattijärjestäjäkoulutus kuitenkin muutti asennettani. Alamme eettiseen ohjeistukseen kuuluu, että asiakas tekee tavaraa koskevat päätökset. Ei tulisi mieleenkään päättää asiakkaan puolesta, mikä paperinpalanen tai säröytynyt posliiniesine on hänelle merkityksellinen. Miten voisin kysymättä tietää?

Tee toiselle, kuten haluaisit, että hän tekee sinulle. Tämä eettinen ohje sopii hyvin myös tavarakysymyksiin. Luultavasti et haluaisi, että puoliso tai anoppi siivoaisi sillä välin kun olet töissä sellaiset tavarasi, joita pitää turhana roinana. KonMari-metodissakin neuvotaan jokaista järjestämään vain omia tavaroitaan.

Miksi tämä periaate ei koskisi myös lapsia ja heidän esineitään?

Entisenä perhetutkijana yhdistän salasiivoukset myös lasten ja vanhempien välisten suhteiden muutokseen. Tilanne, jossa aikuinen päättää lapsen henkilökohtaisista asioista lapselta kysymättä, kuuluu vanhakantaisen, aikuisen ylempiarvoisuutta ja ehdotonta auktoriteettia korostavaan kasvatusajatteluun.

Aikuisten kyseenalaistumaton ylivalta lapsiin on sittemmin kyseenalaistettu monilla alueilla, mutta meille vanhemmille on jätetty opettamatta, miten sitten ratkaisemme lasten kanssa eläessä syntyviä pulmia, jos emme voikaan jyrätä omaa näkemystämme.

Vailla keinoja turvaudumme uhkailuun, kiristämiseen ja huutamiseen. Tai yhtä keinottomina ajattelemme, että lapsen mielipiteen huomioiminen tarkoittaa joko sitä, että lastenhuoneeseen ei kosketa lainkaan tai että lasten kanssa täytyy neuvotella loputtomasti siitä, mitä parittomille barbinkengille ja vain vähän riekaleisille cocktail-sateenvarjoille tehdään.

Mitä opetamme lapselle, kun siivoamme salaa? Onko opetus se, että lapsen mielipiteellä ei ole väliä ja että hän ei itse osaa tehdä järkeviä päätöksiä?

Itse ajattelen, että lapselle pitää opettaa vastuunottoa omista tavaroista, päätöksentekokykyä ja luopumisen taitoja.

Haluaisitko, että lapsesi siivoaisi huoneensa itse – ja että siihen menisi vain 15 minuuttia?

Maksuttomalla Lastenhuone siistiksi vartissa -minikurssilla opit paloittelemaan lastenhuoneen siivoustyön “lapsenkokoisiin” palasiin ja ohjaamaan lastasi lempeän jämäkästi niin, että tuet hänen omatoimisuuttaan.

Minikurssi on sinulle, jos

… lapsesi on 5–10-vuotias
… olet saanut tarpeeksesi lastehuoneen sotkuista
… tahdot tukea lapsesi omatoimisuutta myönteisesti 
… haluat käyttää enemmän aikaa kivoihin juttuihin perheen kanssa ja vähemmän aikaa siivoamisesta stressaamiseen

“Huone – JA vaatehuone! – on nyt siisti eikä homma jäänyt kesken siihen, että jommallakummalla olisi palanut hermot totaalisesti. Toimiva, käytännöllinen ohjeistus, joka huomioi myös emootiot.”
– 6-vuotiaan äiti

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle