Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Voiko tavaroista luopumalla tulla onnelliseksi?

Jonkin aikaa sitten sähköpostiini kolahti kirje Joshua Beckeriltä, suositun Becoming Minimalist –blogin kirjoittajalta. Siinä hän kertoi seuraajilleen, että hän ja pari muuta minimalismista kirjoittavaa olivat perustaneet uuden, perheille suunnatun lehden Simplify Magazinen. Ensimmäisen numeron teemana oli – onnellisuus.

Simplify-lehden aihevalinta sai minussa aikaan ”mitäs minä sanoin” -reaktion. Väitän, että onnellisuuden tavoittelu on koko tämänhetkisen tavaranraivausliikkeen kantava pohjavirta. Olemme kiinnostuneet vaatehuoneiden siivoamisesta, kirjahyllyjen karsimisesta ja paperipinojen vähentämisestä siksi, että tahdomme tulla onnellisemmiksi.

Luotaan Paikka kaikelle -kirjassa elämäntapaminimalismin historiaa. Sen juuret ovat vuosituhansien takana asketismissa, mutta nykyminimalismin varsinainen esimuoto syntyi 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa. Se oli kiritiikkiä modernia elämäntapaa kohtaan. Rautatien, kaupungistumisen ja lennättimen myötä elämäntahdista oli tullut aivan liian kiireistä ja ihmiset olivat vieraantuneet tärkeistä ihmissuhteistaan ja luonnosta.

Kuulostaa tutulta, eikö? Myös tämän päivän elämäntapaminimalistit puhuvat samoista aiheista. He pyrkivät karsimaan elämästään turhan hälyn, kiireen ja materian. Heille tavara näyttäytyy taakkana, josta huolehtiminen vie liikaa voimavaroja ja jonka hankkimiseksi on kenties käytävä työssä, joka vie aikaa olennaisemmalta. Heidän teksteissään toistuu yksi tavoite: oman onnellisuuden lisääminen karsimalla epäolennaista.

Onnellisuuden teema ei rajoitu yksin minimalisteihin. Samasta kirjoittaa esimerkiksi japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo bestsellerissään KonMari. Jokaisen tulisi ympäröidä itsensä vain niillä esineillä, jotka tuottavat iloa. Turha joutaa mennä. Itse asiassa onnellisuusaihe pyörii muodossa tai toisessa kaikissa kirjoissa, joissa ohjeistetaan raivaamaan kodista turhat tavarat.

Lupaus onnellisuudesta on voimakas houkutin. Kun otsikoin Turun pääkirjastossa pitämäni luennon ”Voiko tavaroista luopumalla tulla onnelliseksi?”, paikalle saapui kirjaston siihenastinen ennätysyleisö, noin 260 ihmistä. Osa joutui kääntymään pois, koska kaikki hyllyvälitkin olivat täynnä kuulijoita.

Olisi ihanaa ajatella, että ihmiset olivat näin kiinnostuneita minusta. Tosiasia kuitenkin on, että olin sattunut otsikoimaan luennon juuri ajan hermoon osuvalla tavalla. Paikalle saapuneet janosivat kuulla, voisivatko lisätä tyytyväisyyttään vähentämällä tavaraa – tietysti heitä kiinnosti myös, miten se tehdään.

No, voiko tavarasta luopumalla tulla onnelliseksi?

Moni todistaa, että näin on. Inspiroivana esimerkkinä toimivat esimerkiksi ne kodinraivaajat, jotka kertovat saaneensa elämässään isoja muutoksia aikaan vähentämällä tavaroitaan. Jotkut ovat karsineet omaisuutensa pariin matkalaukulliseen ja liitelevät nyt maailman vapaina kuin taivaan linnut.

Kiinnostava kysymys on kuitenkin myös se, kenelle tällainen onnellisuus on mahdollista. Kun selaisin Simplify Magazinen näytenumeroa, törmäsin jälleen kerran elämäntapaminimalismin keskiluokkaisuuteen: oli neworkilaisia lakinaisia, työkommennusta Tanskaan, laskelmaa niin sanotun amerikkalaisen unelman rahallisista kustannuksista. Jos tämä kiinnostaa, ehdotan lukemaan lisää Paikka kaikelle -kirjasta, jossa kysyn, voiko myös köyhä tulla onnelliseksi luopumalla tavaroistaan.

Kuulisin mielelläni, mikä on sinun perimmäinen tavoitteesi tavaran raivaamisessa ja järjestämisessä.


Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

24 kommenttia artikkeliin ”Voiko tavaroista luopumalla tulla onnelliseksi?”

  1. Mä tavoittelen tavaran vähentämisellä todella monia asioita. Ne tavoitteet ovat kuitenkin syntyneet tässä projektin varrella, kun olen huomannut tämän tuottavan hyviä asioita ja kuullut muiden ihmisten saavutuksista. Minähän siis lähdin tähän prosessiin käytännön pakosta oman kotini kanssa ja kesken prosessin niskaani kaatui toisen vanhempani koti irtaimistoineen. Eli alussa oli vain pakko. Unelmat ja tavoitteet ovat tulleet myöhemmin.

    Suurin tavoite on varmaankin arjen helpottuminen mm. siivoamisen helpottumisen myötä ja tavaroiden hukkaamisen vähenemisenä. Uskon, että onneni lisääntyisi, jos arkeni helpottuisi. Ehkä minulle jäisi silloin myös enemmän vapaa-aikaa vaikka lukemiseen tai liikuntaan, mikä saattaisi lisätä onnellisuuttani edelleen. Toisten vertaisryhmissä esittelemien kuvien kautta olen alkanut haaveilla kodista, joka olisi paitsi siisti myös visuaalisesti rauhoittava ja kaunis. Uskoisin olevani onnellisempi sellaisessa kodissa kuin tavaroita täyteen ahdetussa ja sekasotkuisessa asunnossa. Rakastan matkustelu, mutta inhoan pakkaamista ja purkamista. Kodin raivauksessaan pidemmällä olevat ovat innoissaan kertoneen pakkaamisen ja purkamisen helpottuneen huomattavasti tavaroiden vähentämisen ja järjestämisen myötä. Olisi ihanaa, jos se toteutuisi myös minun kohdalla! Minulla on neuropsykiatrinen häiriö kuten monilla sukulaisillanikin. Häiriöni vuoksi minun on tavallista vaikeampi hahmottaa aikaa, pitää tavaroita hallinnassani ja selvitä sekavassa ympäristössä. Lääkkeillä voidaan vaikuttaa näihin ongelmiin vain vähän. Tärkeämpää on oman arjen ja ympäristön järjestäminen oikeanlaiseksi. Useissa kansanvälisissä ohjeissa todetaan, että koti- ja työympäristöstä tulisi karsia kaikki turhat asiat ja sen jälkeen jäljelle jäävät tulisi järjestellä tietyllä tavalla. Nuo tavat muistuttavat monella tapaa ammattijärjestäjien ohjeita. Jos saisin koti- ja työympäristöni järjestettyä näillä tavoin, saattaisin olla työssäni tehokkaampi ja tehdä vähemmän virheitä, minkä lisäksi stressitasoni saattaisi olla matalampi. Minulla on myös pitkään ollut unelmana pukeutua paremmin ja käyttää enemmän asusteita. En ole kuitenkaan koko aikuisikäni aikana saanut vaatekaappiani ja asusteiden säilytystä toimimaan niin, että voisin panostaa pukeutumiseeni. Vaatteita ja asusteita karsimalla sekä säilytysratkaisuihin panostamalla toivon kehittyväni paremmaksi pukeutujaksi. Omantyylinen ja nykyistä värikkäämpi pukeutuminen saattaisi lisätä iloa päiviini – jopa onnellisuuttani. Tahtoisin myös jotain apua aamuihini, joihin kuuluu yleensä sinne tänne säntäilyä ja tavaroiden etsimistä. Myöhästelenkin liikaa. Kun nyt vähennän tavaroita ja etsin jäljelle jääville tavaroille omat paikkansa, toivon jatkossa löytäväni tavarat helposti ilman epätoivon ja itsesyytösten tunteita.

    Tuollaisia asioita minä ajan takaa, kun nyt heinäkuussakin valikoin tavaraa Pelastusarmeijan kirpputoria varten, kannan SER-jätettä kierrätyskeskukseen, jakelen ylimääräisiä kirjoja ystävilleni ja viikkaan karsittuja vaatteitani pystyyn uusiin korihyllyihin ja päällystettyihin kenkälaatikoihin. Onneksi on ollut sateinen ja kylmä kesä 🙂

    Vastaa
    • Sinulla on monia toiveita ja tavoitteita tavaran karsimisen ja järjestämisen suhteen – ja miten hienosti niitä eritteletkään! Menestystä matkallesi kohti toimivampaa järjestystä!

      Vastaa
  2. Paljon matkustavana tavoitteeni on, teoriassa, tuo, että kaikki mahtuisi niihin pariin matkalaukkuun ja voisin asettua minne tahansa kuten kotiin. Kirjat, valokuvat ja sen sellaiset mukana läppärillä tai tallennettuna pilveen. Käytännössä meillä on edelleen myös huonekaluja ja astioita ja kaikkea muuta kotiin liittyvää ja niitä vaatteita ja kirjojakin liikaa, mutta eikös tavoitteen pidäkin olla tarpeeksi haastava 🙂

    Vastaa
  3. Minun projektini tavaroiden vähentämisessä on kestänyt yhtä kauan kuin esikoiseni on elänyt, kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Yhtäkkiä kaiken sen varustelutulvan keskellä tajusin että tämä vauva rakastaa minua tasan yhtä paljon – olinpa sitten ympäröinyt itseni ja kotimme rojulla tai ei. Ja että meillä olisi enemmän aikaa toisillemme käytännöllisessä ympäristössä.

    Oma äitini on pakko-oireinen hamstraaja. Olen elänyt lapsuuteni materian sanelemana: kaikki aika meni sen hankkimiseen, ylläpitämiseen, etsimiseen tai näistä asioista riitelyyn.

    Näiden kahden seikan yhdistämänä olen vähentänyt tavaroitani 90%. Myin jopa omistusasuntoni ja asetuin perheeni kanssa vuokralle, koen sen henkisesti helpommaksi kuin suuren velkataakan ja jatkuvan remontoinnin taloyhtiössä/asunnossa.

    Myös työpaikkaa olen vaihtanut.. Sometilini lopettanut.. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa joista todella välitän. Koko elämä on muuttunut, joka suhteessa parempaan suuntaan.

    Tavaroiden vähentäminen on tehnyt ja tekee edelleen minut onnelliseksi joka päivä.

    Vastaa
  4. Minun projektini tavaroiden vähentämisessä on kestänyt yhtä kauan kuin esikoiseni on elänyt, kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Yhtäkkiä kaiken sen varustelutulvan keskellä tajusin että tämä vauva rakastaa minua tasan yhtä paljon – olinpa sitten ympäröinyt itseni ja kotimme rojulla tai ei. Ja että meillä olisi enemmän aikaa toisillemme käytännöllisessä ympäristössä.

    Oma äitini on pakko-oireinen hamstraaja. Olen elänyt lapsuuteni materian sanelemana: kaikki aika meni sen hankkimiseen, ylläpitämiseen, etsimiseen tai näistä asioista riitelyyn.

    Näiden kahden seikan yhdistämänä olen vähentänyt tavaroitani 90%. Myin jopa omistusasuntoni ja asetuin perheeni kanssa vuokralle, koen sen henkisesti helpommaksi kuin suuren velkataakan ja jatkuvan remontoinnin taloyhtiössä/asunnossa.

    Myös työpaikkaa olen vaihtanut.. Sometilini lopettanut.. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa joista todella välitän. Koko elämä on muuttunut, joka suhteessa parempaan suuntaan.

    Tavaroiden vähentäminen on tehnyt ja tekee edelleen minut onnelliseksi joka päivä.

    Vastaa
  5. Onnellisuudesta puhuttaessa on tärkeää oppia luopumaan ja antamaan eteenpäin. Tämä puoli raivaamisesta jää Konmari-filosofissa huomioitta. Minusta on kehittynyt vastuullinen luopuja. En koskaan lahjoita Kierrätyskeskukseen, Fidaan tai SPR:n konttiin rikkinäisiä, likaisia tai muuten epäkelpoa tavaraa. Lahjoitan, en siis myy kirppareilla, sillä koen että haluan käyttää sen ajan vaikka metsässä kävelemiseen. Iloitsen ajatuksesta, että joku toinen saa lahjoittamastani tavarasta iloa, tai jopa jotain itselle tai perheelleen välttämätöntä. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä muut ovat luopumisen ja lahjoittamisen ilosta, näinä itsekkäinä aikoina se ei ole ihan helppoa.

    Vastaa
  6. Onnellisuudesta puhuttaessa on tärkeää oppia luopumaan ja antamaan eteenpäin. Tämä puoli raivaamisesta jää Konmari-filosofissa huomioitta. Minusta on kehittynyt vastuullinen luopuja. En koskaan lahjoita Kierrätyskeskukseen, Fidaan tai SPR:n konttiin rikkinäisiä, likaisia tai muuten epäkelpoa tavaraa. Lahjoitan, en siis myy kirppareilla, sillä koen että haluan käyttää sen ajan vaikka metsässä kävelemiseen. Iloitsen ajatuksesta, että joku toinen saa lahjoittamastani tavarasta iloa, tai jopa jotain itselle tai perheelleen välttämätöntä. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä muut ovat luopumisen ja lahjoittamisen ilosta, näinä itsekkäinä aikoina se ei ole ihan helppoa.

    Vastaa
  7. Hei!

    Meidän perhe koostuu kahdesta aikuisesta ja neljästä lapsesta. Vanhin on 16 ja nuorin 8 vuotta. Tilaa kodissamme on rajallisesti ja pitkään olen tuskaillut kodissamme jatkuvaa kaaosta, johon siivouspäivät eivät tuo kuin hetkellisen helpotuksen. Nyt tämän kesän aikana olen ottanut työn alle huoneen kerrallaan ja kaappi kerrallaan, tarkoituksena vähentää tavaraa reilusti. Nyt takana on jo yli puolet urakasta ja nyt jo voi huomata eron kun tavarat vain löytävät paikoilleen. Kiitos tästä blogistasi. Tämä on toiminut motivaattorina tähän projektiin.

    Vastaa
  8. Hei!

    Meidän perhe koostuu kahdesta aikuisesta ja neljästä lapsesta. Vanhin on 16 ja nuorin 8 vuotta. Tilaa kodissamme on rajallisesti ja pitkään olen tuskaillut kodissamme jatkuvaa kaaosta, johon siivouspäivät eivät tuo kuin hetkellisen helpotuksen. Nyt tämän kesän aikana olen ottanut työn alle huoneen kerrallaan ja kaappi kerrallaan, tarkoituksena vähentää tavaraa reilusti. Nyt takana on jo yli puolet urakasta ja nyt jo voi huomata eron kun tavarat vain löytävät paikoilleen. Kiitos tästä blogistasi. Tämä on toiminut motivaattorina tähän projektiin.

    Vastaa
  9. Onnellisuus on täälläkin lisääntynyt tavaroista ja turhasta kuluttamisesta luopumalla. Muutin puolet pienempään asuntoon ja hävitin lähes kaiken turhan tavaran elämästä. Myös kulutustottumusten muuttamisella on ollut olennainen osa onnellistumisessa.

    Vastaa
  10. Onnellisuus on täälläkin lisääntynyt tavaroista ja turhasta kuluttamisesta luopumalla. Muutin puolet pienempään asuntoon ja hävitin lähes kaiken turhan tavaran elämästä. Myös kulutustottumusten muuttamisella on ollut olennainen osa onnellistumisessa.

    Vastaa
  11. Minulle tavarat on ärsykkeitä. Kun elämässä on stressiä ja ajatukset ravaa, asiaa ei auta pöydällä oleva pino mapittamattomia papereita ja se radio joka piti viedä huoltoon. Vietän kotona todella paljon aikaa, joten haluan sen olevan seesteinen kuin koskematon korpi. Voisiko tässä siis olla myös jotain kaipuuta luontoon? Hmm! Pitääkin pohtia tätä lisää omassa blogissa.

    Vastaa
    • Tämä on hyvä pointti. Useimmat ihmiset sijoittuvat tavaran ja epäjärjestyksen suhteen jatkumolle, jonka toisessa päässä on se, joka kävelee monta kertaa päivässä lattialla makaavan vaatekasan yli edes huomaamatta sitä, ja toisessa päässä se, jolle järjestys ja harmonia on niin tärkeää, että hän suoristaa matonhapsut kylässäkin. Tämän voi nähdä ikään kuin herkkyytenä visuaalisille ärsykkeille ja se vaihtelee persoonan mukaan.

      Vastaa
  12. Olen opetellut ja harjoitellut ylimääräisestä tavarasta luopumista tosissani jo vuodesta 2013 lähtien. Alussa tein sitä kärsien. Nyt osaan luopua kärsimättä. Koen suorastaan hekumallista onnea.

    Tavarakasoista luopumiseen pakottivat muutot isosta pienempään, lähiomaisten kuolemat ja sitä kautta pakolliset asuntojen tyhjentämiset. Tällä hetkelläkin tämä projekti jatkuu.

    Nyt olen kuitenkin tyytyväinen pikkuisen kotini tavaramäärään. Harjoitellut olenkin 10 vuotta.

    Käynnissä on tänä vuonna harrastusmateriaalien sekä eri yhdistysten papereitten järjestely, sulatus ja siirtotehtävä. Vähän kerrassaan, mutta määrätietoisesti.

    Eilen sain erään 56-vuotiaan yhdistyksen arkiston siirtokuntoon Kotiseutuyhdistykseen vietäväksi. Juhlan paikka!

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle