Vieraskirjoitus: Pirjo Kunnari Paikka kaikelle -ryhmän jäsen Pirjo Kunnari on raivannut kotiaan, joka on hänen miehensä suvun vanha maatila, nyt viisi kuukautta. Seuraavassa hän kertoo parhaista oivalluksistaan matkan varrella. Maatilat ovat perinteisesti paikkoja, joissa aikojen saatossa on asunut usea sukupolvi ja monia perheitä, ja joissa kodin lisäksi on paljon säilytystilaa. Hyvin monilla maatiloilla eläimet on … Lue lisää
Tapaan jatkuvasti luennoilla, kursseilla, verkkokeskusteluissa ja cocktail-tilaisuuksissa ihmisiä, jotka huokaavat, että ylimääräistä on kertynyt aivan haitaksi asti. Mutta kun oikein mistään ei raaskisi luopua, koska sitä voi vielä tarvita. Vaatteita on aivan liikaa eivätkä ne edes käy arkikäyttöön, mutta jos vielä joskus vaihtaa sellaiseen siistimpään toimistotyöhön, niin ei kannata viedä kierrätykseen. Lehtipinoja tursuaa joka nurkassa, … Lue lisää
Kun kysyin Paikka kaikelle -ryhmässä kodin järjestämisen suurimmista esteistä, moni mainitsi oman saamattomuutensa. ”Avuton, kykenemätön, pystymätön, aikaansaamaton. Luonteeltaan veltto ja saamaton nahjus. Töissään saamaton.” Näin saamattomuuden määrittelee Kielitoimiston sanakirja. Tulen surulliseksi, kun ajattelen, että niin moni näkee itsensä näin kielteisessä valossa. Hyvä juttu on kuitenkin se, että saamattomuuden ylittämiseen on keinoja. Niistä kohta lisää. Viivyttelyä, … Lue lisää
Olen huomannut, että tavarat, niiden määrä, hallinnointi ja arkinen paikoilleen paneminen ovat tavallisia ristiriitojen aiheita ihmissuhteissa. Kinataan siitä, kenen tulisi säilyttää aikuisen lapsen lapsuustavarat, kumman puolison roinat vievät kodista enemmän tilaa tai kenen homma lasten taas levälleen jättämien lelujen siivoaminen olisi. Ristiriidat ovat ihmissuhteissa väistämättömiä. Niitä ei tarvitse vältellä. Tärkeintä on osata ratkaista ongelmia rakentavasti, … Lue lisää
Nainen tuumi, että hänen vaikeutensa luopua turhaksi käyneistä tavaroista juontui nuoruuden vuosiin, jolloin oli eräänä päivänä käynyt niin, että hänen äitinsä oli hävittänyt hänen lapsuuden lelunsa ja tavaransa häneltä kysymättä.
”Lastenhuoneessa on paljon pikkusälää, kuten barbin kenkiä, legoja ja askartelutarvikkeita. Tavaroille on periaatteessa paikat, mutta käytön jälkeen kaikki jää aina niille sijoilleen ja sekoittuvat likaisten sukkien kanssa lattialle.”
Suustasi pääsee: ”Ei *piip*, täällähän on kuin sikolätissä! Olette vain sotkeneet lisää! Nyt siivoatte täällä IHAN VÄLITTÖMÄSTI, että ehdin imuroida! Tai muuten haen roskapussin ja kerään siihen kaiken, mitä täällä on levällään.”
Jos olet törmännyt Pinterestin ja sisustuslehtien lastenhuonekuviin, olet varmasti myös miettinyt, asuuko huoneissa lapsia ensinkään. Sinusta ehkä tuntuu, että omien lastesi huone on valovuosien päässä kuvien idyllistä.
Syvä vaatekaappi on ammattijärjestäjän painajainen. Koska useimmat karttavat jättämästä hyllyille niin sanottua hukkatilaa, vaatteita laitetaan hyllylle kaksi riviä peräkkäin. Takarivistä on kuitenkin tavattoman hankala ottaa sitä toiseksi alimmaisena olevaa punaista teepaitaa. Pinot sortuilevat ja kohta koko hylly on yksi suuri mylläkkä.
Ehdin jo ajatella, että kotityökysymys on nyt pysyvästi ratkaistu ja me vanhemmat voimme tästedes istua sohvalla popsimassa popcornia, kun lapset hoitavat duunit.