Lukijan tarina: Pysyvän järjestyksen askeleet

Vieraskirjoitus: Pirjo Kunnari

Paikka kaikelle -ryhmän jäsen Pirjo Kunnari on raivannut kotiaan, joka on hänen miehensä suvun vanha maatila, nyt viisi kuukautta. Seuraavassa hän kertoo parhaista oivalluksistaan matkan varrella.

Maatilat ovat perinteisesti paikkoja, joissa aikojen saatossa on asunut usea sukupolvi ja monia perheitä, ja joissa kodin lisäksi on paljon säilytystilaa. Hyvin monilla maatiloilla eläimet on laitettu pois ja sen myötä vapaa tila on vain lisääntynyt eikä tyhjien tilojen tulevaa käyttötarkoitusta ole ollut tarpeen pohtia tarkemmin. Näin on käynyt tälläkin tilalla ja vapautuneisiin rakennuksiin on kasaantunut monien perheiden monenlaisia tavaroita ihan vain tilan täytteeksi.

Maalla on usein loputtomasti säilytystilaa. Kuva Pirjo Kunnari.

Tulin emännäksi taloon, jossa oli asunut muutama sukupolvi ja perhe ennen minua. Muuttaessani tänne täällä oli jo kaikki kalusteet ja tarpeelliset kodin tavarat, lisäksi minä toin mukanani oman kodin tavarani. Kokonaisuutena tavaramäärä oli suuri ja varastotiloja myös paljon.

Oletin, että järjestäminen auttaa hallitsemaan tavarapaljoutta. Tein ensimmäisen suuren kodin järjestämisoperaation vuosia sitten. Tuolloin ei vielä keskusteltu kodin raivaamisesta ja järjestämisestä. Silloinen järjestäminen oli lähinnä olemassa olevien tavaroiden järjestämistä tiiviimmin ja tarpeettomien siirtäminen varastoon. Ainoastaan vanhentuneet ja rikkinäiset tavarat poistettiin.

Päätimme rakentaa tilalle uuden talon, järjestyksessään tälle samalle paikalle kolmas. Ensimmäinen talo on purettu ja sama kohtalo odottaa tätä nykyistä kotiammekin. Uuden kodin rakentaminen käynnistyi viime kesänä ja talo on nyt yhtä listaa, lasia ja muutamaa säätöhommaa vaille valmis. Muutto on edessä aivan näillä hetkillä.

Matalan kynnyksen käynnistys: yksi tavara päivässä

Uuden talon valmistuminen häämötti ja tavarapaljous mietitytti. Sattumalta löysin Facebookin 30 päivän minimalismihaaste -ryhmän, jossa ainoastaan poistetaan päivittäin jotain tarpeetonta.

Se oli minulle sopiva tapa käynnistää ja aloittaa oma projektini tavaramäärän vähentämiseksi. Hyvää oli se, että kaikki oli vapaaehtoista, en sitoutunut mihinkään tiukkaan aikatauluun, vain itseeni. Taustalla tiesin muiden tekevän samaa hommaa ja se riitti tueksi. Ryhmä on itseohjautuva ja sopuisa.

Ensimmäisenä päivänä vain yksi tavara pois, ei sen kummempaa. Tein ensimmäisen poistoni juhlavasti kuvan kanssa. Poisto oli reilu kaksi vuotta aiemmin kuolleen koirani ruuan mittauskuppi. Oli aika jättää jäähyväiset. Poistamisen ja raivaamisen käynnistämistä edeltää oma päätös ryhtyä. Käynnistäminen on periaatteessa vain yksi teko.

Helpot tavararyhmät ensin

Aloitin helposta eli selkeästi näkyvistä tavaroista, jotka häiritsivät ja kuuluivat oikeasti roskiin tai uuniin, mutta olivat odottaneet vain siirtoa.

Kun näkyvillä olevat ns. roskat oli pois, aloitin systemaattisemmin kohde kerrallaan ja nimenomaan helposta kohteesta, kuten huone (sauna, pesuhuone, wc), tietty hylly (pesuaineet, keittiön allaskaappi) tai jokin tavaralaji (joulu, vappu, pääsiäinen).

Kun pienestä aloittaa, näkee heti tuloksia ja se palkitsee

Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että kaikki vaatteet olisivat isossa kasassa ja se pitäisi käydä läpi, sehän kestää monta päivää. Mieluummin pienin ja selkein askelin eteenpäin.

  • Pysyvyys alussa. Aloitin kohteista, joiden tiesin pysyvän järjestyksessä, vaikka selkäni käännän.
  • Jatkuvuus. Kun teen poiston, minulla on jo jokin ajatus siitä mistä huomenna helposti jatkan.
  • Tuloksia syntyy. Keskityn juuri siihen minkä olen ajatellut tekeväni.

Ajattelen asiaa mieluummin määräaikaisena projektina kuin loppuelämän mittaisena järjestämisenä. Määräaika helpottaa asian konkreettista ymmärtämistä, eikä se silloin tunnu ikuisuudelta.

Olen armollinen jos en ehdi tai jaksa, aina ei ole hyvä päivä. Poistan kuitenkin vaikka edes yhden tavaran päivässä, siitä tulee oikein hyvä mieli. Poistamiset ja järjestämisen koen hyvänä asiana, ja teen niitä mielellään, jos vain saan järjestettyä aikaa. Turhien tavaroiden poistaminen vie projektia eteenpäin ja minulla on positiivinen ajatus lopputuloksesta.

Päivittäiset pulmakohdat järjestykseen

Alkuvaiheen järjestämisen kohteiksi oli järkevää valita paikat, joihin tulee asioita ja tavaroita melkeinpä päivittäin tai asioita tarvitaan päivittäin. Meillä ne asiat ovat elintarvikkeet, taloustavarat, saapuva posti ja paperit.

Kun päivittäisessä käytössä olevat asiat on järjestetty, arki muuttuu joustavammaksi ja helpommaksi. Säästyy aikaa ja hermoja kun tavarat löytyvät helposti. On tärkeää, että uusille, talouteen tuleville asioille on jo paikka, eivätkä ne tuolloin jää kasoiksi muiden joukkoon. Tämän olen todistanut ihan käytännössä. Nopeasti ja ilolla menevät mausteet ja paperit omiin oikeisiin paikkoihinsa.

Järjestämisen näkökulmasta voi ajatella vaikkapa lemmikin tarvikkeita. Kaikki asukit tietävät missä on koiranruokasäkki. Se ei seilaa kodissa paikasta toiseen. Jotkut tietävät missä on koiran talutushihna. Sillä on tapana liikkua paikasta toiseen. Tuskin kukaan, tai korkeintaan yksi tietää, missä on koiran rokotuskortti. Se laitettiin hyvään talteen edellisen käytön jälkeen.

Samanlaiset samalle suunnalle

Kun järjestämisen aikana vastaan tulee asia, joka ei kuulu joukkoon, vien sen pikaisesti siihen huoneeseen tai tilaan minne se kuuluu. Jos se kuuluu paikkaan, joka on jo järjestetty niin se on helppo laittaa paikoilleen. Jos se kuuluu paikkaan, jota ei ole vielä järjestetty, jätän sen sinne periaatteella ´drop´, koska sen järjestämisen aika on myöhemmin.

Lajittelukeskus on merkittävä helpotus

Roskat roskiin. Muille tavaroille tein väliaikaisen pienen lajittelukeskuksen pahvilaatikoista ja rasioista. Lajittelukeskus on tyyliin paperit, kartongit, SER-jäte, patterit, rauta, muovi, annettavat, pullot & tölkit, tekstiilit, uuniin tai silppuriin, jne. Lajittelukeskuksesta lähtee asiat eteenpäin pikkuhiljaa.

Poistoillekin oma paikka

Facebookin poistoryhmän haasteeseen liittyen järjestin paikan (ns. välivarasto ennen varsinaista poistoa, voi olla hylly tai laatikko), jonne jätän poistettavia tavaroita, jotka tulevat satunnaisesti vastaan. Eivät siten pyöri häiritsemässä eikä poisto jää käsiin pyörimään, kun sillekin on jokin paikka.

Muistojen laatikko ehkäisee katumuksen

Otin käyttöön varastoon menevän muistojen laatikon. Sinne laitan jotain tärkeää. Ei tule tuskaa peruuttamattomuudesta. En myöskään poista asiaa, jos joudun miettimään poistoa. Myöhemmin sen kohtalo selviää ilman miettimistä.

Kun poistoja on tehnyt tarpeeksi saa myös näkökulmaa asioihin ja tavaroihin, sekä niiden tarpeellisuuteen ja muistoarvoon. Ei kaduta jälkeen päin.

Piirtämällä suunnitelmallisesti ja nopeasti eteenpäin

Huoneista, joissa on paljon hyllyjä tai laatikostoja (keittiö, kaapit, eteinen), tein yhden minuutin piirustuksen järjestettävistä paikoista. Etenen ylirastittamalla, kun säilytyspaikka on raivattu ja järjestetty. Aina ei voi edetä järjestyksessä vaikka haluaisi, koska tavarat joskus sanelevat järjestyksen.

Piirros ja ylirastitus ovat huomattavasti nopeampia tapoja kuin sen ylös kirjoittaminen, mitä tulisi järjestää.

Järjestämiselle pitää järjestää aikaa

Päivät ja tunnit ovat usein suunniteltu käytettäväksi tiettyihin juttuihin ja aika on usein jo etukäteen varattu. Jos tarkoituksena on järjestää paikka kaikelle, se vaatii jonkin verran päivittäistä aikaa. Jos aikaa ei ole aiemminkaan ollut, niin ei sitä ole jatkossakaan, jollei sitä ihan itse järjestä itselleen poistamista ja järjestämistä varten.

Itse ratkaisin asian deletoimalla television katsomisen aivan minimiin (en ole kaivannut yhtään), siirryin joistakin yhdistysharrastuksista aktiivitekijän puolelta osallistujaksi (helpotti monellakin tavalla) ja opettelin malttia.

Maltin opettelua tarvitsin siihen, että en ole joka kerta se Avulias Alli, joka on heti valmis joka paikkaan avustamaan ja tekemään puolesta. Ajattelin positiivisesti antavani muillekin mahdollisuuden osallistua ja kukin vuorollaan. Malttia vaatii myös se, että harkitsen mitä lupaan tehdä tai mihin aion osallistua tai mennä. Sitä ei voi tehdä kukaan muu kuin minä itse. Näin olen saanut jonkin verran poistoihin ja järjestämiseen tarvittavaa aikaa.    

  • Jos on vähän aikaa, teen helpon poiston, ja käänteisesti. Ikävää on, kun asiat jää pahimmilleen kesken. Yritän  suhteuttaa  ajankäytön poistoille oikein.
  • Kun tulen kotiin, vien heti käsissä olevat kantamukset oikeille paikoille, ei tule lisää epäjärjestystä.
  • Hankinnat on minimissä tässä vaiheessa – vain välttämätön sisään.

Runsauden taltuttaminen

Kaikkien talouden kynien ei tarvitse olla yhtä aikaa näkyvillä ja käden ulottuvilla. Riittää kun tarvittava määrä ja usein käytetyt ovat lähellä. Se tarvittava allekirjoitus- tai punakynä löytyy helposti siitä harvasta määrästä, kun tarve on.

Muut kynät voivat olla koottuna samaan paikkaan oven taakse kaappiin. Sieltä on helppo täydentää juttuja käden ulottuville.

Varoituksen sana liian tarkasta järjestämisestä

Kun järjestämään aletaan, se tietysti halutaan tehdä kunnolla. Vaarana on, että järjestetään liian yksityiskohtaisesti. Siihen ei ole tarvetta, koska asiat löytyvät väljemmänkin järjestyksen avulla helposti.

Pääsääntöisesti liian yksityiskohtaisen järjestämisen ylläpidosta tulee rasite, ja sekä järjestäminen että myös ylläpito vievät liikaa aikaa. Riittää, että asiat ovat kokonaisuuksittain tai lajeittain järjestetty. Se auttaa paljon tavaroiden oikean paikan hahmottamisessa ja asiat palautuvat helposti oikeille paikoille, ja myös löytyvät helposti.

Tästä on paljonkin esimerkkejä jokaisessa taloudessa. Samassa paikassa voivat olla lamput, patterit ja sulakkeet. Kaikille ei tarvitse olla omaa lokeroa. Lisäksi erilliset lokerot vievät tilaa. Neulat voivat olla samassa paikassa, eikä erikseen tarvitse olla silmä-, parsin- tai nuppineulat. Naulat ja ruuvit voi olla samassa purkissa, jos niitä on vähän, ja käyttökin on vähäistä.

Tähänkin oppimisprosessiin liittyy ajatuksia herättävä tarina. Jokunen aika sitten meillä oli sukulaismies kylässä. Puuhasteltiin kaikenlaista päivän aikana. Illalla hän totesi: – Teillä on yksi naula väärin päin naulalaatikossa. Otin opiksi tästä; minun on päästävä eroon liiasta perfektionismista, koska se vie liikaa aikaa ja on aivan turhaa.

Järjestys tekee elämästä helppoa

Tavaroiden poistamisesta ja raivaamisesta on tullut yhtä jokapäiväistä ja vaivatonta kuin uni tai syöminen. Nyt joissakin kohdin kotia on jo tavoiteltu tavaramäärä ja järjestys, ja se tuntuu tosi helpolta elämältä, asiat menevät niissä kohdin paikoilleen automaattisesti.

Raivatussa ja järjestetyssä huoneessa aistii kaappien järjestyksen ja rauhallisuuden, vaikka jokainen kaappi olisi kiinni.

Järjestäminen ja turhien tavaroiden raivaaminen ovat saaneet aikaan elämässä muitakin positiivisia seurauksia. Työhuonekin on jo järjestyksessä. Tein järjestämistä joka työpäivä hetken aikaa työpäivän alkajaisiksi. Auto on siisti. Autosta lähtee turhat tavarat pois aina autosta poistuttaessa. Lisäksi olen saanut arkeen lisää tervettä itsekkyyttä. Yes!

Ymmärrys tavaroista, asioista ja järjestämisestä saa syvyyttä

Kun oma projektini oli käynnissä heräsi uteliaisuus, mitä muita mahdollisuuksia kotinsa raivaajalle on tarjolla. Tutustuin KonMariin. Marituksesta olen saanut monia hyviä vinkkejä, mutta metodina se ei ainakaan tällä hetkellä ole se menetelmä, mitä kodin raivaukselle haen.

Aikani netissä surffailtua törmäsin Facebookin Paikka kaikelle -ryhmään. Ryhmässä olen saanut uusia näkökulmia järjestämiseen ja kiireisen arjen pyörittämiseen ylipäätään.

Paikka kaikelle -ryhmässä sain tiedon alkavasta järjestämisen maksullisesta ja suljetusta verkkokurssista. Tätä piti hetki tuumailla; maksaisinko siitä, että joku neuvoisi minua minun kodin järjestämisessä, koska olin tehnyt sitä periaatteessa arjessa koko aikuiselämäni ja tietoisen systemaattisesti jo neljä kuukautta. Neljä kuukautta oli mennyt hujauksessa. Asiat olivat menneet eteenpäin ja tulosta alkoi näkyä, enkä kokenut ongelmaksi motivaation puutetta, mutta jotakin vaihtelua tarvitsin omaan puurtamiseeni.

Lähdin mukaan verkkokurssille asenteella: ehkä saan kurssista jotain lisäoppia, poimin kurssilta minun tilanteeseeni sopivia hyviä neuvoja ja sovellan niitä omassa poistoprojektissani.

Kurssin alettua jo parin ensimmäisen päivän aikana huomasin, että kurssi suorastaan imaisi osallistujat mukaansa. Kurssi on kestänyt nyt pari kuukautta. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että osallistuin kurssille.

Kaikki verkkokurssilla saatu tieto, keskustelut ja luennot ovat avanneet ajattelussa aivan uudenlaisen suhtautumisen tavaroihin, järjestämiseen ja ympärilläni oleviin tiloihin. Alussa monet asiat tuntuivat saavuttamattomilta. Nyt tuntuu että mikään asia ei ole saavuttamaton, kunhan annan itselleni aikaa ja mahdollisuuden mennä säännöllisesti kohti tavoitetta.

Minulla raivaamisen ja järjestämisen tavoitteena on toimiva ja huoltovapaa järjestys meidän kotiin ja elinympäristöön. Tiedän jo nyt muutaman kuukauden kokemuksella, että toimiva ja huoltovapaa järjestys tuo mukanaan meille niin kovasti kaipaamaamme rentoa vapaa-aikaa kotiympyröihin. Tavoitteen saavuttamiseksi jatkan edelleen päivittäisiä poistoja minimalismiryhmässä, mutta raivaamisen ja järjestämisen opin hankin verkkokurssilta. Tämä tapa sopii minulle.

Tavoitteena on saada koti kuntoon tämän vuoden puolella ja muut tilat ensi kesään mennessä. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa se ei sitä ole etenkään työssäkäyvälle ihmiselle. Kaiken ahertamisen keskellä täytyy huolehtia myös siitä, että elämää on tämän projektin ulkopuolellakin.

Kirjoittaja: Pirjo Kunnari, maalle muuttanut kodinjärjestäjä

Seuraava Paikka kaikelle -kurssi alkaa lokakuussa. Ilmoittaudu kurssin odotuslistalle, jos haluat kuulla kurssista ensimmäisenä. Liittyminen ei sido sinua mihinkään.

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: