Kiittämättömyyden pelko – kun koti täyttyy epätoivotuista lahjoituksista

Yksi kotien hankalimmista tavararyhmistä ovat yllättäen ja pyytämättä saadut tavaralahjat, jotka eivät ole saajalleen mieluisia tai tarpeellisia. Ne heittävät saajansa helposti vaikeiden tunteiden turbulenssiin.

Lahjakulttuurimme sääntöjen mukaisesti meidän pitää paitsi osoittaa myös tuntea kiitollisuutta, kun meille annetaan jotakin vastikkeetta. Antajan tarkoitushan on hyvä. Hän tahtoo auttaa ja ilahduttaa meitä.

Lahjojen ja lahjoitusten antajilta on kuitenkin saattanut mennä ohi, että nykyään tavarasta saattaa olla enemmän vaivaa kuin iloa, sillä useimmissa kodeissa tavaraa piisaa tuhansittain. Hyvä tarkoitus menee hukkaan ja vastaanottaja joutuu vaikeaan välikäteen, jossa tuntuu olevan vain huonoja ratkaisuja: joko toimit kiittämättömästi lahjakulttuurin sääntöjä vastaan tai kärsit liian tavaran haitat omissa nahoissasi.

Mitä nämä haitat sitten tarkalleen ottaen ovat?

Kuva Freshh Connection / Unsplash.

Tavaran haitat

Ihan vastikään eräs Facebookin Paikka kaikelle -ryhmän jäsen tuskitteli sitä, että ihmiset antavat hänelle ja hänen lapselleen kysymättä “konttikaupalla” tavaraa, jopa kymmeniä esineitä viikossa. Jouduin poistamaan keskusteluketjusta kommentin, jossa aloittajaa syytettiin kiittämättömäksi. Kommentoija ei ehkä ollut loppuun asti sisäistänyt, mihin tavaran kontrolloimaton sisäänvirtaus johtaa.

Ensinnäkin tavaralahjoituksista seuraa tavaratyötä: esineille on etsittävä paikka, niitä on huollettava – tai jos niitä ei ensinkään tarvitse, ne pitää kierrättää tai myydä, missä on oma vaivansa, kuten kaikki kotiaan raivanneet tietävät. Jokin aika sitten julkaisin Paikka kaikelle -blogissa vieraskirjoituksen lastenvaatelahjoituksesta, josta tuli satojen tuntien setvimis- ja kierrätystyö.

Toiseksi lahjoituksen vastaanottaja joutuu kamppailemaan myös hankalien tunteiden kanssa.

Harmittaa, kun ei voi lahjoitustulvassa valita itse esineitä omaan kotiinsa tai ostaa lapselleen lahjoja tai vauvalleen vaatteita tai tarvikkeita.

Mieltä kalvaa syyllisyys, sillä onhan nyt kiittämättömyyden huippu, että ei pysty iloitsemaan ilmaiseksi saaduista, hyvässä tarkoituksessa annetuista esineistä.

Velvollisuudentunteesta esineitä säilyttää nurkissaan, sillä olisihan kiittämättömyyden megahyperhuippu, jos antaisi tai myisi pois lahjoja.

Kiukuttaa, kun joutuu näkemään vaivaa jostakin, mitä ei itse aiheuttanut.

Hämmentää, kun joutuu käymään läpi tällaista tunnemyllerrystä.

Itsensä kokee avuttomaksi, koska ei tiedä, miten saisi lahjoitustulvan stopattua.

Pelottaa, että lahjoittajat pahastuvat tai että jopa suhteet lahjoittajiin katkeavat, jos asian ottaa puheeksi tai paljastuu, että tavaroita on kierrätetty edelleen.

Tuntuu valheelliselta säilyttää itselle tarpeettomia esineitä siksi, että lahjan antaja näkisi niiden tulleen käyttöön – tiedät varmaan jutun siitä käkikellosta, joka nostetaan takanreunalle, kun isotäti tulee kylään.

Tiivistäen koko tätä tunnehässäkkää voi kutsua kiittämättömyyden peloksi.

Miten omista tarpeista kerrotaan loukkaamatta?

Pohjimmiltaan on kyse tarpeista. Tilanteessa, jossa joutuu ottamaan vastaan tavaroita, joita ei halua, omat tarpeet jäävät jyrätyksi. Luonnollisesti siitä tulee hankala olo.

Miten tällaisessa tilaanteessa sitten tulisi toimia?

Tavallisin neuvo, joka Paikka kaikelle -ryhmän kysyjäkin sai, on myydä tai kierrättää esineet enemmän tai vähemmän salaa eteenpäin. Se ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa eli sitä, että joku läheinen ihminen aiheuttaa ajattelemattomuuksissaan harmia, vaivaa ja mielipahaa.

Itse kehotan ottamaan asian suoraan puheeksi lahjan antajan kanssa. Kun sen tekee puhumalla omista tarpeistaan ja tunteistaan käsin ja kertomalla seurauksista, joita lahjoituksesta itselle on, loukkaantuminen on yleensä vältettävissä. On parasta kokonaan välttää toisen toiminnasta puhumista ja keskittyä kertomaan omasta kokemuksestaan, syyttelemättä. Parasta, jos pystyt välittämään viestisi ennalta tai ainakin rauhallisessa tilanteessa, jossa tunteet eivät käy kuumina.

Viestin vastaanottajan tunteet todennäköisesti kyllä kuohahtavat – ei ole kiva kuulla, että on hyvässä tarkoituksessa aiheuttanut toiselle harmia. Mutta kun tämän tietää, nuo tunteet ja kokemuksen voi sanallistaa. Näin toinen kuulee, että ymmärrät myös hänen kantansa.

On tavallista, että lahjakulttuurin sääntöjen paineessa tai miellyttämishalusta päädymme joustamaan liikaa omista tarpeistamme. Voi myös olla vaikeaa löytää oikeita sanoja asiasta viestimiseen. Jos tarvitset treeniä siinä, miten saat tarpeesi kuulluiksi ja omat rajasi pidettyä, kutsun sinut mukaan Kaikki järjestyy -valmennukseen lauantaina 7.9. Turussa. Valmennuksessa:

  • Opit viestimään omista tarpeistasi rakentavasti ja saamaan viestisi perille ilman kinaa
  • Opit ratkaisemaan ristiriitoja yhteistyössä
  • Saat turvallisen ympäristön harjoitella ja rohkaistua

Lue lisää valmennuksesta tästä linkistä.

Kerro kommenteissa, miten olet selvinnyt hankalaksi muodostuneista lahjoista ja lahjoituksista.

Jätä kommentti