Sisustusmoka. Siinä on sana, jota keskustelupalstoilla käytetään, kun halutaan huvitella toisten huonolla maulla. Asiantuntijana esiintyvä sisustusihminen taas käyttää sanaa silloin, kun on tarpeen tuomaroida tavisten makua ja valintoja.
Sanokaa, että minulla menee herne liian herkästi nenään, mutta nyt meni kyllä monta ja äkkiä. Vieläkin yskittää. Siis aikuisten oikeasti, BR-lelut, haluatteko kannustaa lapsia ahmimaan, kahmimaan ja ahnehtimaan tässä maailmassa, jossa kaikkien lastenhuoneet tursuavat tavaraa?
Pitääkö hyvä äiti matot ojennuksessa ja tasot tyhjinä? Kulkevatko hyvän isän lapset tahrattomissa vaatteissa? Asuuko kunnollinen perhe puhtoisessa kodissa? Tutkimusten mukaan vanhemmuudessa onnistumista arvioidaan ihmisten kotien siisteydellä.
“If a cluttered desk is a sign of a cluttered mind, of what, then, is an empty desk a sign?” Albert Einsteinillä oli roinainen työpöytä. Hänen suuhunsa laitettu tokaisu kyseenalaistaa siisteyden hyödyt ja järjestelmällisten ihmisten ajattelukyvyn. Lausahduksella on voimaa, kun se tiedetään neron sanomaksi.
Oletko koskaan unohtunut selaamaan Instagramia tai Twitteriä pidemmäksi aikaa kuin suunnittelit? Oletko julkaissut profiilissasi omakuvan? Olet sortunut digitaaliseen masturbaatioon, hyi hyi.
Jos siis kutsuu tavaraa läskiksi, mitä oikeastaan tulee sanoneeksi? Että tavarapaljoudessa elävä ihminen ei pysty hillitsemään itseään? Että hän on heikko ja moraaliton epäonnistuja?
Hukutamme lapset leluihin, koska lapset ovat meille tärkeitä ja haluamme tarjota heille parasta. Kulttuurissamme leikki symboloi hyvää lapsuutta ja lelu symboloi leikkiä.
Kaikkialta tursuaa tekstiiliä, mutta mitään päälle pantavaa ei ole. Vähemmän on kuitenkin enemmän, usko pois. Tutkiva ammattijärjestäjä nimittäin toteutti ihmiskokeen, jonka kohteena oli itse.
Laura Honkasalon kirjassa Sinun lapsesi eivät ole sinun idealistiset vanhemmat antavat lapsilleen joululahjaksi kirjaston lainakirjoja. Vaikka tällainen lahja sinänsä sopii joulun pyyteettömään henkeen, ymmärtää lukija, että tämän enempää joululahjan antaminen ei voisi mennä väärin.
Joulu vetoaa meissä tunteisiin, aistikokemuksiin, lapsuuden muistoihin sekä hyvän lapsuuden ja vanhemmuuden ideaaleihin, jotka kaikki on myös taitavasti tuotteistettu markkinakoneistojen toimesta. Joulun kaupallisuutta kuuluu arvostella, mutta sitä on vaikea vastustaa käytännössä.