Siistissä kodissa asuukin onneton perhe

”Parempi vähän paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti” tai ”siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä”. Näin sanotaan, kun halutaan näpäyttää siistiä ihmistä.

Kirjoitin viime viikolla siitä, että mielikuvissamme siisti koti symboloi siinä asuvan perheen keskiluokkaista kunnollisuutta, siis perheen hyvinvointia, menestystä ja korkeaa moraalia. Sen sijaan sekainen ja likainen koti kyseenalaistaa perheen ja varsinkin perheen äidin kunnollisuuden. Kuvauksia sotkusta voidaan käyttää todisteluna jopa huostaanottotapauksissa.

Totta toinen puoli. Nimittäin kodin siisteys vertautuu vanhemmuutta koskevissa keskusteluissa onnellisuuden puutteeseen vähintään yhtä usein kuin kunnollisuuteen. Siistissä kodissa kuulemma eletään kulissielämää. Perheen äiti (niin, aina äiti) on takakireä siisteysneurootikko, joka hygieniavimmassaan altistaa lapset allergioille ja jopa diabetekselle. Tässä katsantokannassa siisti äiti onkin oikeastaan huono äiti, koska hän mitä ilmeisimmin käyttää aikansa lasten kanssa puuhaamisen sijasta kodin puunaamiseen. Puhdas koti on rakkaudeton.

Epäsiisti koti muuttuukin näin vanhemmuuden meriitiksi. Sotkuisessa kodissa eletään rennosti, aika kuluu perheen yhteisissä riennoissa ja lapset saavat levittää luovuutensa kaikkiin huoneisiin. Sotkuinen koti viestii hyvää vanhemmuutta. Tai se voidaan valjastaa viestimään sitä, jos oma asema on sellainen, että se mahdollistaa siisteysnormin haastamisen. Sellaistakin on väitetty, että keskiluokkaisen kulttuurikodin status voi jopa kohota, jos lattia on likainen ja kirjapinojen peitossa. Sehän kertoo, että kodin asukas mieluummin lukee kuin imuroi.

Syytökset rakkaudettomuudesta ovat vakavia, sillä suomalaisten mielikuvissa hyvän äidin tärkein ominaisuus on rakkaus lastaan kohtaan ja hyvän isän tärkein piirre se, että tämä viettää aikaa lastensa kanssa. Siivoushullu vanhempi ei tee kumpaakaan, koska hän keskittyy kontrolloimaan, ettei eteisen lattialla ole hiekkaa tai ettei sohvatyynyistä ole rakennettu majaa. Ja kun joku avautuu siitä, että hänen kotinsa on arjessakin aika siisti, alkaa kommenttiraidalla äitien nokittelu.

Äitinä varsinkaan ei voi tehdä oikein: sotkuisessa kodissa asuva häpeää, kun ei yllä siisteysnormeihin. Siistissä kodissa asuva taas syyllistyy, koska hänen vanhemmuutensa asetetaan kyseenalaiseksi. Nyt on sitten kaikilla tasapuolisesti paha mieli, siis kaikki hyvin?

No ei ole. Sen sijaan että lietsotaan iänikuista äitien sotaa, pitäisi siisteyteen liittyviä mielikuvia purkaa vaikka lempeällä huumorilla. Ylenkatseen ja itsekorostuksen sijaan paikallaan olisi hiukkasen armollisuutta itseä ja toisia kohtaan. Vaikka koti kertookin asukkaastaan kaikenlaista, ei näitä viestejä voi eikä ole syytä tarkastella moraalin näkökulmasta. Ihmisen, edes äidin, arvoa ei voi mitata suuntaan tai toiseen hänen kotinsa siivolla.

Kirjallisuus
Satu Perälä-Littunen: Cultural images of a good mother and a good father in three generations. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 239. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2004.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *