On taas se aika vuodesta, jolloin lelukuvastot kopsahtavat lapsiperheiden postiluukkuihin. Ja jälleen kuvastot ovat kuuman keskustelun aiheena. Pitäisikö kuvastojen saapumista
Nainen tuumi, että hänen vaikeutensa luopua turhaksi käyneistä tavaroista juontui nuoruuden vuosiin, jolloin oli eräänä päivänä käynyt niin, että hänen äitinsä oli hävittänyt hänen lapsuuden lelunsa ja tavaransa häneltä kysymättä.
”Lastenhuoneessa on paljon pikkusälää, kuten barbin kenkiä, legoja ja askartelutarvikkeita. Tavaroille on periaatteessa paikat, mutta käytön jälkeen kaikki jää aina niille sijoilleen ja sekoittuvat likaisten sukkien kanssa lattialle.”
Suustasi pääsee: ”Ei *piip*, täällähän on kuin sikolätissä! Olette vain sotkeneet lisää! Nyt siivoatte täällä IHAN VÄLITTÖMÄSTI, että ehdin imuroida! Tai muuten haen roskapussin ja kerään siihen kaiken, mitä täällä on levällään.”
Jos olet törmännyt Pinterestin ja sisustuslehtien lastenhuonekuviin, olet varmasti myös miettinyt, asuuko huoneissa lapsia ensinkään. Sinusta ehkä tuntuu, että omien lastesi huone on valovuosien päässä kuvien idyllistä.
”Lastenhuone pysyy järjestyksessä vain, jos sinne ei koskaan päästä lapsia”, totesi eräs äiti.
Ehdin jo ajatella, että kotityökysymys on nyt pysyvästi ratkaistu ja me vanhemmat voimme tästedes istua sohvalla popsimassa popcornia, kun lapset hoitavat duunit.
Jos sinulla on lapsia, saat nauttia kotisi täydellisestä järjestyksestä parhaassa tapauksessa jopa viisi sekuntia viikkosiivouksen valmistumisen jälkeen.
Monissa lastenhuoneissa räpiköidään nenää myöten lelutulvassa. Mutta mitään pysyvää järjestystä ei saa pidettyä, jos tavaroita on niin paljon, etteivät niitä saa tungettua mihinkään. Saati että niille kaikille saisi järjestettyä omat paikat.
Vastikään Vauva-lehden palstalla avautui pienten lasten äiti, joka muita äitejä varoittaakseen kertoi, miten oli ollut ”tyhmä” ja tullut hankkineeksi 2500 euroa velkaa ostelemalla lasten merkkivaatteita. Hän kertoi, että uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen hän haki perhekerhosta uusia ystäviä.