Onko kodin järjestäminen ekoteko vai ekotuho? Kuulen toisinaan epäilyjä, että kaapeista karsitaan kamaa, jotta päästäisiin ostelemaan uutta. Joudun usein myös vastaamaan kysymykseen, eikö olisi ekologisempaa käyttää olemassa olevat tavarat loppuun sen sijaan, että poistaa ne kodistaan. Siksi on syytä selventää, millä tavalla tavaroiden vähentäminen – ja järjestäminen – on ilmastoteko.
6 tapaa, joilla tavaran raivaaminen on ilmastoteko
1. Kaappeihin sullotut resurssit pääsevät kiertoon
On totta, että on ekologista käyttää jo hankitut tavarat loppuun. Tavaratulvan keskellä se ei kuitenkaan välttämättä ole kovin realistinen vaihtoehto.
Haluaisinkin nähdä sen tyypin, joka muutoin kuin äärimmäisessä hädässä alkaa käyttää niitä vaatteita, jotka eivät alunperinkään istuneet päälle, tai joka palaa soittelemaan nolkytluvun nokialaisella. Tai sen, joka ehtii käyttää loppuun kaapista löytyvät kolmekymmentä pussilakanaa, sata kuulakärkikynää tai neljä astiastoa.
Näissä tapauksissa tavallisempaa on, että vielä kuolinpesäjän selvittäjätkin ihmettelevät, mitä kamoille tehdään.
Kotien jopa kymmenistä tuhansista esineistä vain murto-osaa todella käytetään. Varastot ja vaatehuoneet ovat tukossa omistajalleen turhasta tavarasta. Tavarasta, jota joku muu voisi käyttää. Tässä arjen tukkeessa on kiinni valtavasti luonnonvaroja.
Turhat tavarat kannattaa vapauttaa toisten käyttöön, jolloin he välttyvät ostamasta uutta. Myös esimerkiksi vanhaan elektroniikkaan sitoutuneet raaka-aineet kannattaa päästää kierrätykseen, näin säästetään uusista.
2. Kulutuskriittisyys kasvaa
Epäilemättä jotkut tyhjentävät kaapeista tavaraa tehdäkseen tilaa uusille hankinnoille. Kierrättäminen voi olla pahimmanlaatuista viherpesua.
Oma, satojen asiakkaiden muutosprosessien ohjaamiseen perustuva kokemukseni on kuitenkin toinen. Kun ottaa haltuun vuosia kerrostuneen kaaoksen, ei enää koskaan halua takaisin samaan tilanteeseen. Suhde kuluttamiseen muuttuu kuin itsestään. Halpuutuspäivien ja kirpputorien tavararöykkiöt alkavat ahdistaa: kuka tässä tavaratulvassa vielä tarvitsee tuota kaikkea?
3. Tavarasuhde muuttuu
Monen kohdalla tavarasuhteen muutos johtaa siihen, että olemassa olevista tavaroista aletaan pitää parempaa huolta. Korjaaminen ja huoltaminen pidentää tavaroiden käyttöikää ja vähentää uuden ostamista.
Tavarat ja palvelut muodostavat 26 prosenttia keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä (kolme tonnia per nuppi vuodessa) ja keskiverto suomalainen käyttää luonnonvaroja neljän maapallon edestä. Meillä on siis varaa ostaa vähemmän.
4. Roinanraivaaja oppii kierrättämään
Tehdessään kodin suurjärjestelyä, kodinraivaaja joutuu ottamaan selvää, minne tekstiilit, kaakelit, tietoturvapaperi, c-kasetit tai pehmolelut kannattaa fiksusti lahjoittaa ja kierrättää. Sekajätteen määrä vähenee, resurssit saadaan talteen.
5. Tarvitaan vähemmän uusia kaappeja ja lämmitettyjä neliöitä
Kun tavara vähenee, vähenee myös tarve uusille säilytyskalusteille, asuinneliöille tai lämmitetyille piha- ja vuokravarastoille. Energiaa ja rahaa säästyy.
6. Turhat tuplaostokset loppuvat
Kun tavaraa on sopivasti, on helpompi ylläpitää järjestystä ja muistaa mitä omistaa. Ei tarvitse enää ostaa uusia tavaroita sellaisten tilalle, jotka tietää omistavansa, mutta joita ei pysty löytämään.
Mitä voit tehdä nyt heti
Nuoret ilmastoaktivistit muistuttavat, että meillä on meneillään vakava kriisi, mutta emme toimi kuin olisimme kriisissä. Minkäänlaiset kriisitoimenpiteet tai rajoitukset eivät koske arkeamme tai elämäntapaamme, vaikka se on haitalliseksi todettu. Poliittiset päätökset laahaavat perässä, ilmastokokous toisensa jälkeen epäonnistuu. Tilanne sai miljoona kilometriä lentäneen Riku Rantalankin huokailemaan viranomaisten asettamien pakkotoimenpiteiden perään.
Pakkoja ja rajoituksia ei kuitenkaan ole kuulumassa, toimeen on tartuttava itse.
Tässä siis vielä pari vinkkiä nopeista toimista, jotka voit tehdä saman tien.
Ilmastonmuutokseen voi puuttua kahdella tavalla: vähentämällä päästöjä ja lisäämällä hiilinieluja. Molempia voit edistää suoraan siitä ruudultasi nyt.
Henkilökohtaisten hiilipäästöjen kompensoiminen palveluissa on häkellyttävän halpaa. Omat päästöni ovat laskurien mukaan noin 3100 kiloa vuodessa. Noin 5000 kilon vuosipäästöjen korvaaminen maksaa naurettavat 14 euroa kuussa suomalaisen, voittoa tavoittelemattoman Compensate-säätiön palvelussa.
Kompensaatiopalvelut ohjaavat varat hiilinielujen kasvattamiseen, esimerkiksi metsän istuttamiseen. Tästä voit laskea omat päästösi ja maksusi Compensaten laskurilla.
Yritykseni ohjaa osan tuotoistaan Luonnonsuojeluliiton hallinnoimaan Hiilipörssiin, joka on on ennallistettavan suon kauppapaikka. Suot ovat erittäin tehokkaita hiilivarastoja ja soita ennallistamalla tuetaan myös luonnon monimuotoisuutta. Tutustu tästä tarkemmin Hiilipörssin toimintaan.
Ei kuitenkaan unohdeta myöskään päästöjen vähentämistä! Lataa tästä laatimani kysymyslista, joka estää sinua ostamasta turhaa roinaa:
9 kommenttia artikkeliin ”Voiko tavaroiden raivaaminen olla ilmastoteko?”
Hyvä!
Kyllä kyllä!
Loistoteema ja oiva aloitus aiheesta, kiitos, jään innolla odottelemaan seuraavia artikkeleita ilmastoteoista! 🙂
Tulossa on!
Erinomainen teema ja kiinnostava kirjoitus! Kiitos!
Kiitos!
Minulla ja miehelläni on puhelimeen ladattuna Keep sovellus jossa on eritellyt ostolistat ”Kauppa” johon kirjoitellaan puutteita kun käydään isommilla kaupoilla/isommin kaupassa ”Akuutit kauppajutut” jos tyyliin maito tai leipä on loppu ”Apteekki” jne 🙂 kun tavara on ostoskärryssä/hankittu ruksin ne listalta. Sama lista näkyy miehelläni-näin ollen ei tule ostettua tuplia.
Kun ne ruksii ne jäävät kuitenkin ”muistiin alas” jolloin myöhemmim sen voi ottaa uudestaan listalle. Tykkään tuosta sovelluksesta koska se on aina mukana. Lisäksi se on zero waste.
Kannattaa tutustua Zero Wasteen myöskin kun olet aloittanut ympäristömatkasi!
Tuo on hyvä vinkki ja suunnitelmallisuus vähentää hävikkiä. Meillä tilataan ruuat netistä, keskitetty kuljetus säästää myös ilmastopäästöjä sen sijaan, että jokainen erikseen suhaa markettiin. Helppoja zero waste -vinkkejä lisää täällä: https://paikkakaikelle.fi/2019/01/20/nain-vahennat-jatetta/
Hei, olen muuten samaa mieltä mutta suhtaudun vähän epäillen ajatukseen vapauttaa tavaroita muiden käyttöön. Vein äsken mm. astioita kesäpaikkakuntani, n. 30 000 asukkaan kaupungin kierrätyskeskukseen. Keskus pullisteli sinänsä ihan kivoja astioita, erityisesti lasia. Ongelma on, että ne painottuivat koristeastiapuolelle. Varsinainen käyttötavara taas on usein kulunutta ja esimerkiksi vanhan paistinpannun käyttöturvallisuus mietityttää. Tyypillisesti keskuksessa kierrellään ja tehdään impulssiostoksia, joiden tuominen kotiin ei lähtökohtaisesti ole mitenkään järkevää ja on vain ongelman kierrättämistä huushollissa toiseen. Jotenkin pitäisi päästä paljon suurempaan osuuteen itse materiaalien kierrätyksessä. Turha mainitakaan, että keskus pullisteli vaatteita, joita on vaikea pitää kenenkään potentiaalisina aarteina, vaan sopisivat vain tekstiilin materiaalikierrätykseen, joita Suomessa ei Hkiä lukuunottamatta juuri ole.