Kärsimyksen vähentäminen kodin järjestämisen tavoitteeksi

“Siisti kärsii hirveästi sotkusta, mutta epäsiisti taas ei kärsi siitä, että on siistiä”, totesi emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa Jutun aiheena oli se, millaisia kahnauksia tempperamenttierot aiheuttavat lähisuhteissa.

Koko kohta haastattelussa kuuluu näin:

“Ensinnäkin joustetaan siihen suuntaan, mikä on yleinen odotusarvo yhteiskunnassa. Toiseksi se joustaa, jolle se on helpompaa. Jos toinen on hirveän sensitiivinen, toinen yrittää ottaa sen huomioon. Jos esimerkiksi toista vaivaa hirveästi epäjärjestys ja toiselle puolestaan järjestyksenpito on vaikeaa, se, joka ei ole aiemmin siitä välittänyt, ryhtyy pitämään järjestystä. Tämä siksi, että siisti kärsii hirveästi sotkusta, mutta epäsiisti taas ei kärsi siitä, että on siistiä.”

Jaan ehdottomasti emeritaprofessorin ajatuksen siitä, että lähisuhteissa olisi hyvä tähdätä kärsimyksen vähentämiseen. Kun kaikkien tarpeet on huomioitu, tasapaino löytyy. Lausuma jäi silti moneksi päiväksi mieleeni pyörimään, joten puran tähän sen, mikä siinä häiritsee.

Kuva Unsplash.

Ovatko siisteys ja epäsiisteys synnynnäisiä tempperamenttipiirteitä?

Keltinkangas-Järvinen on tunnettu temperamenttiä koskevista tutkimuksistaan. Temperamentti on ihmisen synnynnäinen luonteenominaisuus, esimerkiksi onko käänteissään nopea vai harkitseva tai onko enemmän ulos- kuin sisäänpäin suuntautunut.

Haastattelussa Keltinkangas-Järvinen ei ota kantaa, ovatko siisteys ja epäsiisteys varsinaisia tempperamenttipiirteitä, mutta asiaa käsitellään yhteydessä, josta tällaisen käsityksen saa. Itse ajattelen, että kyse ei ole ihmisen synnynnäisestä “siisteydestä” tai “epäsiisteydestä”, vaan herkkyydestä visuaaliselle hälylle, joka on samanlainen ihmisen perusasetus kuin vaikka herkkyys melulle.

Tätä voi avata vaikka käsitteellä “harmoonikko”, jonka vastikään kuulin jossain. Sillä ei viitattu haitarinsoittoon vaan siihen, että ihminen viehtyy ympärillään vallitsevasta harmoniasta ja kokee sen rauhoittavana. Itselläni tämä ilmenee esimerkiksi siten, että samankokoisten astioiden “siisteihin” pinoihin altaaseen järjestetyt likaiset astiat häiritsevät minua huomattavasti vähemmän kuin samat astiat pitkin poikin tiskipöytää. Myöskään sekalainen paperipino pöydänkulmalla ei heti haittaa, jos se vain on suorassa.

Vastaavasti ajateltuna “epäsiisteys” olisi kykyä olla häiriintymättä harmonian puutteesta ja lukuisista ympärillä vilisevistä visuaalisista virikkeistä. “Epäsiistin” ihmisen synnynnäinen ominaisuus olisi säilyttää mielenrauhansa sellaisessakin tilanteessa, jonka herkempi kanssaeläjä kokisi stressaavana “sotkuna”.

Jos ja kun visuaalisen hälyn sietokyvyssä kyse on piirteestä, jota ihminen ei itse ole valinnut, haastatteluun nostetut nimitykset “siisti” ja “epäsiisti” ovat epäreiluja. (Olen täysin tietoinen siitä, että sanavalinnat ovat voineet syntyä toimituksessa.) Kulttuurissamme siisteys nähdään yleensä halutumpana kuin epäsiisteys. Kodin siisteys liitetään yhteiskunnalliseen kelpoisuuteen ja kunnollisuuteen. Silti siisteys ei välttämättä kelpaa, vaan siisteydenkaipuista saatetaan pitää jopa neuroottisena siivoushulluna.

“Epäsiistit” puolestaan saavat kamppailla laiskuutta ja elämänhallinnan puutetta koskevien ennakkoluulojen kanssa. Kotihäpeä iskee heihin kovimmin.

Siksi olisikin kiva, että puhuttaisiin vaikkapa visuaalisesta herkkyydestä tai visuaalisen hälyn sietokyvystä sen sijaan, että leimataan ihmiset “siisteiksi” ja “epäsiisteiksi”. 

Harmonian ja visuaalisen selkeyden kaipuu ei ole sen huonompi tai parempi ominaisuus ihmisessä kuin se, että sietää visuaalisia häiriöitä eikä stressaannu epäharmoniasta. Samalla tavalla on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen sitä, että ihminen on harkitsevainen tai pikainen päätöksentekijä. Erilaisissa tilanteissa erilaiset ominaisuudet ovat joko hyödyksi tai haitaksi tai ei kumpaakaan.

Pitääkö “epäsiistin” joustaa?

Keltinkangas-Järvinen kehottaa joustamaan kohti yleistä odotusarvoa, toisin sanoen hakeutumaan kohti siisteyttä. Tätä voi pitää konformismina (mukautumisena enemmistön mielipiteeseen, arvoihin tai käyttäytymiseen) ja normihakuisuutena. Itsekin kuitenkin kallistun sen puoleen, että jonkin sortin järjestystä on hyvä tavoitella. Ei siksi, että olisi parempi ihminen, koti näyttäisi enemmän siltä kuin sisustuslehdissä tai edes siksi, että hävettäisi vähemmän, vaan yksinkertaisesti käytännöllisistä syistä. Arki sujuu helpommin, kun tavarat löytyvät paikoiltaan eikä pinoihin kompastu.

Professori puolustaa haastattelussa herkkiä ja kehotuksessa joustaa kohti siisteyttä voi nähdä myös luvan visuaalisesti herkälle pitää kiinni tarpeestaan järjestykseen ja harmoniaan. On nimittäin tavallista, että tätä tarvetta mitätöidään ja harmoonikkoa kehotetaan esimerkiksi rentoutumaan ja hankkimaan elämä.

Keltinkangas-Järvinen sanoo haastattelussa myös, että sen pitää joustaa, jolle se on helpompaa. Mutta onko joustaminen sitten “epäsiistille” absoluuttisesti ottaen helpompaa?

Katsotaanpa tarkemmin “Jos … toiselle puolestaan järjestyksenpito on vaikeaa, se, joka ei ole aiemmin siitä välittänyt, ryhtyy pitämään järjestystä”. Keltinkangas-Järvinen puhuu haastattelussa myös siitä, että jokaisen on toisinaan toimittava omaa tempperamenttiaan vastaan selvitäkseen yhteiselämästä toisten kanssa. Minusta ajatus siitä, että “epäsiisti” noin vain ryhtyisi “pitämään järjestystä” on kuitenkin ylioptimistinen. Eihän se järjestyksenpito sormia napsauttamalla suju!

Viimeksi eilen Paikka kaikelle -verkkokurssin opiskelijatapaamisessa juttelimme siitä, miten korkean sietokynnyksen omaava ei välttämättä edes huomaa synnyttävänsä sotkua ympärilleen. Hän kiinnittää ympäristöönsä ylipäätään vähemmän huomiota eikä hänellä ei kerta kaikkiaan ole “silmää” huomata epäjärjestystä ja toimia sen mukaan, että paikat pysyisivät ojennuksessa. Järjestyksenpito on hänelle raskasta, koska hän joutuu jatkuvasti tekemään asiassa tietoisia päätöksiä ja pinnistelemään, kun taas “harmoonikon” silmä rekisteröi sotkut automaattisesti.

“Epäsiisti” ei siis välttämättä kärsi siitä, että kotona on siistiä. Päinvastoin, se helpottaa hänenkin arkeaan. Mutta järjestyksenpito voi hänelle olla jatkuvaa vastavirtaan pyristelyä, jos hän ei löydä siihen itselleen sopivia keinoja. (Niitä on! Suosittelen omahoidoksi esimerkiksi A Slob Comes Clean -podcastia ja myös Paikka kaikelle -kurssilta löytyy apua.)

Tempperamenttierot tekevät toisten sietämisestä haastavaa

Uskon, että monet kodin järjestykseen liittyvät kahnaukset pohjaavat temperamenttieroihin. Siihen päälle tulevat vielä sukupuolittuneet oletukset ja odotukset siitä, kuka minkäkin roolin kodin järjestyksen ylläpidossa ottaa.

Ajattelen, että erimielisyydet ovat ratkaistavissa, jos vain löytyy molemminpuolista hyvää tahtoa. Suhteen lähtökohtana pitäisi olla myönteinen asennoituminen toiseen ihmiseen ja hänen tavoitteidensa ja tarpeidensa tukeminen, puolin ja toisin. Kärsimyksen poistaminen on hyvä tavoite, kunhan poistetaan kaikkien osapuolien kärsimystä.


Mielenrauhaa kodin järjestämisellä -webinaari 22.9.

❤️ Kuulet, mitä tutkimukset kertovat sotkun ja stressin yhteydestä. Miksi yhden on vaikea rentoua epäjärjestyksen keskellä, kun toinen ei edes huomaa koko juttua?

🧡 Saat nopeasti toteutettavia, helppoja vinkkejä mielenrauhan palauttamiseen.

💛 Teet ohjatusti oman järjestämissuunnitelman, jonka avulla vähennät stressiä pysyvästi.

💚 Oppaanasi mielenrauhaan toimii ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.

💙 Webinaari on 22.9. klo 18. Ilmoittautuminen ei sido sinua mihinkään.

Mukaan pääset tästä linkistä.

Saat paluupostina webinaarin osallistumislinkin sähköpostiisi (jos sitä ei näy, ota yhteyttä [email protected]) Ilmoittautumalla saat myös tallennelinkin suoraan inboksiin, vaikka et ehtisi suoraan lähetykseen.

7 kommenttia artikkeliin ”Kärsimyksen vähentäminen kodin järjestämisen tavoitteeksi”

  1. Muuten kyllä, vaan pienten lasten perheessä viikonloppu ei kerta kaikkiaan sovellu tällaiseen, ainakaan itselläni. Viikolla ja päiväsaikaan taas onnistuisi simppelimmin. Jos tästä on tulossa nauhoite, niin jaathan linkin, silloin voisi kuunnella kun itselle sopii

    • Moikka Jemina! Nauhoite tulee ja se on katsottavissa noin viikon ajan itse webinaarin jälkeen 🙂

      • Olen lukenut kirjasi joka yllätti ja ilahdutti näkökulmallaan ja älyn, pohdinnan ja käytännöllisyyden yhdistelmällään. Ilahduin uudestaani kun pari kuukautta sitten löysin ryhmäsi Facebookista ja sitä kautta kirjaasi täydentävän blogin. Olen ahminut postauksiasi, ja pidän kovasti faceryhmästäsi. Kummassakaan ei tuomita ihmisiä kuten minä joilla järjestys on hukassa, eikä ripitetä jos tulee liian monta kassia sekajätettä (en mainitse nimeltä ryhmää mutta tällaiseen olen myös törmännyt). Sinulla on ymmärtäväinen asenne ihmisiä kohtaan ja tarkkanäköisesti nostat esille erilaisia syitä tavaranhallinnan kanssa. Feministinä (kyllä, nyt tuli sanottua monien mielestä tuhma sana) arvostan myös suuresti sitä että tuot yhteiskunnan asettamia rooleja naisille näkyväksi. Juuri tänään juttelin hyvän naispuolisen ystäväni kanssa, jonka mies on heittäytynyt avuttomaksi jopa sukkien etsinnän suhteen, ja käyttää aikaansa suhteettoman paljon pelin pelaamiseen. Hän on joutunut asiasta tiukasti huomauttamaan. Paitsi että kodinhoito ja metatyö lankeaa naisen osaksi jopa tasa-arvon ylläpito on yksi uusi taakka harteille. Voi tuntua toki nalkuttamiselta pelaamisesta huomauttelu. Ystäväni yrittää kuitenkin saada opintojaan raskaan tehdastyön lisäksi loppuun eikä asiaa auta että miehen jälkiä joutuu siivoamaan ja kantamaan yksin vastuun kaikesta kodinhoitoon liittyvistä asiasta. Tilanne on todella ratkaiseva ystäväni tulevan uran ja sitä kautta tulotason kannalta. En usko että tilanne olisi sama jos roolit olisivat vastakkaiset. Minulla riittää useita myös omakohtaisia kokemuksia aiheesta joita en tämän enempää rupea erittelemään. Siitä faktasta että naisilla on isompi paine kantaa kodista huolta ja tästä tehtyihin tutkimuksiin en myös puutu. Jos joku siis mielipiteestäni pahastuisi. Tämä monien mielestä poliittinen näkökulma jonka tuot syystä esiin, on erittäin tärkeä. Se ei kuitenkaan ole politiikkaa vaan surullinen tosiasia ja minusta myöskin epäkohta kulttuurissamme. Et toisaalta syyllistä naisia siitä ettemme “osaa” vaatia tasapuolisuutta kodinhoidossa vaan kannustat siihen lempeästi, samalla kuitenkin tuot mielipiteesi esille jämäkästi. Pitkä kommentti mutta tiivistäen, nautin tästä blogista ja se tuo hyvää mieltä ja pohdittavaa minulle. Iso kiitos.

        • Kiitos kiittämästä! Nämä on vaikeita asioita ja on kurjaa, että tasa-arvon vaatiminen jää myös usein naisten “työksi”. Onneksi ei aina kuitenkaan!

  2. Hyvä kirjoitus! Kannatan tuota kärsimyksen vähentämistä. Miten hyvin oivallettu, kaikki yhteiselo ei ole aina niin ruusuista, mutta kärsimystä voi vähentää vaikka tuo visuaalinen herkkyys olisikin aivan eri tasolla. Onneksi meidän herkkä isäntä ei sukupuolittanut hommia minulle, vaan osaa ihan itse hoidella sinne tänne unohtuneet tavarat omille paikoilleen ja tiskitkin koneeseen heti paikalla. Jos malttaisi odotella puolisen tuntia edes, niin minunkin vähemmän herkkä silmäni ne jo hoksaisi. Nyt selvisi siis se mitä ollaan aina ajateltukin, siis hän vaan näkee sotkut nopeammin. Alempi siivouskynnys, minun onneksi.

    • Just näin. Ja hyvä muistutus siitä, että visuaalinen herkkyys tai järjestelmällisyyskään eivät ole sukupuoli- vaan persoonallisuuspiirteitä 🙂

Jätä kommentti