Kun kodin epäjärjestys stressaa

Olen parikin kertaa kysynyt Paikka kaikelle -ryhmässä Facebookissa, mitä ryhmän jäsenet tavoittelevat kodin järjestämisellä. Molemmilla kerroilla “mielenrauhaa” on ollut useimmin toistunut vastaus.

Yllätyin näistä vastauksista. Olin uumoillut, että tärkeintä olisi arjen sujuvuus – sillä itse tavoittelen juuri sitä. En halua etsiä hukassa olevia tavaroita tai käyttää tavarajumppaan yhtään enempää minuutteja ainutkertaisesta elämästäni kuin on ihan pakko.

Itse siis tarkastelen asiaa ikään kuin tehokkuuden näkökulmasta, kun taas moni ryhmän jäsenistä koki tärkeämpänä mielen hyvinvoinnin.

Toki myös arjen sujuvuus mainittiin, kuten myös sosiaaliset tavoitteet (voi päästää yllätysvieraat sisään milloin vain) ja esteettiset tavoitteet (järjestetty kaappi tai huone tuottaa iloa silmälle). 

Kun ajattelin asiaa, totesin, että ryhmäläisten vastauksissa oli viisautta: mielenrauhaan tiivistyy myös kolme muuta järjestämistavoitetta.

Mielenrauhan etsijät ovat oivaltaneet erään jutun, joka on kyllä tutkimuksillakin todennettu: epäjärjestys ja tavarapaljous lisäävät stressin kokemusta. 

Mikä sotkussa sitten stressaa? Sanoisin, että ainakin kaksi asiaa: ärsykkeiden tulva ja loputtomat vaatimukset.

Epäjärjestys on silmille kuin melu korville

Ärsykkeiden tulvalla tarkoitan sitä, kuinka herkkä ihminen on visuaalisille virikkeille. Moni kokee epäjärjestyksessä olevan tilan rauhattomana. Levottomuus tarttuu. Tuntuu, että pitäisi koko ajan järjestellä, koko ajan tehdä jotain. Varsinkin erityisherkille ihmisille sotkuinen ympäristö voi olla hyvin kuormittava.

Sitten taas on koko joukko ihmisiä, jotka eivät rasitu sotkuisuudesta lainkaan. Itse asiassa he eivät tunnu edes huomaavan sitä.

Hyvä vertauskohta tälle löytyy hissimusiikista. Jotkut (kuten minä) eivät “kuule” tavaratalon tai ostoskeskuksen taustamusiikkia ollenkaan, ellei se muuttu aivan erityisen ärsyttäväksi tai mukaansatempaavaksi. Jotkut taas eivät voi edes tulla tavarataloon, koska mikä tahansa taustamusiikki käy niin paljon hermoon. Tähän väliin sitten jää se porukka, joiden mielestä taustamusiikki on yleensä ihan kiva juttu.

Samalla tavalla vaihtelee myös herkkyys visuaalisille ärsykkeille ja epäjärjestykselle.

Lopputon to-do-lista

Aina sotkustressi ei kuitenkaan johdu (vain) visuaalisesta herkkyydestä, vaan siitä, että epäjärjestys jatkuvasti muistuttaa kaikista niistä vaatimuksista, joita meihin kohdistuu. Se on kuin tekemättömien töiden lista, jolta ei voi sulkea silmiään: nuo pitäisi viikata, nuo raakata, nuo kuljettaa, ja kuka on taas jättänyt nämä tänne…

On vaikea rentoutua omassa kodissaan, jos täysin jäsentelemätön to-do-lista hyppää naamalle joka nurkasta. Vaatimuksia vaatimusten päälle!

Kaikki eivät tietenkään tässäkään tilanteessa stressaannu . Sanoisin, että erityisen stressialttiita ovat ne, jotka ovat viimekätisessä vastuussa kodista, tavaroista ja niiden siivosta. Varsinkin naiset kokevat paineita kodin pitämisestä järjestyksessä.

Jos sotku ei haittaa, se ei haittaa

Nyt ehkä kysyt, miksi paasaan sotkun haitoista. Eikö ole myös sanottu, että epäjärjestys lisää luovuutta?

Kyllä, on sanottu. Mottoni onkin, että sotkusta ei ole haittaa, jos siitä ei ole haittaa. Eli jos et ole herkkä epäjärjestykselle tai stressaa siitä tai elä yhdessä sellaisen kumppanin kanssa, joka stressaa, unohda koko juttu. Sinulla on kaikki hyvin.