“Ilana tekee merkittävää mielenterveystyötä.”
Tämä minut yllättänyt kommentti tuli erään Paikka kaikelle -kurssilaisen näppikseltä. Kommentti oli osa keskustelua, jossa oli kysytty, mikä kurssilaisilla on kurssin myötä alkanut pysyä järjestyksessä. Vastauksissa vilahtelivat ruokakaapit, kylpyhuoneen hyllyt ja liinavaatteet, kunnes eräs kurssilainen vastasi “oma mieli”.
Tämä sai minut ajattelemaan sitä, miten kodin järjestäminen järjestää myös mieltä ja eritoten millä tavalla kodin järjestämisen edistää mielenterveyttä.
Epäjärjestyksen medikalisoiminen
Suhtaudun kriittisesti sotkun ja siisteyden patologisointiin. Tarkoitan, että mielestäni vedämme aivan liian kevyesti yhtäläisyysviivat kodin kunnon ja ihmisen mielen hyvinvoinnin välille.
Jos koti (etenkin lapsiperheen koti) on hyvin siisti, napsahtaa keittiöpsykologeilta välittömästi neurootikon diagnoosi. Jos taas roinaa on kertynyt nurkkiin, epäillään elämänhallinnan järkkyneen tai masennuksen vaivaavan. Hamstraamisesta (a.k.a. keräilypakosta) puhutaan, kun varasto on pikkuisen liian täynnä, vaikka varsinaisten diagnostisten kriteerien täyttymiseen olisi valovuosi.
(Keräilypakkodiagnoosin kulttuurihistoriasta ja siitä, miten sotkuisuudesta tuli omalaatuisuuden sijaan sairautta, suosittelen Scott Herringin kirjaa The Hoarders. Material Deviance In Modern American Culture.)
Tällainen leimaava puhe aiheuttaa kotihäpeää. Se johtaa helposti siihen, että kynnys hakea apua kodin järjestämiseen ammattijärjestäjältä nousee.
Miten kodin järjestäminen tukee mielen vointia?
Samaan aikaan ei kuitenkaan pidä väheksyä kurssilaisteni, muiden kodinjärjestäjien ja konmarittajien kokemuksia, joiden mukaan kodin tavarakaaoksen haltuun ottaminen lisää mielen hyvinvointia, järjestää mieltä.
Mielenterveysseuran mukaan mielen vointi liittyy yksilötasolla muun muassa ihmissuhteisiin, fyysiseen vointiin, elämänhallinnan tunteeseen, itsetuntoon, ongelmanratkaisutaitoihin, vuorovaikutustaitoihin ja mahdollisuuteen toteuttaa itseään.
Yhteiskunnan tasolla mielen hyvinvointia tukevat kouluttautumismahdollisuudet, työn ja toimeentulon järjestyminen, vaikuttamismahdollisuudet, elinympäristön turvallisuus ja avunsaannin järjestelmien toimivuus.
Kodin tavaratulvan taltuttaminen tukee ainakin elämänhallinnan kokemusta, itsetuntoa ja ongelmanratkaisutaitoja, usein myös ihmissuhteita. Kyse ei diagnooseista vaan yksinkertaisesti mielen paremmasta voinnista, johon voimme vaikuttaa.
Kodin järjestäminen tuo uskoa itseen
Kun keskimääräisessä kodissa kymmeniä tuhansia esineitä, on arki helposti silkkaa tavaran palvelemista. Pyöritämme esineitä kaapista käyttöön, pesuun ja takaisin kaappiin, sorteeraamme pieneksi jääneitä vaatteita, siirtelemme tavarapinoja imurin edestä, etsimme avaimia, saksia ja lukulaseja.
Kun tavara vähenee, on kuin sumu päästä selkenisi.
Tavarat löytyvät paikoiltaan, pinot lakkaavat kasvamasta, puolikäyttöiset vaatteet kertymästä nojatuolille ja siivoamaan pääsee ilman tuntien esiraivausta. Tämä jos mikä lisää arkista hallinnan tunnetta.
Vähemmän tavarajumppaa tarkoittaa enemmän voimavaroja muuhun. Olet varmaan kuullut konmarittajista, joiden järjestämisprojekti on laajentunut ensin terveellisempään syömiseen, sitten työpaikan vaihtoon ja lopulta ties mihin.
Onnistuminen yhdellä elämänalueella tsemppaa myös toisella. Samalla kasvaa myös luottamus siihen, että minä selviän.
Kodin järjestäminen opettaa tuntemaan tarpeensa
Väitän, että tavaroiden raivaaminen on 10 prosenttia tavaran siirtelyä ja 90 prosenttia päätösten tekemistä.
Vaikka karsiminen olisi aluksi hankalaa, useimmat pääsevät siinä vauhtiin harjoiteltuaan jonkin aikaa. Puhutaan “luopumislihaksesta”, joka vahvistuu. Tosiassa kyse on nimenomaan taidosta tehdä päätöksiä ja erottaa olennainen epäolennaisesta.
Ihminen, joka tietää, mitä tarvitsee, on oman elämänsä kapteeni.
Kodin järjestäminen poistaa kitkaa ihmissuhteissa
Tavarapaljous hiertää ihmissuhteissa monella tavalla. Yksi riitelee kumppanin kanssa tavaroiden oikeista paikoista, toinen ottaa muilta tavaraa vastaan, kun ei kehtaa kieltäytyäkään, kolmannen tavarat eivät mahdu kotona minnekään, kun muiden tavarat ovat vallanneet kaikki paikat.
Tavaran karsiminen ja kodin järjestäminen tuo helpotusta myös ihmissuhdeongelmiin. Kun tavaraa on vähemmän, on vähemmän riidan aiheita. Koska omat tarpeensa oppii tuntemaan paremmin, on helpompi myös pitää kiinni rajoistaan.
Kodin järjestäminen vähentää stressiä
Amerikkalaistutkimuksen mukaan kodin kokeminen sotkuiseksi nosti etenkin naisten stressitasoja. Sekainen koti on kuin tekemättömien töiden lista. Minne tahansa katsot, näet jotakin, mikä pitäisi tehdä tai hoitaa. Kotona on vaikea rentoutua.
Tavaran vähentäminen tekee kodista helpommin hoidettavan, sotkuisuus vähenee ja satunnaisen epäjärjestyksen taltuttaminen käy nopeammin. Lienee turvallista olettaa, että myös stressitasot laskevat.
Kodin järjestäminen luo toivoa
Tavarapaljouden keskellä lamaantuu. Urakka vaikuttaa niin isolta, että siitä ei ikipäivänä selviä. Toivottomuus valtaa mielen.
Kaikki nämä mieltä painavat tuntemukset alkavat purkautua, kun kotia saa järjestykseen. Luottamus siihen, että kaikki järjestyy, palautuu.
