Miksi ammattijärjestäjä ei suosittele Saamari-menetelmää kodin järjestämiseen?

Luitko jo toimittaja Soili Porokkan ratkiriemukkaan kolumnin Saamari-siivouksesta, jota myös raivosiivoukseksi kutsutaan? Saamari on ikään kuin käänteinen KonMari, jossa ilontunteen fiilistelyn sijaan puretaan kiukkua siivoamalla.

”Onkin erityisen tärkeää purkaa kodin sotkuisuudesta ja tavaraähkystä syntyvä aggressio Saamari-metodin harjoittamiseen, jottei se kanavoidu vääränlaiseen toimintaan, kuten siihen, että potkaisisi kenkäröykkiötä eteisessä ja murtaisi varpaansa. Tai alkaisi huutaa.”

Moni tunnistaa raivosiivoojan itsessään, joten juttu lähti saman tien viraaliksi.

Luin Porokkan kirjoituksen humoristisena KonMari-kommentaarina. Jutun julkaisseessa Savon Sanomissa on kuitenkin haluttu ottaa aiheesta kaikki irti.

Vitsi meneekin astetta pidemmälle, kun otsikoidaan: ”Myös psykoterapeutti tunnustaa olevansa Saamari-siivouksen harjoittaja – ’Tuskin saisin siivottua ilman sitä’”. Lehdessä on haastateltu aggressioon perehtynyttä psykoterapeutti Heli Pruukia.

Päätin olla ilonpilaaja ja kertoa, miksi raivosiivous ei oikeasti ole hyvä idea.

Et saa mitään aikaan, jos siivoat vain raivon vimmalla

”Jos haluat edesauttaa itseäsi mielentilaan, joka johtaa tehokkaaseen Saamari-meininkiin, jätä pakolliset kodin tehtävät mahdollisimman viime tippaan. On eduksi, jos kodissa on aikomus viettää juhlia. Ennusteiden mukaan Saamaria tullaan hyödyntämään erityisen paljon kevään valmistujaisjuhlien alla.” Porokka kirjoittaa.

Yksi tavallisimpia ongelmista kodin järjestämisessä on ryhtymättömyys ja vitkuttelu. Kun jäät odottamaan viime tinkaa, sotku ehtii pahentua.

Vaikka Aku Ankan mukaan viime hetken paniikki on paras inspiraatio, monilla raivaamisen lykkiminen johtaa tehokkaan raivosiivouksen sijaan lamaannukseen. Et enää tiedä, mistä aloittaa, kun tuntuu siltä, että tavallisen viikkosiivouksenkin tekemiseen pitäisi ottaa kuukauden loma.

En siis voi edes leikillä suositella asioiden jättämistä viime tippaan.

Jos deadlinet inspiroivat sinua, järjestä niitä itsellesi mieluummin kerran päivässä kuin kerran puolessa vuodessa. Esimerkiksi vartin siivous ajastinta vastaan joka päivä tuottaa pitkällä aikavälillä parempia tuloksia kuin raivosiivous kerran kolmessa vuodessa.

…tai saat aikaan kahta pahemman sotkun

Viime tinkaan jättämisellä on toinenkin haittapuoli. Sitä kutsutaan hätä- tai paniikkisiivoukseksi.

Se on sitä, että siirretään ongelmat varastoon.

Kun jätät kevään valmistujaisjuhlia varten tehtävän siivouksen edelliseen iltaan, joudut raivaamaan tasoille ja nurkkiin kertyneet kasat kasseihin, jotka piilotetaan parvekkeelle, saunan lauteiden alle tai vaatehuoneen nurkkaan.

Koska kaikki raivoenergia on käytetty hätäsiivoukseen, kassit jäävät purkamatta ainakin kesän yli, todennäköisesti pidempään. Siinä välissä ehditään kaivata lukulaseja, neuvolakorttia, sitä hyvää mustaa tussia ja sähkölaskua. Ne löytyvät lauteiden alla olevasta kassista jouluaatonaattoyönä kun raivopeset saunaa.

Lue tästä, miten pääset eroon paniikkisiivouksista.

 

Kirjojen saamaritus meneillään. Kuva Unplash.

Raivostuneena päätöksentekokykysi hyytyy

”Pian huomaat, että meditatiivinen siivous on varsin tehotonta haahuilua, jossa ei osaa päättää, luopuisiko kolmosluokan äikänkirjoista ja yläkouluaikaisista fanijulisteista vai ei. Saamarin siivittämänä ne yksinkertaisesti lähtevät. … Saamarissa otetaan säkki, lapetaan tavara sisään ja nakataan pussi pihalle odottamaan vientiä hyväntekeväisyyteen.”

Ikävä kyllä tavaran raivaamisesta 90 prosenttia on päätöksentekoa ja vain 10 prosenttia tavaran lappamista säkkiin.

Tunnekuohussa et pysty tekemään järkeviä päätöksiä. Kiukun sumentamana saatat käydä toisen perheenjäsenen tavaroiden kimppuun ja aiheuttaa välirikon heittämällä tämän aarteinaan vaalimat karkkipaperit ja pikkukivet tai 90-luvun veropäätökset menemään.

Suosittelen raivaamaan tavaraa vain täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Siivousraivo asettaa huonon mallin

Miksi päädyt yhä uudelleen siivoamaan vihan vimmalla? Siksi, että inhoat siivoamista ja järjestämistä?

Siivoamalla vain vihapäissäsi välität perheessäsi mallia, jonka mukaan siivoaminen on teilipuuhun kiinnittämiseen verrattavissa oleva rangaistus, jota kukaan itseään arvostava ihminen ei tee kuin pakon edessä.

Mutta kuten maa kiertää radallaan, koti on siivottava aina uudelleen ja tavarat palautettava paikoilleen. Siksi siivoukseen on parempi ottaa neutraali asenne ja hoitaa se alta pois tasaisin väliajoin.

Välttämättömyydestä kannattaa tehdä niin miellyttävää kuin pystyy. Itse suosin äänikirjojen kuuntelemista kotitöiden lomassa. Oikein hyvää romaania kuunnellessa ei malttaisi lopettaa pyykin viikkaamista lainkaan!

Sotkuista raivostuminen kertoo muista ongelmista

”Erilaiset sadattelut saattavat jopa edistää meneillään olevaa toimintaa. Useimmiten Saamarin vimmassa oleva siivooja onkin niin pelottava, että muukin perhe liittyy touhuun mukaan.”

En suosittele pelolla hallitsemista enkä huokailujen saattelemia marttyyrisiivouksia. Jos et osaa ilmaista tarpeitasi rakentavasti, vilkaise tänne.

Psykoterapeutti Heli Pruukin haastattelusta löytyy hyvä pointti: ”[Raivosiivouksen t]austalla voikin olla sitä murhetta, että kokee jäävänsä yksin hommien kanssa. Vihaisuus tulee siitä, että taas tämä jäi minun harteilleni. Homman saa kyllä kiukun voimalla tehtyä, mutta takana voi olla silti paljon surua. Monesti tässä on hyvä keskustelun paikka parisuhteessa. Jakautuvatko työt tasapuolisesti?”

Jos raivosiivoaminen johtuu parisuhteen tai perheen vinoutuneesta työnjaosta, voit täältä tilata ammattijärjestäjän työnjakolistan, joka auttaa jakamaan kotihommat fiksummin.

Onko viha positiivinen voimavara siivouksessa? Ota kantaa kommenteissa.

Jätä kommentti