Ei tuota iloa – poistoon! Mitä maritetuille tavaroille tapahtuu?

Nyt kun kaikki innolla poistavat iloa tuottamattomia esineitä kodeistaan, on syytä kysyä, mikä on näiden tavaroiden kohtalo. Mitä tapahtuu, jos esineiden suunta on vain kodeista  ulospäin?

Jokin aika sitten pääsin tutustumaan Suomen suurimman kierrätysmyymälän tavaralajitteluun, joka sijaitsee Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen tiloissa Espoon Nihtisillassa. Olin siellä keräämässä esineitä tuhannen tavaran kodin hanketta varten. Eikä todellakaan ollut vaikeaa löytää tarvitsemaansa.

Pelkästään vaatteita, joihin emme enää halua pukeutua, on Nihtisillassa pulkkamäen kokoinen kasa. Kenkiä on rullakoittain, kirjoja satoja banaanilaatikoita, elektroniikkahyllyt yltävät varastohallin korkeaan kattoon asti. Polkupyöriäkin on yhtä paljon kuin yhden keskikokoisen kaupunginosan pyöräsuojissa. (Katso video Nihtisillan tavaralajittelusta.)

Maritetut tavarat

Tarpeettomiksi käyneitä tekstiilejä lajitellaan uutta kierrosta varten.

Tämä on siis se paikka, johon iloa tuottamattomat tavarat päätyvät. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus ohjaa eteenpäin lähes neljä miljoonaa esinettä vuodessa. Sisäänotto on tätäkin suurempi, sillä neljännes vastaanotetuista tavaroista menee materiaalikeräykseen ja kymmenesosa energiaksi eli polttolaitokseen. Iso osa näistä tavaroista kiertää Nihtisillan kautta. Siellä jokainen tarkastetaan: myyntikelpoiset pääsevät myymälään, osasta tuunataan jotakin uutta ja ne, jotka eivät ole myyntikunnossa, mutta joita voi vielä käyttää, annetaan ilmaiseksi eteenpäin.

Nihtisillan tavaravuorien näkeminen oli jopa kaltaiselleni paatuneelle tavaranpoistamisen ammattilaiselle hätkähdyttävää. Tavaraa on tässä maailmankolkassa jo tarpeeksi, yllin kyllin, liikaa, tulvaksi asti. Kaikkien, joilla on tavaraa, pitäisi saada kierros Nihtisillan tavaralajittelussa.

Jätteiden historiaa tutkinut yhdysvaltalainen historioitsija Susan Strasser kirjoittaa, että kautta aikojen ihmiset ovat hankkiutuneet eroon raadoista, ruumiinjätöksistä, pilaantuneesta ruuasta ja rikkinäisistä esineistä. Hän huomauttaa, että nykyään meidän ensimmäisen maailman ihmisten elintaso on niin korkea, että heitämme tavaraa pois myös muista syistä – esimerkiksi siksi, että ne eivät enää tuota iloa. Ja, kuten Nihtisillassa hyvin huomasi, käyttökelpoisesta tavarasta eroon hankkiutumisen mittakaava on käsittämätön.

Aiemmin materiaalien kierto ihmisyhteisössä oli lähes suljettu. Rikkinäiset esineet korjattiin, muokattiin uusiksi tai annettiin lasten leluiksi. Kaikki otettiin talteen, sillä sitä saattoi vielä tarvita. Varsinaista roskaa syntyi vähän.

Elintason nousu ja tavaroiden massatuotanto ovat kuitenkin purkaneet tämän materiaalin kierron, toteaa Strasser. Tavarat valmistetaan kaukana kotipiiristä, sivutuotantona syntyvä hukkamateriaali jää käyttämättä ja esineitä korjautetaan tai muokataan uusiksi vain harvoin. Materiaalia vuotaa hukkaan kierron joka kaarteesta.

Parhaassa tapauksessa me kyllä kierrätämme itsellemme turhat tavarat uusille käyttäjille ja materiaalit materiaalikeräyksiin, mutta sekin on oikeastaan vain materiaalikierron vuotojen jälkikäteistä paikkailua. Kierrätyskeskuksissa keksitään käyttötarkoituksia jo syntyneelle ylijäämälle, vaikka parempi olisi ollut miettiä etukäteen, miten se minimoidaan.

Strasser huomauttaa, että nykyisessä mallissa taloudellinen kasvu edellyttää jatkuvaa vanhojen tavaroiden hävittämistä. Poisheittäminen on osaa laajempaa prosessia, johon kuuluvat myös tuotanto, jakelu, ostokset ja käyttö. Tavaroiden heittäminen pois on elimellinen osa kulutusyhteiskuntaa. Vain tyhjentämällä kaapit tulee tilaa uusille ostoksille.

Kierrätyskeskuksen lajittelussa oli pakko miettiä, puretaanko tavaravuoret lopettamalla ostaminen vai pitämällä kaikki jo hankitut tavarat omissa nurkissa.

Jälkimmäinen ei ole ratkaisu. Jos koti on tukossa tavaroista, ne kannattaa panna eteenpäin ihan vain siksikin, että joku näin välttyy ostamasta uutta. Myöskään ostamisen lopettaminen ei välttämättä ole osa ratkaisua. Sen sijaan ostamisen uudelleen suuntaaminen on. Kun käyttökelpoista tavaraa kerran on yli tarpeen, pitäisi hankintojen tekeminen aina aloittaa selvittämällä, löytyykö tarvittava käytettynä.

Tiedän, tiedän, se on vaivalloista! En toimi niin itsekään. Milloin minulla olisi aikaa kierrellä kirppareita? Joka nurkalla on ostoskeskuksia mutta kierrätysmyymälöitä vain harvassa. Kaupassa voin valita juuri oman tarpeen tai tämän syksyn trendin mukaisen takin, kirpparilla joudun tyytymään siihen, mitä sattuu olemaan tarjolla. Kun haluan punaisen sohvan, saan sen huonekaluliikkeen nettikaupasta kotiinkuljetuksella parilla klikkauksella, mutta käytettyä etsiessä joudun selaamaan ja selaamaan ilmoituksia eikä sopivaa ehkä siltikään löydy. Ja kun löytyy, alkaa säätö: mistä aika, auto, kuski ja peräkärry.

En tiedä, miten käytetyn tavaran hankkimisen kynnyksen saisi matalammaksi. Mutta ehkä sinä olet miettinyt sitä? Mikä olisi sellainen ratkaisu, joka saisi sinut ostamaan aina ensin vanhaa?

 

Kirjallisuus

Susan Strasser: Waste And Want. The Other Side of Consumption. German Historical Institute Washington, D.C. Annual Lecture Series No. 5. Berg Publishers 1992.

Susan Strasser: Waste and Want: A Social History of Trash. Metropolitan Books, 1999.

22 vastausta artikkeliin ”Ei tuota iloa – poistoon! Mitä maritetuille tavaroille tapahtuu?

  1. Varpu

    Olisipa olemassa käytetyn tavaran nettikauppa! En tarkoita huutonetin tai tori.fin kaltaisia foorumeita vaan tyyliin ellos tai hobbyhall. Tuotteista olisi selkeät kuvat, tuotetiedot, hinnat, toimitustiedot, olisi ostoskori ja verkkolaskutus/klarna. Tyylikäs ulkoasu ja tuotteet ryhmittäin.
    Haasteena tietysti jatkuva päivittäminen ja ylläpito jne. En usko, että kierrätyskeskusten kylkeen tällaista saisi tarpeeksi isolla volyymillä. Ja minne tuotteet kootaan, missä ne valmistellaan myyntikuntoon jne.
    Joku sen tyyppinen, että tuotteet on asiakkaan kotona ja myynti tapahtuu verkossa välikäden kautta, taitaa olla. Tarkoitan nyt kuitenkin isompaa, vielä selkeämpää juttua.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Jep, kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Vähänkäytetty on tämän tyyppinen palvelu, myös ainakin Päkaupunkiseudun kierrätyskeskuksella on myös nettikauppa. Jokin yläportaali oli näppä myös. Sellainen johon syötät ”punainen, kahdenistuttava sohva” ja se etsisi kaikista olemassaolevista käytetyn tavaran kaupoista kaikki sopivat sohvat.

      Vastaa
      1. Hipsu

        Mä olen ostanut Pk-seudun kierrätyskeskuksesta ja Vähänkäytetystä. Olen molempien tyytyväinen asiakas. Minusta kirjojen osalta Antikka ja Antikvaari ovat vastaavia hyviä palveluita. Tietokirjoja olen ostanut Amazonista käytettynä. Vaatteita, kenkiä ja muutakin tavaraa ostan paljon myös paikallisilta Fb-kirppareilta. Asun Helsingissä ja täällä käytetyn tavaran ostaminen on helppoa. Tarjontaa on paljon ja hinnat monesti hyvällä tasolla. Täällä on myös tiettyihin tavaroihin erikoistuneita liikkeitä kuten Sporttidivari. Ihmisillä on myös aika paljon esimerkiksi harrastustarvikkeita, joista he haluaisivat luopua. Esimerkiksi käsityö- ja askartelutarvikkeille sekä työkaluille olisi hyvä olla myyntikanavia. Työväenopistoissa on joskus ollut kauden alussa harrastusvälinekirppiksiä, mikä on mielestäni tosi fiksu idea. Monet pikkupaikoissa asuvat sukulaiset valittaa, ettei heillä ole samanlaisia käytetyn tavaran ostomahdollisuuksia kuin minulla täällä Helsingissä. Uskon kuitenkin käytetyn tavaran nettimyynnin lisääntyvän.

        Vastaa
        1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

          No just tämä, että täällä Turussakin on hyviä kirppiksiä ja vanhantavaranliikkeitä, mutta ne on ammuttu pitkin poikin kaupunkia ja eritoten sen laiitoja (joissa on halvat kiinteistöt). Olisikin mahtavaa, jos olisi olemassa ostoskeskus, jossa myytäisiin vain käytettyä, teeman mukaisissa liikkeissä, ja ekologista uutta.

          Vastaa
  2. Terhi

    Itse ostan kaiken mahdollisen käytettynä. Jotain tiettyä tuotetta tarvitessani menen usein SPRn kirpparille, koska siellä tuotteet on lajiteltu tavaralajeittain, joten näkee nopeasti onko tarvitsemaani tuotetta tarjolla. Hassua kyllä ostamisen esteeksi tulee usein hinta. Esim. tavalliset mukit ovat euron kappale, eivätkä todellakaan ole mitään Arabiaa tai Iittalaa. Samalla hinnalla saa kaupasta uutena noita halpismukeja. Miksi siis ostaisin kirpparilta hieman naarmuuntuneen? Myös lasten vaatteissa on sama homma. Ketä kiinnostaa maksaa 5 euroa paidasta, joka on hieman nukkaantunut?

    Jos tuotteet olisivat oikeasti halpoja, ne tekisivät kyllä kauppansa. Jos mukit olisivat 5klp eurolla ja paidat vaikka euron/ kpl, hyväksyisin niiden pienet virheet. En tiedä onko tätä epärealistista hinnoittelua muualla, itse käyn parempien paikkojen puuttuessa vain tällä yhdellä kirpparilla.

    Toki tälläkin kirpparilla on joskus ihan hyviä kauppoja tullut tehtyä, mutta enemmänkin ostaisin jos hinnat olisivat kohdallaan.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Hinnat ovat usein halvemmat silloin kun yksityiset ihmiset myyvät suoraan tavaraa toisilleen. Kun on kirpputorihalleja ylläpidettävänä, työntekijöitä, logistiikka- ja jätekuluja, niin se varmasti näkyy sitten hinnassa.

      Vastaa
  3. Jenny

    Samanlaillahan sitä joutuu kaupoissakin tyytymään siihen mitä on tarjolla.
    Ja vaikka nykymaailmassa muoti ja muuttuukin aivan liian nopeasti, kaupan valikoima pysyy kuitenkin aika samana ”liian kauan”. Tarkoitan siis sitä, että jos en tänään löytänyt kaupasta tarvitsemaani, tuskin löydän sitä ensi viikollakaan. Itsepalvelukirppareilla puolestaan tavarat vaihtuu pääsääntöisesti viikottain ja kierrätyskeskuksiin ilmestyy uutta jatkuvasti.
    Eri asia toki se, kuinka kelläkin on aikaa kiertelyyn, mutta jos olisi aikaa kiertää niitä kauppojakin, niin miksei sitten myös kirppareita.
    Ja tietysti näihin asioihin vaikuttaa se mitä on vailla. On eri asia etsiä leivänpaahdinta (kaupasta löytyy varmasti heti, kirpparilta silloin kun sattuu olemaan) tai juuri täydellisen sävyistä violettia hametta. Lotto vetämään jos kaupasta sattuu ko. hame löytymään. Ja jos/kun ei löydy, kannattaa tutustua tuleviin trendiväreihin niin osaa arvioida minä vuonna ja mihin vuodenaikaan saattaisi löytyä. Sen sijaan kirpparilta saattaa löytyä hyvinkin nopeasti. Ei tietenkään välttämättä, mutta valikoiman voi käydä tarkastamassa viikottain, kun taas kaupassa se ei auta jos ko. väri on muodissa seuraavan kerran 2035.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Tämäkin on totta, ja mitä pienemmällä paikkakunnalla asuu, sitä enemmän on yhden kaupan sisäänostajan armoilla. Toisaalta netissä on nykyään kaiken maailman kaupat ja tavarat vain parin klikkuksen päässä. Eikä tarvitse edes sohvalta nousta 😀

      Vastaa
  4. Eija

    Käyn joka kevät ja syksy moron peräkonttikirppikseltä ostamassa lapsille kaikki seuraavan puolen vuoden vaatteet ja varusteet. Aina on melkein kaikki löytynyt. En usko löytäväni yhdellä kauppareissulla noin paljoa. Ja varsinkaan noin edullisesti. Laatuyllätyksiä ei myöskään tule, koska joku on jo pessyt vaatteita ja näkee menettävätkö muotonsa tai nyppyyntyvätkö pahasti.

    Vastaa
  5. Inkeri

    Täältä suositus Pelastusarmeijan kirppiksille! Ainakin ne kaksi jotka Turun keskustassa ovat, osaavat tehdä lahjoitetusta tavarasta (lähinnä vaatteista) helposti lähestyttävää. Hyvä sijainti, selkeä esillepano ja ennen kaikkea järkevät hinnat. Käytetyn tavaran kiertoa edistää, jos hinnoittelulla ei pyritä tekemään bisnestä. Valikoiman laajuudessa ei kirppis koskaan voi kilpailla uusia tavaroita myyvien kauppojen kanssa, joten valikoiman puutteellisuutta ja hajanaisuutta täytyy kompensoida oikeasti edullisilla hinnoilla. Mahdollisimman iso osa tavarasta siis kiertoon voittoa tavoittelemattomien myyjien kautta!

    Vastaa
  6. Laila

    Olen kyllä samaa mieltä kuin Jenny: valikoima on (netti)kirppareilla (tori.fi, huutonet, facebook-kirpparit) paljon laajempi kuin kaupoissa. Ei sieltä uusinta kännykkämallia saa, mutta käytetyn suhtedullisestikin. Facebook – ryhmissä on hakutoiminto, jolla voi tarvitsemaansa tavaraa etsiä. Kannattaa myös tsekata facebookin Roskalavat, niistä saa monesti jopa parempaa tavaraa kuin kirpparilta, ja ihan ilmaiseksi. Voin itse suositella ryhmää

    https://www.facebook.com/search/top/?q=roskalava%20l%C3%A4nsi-uusimaa%20(vihti%2C%20lohja%2Ckarkkila%20ym)

    Jäseniä 25 000, ja tavara vaihtuu nopeasti. Täällä tosiaan pätee se, että toisen roska on jotain, mitä toinen tarvitsee. Moni opiskelija tai muutoin vähävarainen on tuolta saanut uuteen asuntoon lähes kaiken tarvittavan. Tarvitsemaansa voi myös pyytää, ja varmasti yleensä aina joltakulta löytyy, kun ryhmässä on niin paljon jäseniä. Yhtä hyvin toimivaa kirpputoriryhmää en ole (vielä) löytänyt.

    Vastaa
  7. M

    Minulla olisi aikaa ja halukkuutta ostaa käytettyä, mutta autottomana on hankala liikahtaa syrjäisempien kierrätyskeskusten suuntaan. Myös yhtään isomman tai painavamman tavaran tuonti kotiin vaatii aina järjettömän sumplimisen auton ja kuljettajan etsimisen kanssa. Jos ja kun lopullinen ostopäätös jää tekemättä, niin kuljetuksen puuttuminen on käytännössä aina se syy. Ratkaisuehdotus: kierrätysteemapäiviä ja (maksullisia) kimppakyytejä kierrätyskeskusten apajille – ja takaisin? Enemmän/jouhevampia/parempia (maksullisia) kuljetuspalveluita em. keskusten asiakkaille?

    Käytettyjä tekstiileitä tai pehmustettuja huonekaluja en kyllä enää uskalla kirppareilta ostaa, ihan tuhohyönteisten pelossa. Heikko ratkaisuehdotus: kierrätyskeskukset voisivat keksiä jonkun ”x eurolla saunotamme himoitsemasi sohvan perinpohjaisesti”-palvelun, tai harrastaa edes ”kaikki tekstiilituotteet on tarkastettu luteiden varalta”-tyyppistä laatutakuukampanjointia. (Ideaalimaailmassa kierrätyskeskukset tarjoutuisivat korvausvelvollisiksi, jos heiltä ostettu tavara aiheuttaa tuholaisongelman – aina voi unelmoida…)

    Ehkä eniten toivoisin tavarakierrätyksessä kuitenkin enemmän lokaalia aktiivisuutta, esim. taloyhtiö- tai kaupunginosatasolla – vaikkapa yhteistuumin järjestettyjä kirppis- tai tavaranvaihtopäiviä. Joissakin taloyhtiöissä olen myös nähnyt yleisissä tiloissa tai roskakatoksen tuntumassa ”saa ottaa”-hyllyn esim. lehdille, kirjoille ja kodintarvikkeille. Tämä idea vaikuttaa hyvältä ja toimivalta, enkä tiedä miksei vastaavia hyllyjä ole enemmän.

    (Sinänsä kaiken aktivoitumisen pitäisi kai lähteä ruohonjuuritasolta eli yksilöistä. Olen ammattikuvataiteilija, ja lahjoittaisin itse mieluusti (iki)vanhoja, myymättä jääneitä teoksiani vaikkapa naapureideni iloksi, jos ne kelpaavat. Minä saisin lisää tilaa, ja naapurit jotain kaunista seinilleen ilmaiseksi. Ehkä… pitäisi vain uskaltaa itse aktivoitua?)

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Ehdota rohkeasti itse taloyhtiön kierrätyspistettä! Niissä taloyhtiöissä, joissa sellainen on (ja sillä selkeät säännöt, kauanko tavaraa saa hyllyssä pitää), systeemi tuntuu toimivan todella hyvin ja tuo monelle helpotusta kierrättämiseen.

      Vastaa
  8. Patricia

    Olen samaa mieltä edellisten kanssa, kirpputoriostokset jäävät tekemättä koska se on liian työlästä ja aikaavievää ja joskus koska hinta/laatusuhde on huono. Kirpputorit ovat hajallaan eri puolilla kaupunkia, usein laitakaupungissa, mutta ei kuitenkaan automarkettien läheisyydessä. Nettikirppikseltä ostettaessa täytyy sopia aikoja ja paikkoja eikä ole mahdollista tutkia ostosta etukäteen. Kun oma taluostilanne on hyvä, vaatii aikamoista kierrätyksen aatteelle sitoutumista että menisi etsimään jotain kirpputorilta kun uutena kaupasta haettuna aikaa menee murto-osa. Yritän siksi minimoida ostokseni ylipäätään. Ellei osta, ei tarvitse myöskään miettä että uutenako vai käytettynä. Jos jokainen suomalainen jättäisi vuodessa yhden uuden vaatekappaleen ostamatta, yli 5 miljoonaa vähemmän vaatetta olisi mahdollisesti jossain vaiheessa siirtymässä oman talon ulkopuolelle. Aika iso kasa!

    Vastaa
  9. Tuulis

    Ostaisin ehkä enemmän käytettynä, jos niitä löytöjä ei tarvitsisi kaivaa kaiken nuhjuisen roinan seasta. Jos vaatteet olisi esillä niin, että villaneuletta ei tarvitse metsästää kaiken akryylin ja polyesterin keskeltä ja liikkeet karsisi vielä tarkemmin haalistuneet, nyppyyntyneet ja kutistuneet vaatteet pois valikoimasta.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Sellaisilta kirppareilta on kivempi ostaa, joissa talo huolehtii esillepanosta. Toisaalta hinnat ovat sitten korkeammat.

      Vastaa
  10. irene

    Ai mitäkö tapahtui teidän (anopin antamille?) kaameille, oudon mallisille ja värillisille 70-luvun maljakoille, jotka uskalsitte vihdoin viedä kirpputorille? Minä ostin ne tänne askeettiseksi muuttuvaan kotiimme, olen näet vienyt omat ahdistavat maljakkoni kirpputorille. Nämä teidän hylkäämät maljakot puhdistuivat tässä prosessissa ikävästä menneisyydestään muuttuen valituiksi, iloa tuoviksi esineiksi. Pääsivät pimeän kaapin perältä häpeämästä parhaalle paikalle. Ja ovat niin ihanan värisiä!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *