Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Kuka teillä pesee pyykit?

Lauantain lehti kertoi pariskunnasta, joka jakaa kotityöt tasan excelillä (tilaajille). Samassa lehdessä oli juttu myös toimitusjohtajasta, joka silittää miehensä paidat (tilaajille) ja tarjoilee tälle aamiaisen – ja odottaa miehensä vaihtavan autonrenkaat. Nämä ovat kuvauksia siitä, miten heteropariskunnat tämän päivän Suomessa jakavat kotityöt.

kotitöiden jakaminen

Kommenttien perusteella kotitöiden minuutin tarkkaa laskemista pidettiin häiritsevän pedanttina hommana. Eikö se puolisoista voisi tehdä, joka ensin ehtii tai jolle paremmin sopii? Toisaalta myös toimitusjohtajan meininki sai kulmakarvat kohoamaan, varsinkin kun hän sanoi haastattelussa myös, että tahtoo katsoa miestään ylöspäin ja saada tietää kaapin paikan.

Paikka kaikelle -kirjaa varten perehdyin ajankäyttötilastoihin, jotka kertovat kotitaloustöiden jakautumisesta naisten ja miesten välillä. Naisilla menee erilaisiin kotitöihin (sisältäen huoltotyöt ja lastenhoidon) lähes kolme ja puoli tuntia päivässä, miehillä hiukan päälle kaksi tuntia. Lapsiperheissä miehet tekevät 30 prosenttia kotitöistä, vaikka molemmat puolisot olisivat töissä.

Työn laatu jakautuu vahvasti sukupuolen mukaan. Tilastojen mukaan naisten alueeseen kuuluvat siivous, ruuanlaitto ja lasten hoitaminen. Miehet vastaavat korjaustöistä ja ajoneuvoista. Naisten kontolla on siis töitä, joita tehdään päivittäin, miesten kontolla harvemmin tehtäviä toimia. Naiset käyttävät keskimäärin yli 12 kertaa enemmän aikaa pyykinpesuun ja silittämiseen kuin miehet. Ilmeisesti naiset ehtivät useammin ja heille sopii paremmin. Tilastollisesti ottaen miehensä paidat silittävä nainen on paljon tavallisempi ilmiö kuin tasajaon excel-taulokolla varmistanut pariskunta.

Kotityöt aiheuttavat perheissä paljon eripuraa. Ne ovat tutkitustikin yleisin riidanaihe parisuhteissa. Ammattijärjestäjänä törmään jatkuvasti siihen, että pariskunnilla on erimielisyyttä kodin tavaroiden määrästä ja järjestyksestä. Usein kuulen niistä vain pariskunnan toiselta puoliskolta – naiselta, joka on ottanut minuun yhteyttä tai joka kertoo ongelmista järjestämiskurssilla tai kodinraivaajien nettiryhmässä.

Silti kotitöiden laskemista pidetään äärimmäisenä, kylmän laskelmoivana tapana ratkaista arkipäivän toistuvin parisuhdepulma. Itse kannatan sitä lämpimästi, sillä laskemisen avulla on mahdollista tehdä näkyväksi puolin ja toisin sellaisia tehtäviä, jotka toiselta, ehkä jopa itseltä, jäävät helposti huomaamatta.

Kannatan myös auton- ja vessanpesuvuorojen, Wilma-viesteihin vastaamisen, langattoman laajakaistan asentamisen tai lasten kevätvaatteiden hankkimisen jakamista vuoroperiaatteella, ei sukupuolen mukaan tai sen mukaan, kumpi paremmin ennestään kyseisen homman osaa tai on sitä enemmän tehnyt. Varsinkin lapsiperheessä ollaan pulassa, jos toinen vanhemmista pitelee käsissään kaikkia arjen sujumisen kannalta tärkeitä lankoja ja hänelle sattuu jotain.

Jos koet, että työnjako parisuhteessasi mättää, ehdota puolisollesi töiden laskemista vaikkapa kuukauden ajan. Exceliä ei tarvitse alkaa väsätä, jos sellainen ei luonnostaan synny. Riittää, että molemmat pitävät kirjaa siitä mitä tulee tehtyä. Tai sitten voi tehdä listauksen kotitöistä ja ruksi perään aina siltä perheenjäseneltä, joka asian on hoitanut. Tulokset voivat yllättää.

Miten teillä työjako sujuu?

 

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli

8 kommenttia artikkeliin ”Kuka teillä pesee pyykit?”

  1. Mä olen todella herännyt nyt. Kiitos sinun kirjan ja varmaan keski-iän. Olen jopa tehnyt osa-aikatöitä pitkään, että ehdin tehdä kaikki kotityöt. Plus olen vastannut kaikista lasten muistettavista jutuista koulussa ja harrastuksissa. Sekä mm. vastuullaani on kaikki perheen laskut, joihin mies onneksi siirtää osuutensa rahoista. Ei oikein tasa-arvoista. Ja kerroinkin jo aiemmin, että perhe lähti meillä uimaan, kun jäin siivoamaan. Enää niin ei tapahdu. Meillä mies tekee, jos käskytän. Lapset tekee, jos näkevät äidin elekielestä, että nyt on parempi tehdä. Minulla alkoi sellainen projekti nimeltä jaettu vastuu! Tavaroista ei niin huolta, se määrä on aika sopiva. Että kiitos avusta herätykseeni!

    Vastaa
  2. En epäile etteikö jonkun mielestä kotityökirjanpito olisi raskasta tai jollain tapaa”kodin henkeä” vastaan, mutta kyllä se vain siitä huolimatta vähentää kaikenlaista mielipahaa. Meillä on käytössä ns. pistekeruujärjestelmä, jossa jokainen kotityö on pisteytetty sen raskaus, keskimääräinen kesto ja suhteellinen ällötys huomioon ottaen: tiskikoneen tetrispakkaus ja tyhjennys ovat kumpikin yhden pisteen, huoneiden imurointi niiden pinta-alan mukaan 3-5 pistettä, vessan pesu 3 pistettä, ja niin edelleen. Harvemmin tehtävät työt pisteytetään tapauskohtaisesti. Pistekeruutilaston hännillä olevaa saa siten perustellusti ja hellän dynaamisesti patistella kotitöiden pariin.

    Järjestelmämme miinuspuoli on toki se, etteivät kotityöt välttämättä jakaudu laadun suhteen tasaisesti: ahkeralla tiskikoneen täytöllä ja pintojen pyyhinnällä voi helposti nakuttaa itselleen niin paljon pisteitä, ettei imurin varteen joudu tarttumaan käytännössä koskaan. Toisaalta, tämä on mielestämme juuri se myönnytys ”kodin hengelle” – jos kaikille perheenjäsenille on OK, ettei Matti herkkävatsaisena koskaan siivoa suihkukaivoa tai että Teppo oman elämänsä top chefinä aina suunnittelee seuraavan viikon ruokalistan, niin hieno juttu. Tärkeintä on kuitenkin suunnitella kaikkien tehtävien pisteytys reilusti suhteessa toisiinsa, ja tarkastaa vielä silloin tällöin pisteyksen paikkaansapitävyys.

    Vastaa
    • Hyvältä kuulostaa tuo menetelmä! Ruotsalaisen Jennie Sjögrenin kirjassa Nyt riitti! – tasa-arvoa arkeen on esitelty vastaava systeemi valmiine listoineen. Eli tämän vinkiksi niille, joita kiinnostaa, mutta jotka eivät jaksa alkaa väsätä itse.

      Vastaa
  3. Tämä aihe on kuuma peruna. Ainakin minulle. Jotenkin tullaan hyvin henkilökohtaiselle alueelle ja toisaalta yleismaailmalliselle. Olo ihan yhtä kiusaantunut kuin jos joutuisi keskustelemaan seksuaaliterveydestä tai rahankäytöstä.

    Tiedän että rahanjakotapa aiheuttaa hikkaa hyvin herkästi perheissä ja parisuhteissa. Itseasiassa omien vanhempieni lisäksi en ole tavannut toista paria jossa kaikki rahat ovat yhteisiä tai ns. Oman Rahan käsitettä ei ole kuin lasten karkkipäivän herkkurahan muodossa.

    Kotitöitä tehdään voimien mukaan sillä lisämausteella, että aikuisilla on oikeus sanoa ”en jaksa” ja heittää hanskat tiskiin. Ihan sama efekti kuin lapsi joskus ilmoittaa että ”en syö”. Sitten katsotaan miten edetään sillä kertaa. Yleensä ”en jaksa” on loiventunut ”voin hoitaa x:n”. Tavaramäärän vähentäminen erilaisten metodien siivittämänä toi aikuisille selkeästi lisää voimavaroja. Nyt on sen suhteen tasanne, jossa koti ei näytä sisustuslehdeltä muttei kertaakaan räjähtäneeltä. Eletään arvotarkastelun kautta, jossa lasten kasvun myötä ja ostamisesta pidättäytymisen kautta löydetään uusia ilon ja nautinnon aiheita.

    Lisääntymisvietistä en kommentoi edelleenkään.

    Vastaa
    • Yksityinen on poliittista, sanoivat jo 60-luvun feministit 🙂 Tavaran karsimisen kautta tosiaan päästään kevyempään kotityötilanteeseen, olipa se työn tekijä kuka tahansa. Työn jakamista myös aikuisten ja lasten kesken pitäisi muuten monessa perheessä harrastaa ahkerammin.

      Vastaa
  4. Kumpikin järjestää omat tavaransa. Miehellä riittää vielä haasteita oman tavaramääränsä kanssa itse olen saanut heivattua ylimääräiset pellolle. Minä siivoan (pyyhin pölyt pinnoilta + lattiat) kunhan paikka on tavaroista vapaa. Siitä riittääkin säännöllistä napinaa. Kun tietyt paikat on saatu tyhjiksi, niin huomautan kyllä välittömästi, jos niihin ilmestyy mitä tahansa. Ei tosiaankaan niin, että ensin nalkutan ja sitten siirrän tavarat itse. Saattaisihan se olla vähemmän rasittavaa. Molemmat pesevät lähes aina omat vaatteensa omissa erissään, koska minulla enemmän vaaleata ja miehellä tummia väriäpäästäviä. Minä huolehdin liinavaatteista, olen myös ”jätepistevastaava”. Mies huolehtii autoista, vuosimallit kun on sitä luokkaa, että itse voi tehdä. En vaihtaisi näitä päivittäin tehtäviä siistejä sisähommia auton korjaukseen, jota saatetaan tehdä monta tuntia peräkkäin. Välillä tuntuu kyllä siltä, että auto on kiireellisyysjärjestyksen ykkösenä… Yhdessä teemme usein ruokaostokset ja tiskauskin sujuu. Arvostan suuresti kysymystä, tarvitseeko kaupasta tuoda jotain. Se siitä luetteloinnista. Olen kasvanut kodissa, jossa molemmat tekivät kotitöitä, joten täysin poikkeavaa linjaa en kestäisi. Tärkeintä olisi, ettei omalla käytöksellä lisätä kotityökuormaa. Käytän kotitöihin tällaista päässäni olevaa laskentaohjelmaa, josta olen kotona antanut infoa. Esim.Jos joudun kaapimaan kuraa eteisen lattialta, niin ohjelman mukaan herkullisen jälkiruuan tekoon jää aikaa tasan 0 minuuttia.

    Vastaa

Jätä kommentti


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Paikka kaikelle