Unelmaminä, haaveminä, toiveminä – fantasiaminällä on monta nimeä. Ja hän on todella monessa mukana! Kirjoitin pari viikkoa sitten perheeni puolapuista, jotka osoittautuivat fantasiaäidin fantasialapsilleen hankkimaksi turhakkeeksi.
Tiivistetysti fantasiaminä on toive itsestä. Hän on se tyyppi, joka haluaisimme olla mutta jonka tasolle arjessa harvoin yllämme. Häntä varten sitten haalimme kaikenlaista tavaraa ja tietoa, jolla arkiminämme ei tee juuri mitään.
Kirjoitukseni fantasiaminästäni sai lämpimän vastaanoton Paikka kaikelle -kurssin alumnien eli entisten osallistujien Facebook-ryhmässä. Moni oli kirjoituksen perusteella päättänyt tehdä lähempää tuttavuutta toiveminänsä kanssa. Ja mikä parasta, me muutkin saimme tutustua näihin uskomattoman aikaansaaviin renessanssineroihin. Keskustelijoiden luvalla esittelen sinulle nyt muutaman aivan fantastisen famin (eli fantasiaminän). Saatat löytää samastumispintaa.
“Olen tutustunut viime aikoina paremmin fantasiaminääni. Kiitos, Ilana, että esittelit meidät.
Fantasiaminäni on todellakin uskomaton!
Hän on kiinnostunut kielistä, taiteesta, valokuvauksesta, askartelusta, vanhoista esineistä ja puutarhanhoidosta. Muun muassa. Kaiken tämän lisäksi hän on intohimoinen kokki ja kutsujen järjestäjä. Puhumattakaan joogasta, kasvihuoneen rakentamisesta ja vaatemalliston luomisesta mittojen mukaan. Hän on suunnitellut blogin kirjoittamista ja tekee sukututkimuksen.
Resepti-, materiaali- ja ideakuva-arkistosta päätellen… Hänessä asuu myös pieni tilastotieteilijä ja maailmanmatkaaja.
Kaiken tämän hän varmaan saa toteutetuksi seuraavien 50 vuoden aikana ja nauttii aikaansaannoksistaan vuosikymmeniä.
Olen vaikuttunut.
Ajatuksemme ovat alkaneet kulkea kuitenkin vähän eri polkuja. Maaliskuussa päätimme tehdä yhteistyötä ja keskittyä papereihin, ”toimistotöihin” ja hyödyllisiin, taloutta koskeviin tehtäviin. Olemme päässeet hyvään alkuun.
Pitäkää peukkuja projektille! ”
Olen kyllä vaikuttunut minäkin! Harvoin tapaa näin monipuolista, energistä ja uteliasta tyyppiä! Tai harvoin ja harvoin, sillä eikö pian perään esittäytynyt tämä kaveri:
“Mun fantasiaminäni pyörittää päivätyön lisäksi marjanviljelybisnestä ja entisöi samalla vanhan talon perinteitä kunnioittaen käsityömenetelmin itse. Lisäksi hän soittaa pianoa ja järjestää tässä entisöidyssä talossa upeita juhlia ja kulttuuritapahtumia.
Hän myös lämmittää talon kokonaan puilla ympäri vuoden eikä tarvitse lainkaan sähköä. Hän tekee polttopuut käsipelillä puiden kaatamisesta alkaen, ja tietenkin vanhan talon ympärillä on upea muotopuutarha, jossa ei ole yhtään rikkaruohoa.
Fantasiaminäni myös kerää luonnonyrttejä ja viljelee kaikki käyttämänsä vihannekset itse, ja tietenkin säilöö talven varalle niin paljon ruokaa, että melkeinpä mitään ei tarvitse ostaa kaupasta.
Joko mainitsin, että hän viljelee pellavaa ja vapaa-aikanaan käsittelee pellavan langaksi ja kutoo kankaat ja tekee niistä kaikki vaatteensa. On kyllä ollut mahtava tutustua näin aikaansaavaan tyyppiin!
Pakko lisätä vielä yksi asia tästä suurenmoisesta famista. Hänhän viljelee saksalaisella Hügelkultur-harjuviljelmällä kaikenlaista. Siihen kuuluu tehdä oja, jonne haudataan puutavaraa lahoamaan ja maata päälle, jotta muodostuu harju. Puu huolehtii kastelusta ja lannoituksesta. Siis harjuviljelmähän jo melkein on; ei puutu kuin se kuoppa ja niiden puiden siirto kasasta sinne kuoppaan ja maa päälle. Ja sit ne kasvit…”
Kunpa itselläni olisi virtaa edes kymmenesosaan tästä! Miten onkin, että toiveminän hommat niin usein kytkeytyvät kaikenlaisiin vapaa-ajan rientoihin ja harrastuksiin?
“Minullakin on fantasiaminä. Hän on toisaalta monipuolisesti käsitöitä taitava, toisaalta hän on hieman sukua Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucketille, lausutaan Bukee.
Vaatehuoneessa on koronan takia vieläkin fantasiaminän materiaalia.
Hyacinthin tyyliin:
– vanhoja vaatteita kauniin materiaalein, tilkkutöihin
– kauniita kangastilkkuja, ihan askartelutarvikkeina ostettuina, tilkkutöihin
– villa- ja muita lankoja, taidokkaisiin neuletöihin
– helmilajitelmia, katseltavaksi
– verhotarvikkeita
– kullanvärisiä mokkakuppeja (edesmenneeltä anopilta saatuja), kynttiläillallisia varten
– ym ym
Näitä nyt olen perannut kirppareille ja materiaalipankkiin, ensi viikolla viedään. Kai niitä kynttiläillallisiakin voi pitää, kun koronarajoituksista selvitään.”
Moni alumnikurssilainen suhtautui rakkaudella ja lempeällä huumorilla famiinsa. Fantasiaminälle jemmatut suunnitelmat, tarvikkeet ja tavarat voivat kuitenkin myös stressata. Kasautuessaan sinänsä hauskoista asioista alkaa tulla tekemättömien töiden lista ja ne muuttuvat huonon omantunnon suunnitelmiksi. Sen sijaan, että suojaisi itseään ylimääräisiltä paineilta, tuleekin sälyttäneeksi niitä itselleen lisää.
Miten sitten päästä eroon toiveminän haihatteluista? Pohjimmiltaan vaihtoehtoja on kaksi: luopua niistä tai alkaa elää niiden mukaisesti. Jos valitsee jälkimmäisen, pitää muistaa, että fantasiaminä on yleensä suuruudenhullu. Siksi hänen suunnitelmiinsa pitää ensin tuoda hiukan realismia mukaan. Eräs alumniryhmän jäsen kertoi, miten se käy:
“Miun fantasiaminä tuntuu harrastavan kuvataidetta, viljelevän oman ruokansa, kestisevän valtavan määrän vieraita ja kutovan valtavasti.
Päätin kuitenkin kesyttää hänet ja vähensin reilusti kaikkia näitä tavaroita. Aloitin myös tehdä niitä asioita – paljon pienemmässä mittakaavassa kuin mitä mielikuva päässäni oli.
Olen osallistunut kahtena maanantaina verkkokurssille/luennolle ja liittynyt Sukututkimusseuraan… Neulon ja teen viljelyssuunnitelmaa, palstakausi alkaa kohta.
Ihan parasta kun voi tehdä niitä asioita mistä tykkää, eikä vain haaveilla että sitten joskus, kun ehdin tavarantaklaamiselta.”
Fantasiaminän kanssa voi avata vuoropuhelun ja tutkia, mitkä hänen kiinnostuksenkohteistaan ihan aidosti puhuttelevat myös arkiminääsi. Kun vähemmän tärkeistä luopuu, kaikkein tärkeimmille jää tilaa ja aikaa.
Tutustun mielelläni toiveminääsi. Voit esitellä hänet kommenteissa.
Kiitos alumneille luvasta käyttää tekstejä!
*
Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.
7 kommenttia artikkeliin ”Onko sinunkin fantasiaminäsi wanna-be-renessanssi-ihminen?”
Hih, kylläpä oli riemastuttavia fami-hahmoja! Itsekin olen vaalinut aikoinaan ajatusta, että kun maalla asuu, entisellä aktiivitilalla, niin omat kasvikset, perunat ja marjat on kasvatettava ja kerättävä. Mukaan lukien villivihannesten ja villiyrttien keruu ja säilöntä. Ompelua olen harrastanut jo kolmisenkymmentä vuotta ja famini ompelee myös yksilöllisiä vaatteita jämäpaloista, kierrätyskankaista ja tuunaa vaatteita. Hän myös askartelee ja tuunaa kaikkea muutakin, omaan kotiin ja lahjoiksi. Sitten ahdistuksen kasvaessa onneksi löysin jostain lehdestä Konmari-kirjan esittelyn ja pyysin meidän kirjastovirkailijaa tilaamaan sen. Ja sainkin sen luettavakseni. Samoihin aikoihin taisin löytää Paikka kaikelle -ryhmään ja muita ammattijärjestäjien blogeja ym. Sen jälkeen myös molemmat lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja vieneet osan arkitavarasta ja omat tavaransa ja pari huonetta saatiin uuteen käyttöön, eli ompeluhuoneeksi (minun projektihuone) ja tv-huoneeksi, jolloin vanha olohuone muokkautui osittain ruokailuhuoneenksi ja sinne sain esille kaikkea sitä kaunista esineistöä, jota siihen asti vaalin ullakolla tai varastossa laatikoissa. Puutarhanhoitoa ei arkiminäni vieläkään jaksa unelmoidussa määrin, kovien materiaalien tuunamisen jätin suosiolla, mutta koti on nyt niin värikäs, kun haaveilin ja vanhat tavarat esillä suunnitelmien mukaan, niin tarpeeksi olen siirtynyt famini elämää kohti vuosien varrella. Ja matka jatkuu, koska on hyvä olla unelmia ja mahdollisuuksia aina vain parempaan
Ihania tosikertomuksia! Oma fantasiaminäni on tavattoman dynaaminen ja seuraa minua jopa töihin. Outlookin kalenterimuistutuksiin kertyy jo kuukaudessa Ilanan opettaman ”arkistoi-kaikki”-siivouksen jälkeen kiireessä ohitettuja muikkareita ja suunnitelmia Lue-tämä/Tarkista-nämä/Lisää-dokumentaatioon/Varaa -suunnittelusessio, onneksi kalenterimuistutusta voi helposti siirtää esim viikon eteenpäin, niin fantasiaminän ideat eivät mene hukkaan! Timanttia oli löytää äskettäin edellisessä työpaikassani (siis +5 vuotta sitten) muistilapulle hyvästä koulutuksesta kirjaamani ajanhallinnan opit, jotka fantasiaminä olisi muotoillut tietokoneen taustakuvaksi tai omaksunut osaksi elämää.
Mun fantasiaminä on pari numeroa pienempi, kuin normimeikä, ja mahtuu noihin jemmattuihin, ihaniin vaatteisiin. Joita on paaaljon. Ja joista osa olisi erittäin muodikkaita juuri nyt. Tästä voi päätellä, kuinka kauan 15 ylimääräistä kiloa on kanniskeltu ympäriinsä.
Harrastan (siis minäminä) lähinnä retkeilyä, lukemista ja piirtelyä, mutta fami halusi opetella kutomaan sukkia, koska kaikki muutkin. (Ja olen ihan oikeastikin villasukkien suurkuluttaja. Mikä vastustamaton järkiargumentti.)
Yksi lasten sukka on valmis, mutta ihania lankoja tietenkin hommattu iso laatikollinen. Ennen kuin pari valmistuu, juniori tarvinnee pari numeroa isommat.
Voi elämä, että mä taas lankesin tällaiseen! Olin jo selättänyt nämä fantasiat aika hyvin, mutta en näköjään oppinut kuitenkaan.
Onneksi näitä tarvikkeita vaativia uusia harrastuksia ei ole monta. Hurahdin minimalismiin joku vuosi sitten ja hommasin pari alan kirjaa. Se on hyvä ismi, kun ei vaadi ostamaan mitään härpäkkeitä ideaaliminälle. Voin katsella inspiraatiokuvia instassa ostamatta yhtään mitään. Sitten pesen lattian ja laitan kukat kauniisti, ja ideaaliminäkin hyrrää tyytyväisyydestä.
Kertakaikkisen hienoja ja ahkeria tyyppejä!
Tämä ulkosuomalainen fami on kerännyt mahtavat vuoret ulkomaankirjallisuutta myöhemmin luettaviksi, kauniita pieneksi jääneitä vaatteita tulevia tilkkutöitä odottamaan ja jalkapallojoukkueelle riittäviä ihania paikallisia designhuonekaluja ja -astioita sinkkutalouteensa, jotta voi järjestää kunnon kemuja. Hän on säilönyt muistonsa menneiltä vuosikymmeniltä liimattaviksi puhtaaksikirjoitusta vailla oleviin matkapäiväkirjoihin ja tuhansia digivalokuvia kirjoiksi teetettäviksi. Hän tutkii jo maapläntin ostoa, jotta pääsee luomuviljelemään omiksi tarpeikseen, ja sormet syyhyävät odotuksesta päästä matonkudonta- ja alastonmallipiirustuskurssille. Uusi instrumentti kaipaisi enemmän harjoittelua ja kirjaankin olisi ajatuksia ja materiaalia. Sitten, kun on aikaa eläkkeellä Suomeen palattua!
Tosi hauskoja kuvauksia! Tartuin tuolta heti tuohon kaikkien omien ruokien viljelyyn ja innostuin, olen jo vuosia haaveillut ruokien viljelystä. Sitten palasin rymisten maan pinnalle ja muistin että asumme ydinkeskustassa ja tilasimme jo ennen koronaa ruokaa kotiin 500m päästä ravintoloista
Minun famini on taikuri: hankkiessani kirpparilta tai kangaskaupasta kankaan tai lankoja muuttuvat kaikki jo kaapissa olevat kankaat kauniiksi vaatteiksi ja langat lumoaviksi neuleiksi. Joka kirpparikerralla on pakko pelastaa materiaalia, joka muuten menisi ties mihin käyttöön tai peräti kokonaan hukkaan! Save the planet!! (Lue: Save the dreams!!)
Nyt on iso kaappi täynnä kummallisia, toisiinsasopimattomia kankaita, joista oikea minäni ei tämän elämän aikana kykene tekemään toimivaa peruspuvustoa. Toisessa kaapissa on lankoja, jotka ihmettelevät jämähtämistään kerälle.
Kyllä tässä on kyse unelmien, suunnitelmien ja ajatusten hallinnasta suhteessa realiteetteihin. Minä, järkevä ihminen en pysty luopumaan suloisista suunnitelmistani vaan vaalin niiden toteuttamisen mahdollisuutta hamstraamissani materiaaleissa. Jospa jonain päivänä, sitten kun., kyllä minä vielä…
Nyt olisi aika opetella tuntemaan tämä oikea minä ja elää sen kanssa.
Olen juuri haaveillut kasvihuoneesta ja haalin siemeniä( joita en ole vieläkään aloittanut kylvää). Minulla on paljon taidetarvikkeita, maaleja, kehyksiä, suteja ja siveltimiä. Puuvärejä ja öljyvärejä, vesivärejä. Puuhelmiä ja lasihelmiä. Minulla on värillisiä lasinpaloja ja tiffanylasitarvikkeet. Huovutusta varten erilaisia huopia ja neuloja. Olemassa on ompelukone ja sain perintönä toistakymmentä pellavalakanaa, joista luon itselleni luomuvaatteita. Niissä on käsin virkattuja pitsejä, jotka voi ihanasti liittää ilmaviin kesämekkoihin. Puuhelmistä voisin tehdä vaikka lampunvarjostimia, olen nähnyt Pinterestissä sellaisia. Kalligrafiakynät odottavat laatikossa ja alkoholipohjaiset värit pulloissa. Osaan piirtää ja maalata, mutta odotan inspiraatiota. Tytär mainitsi ohimennen, että tunnut keräilevän kaikenlaista, mistä suunnittelet tekeväsi jotain…