”Terkkuja Ruåtsista! Tämä ei ole ketturepun mainos vaan kuvassa on viisihenkisen perheeni matkatavarat kahden viikon interrailille. Täytyy myöntää, että tilaa tuliaisille ei juuri ole 😅Mutta tuntuu ihanan kevyeltä. Viimeksi kun olin reilaamassa (vuonna 1992 🙈), rinkka painoi 20 kiloa…”
Julkaisin tämän tekstin ja oheisen kuvan kesäkuussa somekanavillani ja sain lukuisia pyyntöjä esitellä reppujemme sisältö. Täältä pesee!
Kamelina Euroopassa
Muistan erinomaisesti edellisen interrail-reissuni, vaikka siitä onkin vierähtänyt, noh, tovi. Muistan myös, miten tunsin itseni kameliksi painava rinkka selässä keikkuen. Vihasin matkoja, jotka piti taittaa asemalta hostelliin reppu selässä.
Rinkasta löytyi pyyhe, makuupussi, lakana, astioita, bilevaatteet, rantavaatteet, sadevaatteet jajaja… Lisäksi ostimme ostimme tietysti tuliaisia ja vaatteita, kun kerran ulkomaille oli päästy. Pariisista raahasin ainakin A-linjaisen anorakin ja mekkoja.
Jälkikäteen ajatellen rahtasimme ympäri Eurooppaa pyykkiä. Lonely Planetin oppaasta – joka itsessään painoi puoli kiloa – ei juuri löytynyt itsepalvelupesuloita. Hostellien makuusaleissa ei mahtunut kuivattamaan nyrkkipyykkiä eikä se ehkä olisi ehtinyt kuivuakaan.
Tapasin Amsterdamissa amerikkalaisen pojan, joka kertoi pakanneensa rinkkaansa yli kaksikymmentä valkoista teepaitaa. Sitä mukaa kun ne likaantuivat, hän heitti ne pois.
Kantamisen keveys
Lapseni tilitti viisivuotisneuvolassa hoitajalle, että ”isä kantaa mut aina harteillaan kotiin päiväkodista, mutta äiti ei jaksa kantaa kuin käsilaukkua”. Tunnustan! Olen vihannut kantamista siitä lähtien, kun ala-asteella piti roudata kouluun paitsi reppu myös luistimet ja varuiksi vielä sisäliikuntakamatkin.
Kamelimuistot mielessäni (selässäni) päätin, että tällä kertaa lähdetään liikkeelle untuvankevyesti.
Interrail-reittimme kulki kesä-heinäkuun vaihteessa Turusta Göteborgiin, lautalla Tanskan Skageniin, sieltä Berliiniin ja Kööpenhaminan kautta kotiin. Juuri nyt tuntui hyvältä idealta elvyttää maata pitkin matkustamisen perinne.
Pyykinpesumahdollisuus matkalla on kaiken a ja o, jos aikoo matkustaa keveästi. Yövyimme AirBnb:ssä, olemmehan itsekin majoittajia. Viisihenkinen perhe joutuu ottamaan kaksi hotellihuonetta, mutta AirBnb:ssä voi valita huoneiston, jossa on keittiö ja – mikä tärkeintä – pesukone.
Ohjelmassa oli siis lähinnä kaupunkilomailua ja sään salliessa pieni rantabreikki Skagenissa. Ennusteen mukaan odotettavissa oli yli kahdenkymmenen asteen lämpöä, ei sadetta.
Kevyt pakkaaminen oli tärkeää myös siksi, että meillä oli matkalla joitakin viiden minuutin junanvaihtoja. Kevyet kantamukset mahdollistavat tällaiset ketterät siirtymiset ja kaikki sujuikin jouhevasti. Lapset pystyivät itse kantamaan omat tavaransa.
Reppuni oli niin kevyt, että pelästyin välillä kun nostin sen selkään – jotakin puuttuu varmasti! Siten ilostuin, miten ihanan kevyttä!
”Koskaan ei tiedä mitä voi tarvita”
”Koskaan ei tiedä, mitä voi tarvita”, kommentoi joku kuvaani.
”Mulla ei mahtuisi edes yhden yön reissun kamat tuohon reppuun.”
”Meillä on ton verran tavaraa kun lähdetään puistoon päiväretkelle.”
Nämä ”raahaamisen ammattilaiset”, kuten eräs itseään kutsui, kertoivat kuljettavansa mukanaan mm. vedenkeitintä, luettavaa, käsitöitä, muistikirjoja, kehonhuoltovälineitä, vaatteita niin, että asun voi vaihtaa kolme kertaa päivässä, vaihtokenkiä, painopeittoa, järjestelmäkameraa putkineen, pehmonallea, sadeasuja ja niin edelleen.
Ammattijärjestäjäkollegani kerran lohkaisi, että hän on se, joka ottaa Lontoon-matkalle kyypakkauksenkin mukaan.
Olen itsekin ollut tällainen varautuja, etenkin vaatetuksen suhteen. Olen täyttänyt matkalaukun useilla vaihtoehtoisilla asuilla ja kenkäpareilla, koska kenkienhän on sovittava asuun ja siksi niitä piti olla monet.
Ja mitä tapahtui? Osa vaatteista palasi aina kotiin ilman, että olin käyttänyt niitä.
Uskon, että monivuotinen altistus roinavapaan elämän sanomalle on muuttanut suhtautumistani varautumiseen. Arvostan nykyään enemmän vapautta ja keveyttä kuin sitä, että laukustani löytyy ratkaisu vaikka kyyn pistokseen Hyde Parkissa.
Kyse on luottamuksesta. Tärkeintä on, että mukaan tulee passi, matkaliput ja lompakko. Kaikki muu järjestyy tarvittaessa matkan päältä.
Neljän päivän pakkaussääntö
”Miten olet saanut vanhemmat lapset vakuutettua siitä, että mukaan ei tarvitse pakata (vai mahtuiko nekin reppuun?): pädit, kaiutin, meikit, viisi asua joka päivälle, piirustusvälineet ja vielä pari extra-asua just in case.”
No, se kävi helposti.
Annoin lapsille (6, 10 ja 13 vuotta) ohjeeksi pakata neljä asukertaa, uimapuvut, jotain lämmintä, hamam-pyyhkeen ja hygieniatarvikkeet. Kuopus sai aikuisilta apua tavaroiden valintaan. Yksi vaatekerta meni päälle, joten vaatteet mahtuivat hyvin reppuihin, sillä lasten vaatteet ovat pieniä. Esikoinen lähti pelkissä lenkkareissa, nuoremmille tuli mukaan lisäksi sandaalit.
Jos reppuun jäi tilaa, sai ottaa lisäksi mitä jaksoi kantaa. Lapset valitsivat ottaa piirustusvälineitä, peli- ja Uno-kortit, kuulokkeet isommille sekä kuusivuotiaaalle yksi pehmolelu. He päätyivät myös siihen, että yksi hiusharja riittää kaikille kolmelle. Isän laukussa kulki pieni matka-apteekki, josta lapsillekin jaettiin laastareita ja särkylääkettä tarpeen mukaan. Isä ja lapset jakoivat shampoon, joka kävi myös suihkusaippuasta.
Koululaisille ladattiin puhelimiin Bookbeatin perhejako, joten kirjat voi jättää kotiin. Pikkuinen kuunteli kirjoja isän tai äidin puhelimesta.
Mitä repussani oli?
”Mulla saattaisi just ja just kosmetiikka mahtua tuollaiseen reppuun 🤔- tai no en tiedä, ei varmaan mahtuis 😂”
Noudatin itsekin neljän päivän pakkaussääntöä summittain, ja pakko sanoa, että kamppailin juuri kosmetiikan kanssa. Turhamaisena mutta keski-ikäistyvänä henkilönä siitä on vaikea viilata grammoja. Tietysti tiivistin kaikki tuotteet pikkupurkkeihin, mutta meikkipusseja lähti silti mukaan kaksi.
Näin pakkasin vaatteita:
1 city-lenkkarit (aina jalassa junamatkoilla)
1 sandaalit
5 kalsarit
2 rintsikat
2 sukat
1 alustoppi (kävi myös yöasusta)
1 uimashortsit (kävi myös yöasusta)
1 tankini (= uikkariyläosa)
3 trikoomekkoa
1 pitkähihainen paita (kävi myös kylmien paikkojen yöasusta)
1 skinpantsit (= paksut legginssit)
1 farkkutakki
1 lyhythihainen farkkutakki
1 lippis
1 ohut, villainen huivi
Kaksi farkkutakkia oli kieltämättä vähän tårta på tårta, mutta sanotaanko, että se oli se villi kortti, joka laukkuun mahtui.
Lisäksi minulla oli mukana pikkuruinen olanylilaukku, Varför Paris, vi har ju Åbo -kangaskassi (koska olenhan turkulainen) ja ohut hamam-pyyhe rantaretkiä varten. Se käy junassa myös peitosta ja hätätilanteessa siitä saa lämmittävän huivin.
Mekot menivät repun läppärilokeroon ja loput tavarat isoon lokeroon.
Kaikki vaatteeni olivat keskenään yhteensopivia ja kerroksia lisäämällä ja vähentämällä voi säädellä lämpöä.
Lippis pysyi päässä lähes koko matkan ajan, sillä hiustensuoristaja ei mahtunut laukkuun. Siitä oli kuitenkin muutakin iloa, suoristusrauta ei nimittäin suojaa auringolta kuten päähine.
Lisäksi meillä oli mukana kaksi pieneen tilaan menevää nailonista ostoskassia, joissa kuljetimme ruokaostoksia, eväitä ja vesipulloja tarpeen mukaan.
Miten meni?
”Saatteko te tavarat näistä tehokkaasti pakatuista laukuista kuinka nopeasti? Vai joutuuko pahimmillaan purkamaan puoli reppua keskellä katua tai asemaa? Pysyykö vaatteet yhtään siisteinä? Mulla oli yhden lentomatkan ajan vaatteet konmarimaisen siististi pystyviikattu laukkuun ja oli kyllä niin ryppyisiä suurin osa trikoovaatteista ettei niitä kehdannut päälleen pukea.”
Rypyt oikenevat päällä, joten se niistä. Jos häiritsee, vaatteet voi laittaa suihkun ajaksi kylpyhuoneeseen henkariin kosteutumaan ja suoristumaan.
Kånken on siitä kiva reppu, että sitä ei tarvitse kaivella, vaan etuläpän saa kokonaan auki, jolloin sisällön näkee kerralla. Tottakai pystyviikkasin omat vaatteeni, koska se on vaan niin kätevää. Lapset ja puoliso saivat kuljettaa omat tavaransa, miten tahtoivat.
Näin jälkikäteen lisäisin matkatavaroihini yhden asian: pieneen tilaan taittuvan sadeasun tai kertakäyttösadetakin.
Koska sääennusteet tuppaavat olemaan epäluotettavia, Kööpenhaminaan päästessä satoi. Olin siihen asti pelännyt, että skinpantsit jäävät käyttämättä, mutta Tivolissa hytisin kaikki vaatteet päälläni ja lisäksi hamam-pyyhe kaulassa. Tuli sitten hankittua se kertissadetakkikin, on valmiina seuraavaa matkaa varten.
Kaikkiaan matka sujui mainiosti ja puhdasta, sään mukaista vaatetta riitti. Pyykkiä pestiin matkalla kolme kertaa.
Entä tuliaiset?
”Tuliaiskiville pitää olla erillinen ruumaan menevä kassi 😉”
Se on selvää, että ostoksia ei juuri pysty tekemään, jos lähtee reissuun minimivarustuksella. Lapsemme saivat sukulaisilta matkarahaa, ja tekivät pieniä ostoksia, koska reppuihin mahtui. Suurin osa rahasta paloi kuitenkin Tivolin huvituksiin.
Emme lähteneet ostosmatkalle, vaan kokemaan ja näkemään uusia asioita. Olen joskus matkoilla (myös sen vuoden 1992 interrailin jälkeen) haksahtanut ostamaan vaatteita ulkomailla. Virhe! Lomakohteessa helposti irtaantuu omasta tyylistään ja tulee ostaneeksi vaatteita, joita ei kotona tulekaan käytettyä.
Eräs kuvaani kommentoinut oli kuitenkin keksinyt ratkaisun, miten voi sekä matkustaa kevyesti että tehdä ostoksia:
”Meilläkin on miehen kanssa vain reput, kun reissataan. Jos ostetaan tuliaisia, ne lähetetään postipakettina omaan osoitteeseen, samaan pakettiin laitetaan likapyykkiä.”
Suosittelen lämpimästi interreilausta perheille ja muille. Ensi kerralla puksutamme suoraan välimerelle asti. Matkatavarat voivat siis tiivistyä entisestään!
Ps. Kiinnostaako seurata näitä arkisempia somepostauksiani? Siinä tapauksessa löydät minut Instagramista @ilanaaalto.
19 kommenttia artikkeliin ”Pikkurepulla reilille – näin pakkaat ultrakevyesti”
Itse kävin vasta muutaman päivän ajan reissussa myöskin kettureppu selässäni. Yövyin hotellissa, pyykkiä ei ollut mahdollista pestä. Reppua piti kuitenkin kuljettaa selässä meno- ja paluupäivinä ja olen oikein tyytyväinen, että päätin ottaa mukaan vain sen mitä todella tarvitsin. Myös minä inhoan nykyään turhien tavaroiden kantamista mukana, olinpa missä tahansa. Olen vähentänyt käsi- ja olkalaukun käyttöäkin samasta syystä. Nuorena sen sijaan tuli kuljetettua mukanaan aivan turhaa tavaraa ja vaatetta, kaiken varalta.
Hyvä postaus, tätä minipakkaamista kannattaisi muidenkin kokeilla!
Kiitos! Minulla myös on käsilaukku vuosien saatossa tiivistynyt ison lompakon kokoiseksi. Reisitaskuhousut voisivat taas tulla muotiin, niin voisi tunkea kamat taskuihin 😀
Ne ovat tulleet takaisin, joten eikun käyttämään!
Hei.
Kiva lukea.
Espanjan pyhiinvaellukset ovat opettaneet karsimaan ja keventämään. Silkkiä ä. Ohut kerrasto, pipo, huivi…Kerrasto on yöasu, lämpöasu ja joskus aluspaita ja leggins.
Koekäytin viime keväänä Camino Portuguesilla Laughing Millan silkkejä. Tein jutun. Voin lähettää linkin.
Ihana seurata. Viisi minuuttia ja munakello on pelastanut monesti.
Hauskaa kesän loppua!
Marjatta
Kiitos Marjatta! Pyhiinvaellus kuulostaa ihanalta tauhoittumiselta tässä hektisessä maailmassa. Laita toki linkki 🙂
Mekin matkaamme aina kevyellä varustuksella (eli yhdellä repulla ja mahdollisesti vielä käsilaukulla tms.), jos lähdemme kesäreissulle ja/tai kaupunkilomalle. Vaellusreissulle sateisille Skotlannin Ylämaille taas olemme usein tarvinneet repun sijasta hieman isomman lentolaukun, jotta goretex-vaatteet ja -kengät ovat mahtuneet mukaan 🙂
Vaihteleva sää tosiaan väkisinkin lisää matkatavaroiden määrää. Retkeilijät osaavat viilata grammoja näistäkin varusteista.
Terveisiä Pariisista, kuudes kaupunki menossa ja pyykkikone laulaa itsepalvelupesulassa (n. 10 € kolmen hengen reilun viikon pyykit puhtaaksi ja kuivaksi). Me junnun kanssa otettiin kellarista löytyneet, isosisarusten vanhat koulureput matkaan ja hyvin on piisannut (kahden viikon matka). Matkan jälkeen heitän ne uudestaan pesukoneeseen ja vien Konttiin hyvin palvelleina. Itse tykkään, kun niissä on lokeroita, löytyy junassa tai bussissa nopeasti niskatyyny tai Unot.
Turhaa on toistaiseksi ollut kylmävoide ötököiden pistoihin ja ohuet housut, mutta niitä kuulemma tarvii Suomen päässä, että tarkenee kotiin mennä. Mitään ei ole toistaiseksi jääty kaipaamaan. Tuliaisia ei paljon mahdu, ja se on hyvä niin. Tulee mietittyä tarkkaan, mitä roudaa.
Tämä on totta, että laukun koko rajoittaa mukavasti uuden tavaran haalimista matkalta. Mukavaa reissua teille!
Ihana ja inspiroiva kirjoitus! Olen haaveillut, että nelihenkinen perheemme lähtisi ensi kesänä automatkalle Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan. Kirjoituksesi innoittamana ajattelenkin nyt, että voisimmekin jättää auton kotiin!
Kiitos! Minusta junamatkailu on monin tavoin rattoisampaa kuin autossa tai lentokoneessa istuminen (jälkimmäisessä myös odottelu kentillä), että suosittelen lämpimästi!
Halpalentoyhtiöiden 7 kg painoraja on hyvä mitta sille mitä mukana voi kuskata pysyvämmässäkin reissuelämässä. Pari vuotta meni nomadina tuolla määrällä ja suurimman osan painosta ja tilasta vei työvälineet.
Lopulta se on kovin henkistä ja fyysistä taakkaa keventävää, kun mukana on vain sen verran, minkä jaksaa mukanaan kantaa, eikä tarvitse tehdä erityisjärjestelyjä tavaroiden säilytyksen suhteen.
Näin juuri! Matkaillessa on se hyvä puoli, että saa turvautua majapaikan tavaroihin. Koko kotia ei tarvitse kantaa mukana.
Mikäli mahdollista, matkustan aina pelkillä käsimatkatavaroilla. Olen saanut helposti 2 viikon reissun vaatteet mahdutettua kevyeen käsimatkatavaralaukkuun ja senkin jälkeen on muutama vaate jäänyt käyttämättä. Viikon reissuun riittää minulla mainiosti 30 L Osprey-reppu, eikä tee tiukkaa.
Hyvin kun suunnittelee, niin 30 litraa riittää mainiosti. Siihen olisi mahtunut myös se minun suoristusrauta 😀
Vinkkinä vielä että sen lisäksi että ottaa mukaan vain tarvittava määrä yhteensopivia vaatteita, kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen että niitä kaikkia voi pestä yhdessä, se säästää aikaa, luontoa ja pesuainetta myös kohteessa.
Tämä on totta ja tärkeä pointti!
Hyviä pointteja! Mä vastustin matkan alla paitsin uuden, funktionaalisen repun hankintaa, myös pakkauskuutioita, joita lähes välttämättöminä hehkutetaan. Pyykinpesupussit ajaa saman asian repun järkkäämisessä ja tavaroiden helpossa löytämisessä. Mulla on alusvaatteet yhdessä, uimakamat toisessa. 12-vuotiaalla ainakin laturi, kuulokkeet ym piuhat omassaan. Ja tuli hyödynnettyä myös alkuperäisessä tarkoituksessaan kertaalleen matkan aikana. Ja tietysti palaavat käyttöön kotona.
Juuri eilen selailin laukkukauppojen sivuja ja yhdellä sivulla olleessa osto-oppaassa neuvottiin lentolaukun riittävän KAHDEN PÄIVÄN matkalle. Itse olen kyllä onnistunut saamaan siihen kahden-kolmen VIIKON vaatteet ihan sujuvasti ainakin näin kesäaikaan.