Onko kiire? Tavaroista ajankäytön siivoamiseen

Vieraskirjoitus: Leo Stranius

Mahdollisimman pieni määrä tavaraa ei ole itselleni ainoastaan  tapa elää ekologisesti vaan myös hyvin käytännöllinen ja elämänlaatua parantava ratkaisu.

Kun on vähän tavaraa, jää aikaa kaikelle muulle merkitykselliselle tekemiselle. On vähän siivottavaa ja huollettavaa. Ei tarvitse miettiä, mitä tavaraa milloinkin käyttäisi tai mitä vaatteita päälle laittaisi, kun kaikkea on minimalistisesti ja ne löytyvät hetkessä.

Vaatteisiin liittyen minua nauratti Ilana Aallon kirjoitus ”Näin hetkessä bikinikuntoon! (ja vaatekaappikin järjestyy)” – Tekstissä Ilana sovittelee useita uusia vaatekokonaisuuksia. Itse kauhistelin kirjoitusta lukiessa ja sen kuvia katsellessa, että tarvitseeko joku todella noin paljon erilaisia vaatekokonaisuuksia eri tilanteisiin. Ja Ilanan  pitäisi olla se ammattilainen! Itselleni ei tulisi ikinä mieleen hankkia moista määrää vaatetta. Minulla samat juoksu- ja pyöräilypaidat tai urheilusukat toimivat myös arjessa ja juhlassa.

Omien vaatteiden osalta ehkä kuvaavaa on seuraava esimerkki.  Olin hiljattain HSY:n ilmastotreeniä varten tehdyissä kuvauksissa. Ohjaaja ehdotti, että voisin vaihtaa paitaa, jotta videoon saadaan vähän väriä ja vaihtelua. Jouduin nauraen toteamaan, että itse asiassa minulla ei ole mitään toista paitaa. Olisittepa nähneet kuvausporukan ilmeet. Valokuviinkin lainattiin kuvaajan neulepusakkaa. Omistan itse kolme mustaa pitkähihaista puseroa ja sillä mennään paikasta toiseen. Ei tosiaan ole ongelmaa sen suhteen, mitä päälleni milloinkin laittaisin.

Olen vuosien myötä saanut karsittua tavarani omasta mielestäni aika hyvin. Kirjat, levyt, paperit ja turhat vaatteet ovat menneet kiertoon aikoja sitten. Kellaritavarat on käyty läpi ja laitettu turhat kierrätykseen. Muutama vuosi sitten konmaritin vielä kaikki tavarani. Tämän jäljiltä omistan itse ehkä joitakin satoja tavaroita.

Kun on vähän tavaraa, on aikaa tehdä merkityksellisiä asioita. Ja nyt ongelma on siinä, että näitä merkityksellisiä asioita tulee tehtyä vähän liikaa.

Oma ongelmani ei ole ollut vuosiin tavarat vaan pikemminkin ajankäyttö. Teen vaativaa toiminnanjohtajan työtä Kansalaisareenassa ja edistän vapaaehtoistyötä. Olen Helsingissä kaupunginvaltuutettu ja sen myötä esimerkiksi HKL:n johtokunnan jäsen, kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston varapuheenjohtaja, kaupunkiympäristölautakunnan  varajäsen, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja sekä Uudenmaan maakuntavaltuuston varajäsen. Kaikki todella merkittäviä luottamustoimia isossa kaupungissa.

Lisäksi omistan pienen osan Tyrky-Konsultointi Oy:stä ja toimin yhtiön hallituksessa. Kun tähän listaa päälle erilaiset muut luottamustoimet ja projektit, kuten vaikka tuon mainitun HSY:n ilmastotreenikampanjan, Suomen kiertotalouden ohjausryhmän, Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan ja sen työjaoston, GreenKEy-tuomariston, SOSTE:n valtuuston ja lukemattomat muut pikkuprojektit ja hankkeiden ohjausryhmän sekä säännöllisesti eri organisaatioille pitämäni ajanhallintavalmennukset, niin täytyy sanoa, että on todella vaikeaa välillä löytää paikkaa kaikelle tekemiselle – tai ainakaan tilaa millekään uudelle.

Itse olen ratkaissut ajankäytön pulmiani sillä, että käyn pitämässä ajanhallintavalmennuksia. Opettamalla oppii parhaiten ja samalla kuulee muiden hyviä käytäntöjä. Valitettavasti tämäkin vie aikaa. Ja kun kotona on vaativaa työtä tekevä aktiivinen puoliso sekä pari pientä huomiota janoavaa lasta, niin tehokkaat keinot ovat todella tarpeen.

Enkä usko, että olen yksin tämän siivousta ja tyhjennystä kaipaavan täyden kalenterini ja aikatauluni kanssa. Seuraava minimalismin trendi saattaakin nousta tavaroiden sijaan tekemisestä.

Monet samassa elämäntilanteessa kanssani olevat kanssaihmiset hukkuvat nimen omaan tekemisen paljouteen.

Puolisoni haastoi minut erään tiukan ajankäyttöämme koskevan keskustelun yhteydessä siirtämään tarmoni tavaroiden vähentämisestä tekemisen vähentämiseen. Tässä oli ideaa. Mitä jos alkaisin marittamaan tekemistäni ja yrittäisin aidosti löytää paikkaa kaikelle tekemiselleni. Siten, etten tekisikään enää mahdollisimman paljon kaikkea kiinnostavaa ja sanoisi kaikelle hyvälle kyllä, vaan keskittyisin muutamaan asiaan ja tekisin ne huikaisevan hyvin.

Tässä kolme perusvinkkiäni ajanhallintaan:

1. Lähtokohta: Aika on oikeudenmukainen resurssi, koska sitä on meillä kaikilla käytössämme yhtä paljon. Parasta ajanhallintaa on itsensä johtaminen ja merkityksellisten valintojen tekeminen.

2. Käytännössä: Suunittele työsi, työskentele suunnitelman mukaan sekä sovi mitä tehdään ja tee mitä sovitaan.

3. Pidä mielessä: Tärkeät asiat kannattaa tehdä silloin, kun niillä ei ole vielä kiire. Näin kiire ja stressi eivät häiritse silloin, kun panokset ovat kaikkein korkeimmat.

Ylipäätään kannattaa lopettaa kiireen ihannointi. Kun joku seuraavan kerran kysyy sinulta, onko kiire, vastaa, että ei ole. Se on nimittäin niin, että kiirehtiminen kiireiseksi tekee. Silloin kun on todella kiire, kannattaa istua alas ja odottaa, että se menee ohi.

Lisää vinkkejä ajanhallintaan löydät sivuiltani.

Ajankäytön haasteet eivät ole uusi ilmiö. Uskon kuitenkin, että asian pohtiminen ammattijärjestäjien, konmarin tai Paikka kaikelle -silmälasien kautta tuo tilanteeseen kokonaan uuden näkökulman. Meillä on tarve siivota ja vähentää tavaroiden lisäksi myös aikaamme. Ja kun sen teemme, elämänlaatumme nousee vielä uudelle tasolle.

Kirjoittaja Leo Stranius on järjestöjohtaja, wannabe-ammattijärjestäjä sekä ajanhallinnan ja ekologisen elämäntavan ammattilainen.

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: