Siivoussota, taas

Tavaran raivaaminen nostaa helposti pintaan ärsytyksen tai ahdistuksen tunteita. Erityisen paljon tunteita herättää japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon lanseeraama KonMari-menetelmä, jossa tiettyä ohjelmaa noudattamalla poistetaan elämästä asiat, jotka eivät tuota iloa. Viimeisimpänä KonMarin ihmettelijöiden joukkoon liittyi naistenlehden toimittaja. Hän oli liittynyt Facebookin KonMari-ryhmään, koska oli ”kuullut, että ryhmässä on aika kipeä meno”.

heart-1328565_1920-2

Toimittaja kuvaa kirjoittamassaan kolumnissa, miten konmarittavat naiset puivat erilaisia tavaran raivaamiseen liittyviä ongelmiaan ryhmässä. Hän kertoo naureskelleensa keskusteluille lahjaksi saaduista tuikkukipoista tai vinkeille käyttää sukanpidikkeitä. Hän oli huvittunut siitä, että ihmiset pohtivat pitääkö kaikkia kirjassa annettuja ohjeita noudattaa sellaisenaan. Sitten hän huomaa synkempiä sävyjä, kun jotkut tuovat esille, että konmaritus ei olekaan tuonut mukanaan luvattua elämänmullistavaa taikaa, onnellisuutta. Nämä ihmiset ovat hänelle KonMarin uhreja.

Jutussa on lisäksi jonkin verran ihan perusteltua kulutuskritiikkiä. Konmarittaminen siksi, että saisi ostaa uudet kivemmat tilalle, ei ole kestävää, siitä olen samaa mieltä. Tosin on epäselvää, kuinka moni marittaja tyhjentää kaappejaan päästäkseen shoppailemaan lisää ja kuinka moni on pysyvämmän kulutusmuutoksen tiellä. Toivon, että jälkimmäisiä on enemmän.

KonMari-ryhmässä luonnollisesti pahastuttiin. Olen itsekin ryhmässä ja tunnistin useita jutussa mainittuja keskusteluja ja niiden kirjoittajia. Tuntui kurjalta, että heidän ilojaan, pulmiaan ja huoliaan hämmästellään naistenlehden sivuilla. Avaukset on kirjoitettu suljettuun Facebook-ryhmään. Vaikka ryhmä on iso, eivät sen jäsenet oleta, että heidän tarinoitaan repostellaan pitkin poikin mediaa. Ryhmässä avaudutaan siksi, että siellä on mahtava tsemppihenki, tekemisen meininki ja innostus. Toki jokaisen netissä julkaisevan kannattaa miettiä asia niin, että ei haittaisi vaikka naapuri tai anoppi näkisi.

Siltikään ”tavallisten ihmisten yksityiset asiat eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka niitä julkaistaisiin facebook-yhteisöissä”, kuten Julkisen sanan neuvosto on aiemmin linjannut. KonMari-ryhmässä siivotaan, herran tähden. Vaikka tavaran raivauksella toki on yhteiskunnalliset ulottuvuutensa, ei aihe ole sillä tavoin poliittisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävä, että mediaraportointi tällaisella yksityiskohtaisuudella olisi tarpeen. Tiedotusvälineet säästäköön tällaiset ”vuodot” ryhmiin, joissa lietsotaan vihaa ja väkivaltaa.

Minulle naistenlehden KonMari-kolumni osoittaa jälleen kerran, miten vaikeaa raivaamisesta on puhua ilman, että siivousta koskeva moraalisota alkaa. Tällä kertaa raivaaja(naise)t saivat leiman nenästä vedettyinä uhreina ja hurahtaneina uskovaisina. Myös nimittely siivoushulluiksi tai vaihtoehtoisesti veltoiksi sotkupossuiksi on tavallista silloin, kun on kyse kotien siisteydestä, siivoamisesta ja raivaamisesta.

Leimaamisen vastapainoksi tarvitaan turvallisia tiloja, joissa sotkuistaan ja siivoamisestaan saa kertoa ymmärtävässä ilmapiirissä. Hieno esikuva tällaisille paikoille on ruotsalainen Family living – the true story -ryhmä, jossa julkaistaan vain sotkuisten asuntojen kuvia ja niitä symppaavia kommentteja. Ryhmän tavoitteena on lieventää sotkuisten kokemaa huonommuutta siitä, että sisustuslehtien kuvat esitetään kodin estetiikan normina. Tämän blogin rinnalle syntyneen Paikka kaikelle -ryhmän kuvauksessa tilan turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Myös KonMari Suomi -ryhmä on toivottavasti jatkossakin paikka, jossa sen jäsenet uskaltavat jakaa innostustaan ja vastoinkäymisiään.

Enemmän rakkauspommitusta, vähemmän ilkeää nillitystä. Naistenlehden seuraava kolumni voisikin käsitellä sitä, miten monimuotoista tukea raivausryhmien jäsenet toisilleen tarjoavat.

*

Ps. KonMari on hieno menetelmä, mutta ei tee kaikkia autuaiksi. Lue täältä ja täältä miksi. Menetelmän yhteiskunnallinen ulottuvuus? KonMari saattaa vahvistaa sukupuolistereotypioita. Lue lisää täältä.

 

Kuva: Pixabay.

6 vastausta artikkeliin ”Siivoussota, taas

  1. Halleluja!

    Rakastan konmari-menetelmää koska muut perheenjäsenet omatoimisesti ryhtyivät tarkastelemaan tavararoitaan, siivoamaan, tiedostamaan kuluttamistaan. Meillä tasavertaistui yhteisen kodin ylläpito.

    Menetelmän tirkistelijät ovat kuin ketkä tahansa tirkistelijät. Konmarista voisi kirjoittaa satiiriakin. Helposti jopa. Kuitenkin niin että ote olisi ihmisyyttä ja inhimillisyyttä rakastava. Itseään kun ei ota turhan vakavasti, elämäkin hymyilee enemmän.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      No kyllä KonMarissa ehdottomasti on aineksia myös huumoriin! Monesti konmarittajat itsekin lempeästi pilkkaavat itseään. Mutta luottamuksella kirjoitettujen juttujen lainaaminen satiirimielessä on loukkaavaa. Voisiko kirjoittaa samalla tavalla vaikka mielenterveyskountoutujien tai syöpäsairaisden vertaisryhmässä käydystä keskustelusta?

      Vastaa
  2. Liisa

    Tyrmistyttävää, että toimittaja luikertelee salaa ryhmään, hekottelee siellä ja pöllii materiaalia, kun voisi sanoa rehdisti, että teen juttua lehteen X, haluaisiko joku kertoa kokemuksistaan.

    Vastaa
  3. Tanja

    Kiinnostava meta-keskustelu syntyi tästä, ja avasi itselleni ihan uusia maailmoja kuten että ihmiset kuvittelevat FB-kirjoittelunsa pysyvän jotenkin ”salassa” vaikka he kirjoittelevat ryhmässä missä heidän elämänsä on avoimena tuhansille ja tuhansille täysin tuntemattomille ihmisille, joista kaikki eivät taatusti suhtaudu kaikkeen kirjoitettuun myötämielisesti. Sellaiselle ihmiselle, joka ei ole tuossa KonMari-ryhmässä, tuossa ei paljastu mitään henkilökohtaisia tietoja kenestäkään. Ja ne jotka ovat ryhmässä, tietävät paljon enemmänkin, joten ihan en ymmärrä mitä vahinkoa tapahtui. En myöskään voi ymmärtää sanojen ”yksityinen” tai ”luottamuksellinen” käyttöä tässä yhteydessä kun ryhmän jäsenmäärä on suurempi kuin paikallislehden levikki.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

      Jep, on ihan totta, että jokaisen nettiin kirjoittavan pitäisi tajuta yleisönsä ja sen lisäksi myös potentiaalinen yleisönsä. Samalla kuitenkin fb-yhteisöillä on tiettyjä kirjoittamattomia käytöskoodeja (jotka toki vaihtelevat ryhmästä toiseen, meno vaikkapa Äityleissä lienee aika erilaista kuin tavaranraivaajien ryhmissä), joista yksi on se, että suljetuista ryhmistä ei napsita kuvakaappauksia, saati levitetä siellä julkaistuja kuvia tai pohdintoja luvatta muualle nettiin. Minusta on erityisen raskauttavaa (moraalisesti), että tällaista tekee tiedotusvälineen edustaja. Satiirisenkin kolumnin olisi voinut kirjoittaa etäytetymmin, ilman suoria lainauksia jutusta. Sitä paitsi ihan yhtä ”kipeää” mutta julkista kommentointia KonMarista löytyisi esimerkiksi blogeista vaikka kuinka. Toki tällaista menetelmää paljon mediassa käytetään. Toimittaja vaikka osallistuu AA-kerhon kokoukseen ja kirjoittaa siitä, ehkä myös lainaa osallistujien repliikkejä nimettöminä. Oletan kuitenkin, että toimittaja tällöin on kysynyt ensin luvan siteeraamiseen.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *