Yhdessä tsempaten arki sujuvammaksi

Kun koti ajautuu kaaokseen, on erilaisia keinoja ratkaista tilanne. Yksi konsti on näpätä sotkusta kuva ja julkaista se netissä. Olen viime viikkoina seurannut kahta Facebook-ryhmää, joissa jaetaan kuvia sotkuisista kodeista. Toinen on ruotsalainen, Suomessakin julkisuutta saanut Family living – the true story -ryhmä, jonka tarkoituksena on vähentää sotkuun liittyvää häpeää nauramalla sille ja tarjoamalla symppausta, jota sivulla kutsutaan termillä lovebombing. Toinen on suljettu englanninkielinen tukiryhmä Konmari-raivausmenetelmän soveltajille. Ryhmässä japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon kirjasta inspiroituneet jakavat kokemuksiaan kotiensa järjestämisestä.

Ryhmillä on paljon samaa. Molempiin kirjoittelevat ihmiset, joilla koti on epäjärjestyksessä tai tavaratulvan alla. Molemmissa jaetaan varsin yksityisiä asioita vaikka ryhmissä on tuhansia jäseniä, ruotsalainen ryhmä on jopa täysin julkinen. Jätetyksi tuleminen tai uupumussyndrooman oireet raportoidaan reaaliaikaisesti. Kummassakin ryhmässä tsempataan olivatpa ongelmat isoja tai pieniä.

Erojakin löytyy ja ne ovat olennaisia. Family living -ryhmässä julkaistaan vain sotkukuvia, ja ylläpito tarkastaa ne ennen julkaisemista. Ryhmässä ei siis näe esimerkiksi ennen–jälkeen-kuvia siivouksesta tai ylipäätään keskustelua siitä, pitäisikö sotkulle tehdä jotain ja mitä. Itse asiassa yksi kuvatyyppi ryhmässä ovat lepokuvat, joissa rentoudutaan kaaoksesta välittämättä. Koska ideana on irvailla sisustuslehtien välittämälle maailmankuvalle, eniten tykkäyksiä saavat kuvat, jotka on höystetty ironisilla teksteillä: ”Kylläpä pannuhuoneesta tulikin hieno sen jälkeen kun laatoitin sen.” Kuvassa on varastohuone, jonka uusi lattia on peittymässä pyykkiin. Myös epäonnistuneiden leivonnaisten ja askarteluiden ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -henkiset esittelyt herättävät paljon hilpeyttä.

Sinä aikana kun olen ryhmää seuraillut, olen nähnyt siellä yhden siistin kodin kuvan. Se oli päässyt mukaan siksi, että postaaja koki kärsivänsä jonkinlaisesta neuroottisen rajalla olevasta siivousvimmasta ja ryhmän kuvien katsominen oli auttanut häntä suhteuttamaan tarvettaan siivota ”kädet karheina” kuten hän itse ilmaisi. Kuvan kommentoijat kertoivat muun muassa, että aiemmin hekin käyttivät aikansa jatkuvaan siivoamiseen, mutta nyt he ovat tajunneet, että on parempaakin tekemistä. Kukaan ei kuolinvuoteella muistele siivoamiseen käyttämiään tunteja. Ryhmässä käydyistä keskusteluista tulee vaikutelma, että paineet pitää koti alati edustuskelpoisena ovat Ruotsissa kovemmat kuin Suomessa. Ruotsalainen mysighet, käsitys kodikkuudesta ja viihtyisyydestä, lienee kansankodin perustuksiin valettu ihanne, jota joka ikinen Ikea-katalogi ja Sköna hem -lehti tuottaa uudelleen.

Konmari-ryhmässä taas jaetaan paljon kuvia kodin tiloista ennen ja jälkeen ”konmarittamisen”. Ennen-kuvat ovat usein varsin samanlaisia kuin Family living -ryhmän sotkukuvat. Keskustelun ilmapiiri on välillä jopa hurmoshenkinen, sillä monet ryhmässä kokevat Konmari-menetelmän olevan oppi, jolla he ovat saavuttaneet ison muutoksen elämässään ja tulleet hyvin tyytyväisiksi. Jotkut käyttävät uskontoon viittaavia ilmauksia puhuessaan menetelmästä tai Marie Kondosta: ”Papereita on liikaa! Auta, oi Marie!” Metodin keskeinen idea on valita tavaroistaan säilytettäväksi vain ne, jotka tuottavat iloa, ja raivaus on suoritettava tietyssä järjestyksessä. Toistuva aihe ryhmässä onkin, miten kirjaimellisesti Marie Kondon ohjeet on otettava. Pitääkö käsilaukku ihan oikeasti tyhjentää joka päivä? Täytyykö kotia tervehtiä sisään tullessa? Tällöin löytyy aina kaksi kuppikuntaa, joista toinen kertoo itsekin epäilleensä ohjeita, mutta sitten kokeilleensa ja huomanneensa niiden viisauden, ja toinen, jonka mielestä on ihan ok soveltaa oman tilanteen mukaan.

Ryhmässä puhutaan myös siitä, miten ylitsepääsemättömältä konmarittaminen tuntuu, kun on talo pullollaan tavaraa. Eräs jäsen kuvasi, miten lauantaiaamuna mieluummin viettäisi aikaa lastensa kanssa, mutta jatkuva sotku musertaa. Ei puhettakaan siitä, että siivoaminen olisi hukkaan heitettyä elämää. (Marie Kondohan lupaa, että prosessi tarvitsee tehdä vain kerran elämässä; tavaratulva ei palaa sen jälkeen.) Tässä ryhmässä ei keskustella niistä kotia koskevista ideaaleista, joita ruotsalaisessa ryhmässä kritisoidaan. Sen sijaan esille nousee kulutuskritiikki sekä kiukku ja pettymys siitä, että on aiheuttanut itselleen ongelman hankkimalla tai säilyttämällä saamaansa ei-iloa-tuottavaa tavaraa. Jäsenet muistuttavat toisilleen, että konmarittamista ei tehdä vuokraisäntien tai anoppien tähden. Se tehdään ”itserakkaudesta” – koska jokainen ansaitsee iloita ja loistaa omana parhaana itsenään.

Molemmissa ryhmissä on voimaa, mutta vain Konmari-ryhmän jäsenet ylistävät myönteistä elämänmuutostaan. Voi olla, että tulkinta on tutkivan ammattijärjestäjän silmässä, mutta syntyy vaikutelma, että toimeen ryhtyminen tuo ihmisille paremman olon ja tunteen siitä, että on oman elämänsä ohjaksissa. Niin tärkeää kuin sotkuisuuteen liittyvän häpeän hälventäminen onkin, sama tunnelma ei minulle välity vastarintaa painottavasta ruotsalaisryhmästä. Ero voi toki liittyä myös siihen, että Konmari-ryhmässä kirjoittajat ovat niin kertakaikkisen haltioituneita menetelmästä.

Aina sotku ei olekaan häpeä- tai moraalikysymys, jonka voisi ratkaista karnevalisoimalla. Sotkua voi ajatella myös virikehäiriönä. Liikaa on liikaa olipa kyse purkamattomista muuttolaatikoista kellarissa, kymmenistä keskeneräisistä käsitöistä, nurkkiin kasautuvista paperipinoista tai pestyistä vaatteista, jotka eivät koskaan pääse sohvalta kaappiin asti. Jokainen tekemätön homma toimii virikkeenä stressille ja painaa mieltä. Konmari-ryhmäläiset vähentävät virikkeitään radikaalisti – joku mainitsi poistaneensa puolet tavaroistaan – ja olo rauhoittuu.

Olen vetänyt puolen vuoden ajan Facebookissa pientä vertaistukiryhmää kotinsa raivaajille. Olemme käyneet kotia läpi huone huoneelta ja keskustelleet kaikesta mahdollisesta asian liepeiltä. Ryhmässä on ollut tekemisen meininkiä, josta on raportoitu ennen ja jälkeen -kuvin. Monen tavoitteet on jo saavutettu. Itse olen saanut tilaisuuden testata erilaisia järjestämismenetelmiä ja niiden sovellettavuutta nettipohjaiseen ohjaamiseen. Olen täysin vakuuttunut siitä, että ryhmän tuki ja kokemus siitä, että on tilivelvollinen ryhmälle auttaa omatoimiraivaajaa jaksamaan ja onnistumaan.

Jos haluat jakaa ajatuksia kodin järjestämisestä, tavaroiden karsimisesta, yksinkertaistamisesta, siisteyden kulttuurisista merkityksistä tai vaikka Konmarista liity seuraan Facebookin Paikka kaikelle -ryhmään. Ryhmään voi tuoda järjestämispulmiaan ja -onnistumisiaan kuvien kera tai ilman. Ryhmä on toistaiseksi avoinna kaikille omatoimiraivaajille olipa tavoitteesi pieni tai suuri. Keskustelut ovat suljettuja ryhmän ulkopuolisilta ja toiminta perustuu keskinäiselle luottamukselle. Joka perjantai on luvassa järjestämishaaste kaikille halukkaille. Nähdään Facebookissa!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s