Mikä oikeus meillä on kuluttaa sisustamalla, kysyttiin Hesarin artikkelissa, jossa sisustusstailisti Susanna Vento kertoo oman ajattelutapansa muutoksesta ekologisempaan suuntaan. Kysymys
Vieraskirjoitus: Ksenia Virtanen Turkulainen ammattijärjestäjä Ksenia Virtanen kertoo venäläisestä tavarakulttuurista ja sen juurista sekä kodin järjestämisestä nyky-Venäjällä. Kotien järjestäminen on
“Makuuhuoneen sisustuksen 9 syntiä”, otsikoi iltapäivälehti käännösjutussaan. Alkuperäisen jutun otsikko oli kenties vielä raflaavampi: “9 Things That Make a Bedroom
Kaikki ovat jo varmasti jo kuulleet KonMari-järjestelymetodista, jossa säilytettävät tavarat valitaan sillä perusteella, tuottavatko ne omistajalleen iloa. On helppoa ja mukavaa karsia vaikkapa kolmenkymmenen teepaidan tai viidentoista maljakon joukosta ne, joille sydän todella sykähtelee.
Teininä rakastin Ikeaa, vaikka sitä ei silloin edes ollut Suomessa. Ikea edusti kaikkea sitä ihanaa, persoonallista ja luovaa, jota sotkat ja iskut eivät pystyneet tarjoamaan.
Olen viime aikoina ajatellut tavaroita, joissa säilytetään tavaroita. Yksi länsimaisen nykykulttuurin piirre on, että tavaran säilyttäminen on oma asiantuntemuksen ja teollisuuden alansa. Meillä on ylikansallisia liikeketjuja – vaikkapa Ikea tai The Container Store – joiden ainoa tai merkittävä tehtävä on valmistaa ja myydä säilyttämiseen soveltuvia esineitä. Sisustamisen ja järjestämisen ammattilaiset jakavat oppejaan kirjoissa, tv-ohjelmissa, YouTube-videoilla, podcasteissa ja blogeissa.
Sisustusmoka. Siinä on sana, jota keskustelupalstoilla käytetään, kun halutaan huvitella toisten huonolla maulla. Asiantuntijana esiintyvä sisustusihminen taas käyttää sanaa silloin, kun on tarpeen tuomaroida tavisten makua ja valintoja.
Ammattijärjestäjä pahoitti välittömästi mielensä sekä miesten että naisten puolesta. Ovatko miehet muka kodin sotkun aiheuttajia? Kuuluvatko koti ja siivous vain naisille? Mikä siinä on, että miehistä ja kodeista puhutaan joko miehet lapsellistaen tai luolamiehiksi muuttaen?