Kaappimania

Olen viime aikoina ajatellut tavaroita, joissa säilytetään tavaroita. Yksi länsimaisen nykykulttuurin piirre on, että tavaran säilyttäminen on oma asiantuntemuksen ja teollisuuden alansa. Meillä on ylikansallisia liikeketjuja – vaikkapa Ikea tai The Container Store – joiden ainoa tai merkittävä tehtävä on valmistaa ja myydä säilyttämiseen soveltuvia esineitä. Sisustamisen ja järjestämisen ammattilaiset jakavat oppejaan kirjoissa, tv-ohjelmissa, YouTube-videoilla, podcasteissa ja blogeissa. Säilytysjärjestelmät ovat standardoituja, esimerkiksi Rakennustiedon RT-ohjekortistossa on useita kortteja säilyttämisratkaisuista.

Standardi asunnon kaapeista ja niiden sisusteista. Kuva Rakennustiedon teoksesta Keittiön remontti.

Rationalisoinnin kukkanen: standardi asunnon kaapeista ja niiden sisusteista. Kuva Rakennustiedon teoksesta Keittiön remontti.

Kaikki nämä ovat syntyneet, koska meillä on niin paljon tavaraa, että se tarvitsee erityistä järjestelmää säilyttämistä varten.

Tästä kaikesta voi puhua vaikkapa termillä säilyttämisen ideologiat ja teknologiat. Silmiini sattui kirjaston järjestämishyllystä (kyllä vain, sellainenkin on!) brittiläisen sisustajajulkkiksen Terence Conranin kirja Sisustajan toimivat säilytystilat. Lukaisin kirjan (joka onkin poikkeuksellisen nopealukuinen) miettien, millaisen kuvan se antaa säilyttämisen ideologioista ja tekniikoista. Ennalta arvelin, että sisustamisen näkökulma järjestämiseen painottaisi estetiikkaa ja kenties toimivuutta tavaran karsimisen sijaan.

Esteettisyys on kirjassa esillä ennen kaikkea sisustuskuvissa, joita on useita joka aukeamalla. Conran myös painottaa heti aluksi, että säilytysratkaisut vaikuttavat suuresti kodin tunnelmaan ja ulkonäköön ja että ne ovat osa kodin sisustuksen kokonaisuutta. Kirjassa sivutaan myös tavaroiden esillepanoa. Asetelmien ympärille on jätettävä tarpeeksi tilaa. Kokoelmat on ryhmiteltävä tiettyyn paikkaan, sillä sinne tänne sirotellut esineet vaikuttavat roinalta. Esineet yhdistellään värin, kuvion tai muodon mukaan. Erikokoisten esineiden yhdistely näyttää hyvältä kuten myös ryhmät, joissa esineitä on pariton määrä. Tällaiset asiantuntijan asemasta annetut ehdottomat ohjeet ovat säilyttämisen ideologiaa, jos mikä!

Sisustussuunnittelijan suositteleman keittiön säilytysratkaisu. Melko runsas, eikö? Kuva kirjasta Sisustajan toimivat säilytysratkaisut.

Sisustussuunnittelijan suosittelema keittiön säilytysratkaisu. Melko runsas, eikö? Kuva kirjasta Sisustajan toimivat säilytystilat.

Yllättäen kirjan ensimmäinen luku käsittelee kuitenkin tavaran vähentämistä ja turhasta luopumista. ”Ihmiset kaipaavat usein isompaa keittiötä tai asuntoa, kun todellisuudessa heidän tulisi päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta, jota heille on kertynyt.” Kirjassa kuvataan liiallisen tavaramäärän aiheuttamia haittoja ja annetaan neuvoja sen arvioimiseksi, mitkä tavarat ovat turhia ja miten ne voi kierrättää. Mitä ilmeisimminkin karsiminen on osa nykyaikaista säilyttämisoppia. Conran ei kuitenkaan ohjeista välttämään uusien tavaroiden hankkimista jatkossa.

Säilyttämisen tekniikat ja teknologiat tulevat kirjassa esiin käytännönläheisinä neuvoina siitä, miten erilaiset tavarat pitää järjestää säilytyspaikkoihinsa ja mitkä tavarat kuuluvat mihinkin. Aktiivikäytössä olevat laitetaan käden ulottuville (silmien tai vyötärön korkeus; kirjassa annetaan myös arkijärkisiä ergonomiaohjeita). Säännöllisen epäsäännöllisesti käytettävät laitetaan helposti saataville. Harvoin tarvittavat tavarat laitetaan pitkäaikaiseen säilytykseen, siis varastoon, ullakolle, kellariin, autotalliin tai vuokrattuun varastoon.

Pitkäaikaissäilytystä koskeva osuus on kiinnostava säilyttämisen ideologioiden ja tekniikoiden näkökulmasta. Pitkäaikaiseen säilytykseen kuuluvat Conranin mukaan muun muassa kausivaatteet ja -urheiluvälineet, joulukoristeet, matkalaukut, perhearkiston paperit sekä lasten vanhat vaatteet ja lelut. Kyseessä ovat siis tavarat, joita tarvitaan harvoin tai joita säilytetään vain säilyttämisen vuoksi. Pitkäaikaissäilytystä koskevan osan kuvituksena on korkealla katonrajassa oleva kirjahylly, kuvatekstissä lukee ”Kirjoja ja harvemmin säilytettäviä esineitä on kätevä säilyttää korkeilla hyllyillä ja päällekkäin pinottavissa laatikoissa.”

Sisisutussuunnittelijan näkemys kätevästä säilytysratkaisusta. Päästäkseen käsiksi kirjoihin, on kiivettävä tikkaille. Taustalla olevassa hyllyssä tavarat on kätketty laatikkoihin. Kuka muistaa, mitä niistä löytyy? Kuva kirjasta Sisustajan toimivat säilytysratkaisut.

Sisisutussuunnittelijan näkemys kätevästä säilytysratkaisusta. Päästäkseen käsiksi kirjoihin, on kiivettävä tikkaille. Taustalla olevassa hyllyssä tavarat on kätketty laatikkoihin. Kuka muistaa, mitä niistä löytyy? Kuva kirjasta Sisustajan toimivat säilytystilat.

Minimalisti minussa parahtaa saman tien: miksi ihmeessä ihmisen pitäisi säilyttää kirjoja, joita ei ylety lukemaan, ja mitä kätevää on toistensa päälle pinotuissa laatikoissa – ei niin mitään! Mutta silloin kun on tarkoitus vain miettiä, miten olemassa oleva tavara saadaan säilymään mahdollisimman tiiviisti ja katseen kestävästi, ohje on looginen.

Säilytysratkaisuja käsittelevässä luvussa peruslähtökohtana onkin tehostaa säilytystiloja ja löytää niitä lisää vaikka portaiden alta tai käytävistä. Kirjassa esitellään myös erilaiset hyllyt, ripustamisratkaisut, telineet ja tangot, säilytyssarjat, kiinteät säilytystilat, säilytyskalusteet, säilytysastiat ja -laatikot sekä hukkatilan hyödyntäminen. Tätä listaa kirjoittaessani tuli olo, että kulttuurillamme on pakkomielle säilyttämisen suhteen. Ja miten monta erilaista kätevää ratkaisua säilyttämistuotteiden markkinoilta jokaiseen lueteltuun kohtaan löytyykään!

Säilyttämispakkomielteen kulminaatio on Conranin kirjassa ehdotettu tavarakaaviokuva: ”Jos kaappeihin on varastoitu paljon tavaroita, voi niiden sijaintia olla vaikea muistaa. Kaaviokuvasta tai tavaraluettelosta voi olla apua.” No voi totta tosiaankin olla apua! Mutta onko osuvampaa kuvaa yltäkylläisyyden yhteiskunnasta kuin se, että joudumme tarkistamaan excel-taulukosta, tietokannasta tai kartasta, mitä omistamme? Vai mitä sanotte?

”If you have to by stuff to store your stuff, you might have too much stuff.” (Courteny Carver)

Täytyy vielä painottaa, että en suinkaan vastusta säilytysjärjestelmien olemassaoloa tai niiden esteettisyyttä. Kun meillä putkiremontin yhteydessä uusittiin keittiö, olin tehnyt 37 erilaista kalustesuunnitelmaa ennen kuin otin yhteyttä sisustusammattilaiseen, jonka kanssa keittiön säilyttimet hiottiin valmiiksi. Sydämeni alkaa lyödä kiivaammin paitsi kauniista säilytysratkaisuista myös sotkuisista kaapeista, koska näen niissä samanlaista potentiaalia kuin remontoimattomassa asunnossa.

10 thoughts on “Kaappimania

  1. Anna

    Hyvä teksti, kiitos. Mä muistan ajan, jolloin ajattelin että väljästi täytetty kaappi on hyvän säilytystilan hukkaanheittämistä… Vaikka arvostan hyviä säilytysratkaisuja, niin miten paljon mun silmä nykyään lepää juuri siinä väljyydessä. Mä olen tehnyt lupauksen, joka on pitänyt jo aika pitkään: yhtä ainoota ”säitytysratkaisua” (so. pajukoria, söpöä värikästä laatikkoa tmv) en enää osta, täytyy olla joku muu ratkaisu näistä olemassaolevista vaihtoehdoista. Tällä hetkellä löytyy esim. vauvan pukluharsot olohuoneen vitriinikaapin alalaatikosta. En ehkä ensin olisi järjestänyt niitä sinne, mutta kun raivaamisen myötä sieltä vapautui tilaa ja on niille juuri sopiva, niin ajattelin että miksipä ei. Tämä 69,5m2 koti ei ole niin iso, että tulisi kriisi, vaikka yöllä joutuisi olkkarista hakemaan harsoja jotain puklukatastrofia varten. :)

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Kiitos Anna! Tosiaan, miksipä ei? Ja mitä tulee väljiin kaappeihin, niin ammattijärjestäjien nyrkkisäännön mukaan säilytystilaa on helppo käyttää, kun siitä on neljännes tyhjillään.

      Vastaa
  2. Elina

    Muistan erilaisista ohjeista talonrakentajille, kuinka suunnitella riittävästi säilytystilaa ja ottaa huomioon tulevatkin säilytystarpeet komero- ja vaatehuonevarauksilla. Oma ajatukseni oli kuitenkin, että säilytystilaa laitetaan niukahkosti, jotta ei ole mahdollista hankkia ja varastoida paljoa tavaraa.

    Toinen johtotähti on ollut, että saman lajin tavarat, kuten vaikkapa ompelutarvikkeet, säilytetään toistensa lähellä ja siellä,missä niitä käytetään.

    Käytännössä meillä on nyt hyvin väljiä kaappeja ja sitten jokunen hyvin täysi kaappi :) Mieluummin kuitenkin pyrin perkaamaan täydet kaapit väljemmiksi tavarasta luopumalla kuin tuppaamalla kamat väljiin kaappeihin. Ja oon nihkeä ostamaan uusia säilytyskalusteita tai -laatikoita/koreja. Kaikkein nihkeintä on katsella Ikean kuvastoja, joissa joka paikka sängynalusta ja väliovea myöten on varustettu erilaisilla laatikoilla ja koukuilla ja tangoilla, niin käteviä kuin ne välillä ovatkin.

    Vastaa
  3. Kilinäpallo

    Kiitos inspiraatiosta, ehkä mä nyt oikeasti pistän uusiksi meidän eteisen jossa on nyt kaks perusmöhkälemäistä liukuovikaappia. Nyt tuli sellanen olo ett mulla on vihdoin oikeus saada hatut ja käsineet mun ja lasten ”käden ulottuville”. Ei ois vinkata hyvää sisustussuunnittelijaa pääkaupunkiseudulta joka ymmärtäis minimalistia..

    Vastaa
  4. Violacea

    Mussa on paljon sekä minimalistia että hamsteria. Muutimme puolisoni kanssa puolisen vuotta sitten pienestä kaksiosta isoon kaksioon. Karsin muuttokuormaa turhasta roinasta jo hyvissä ajoin etukäteen, ja tavarat mahtui kyllä hyvin uuteen asuntoon, vaikka vanhassa oli ollut aika epäonnistuneita ”säilytysratkaisuja”, eli ahdasta joka paikassa. Ei kuitenkaan vieläkään kaikki tavarat ole löytänyt tietään järkeviin paikkoihin, ja uudelleenjärjestelyä kannattaisi nyt vähän miettiä. Tyhjää tilaa löytyy, ja pyrkimys olisi pitääkin väljyyttä kaapeissa, jotta ei käytännöllisyys kärsi. Uusia huonekaluja viime talvena ostaessamme kiinnitimme huomiota myös säilytysratkaisuihin, esim. sängyksi valitsimme sellaisen korkean, jossa on kätevät vetolaatikot alla. Kirjahyllyksi valitsimme sellaisen vitriinikaapin, jossa on oven yläosa lasia ja alaosa puuta; kauniit kirjat ylös esille, ja rumat kirjat alas piiloon.
    Kaaviokuva noin niinkuin yleisesti kämpästä kuulostaa kyllä hurjalta! Mutta tällaista ”tavarakarttaa” käytin pitkän aikaa aikoinaan pakastimesta; siellä oli eri hyllyillä erikokoisissa rasioissa mm. mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, ja sitten satunnaisesti samanlaisissa rasioissa jotain muuta ruokaa jne. Se oli aika täynnä, ja jotta ei tarvinnut turhaan pitää ovea kauaa auki jotain sieltä etsiessä, marjakartta oli todella toimiva ratkaisu!

    Vastaa
  5. Paikka kaikelle Kirjoittaja

    Pakastinkartta kuulostaa pelkästään järkevältä. Kyllä listat voivat olla myös fiksuja ja käytännöllisiä. Tuntuu vain jotenkin absurdilta, että varastoidaan tavaraa, jonka olemassaoloa ei pystytä muistamaan…

    Vastaa
  6. Irene

    Kaappimania helpotti tänään, kun heivasin kaksi tavaroiden säilytykseen tarkoitettua, kas Ikean, huonekalua hyväntekeväisyyskirpputorille. Tämä ei mennyt ihan oikeassa järjestyksessä niin, että kaikki niiden sisältämät tavarat olisivat löytäneet etukäteen jostain uuden sijoituspaikan, koska hommaa oli niin helppoa siirtää aina eteenpäin. Vaan heti silmien avauduttua NYT NÄÄ KAAPIT LÄHTEE-tyyliin!! Kaappien ja laatikoiden loput sälät päätyivät lattialle ja sohvalle, josta ne tulevat todennäköisesti nopeammin liikkumaan eteenpäin/ulos. Tämä kokonaisuus suoritettiin ”jossain määrin” ahdistusitkuraivarin säestyksellä.
    Paljastan kuitenkin lopuksi toisen puolen, eli meillä yhden huoneen kaikkia seiniä kiertää kattoon asti ulottuvat tukevat kirjahyllyt, jotka eivät aiheuta negatiivisia tunteita edes minulle, vaikka tarvitsenkin muuten tyhjää tilaa. Jos lattia kestää, sinne tulee vielä keskelle jokin hylly. Se tila ei ole mistään muusta pois, vaikka emme todellakaan asu missään kovin suuressa talossa. Kaikkien kirjojen on oltava kuitenkin siinä huoneessa. On matkakertomuksia, kasvioppaita henkilöhistoriaa, politiikkaa, arkkitehtuuria, paikkakuntien ja rakennusten historiaa, hömppää, sarjakuvia, rokkareiden elämänkertoja ym. On uutena ostettuja, osa tullut perintönä ja kirjaston poistoista, joten ei niitä kaikkia enää ainakaan lähikirjastosta löydy. Kirjat ovat hyvin tärkeitä miehelleni. Olen vain huomannut, että usein (ei tässä blogissa kuitenkaan) kehoitetaan luopumaan kirjoista vain turhina pölyn kerääjinä.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Se on tosiaan tehoraivausta, kun antaa kaapeillekin kyytiä :)

      Kirjoilla on ihmisille erilaisia merkityksiä. Silloin kun ne ovat itselle merkityksellisiä, ne toki kannattaa säilyttää. Itselle turhia kirjoja taas … niin, ne ovarmaan niitä pölynkerääjiä :)

      Onnea raivausprojektiin!

      Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s