Montako lakanaa, pyyheliinaa, kahvikuppia tai lastenvaatetta on sopivasti? Paikka kaikelle -ryhmässä toistuva keskustelujen aihe koskee sitä, kuinka monta kappaletta jotakin tiettyä tavaraa tarvitsee, jotta arki rullaa mutta kaapeissa ei ole turhaa tungosta.
Tavaran raivaamisen ja järjestämisen kenties vaikein vaihe on ryhtyminen. Psykologien mukaan jopa 20 prosenttia ihmisistä on parantumattomia vitkastelijoita. Kyse on itsesäätelyn ongelmasta, jossa ihminen siirtää tärkeää tehtävää vapaaehtoisesti, vaikka tietää siitä koituvan haittaa.
Syksyllä Suomeenkin vihdoin syntyi oma KonMari-ryhmä. On ollut ilo seurata ryhmän jäsenten innostusta ja tavatonta aikaansaavuutta kotiensa järjestämisessä. KonMari inspiroi ja toimii! Samalla olen kuitenkin mielessäni ja välillä ääneenkin miettinyt, että KonMari ei varmastikaan ole menetelmä, joka puhuttelisi kaikkia. Mutta mistä tietää, kenelle se sopii ja kuka saa sen toimimaan?
Mitä kaikkea voi jättää ostamatta ja olla ilman? Entä mitä voi korvata jollakin ilmaisella tai kestoversiolla? Näin kysyttiin Paikka kaikelle -ryhmässä. Vastauksena ryhmän jäsenet keksivät 134 tavaraa, joita ilman pärjää, jotka voi korvata toisella (usein monikäyttöisemmällä) tai joita ei tarvitse heittää pois käytön jälkeen.
Kun pyydetään miesten talvivaatteita, hyväntahtoinen tuo vaatejakeluun puoli pulloa hajuvettä ja sydvestin. Kyllähän jossain täytyy olla turvapaikanhakija, joka tahtoo tuoksua hyvälle lähtiessään sadesäässä kalastamaan! Jos pyydetään sampoota ja hammastahnaa, niin tokihan apua on myös parista hiukan avatusta hotellipakkauksesta?
Siivouspäivä on tapahtuma, joka muuttaa koko Suomen isoksi kirpputoriksi. Myyntipaikan voi useimmilla paikkakunnilla laittaa pystyyn melkein minne vain, kunhan noudattaa hyviä tapoja ja merkitsee paikkansa Siivouspäivän karttapalveluun. Turussa moni tulee myymään Kupittaanpuistoon ja niinpä siellä riittää myös ostajia. Sinne suuntasin minäkin viime lauantaina, sillä asun lähellä. Ennen tapahtumaa ensikertalaiset kaverini kyselivät neuvoja silittämisestä hinnoitteluun, joten päätin koota vinkkini … Lue lisää
Ylioppilaskeväänä aloin virkata pitsikuvioista päivänpeitettä. Olin niin koukussa, että kuljetin käsityötä mukanani jopa baareissa ja terasseilla. Kesätyössä tutustuin islantilaiseen nordjobbaajaan Solveigiin, jolle virkkausaddiktioni edusti kaurismäkeläis-suomalaista outoutta. Kesä oli poikkeuksellisen kuuma, joten istuskelimme terasseilla aika paljon. Emme kuitenkaan niin paljon, että olisin saanut työstä valmiiksi edes neljännestä, kun innostukseni jo hiipui. Talletin virkkuutyön lankoineen kaappiin.
Jos sinulle luvattaisiin, että tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämääsi karsimalla maallisen omaisuutesi minimiin, tarttuisitko lupaukseen?