Joko teillä on siirrytty kestotalouspaperiin?

Nappasin tässä eräänä aamuna kuvan kotini kestotalouspaperiastioista, joita on kaksi: puhtaille ja likaisille. Postasin kuvan Facebookiin, kysyin “joko teillä on siirrytty kestotalouspaperiin?” ja sain siihen hämmästyksekseni yli sata kommenttia.

Koska aihe herätti näin suurta mielenkiintoa, päätin avata tähän kirjoitukseen, mitä on kestotalouspaperi ja miten sitä käytetään.

“Tunnetaan myös nimellä rätti?”

No ei tunneta! Useiden kommentoijien oli vaikea hahmottaa, miten kestotalouspaperia (voisiko tälle muuten keksiä lyhyemmän nimen?) käytetään.

“Nyt vasta kuulin ekan kerran tästä kestotalouspaperista. Miten eroaa tiskirätistä?”

“Nyt meikä meni ihan ulalle. Puhutteko te kaikki pyyheliinoista vai mistä?” 

“Öh ei [käytetä], koska talouspaperia kuluu vähäsen ja sellaiseen, minkä takia en todellakaan toista kertaa käyttäisi tai pesisi. 😳”

Kestotalouspaperi on selvästi hämmentävä konsepti. Selvennetään siis. Meillä keittiön pyyhkimishommat hoidetaan näin:

Tiskirätti: Kankainen siivousliina, joka huuhdellaan käytön jälkeen. Käytetään muun muassa tiskipöydän kuivaamiseen ja ruokapöydän pyyhkimiseen. Vaihdetaan parin päivän välein. Kutsutaan myös kestotiskirätiksi.

Keittiöpyyhe: Kangasliina tiskien kuivaamista, leivonnaisten peittämistä ja muita siistejä hommia varten. Osa perheenjäsenistä kuivaa myös pesemänsä hedelmät näihin. Vaihdetaan pari kertaa viikossa.

Käsipyyhe: Kangasliina märkien käsien kuivaamiseen. Vaihdetaan pari kertaa viikossa.

Kestotalouspaperi: Pieni liina tai kangaspalanen, jota käytetään yhden kerran esimerkiksi ruokatahrojen, käsien, suun tai lattian pyyhkimiseen tai melkein minkä vaan pyyhkimiseen. Ei tarvitse huuhdella käytön jälkeen, koska lentää suoraan pyykkiin. Tosin jotkut varmasti huuhtelevat ja itsekin huuhtelen, jos olen pyyhkinyt vaikka maitoa tai muuta haisevaa. Käytän kestotalouspaperia usein myös tiskirätin, keittiöpyyhkeen tai käsipyyhkeen kertakorvikkeena.

Vessapaperi: Käytetään hätätilanteissa, joissa kestoliina menisi pesukelvottomaksi (tosin juuri nyt en keksi yhtäkään tällaista tilannetta, kun ei ole jätösteleviä lemmikkejäkään) sekä  nenän niistämiseen (ekohenkisempi korvaisi tämänkin kangasnenäliinalla). Säilytetään keittiön laatikossa.

Kuulostaapa vaivalloiselta!

Jotkut postausta kommentoineet pitivät ajatusta kestopaperista vaivalloisena:

“Ei ole minun juttuni. Talouspaperia kuluu huushollissa aika vähän (lähinnä sellaisiin tarkoituksiin, joiden jäljiltä kankainen liina olisi lopullisesti tahrainen), ja se menee kompostiin. Jos lisäisin elämääni vielä yhden ”pikkujutun”, josta pitäisi jatkuvasti huolehtia pesemällä, kuivaamalla ja paikoilleen laittamalla, se olisi hermoilleni isompi uhraus kuin mitä ympäristöhyöty olisi. Vanhat t-paidat käytetään kyllä esim. kenkien lankkaamisessa ja öljyisten koneenosien putsaamisessa.”

Ymmärrän! Jos talouspaperia muutenkin käyttää vähän tai ei lainkaan, tuskin tarvitsee kestotalouspaperiakaan.

Itse en koe kestopaperia vaivalloisena. Koska liinoja on vähän ja ne ovat pieniä (kaikki kuvassa), ne pesee siinä sivussa muun kuudenkympin pyykin seassa. Pyykkiähän viisihenkisessä perheessä, joka pyörittää muutamaa AirBnb-kohdetta, kyllä riittää. Emme ole erityisen tarkkoja esimerkiksi pyykin värilajittelussa, joten sekään ei hommaa hidasta. Muutaman liinan ripustamiseen kuivumaan menee ehkä minuutti eikä liinoja todellakaan tarvitse säilyttää värijärjestykseen viikattuna.

“Ei olla siirrytty. Nyt jo loppuu pyykinkuivatustila kesken. Näin kostealla säällä pyykin kuivuminen kestää monta päivää ja nyt jo ahdistaa, kun pitää ootella, että edelliset pyykit on kuivunu, jotta voi seuraavan koneellisen pestä. 😑”

Se onkin sitten eri asia, jos pyykkiä pääsee pesemään vain harvoin. Silloin liinoja pitäisi olla iso määrä ja sekä likaisten että puhtaiden kestopapereiden säilyttämiseen tarvittaisiin enemmän tilaa. Toisaalta vie se kertatalouspaperipakettikin kaapista tilaa.

Onko se edes ekologista?

Aina kestotuote ei ole kertakäyttöistä ekologisempi. On esimerkiksi huomautettu, että puuvillakassia pitää käyttää satoja kertoja, ennen kuin sen ympäristörasite on laskenut sellaisen muovipussin tasolle, jota käytetään kerran uudestaan roskapussina. Eräs blogin Facebook-sivun seuraaja huomauttikin:

“Jossain vaiheessa kun laskin pehmopaperin (keskimääräinen käyttömäärä) tuotannon aiheuttamaa hiilijalanjälkeä ja vertasin sitä keskimääräiseen pyykinpesun aiheuttamaan hiilijalanjälkeen (tavallisen kokoinen kone, muistaakseni oletuksena että kestopehmopapereita pestään kahdesti kuussa), sain tulokseksi, että ilmastovaikutus kestoiluun siirtymisellä on pyöreä nolla. 

Jos ostaa valmiita kestojuttuja tai ostaa kangasta niitä varten (sen sijaan että käyttäisi lumpputasoisiavanhoja tekstiilejä), kasvaa hiilijalanjälki helposti paperinkulutusta suuremmaksi vaikka kuinka käytettäisiin vuosikymmen samoja. 

Toisaalta taas laskelma ei ottanut huomioon sen enempää paperin kuljetuksen hiiijalanjälkeä, vedenpuhdistusta (wc-veden, pyykinpesuveden) tai pesuaineen ja pesukoneen valmistuksen ja kuljetuksen hiilijalanjälkeä. 

Jos kauppaan on hyvin pitkä matka, sinne ajaa autolla ja paperia kuluisi hyvin paljon, ja toisaalta on pienikulutuksinen pesukone, kestopapereina vanhoja tekstiilejä ja pesuaine ekologista, saattaa hiilijalanjälki jälki näin pienentyäkin. Suurempi vaikutus on monella muulla, ehkä helpommin toteutettavalla, esim. sillä jos kahvinjuoja saisi vähennettyä kulutustaan (tai pois kaadetun kahvin määrää) vaikka desillä päivässä.”

Tärkeä pointti. Ei pidä automaattisesti olettaa, että kesto on yhtä kuin eko.

En osaa laskea hiilijalanjälkiä eikä talouspaperin hiilijalanjäljestä edes löydy muuta kuin pehmopaperien valmistajien itsensä tarjoama luku, jossa on mukana myös vessapaperi ja nenäliinat. Mutta voin valottaa asiaa oman perheeni näkökulmasta muutamalta osin. 

Meillä on noin 30 kestopaperia, jotka kuluvat loppuun 7–10 päivässä. Liinat painavat 434 grammaa. Kuukaudessa ne pestään siis 3–4 kertaa 60 asteen pesussa, mistä tulee 1302–1734 grammaa pyykkiä kuussa. Koneemme vetää 7 kiloa ja olemme vuodessa kotona alle 11 kuukautta, joten laskennallisesti kokonaisia koneellisia kertyy vuodessa 2–3 koneellista eli suunnilleen yhtä paljon kuin kommentoija oletti niitä pestävän kuussa. 

Tosin, kuten jo edellä totesin, kestopaperit pestään aina muun pyykin joukossa. Ne vievät pesussa niin vähän tilaa, että käytännössa konetta ei ikinä käynnistetä vain niitä varten.

Mitä tulee kestopaperien hankintaan ja materiaaleihin, niin meillä neljännes liinoista on tätä varten ostettuja (tunnustan syntini, joka liittyy estetiikanhimooni), loput käytöstä poistettuja vauvaliinoja, miniharsoja ja reikäisiä tai muuten kulahtaneita kestorättejä. Vanhimmat ovat olleet käytössä kohta 14 vuotta.

Ehdottomasti fiksuinta on tehdä kestopaperit poistotekstiileistä, joilla ei enää olisi muita kierrätystapoja, kuten reikäisistä teepaidoista tai vanhoista pyyheliinoista. Trikoota ei tarvitse edes huolitella, sillä se ei leikattunakaan purkaudu.

Kaupasta pyyhkäisyn kautta suoraan roskiin

Tiesitkö, että “vessa- ja talouspaperin ja nenäliinojen alhaisen kierrätysasteen takia maailmassa huuhdotaan joka päivä 270 000 puuta alas vessanpöntöstä tai heitetään jäteastiaan”?

Siinä ei ole järjen häivää! 

Olen itsekin ollut melkoinen talouspaperihuikentelija. Se on näkynyt esimerkiksi kotini biojäteastiassa, jonka tilavuudesta nuhakaudella jopa puolet on ollut minun sinne heittämiäni talouspapereita. Koska perhejaossa olevat rätit ja pyyhkeet ovat minusta pikkuisen epäilyttäviä, olen herkästi turvautunut hygieenisemmäksi kokemaani talouspaperiin. Kestopapereita meillä taas aiemmin oli sen verran vähemmän, että niitä tuli alitajuisesti säästeltyä. Talouspaperia siis paloi, kunnes tehostin kestopaperien käyttöä kaivamalla niitä räsyjemmoista lisää ja vaihtamalla nenäliinaksi vessapaperia.

Kertakäyttöisyyden vähentäminen voi olla myös periaatekysymys. Tuntuu varsin erikoiselta kasvattaa puu, tuottaa siitä paperia ja sitten kuljettaa se, hylsy ja muovikääre kauppaan vain sitä varten, että saan heittää paperin suoraan (bio)roskikseen. 

Jostain pitää aloittaa, vaikka sitten talouspaperista – sillä totta puhuen en ihan heti ole vaihtamassa vessapaperia kestopaperiksi.

Jos nyt innostuit kestotalouspaperista, katso Facebook-ketjusta kuvaideoita siitä, miten voit säilyttää kestotalouspapereita. Tapoja on lukemattomia!


Kaikki paperituotteet eivät ole turhia!

Lukijoiden rakastamasta Paikka kaikelle -kirjasta on nimittäin tullut uusi painos, pokkarina. 

Jos kirja ei vielä ole koskettanut sinun tavaraelämääsi, voin ilokseni kertoa, että uuden painoksen kunniaksi Atena kustannus pisti kirjan tarjoukseen:

Paikka kaikelle. Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan – nyt á 13,50 € (norm. 20 €) + postikulut 3,90 €.

Tästä pääset kustantajan kirjakauppaan. Anna kassalla alennuskoodi PAIKKAKAIKELLE.

Tarjous on voimassa 20.10. asti.

Oivaltavia lukuhetkiä!

 

8 kommenttia artikkeliin ”Joko teillä on siirrytty kestotalouspaperiin?”

  1. Kiva teksti mutta miksi vessapaperilla niistetään nenä Nenän ihokin pysyy parempana kun pyyhkii kankaaseen toki sitten tarvii liinoja aika paljon enemmän kun nenät vuotaa varsinkin nyt syksyllä nonstop. Mutta näin olisi isompi ekologinen vaikutus, meillä ainakin kuluu paljon enemmän niistämiseen näitä liinoja kuin kaikkeen muuhun.

    Nää on muuten pienten lasten kanssa kans parhaita! Lasten mieli on heti parempi kun heidän vanhoista vaatteista tekee liinat (kivat kuosit) niin he saa valita mikä olisi kivoin kuva ja nuhanenän mieli on jo paljon parempi 😉

    • Kyllä tämä liittyy ihan henkilökohtaisiin mieltymyksiin eli siihen, että haluan niistää kertakäyttöpaperiin

  2. Mainitsit että talouspaperin käyttö teillä vähentynyt kun niistämiseen käytetään vessapaperia, onko se parempi vaihtoehto?
    Meillä kyllä käytetään talouspaperia, itse olen kuitenkin sen käyttöä vähentänyt. Välillä esim melkein rinnasta ottaa, kun miesväki nappaa tukon paperia pyyhkiäkseen loiskuneen maidon tms, kun saman olisi tehnyt tiskirätillä tai pyyhkeellä

    • Se on sikäli parempi vaihtoehtoa, että vessapaperissa on pienemmät arkit ja se on ohuempaa, joten paperia kuluu vähemmän.

  3. Kangasnenäliina on pehmeämpi. Tiesittekö, etta paperinenäliina keksittiin sota-aikana, kun kankaasta oli pulaa ja paperilla korvattiin paljon muutakin. Paperinenäliina jäi elämään pula-ajan päätyttyäkin.

  4. Hienoa, että tätä tuodaan esiin! Lapsiperheessä nämä kestorätit ovat huippuja. Meillä on tietyssä elämänvaiheessa ne pöydällä korissa ja kun maito/mitä tahansa kaatuu, saa heti heitettyä päälle rätin. Erityisesti nestemäisessä se on tosi kiva juttu, jatkettavan pöydän kanssa on aika harmi sen maidon kaatumisen kanssa. Parhaillaan saa aukaista pöydän, että saa jatkopalan päältä lammikon kuivattua! Bon appetit vaan!

    Talouspaperia olen nähnyt käytettävän vauvaperheessä aivan hirveästi joka ikisellä ruokailulla, yhdessä blogissa jopa ylpeiltiin tällä törsäämisellä (oli yhteystyökuvio tietysti). Kyllä kestorätit ovat tähän sotkuruokailuun hyvä ratkaisu. Tästä oli juttua myös Zero Waste-kirjassa, josta alkujaan asiaan tutustuin.

    Meillä on vanhoja harsoja pienemmäksi tehtynä suurin osa kestoräteistä ja ne pestään tavallisten pyykkien joukossa. Lisäksi tällä hetkellä en edes taittele niitä, vaan heitän koriin suoraan (tämä on ajansäästöä meille vanhemmille kun on paljon kotitöitä ja menoja taapero-vauva-koululaisperheessä).

    Ja tykkään lukea juuri arjen vinkkejä järjestelyyn ja elämiseen, miten asiat on muilla tehty.

Jätä kommentti