Hukutamme lapset jouluna roinaan ja se vääristää lapsen suhteen omistamiseen

Vieraskirjoitus: Merja Mähkä

Lapsen entisellä päiväkotikaverilla oli synttärit. Kutsuttuja oli valtavasti, koska kutsuttamattakaan ei voi jättää. Suositus on, että kaikki ryhmäläiset kutsutaan.

Lahjoja oli kasassa röykkiön verran, yli 20 kun tulimme paikalle. Muutaman vuoden synttärikokemuksen perusteella arvaan, että niissä oli kympin Lego-paketteja, autoja ja tilpetröönää. Jossain paketissa oli varmaan samojakin leluja.

Oma lapseni jaksaa olla uudesta lelusta kiinnostunut sen aikaa, kun hän on saanut sen. Sen jälkeen hän yleensä menettää mielenkiintonsa.

Kyse on leluinflaatiosta: siitä, että lelut menettävät arvonsa, eivätkä tuota omistajalleen enää iloa. En ole onnistunut varjelemaan lastani ilmiötä ja olen huolissani. Miten hän oppii ymmärtämään omistamisen arvoa, kun tavaraa on niin paljon, että välillä osa pitää viedä kellarikomeroon tuoreutumaan, jotta ne tuntuisivat taas uusilta?

Leluinflaatio on tuttu ilmiö monessa suomalaiskodissa, mutta sen annetaan laukata rauhassa. Se on outoa. Tiedetään, että lapset saavat liikaa lahjoja. Sekin tiedetään, että niiden ostaminen on oikeasti riesa. Ja silti rituaali toistuu monessa kodissa joka joulu.

Ethän käsitä väärin. En tarkoita, että lapsien ei pitäisi saada jouluna paketteja – nehän ovat lapsille aaton kohokohta. Meidän ei myöskään pidä unohtaa niitä, joilla ei ole varaa hankkia ensimmäistäkään lahjaa.

Lelujen yltäkylläisyys ei tee lapsille hyvää. Oxfordin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kathy Silvan tutkimusryhmä havaitsi, että suuri määrä leluja aiheuttaa lapsille keskittymisen herpaantumista, mikä heikentää leikin laatua. Vähemmän on enemmän.

Olen hankkinut lapselleni yhden joululahjan tänä vuonna, samoin kuin viime vuonna. Lobbaustyön tuloksena lapsi on saamassa vähemmän lahjoja myös sukulaisilta. Ei se kivaa ole ollut sanoa, että älkää ostako, mutta pakko on sanoa. Harva kehtaa jättää lahjaa ostamatta tai antaa rahaa, jos siihen ei ole erikseen lupaa.

Kaverisynttäreillä meillä on kutsussa aina ollut selkeä ei lahjoja -politiikka. Lapsi ei ole ollut siitä moksiskaan, vaikka näkee muiden synttäreillä lahjoja. Tämä on leluinflaation hyvä puoli. Niiden arvo on toissijainen suhteessa siihen, että kaverit ovat koolla.

Avasin lapselle arvo-osuustilin, kun hän oli vuoden vanha. Se kävi suhteellisen helposti netissä. Synttäreillä ja jouluna olen ostanut hänelle osakkeita pienen kuukausittaisen rahastosäästön lisäksi.

Ajattelen sijoittamista nimenomaan yrityksen omistamisena, en sen osakkeilla pelaamisena. Omistaminen on välittämistä ja huolenpitoa, ei sitä, että omistuksia notkuu sekaisin jokaisessa nurkassa. Saman ajatuksen haluaisin siirtää myös lapselle.

Toinen ajatus, jonka haluaisin siirtää on lapsille sijoittamisesta bloggaavan Nina Nordlundin. Hän opettaa omia lapsiaan tallettamaan rahat kolmeen kirjekuoreen: säästöön, tuhlattavaksi ja lahjoitettavaksi. Ne kaikki kannattaa pitää mielessä myös jouluna. Lapsen lahjoihin voi vähän tuhlatakin, osan joulubudjetista voi sijoittaa ja osalla osallistua vaikka Hope Helsingin lahjakeräykseen, joissa toteutetaan vähävaraisten nuorten lahjatoiveita.

Artikkelin kirjoittaja Merja Mähkä on sijoitusbloggaaja ja yrittäjä, jonka mielestä on fiksumpaa hankkia Louis Vuitton Moet Hennessyn osakkeita kuin Louis Vuittonin laukku – jälkimmäinen ei Merjan mielestä ole sijoitus. Hän haluaa kannustaa naisia harkitsemaan rahankäyttöään turhaan tavaraan ja etsimään rahalle kohteita, jotka tuottavat. Hän on itseoppinut sijoittaja, jonka blogia Onnellinen omistaja voi seurata Facebookissa tai Helsingin Sanomissa.

Lastenhuone sotkussa?

Ps. Jos tilausvahvistusta ei näy sähköpostissasi, tarkista, että annoit oikean sähköpostiosoitteen. Tarkista myös roskaposti- ja tarjoukset-kansio. Joskus sähköpostiohjelmien lähettämät viestit menevät niihin. Jos viesti näkyy oudosti, tarkista, että oman ohjelmasi asetukset sallivat kuvien näyttämisen. Ja joskus Internetin postijakajilla on vain kiirettä! Silloin viestin saapumiseen voi mennä jopa 12 tuntia.