Keskeneräisyyden paino

Ylioppilaskeväänä aloin virkata pitsikuvioista päivänpeitettä. Olin niin koukussa, että kuljetin käsityötä mukanani jopa baareissa ja terasseilla. Kesätyössä tutustuin islantilaiseen nordjobbaajaan Solveigiin, jolle virkkausaddiktioni edusti kaurismäkeläis-suomalaista outoutta. Kesä oli poikkeuksellisen kuuma, joten istuskelimme terasseilla aika paljon. Emme kuitenkaan niin paljon, että olisin saanut työstä valmiiksi edes neljännestä, kun innostukseni jo hiipui. Syksyn tullen talletin virkkuutyön kaappiin.

Onhan se nätti.

Onhan se nätti keskeneräisenäkin.

Kuljetin keskeneräistä käsityötä mukanani ainakin kahdeksassa muutossa ja se oli varastoituna kolmen ulkomaankeikan ajan. Kului kymmenen vuotta, aloin odottaa esikoistani. Ajattelin että nyt teen tilkuista vauvapeiton. Olihan äitinikin virkannut kokonaisen parisängyn päivänpeitteen minua odottaessaan. Peitteen ohje oli tallessa, mutta lankaa vain pari kerää. En enää muistanut, olinko alunperin ajatellut ostavani kallista lankaa lisää työn edistymisen myötä vai olinko jo ehtinyt lahjoittaa kerät jonnekin.

Sittemmin, aina ompelutyölaatikolla käydessäni olen hipelöinyt päivänpeitteen palasta ja miettinyt, mitä ihmettä sille teen. Tärkkäisinkö ruuduista lumihiutalekoristeita parvekkeelle? Ei, en varmaankaan, nehän vain keräisivät likaa. Jaksaisinko ommella palaset nykyisen kolmion sijaan neliöksi ja antaa jonkun toisen vauvalle? Tuskinpa vain, on niin paljon muutakin puuhaa. Kokoaisinko paloista koristetyynyn päällisen? Niin, en oikeastaan pidä romanttisista sisustuselementeistä. Mitenköhän monta kertaa tuo keskeneräinen käsityö on pyörinyt mielessäni kuluneiden vuosien aikana? Ja nykyään aina kun muistan pitsipeitettä, muistan myös iloista ystävääni Solveigia, joka viime vuonna yllättäen siirtyi autuaammille terasseille. Peitto tuo mieleen iloisia ja surullisia muistoja, mutta ennen kaikkea se muistuttaa saamattomuudestani.

Miten karsia harrastemateriaaleja?

IMG_9247Keskeneräiset käsityöt tukkivat monen muunkin kaappeja. Muistelen lukeneeni Anne Te Velde-Luoman kirjasta Kaaoksen kesyttäjä, että käsityö- ja askartelutarvikkeet edustavat pienten lasten äideille unelmaa omasta ajasta. Kirjassa kehotetaan luopumaan keskeneräisistä töistä niin mielikin keventyy. Niin totta! Vaikka peitonpalaseni on kaunis, sen mukana raahaaminen maksaa paljon muutakin kuin paikan ompelulaatikossa.

Paikka kaikelle -ryhmässä on monesti puitu käsityö- ja askartelumateriaalien karsimisen ja järjestämisen kysymyksiä. Pyynnöstäni ryhmän askartelijat ja käsityöharrastajat kokosivat vinkkejä harrastajille, joiden kaapit, nurkat ja pöydät tursuvat tarvikkeita. Tässä kooste niistä ja omista ajatuksistani.

Tarkasta säilösi ennen uuden hankkimista. Käsillään tekevä on luova; askartelija tai käsityöharrastaja saattaakin päätyä hamstraamaan materiaaleja, koska näkee vähän kaikessa mahdollisuuksia uusiin projekteihin. Tarviketulvan keskellä realismi on kuitenkin tarpeen: hanki uutta vain selkeisiin käyttötarkoituksiin.

Sama pätee tarvikesäilöihin: Säästä vain sellainen, jolle tiedät varman käyttötarkoituksen tai josta olet todella palavan innostunut. Kysy tarvikkeiltasi, tuottavatko ne iloa. Tylsiä, rumia tai epäinspiroivia materiaaleja ei tarvitse pitää. Luovu myös jämäpalojen ja satunnaislöytöjen säilyttämisestä varmuuden varalta.

Kasaa ja karsi. Päätöksenteko helpottuu, kun kerää kukin materiaalilajin (kangas, lanka, napit, nauhat, tarrat jne.) yhteen kasaan. Tällöin on helpompi hahmottaa materiaalin määrää ja tehdä päätöksiä luopumisen suhteen. Kuten eräs Paikka kaikelle -ryhmän jäsen totesi, tarvikkeiden määrän voi muuttaa ajaksi: kuinka kauan kestäisi neuloa 20 kiloa sukkalankaa käsin sukiksi?

Rajaa säilytystila. Karsimisen myötä tulee tilaa järjestämiselle. Senkin voi tehdä materiaalilajin mukaan. Läpinäkyvät laatikot tai etiketit, joissa lukee, mitä missäkin on, helpottavat järjestyksen ylläpitoa ja sen hahmottamista, mitä itsellä jo on. Itsensä kanssa voi sopia tietyn tilan (kaapin, varaston, laatikoston), jonka verran enintään tarvikkeet saavat viedä tilaa. Jos tila täyttyy, on karsittava eikä uusia saa hankkia. Pöydällä ei kannata säilyttää mitään, koska työtilaa tarvitaan.

Miten eroon materiaaleista?

Laita keskeneräinen työ tai puolikäytetyt tarvikkeet kirpputorilla ”ota tästä, jos haluat” -laatikkoon.

Perhepäivähoitajat, päiväkodit, koulujen iltapäiväkerhot, avoimet päiväkodit ja vastaavat ottavat vastaan kaikenlaisia askarteluun sopivia materiaaleja ja tarvikkeita, usein myös jämäpaloja ja sekalaisia. Muista myös vanhusten palvelutalot, taiteilijat, työpajat…

Onko sinulla läheisiä tai tuttuja, joilla on oikeasti aikaa käsitöille? Esimerkiksi villasukkia neulova arvostaa sukkalankoja.

Kokonaiset lankakerät, kunnolliset kangaspalat ja esimerkiksi puikot ja koukut kelpaavat monille hyväntekeväisyyskirppareille.

Järjestä askartelu- tai ompeluiltamat ystäville, tarjoa materiaalit.

Voit myydä tai lahjoittaa materiaaleja myös Facebookissa esimerkiksi näissä ryhmissä (en ole itse yhdenkään tässä mainitun ryhmän jäsen, joten kokeile omalla vastuulla):

Sekalaiset ja keskeneräiset
Paikkakuntakohtaiset annetaan/vaihdetaan-ryhmät
Materiaalitori kierrättäjille ja sen maakuntaryhmät

Langat
Lankamyynti
Lankahamsterit
Myös käsityöharrastajien Ravelry-sivustolla voi myydä lankoja.

Askartelu
Askartelukirppis
Askartelu/ompelukirppis

Kankaat ja ompelutarvikkeet
Kangashamsterit
Askartelu/ompelukirppis

Työkalut
Työkalukirppis

Tuunaamisideoita keskeneräisille käsitöille ja jämäpaloille
Käsitöiden ystävien vinkkipankki

Jämälankaideoita 

Tiedätkö hyvän kanavan askartelu- ja käsityötarvikkeiden kierrättämiseksi tai onko sinulla paras idea materiaalien järjestämiseksi? Jaa vinkkisi kommenteissa.

Kiitos avusta Paikka kaikelle -ryhmän kädentaitojen harrastajat!

4 thoughts on “Keskeneräisyyden paino

  1. K.

    Mä en kyllä vois pistää pois jos mulla ois tuollainen muistojen virkkuutyö…

    Toinen ongelmani on luova mieli, joka tarvitsee niitä materiaaleja.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Täällähän tuo edelleen pyörii :) Joskin sain hyviä vinkkejä toisaalla, mitä peitonpalalle voisi tehdä. Pitäisi vaan alkaa ryhtymään.

      Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s