Kokoelmille kyytiä KonMari-menetelmällä

KonMari-menetelmä on japanilaisen järjestämisgurun Marie Kondon kehittämä raivausmetodi, jossa ei valita poistettavia vaan säilytettävät tavarat. Kriteerinä on pitää vain esineet, jotka tuottavat iloa. Järkeviä tai näennäisjärkeviä säilyttämisperusteita (”jos kuitenkin vielä tarvitsen tätä”, ”tämähän on ihan uuden veroinen”, ”sain tämän mummolta rippilahjaksi”) ei hyväksytä, vaan ainoastaan tuntemus siitä, että esine sykähdyttää.

Mielestäni KonMari-menetelmä sopii parhaiten laajojen kokoelmien, kuten vaatekaapin, kirjahyllyjen tai levykokoelmien järjestämiseen. Niistä on helpompi valita iloa tuottavia esineitä kuin aterinlaatikosta tai kellarikopista, joissa säilytettään välttämättömyystarvikkeita tai kausitavaraa. Kokoelman koosta riippuen on myös todennäköisempää, että iloa tuottavia tavaroita jää jäljelle sen verran, että raivaajalle ei heti tule halu lähteä ostoksille korvaamaan poistojaan.

Halusin kokeilla KonMari-menetelmää ja valitsin testiraivattavaksi omat korurasiani. Menetelmän mukaan raivaaminen pitää tehdä yhtäjaksoisesti, joten korurasia tuntui testaamiseen sopivan rajatulta kohteelta. Korut ovat tyypillinen ”ylellisyyskokoelma”. Ihminen ei välttämättä tarvitse koruja, vaan niitä kaiketi omistetaan siksi, että niistä olisi iloa. Koruihin voi kuitenkin liittyä tunnearvoa ja ”jos sittenkin” -ajatuksia. Monesti koruilla on myös rahallista arvoa, joten niitä on hankala noin vain lahjoittaa kierrätyskeskukseen tai hyväntekeväisyyskirpparille. Omat koruni tosin ovat enimmäkseen suht vähäarvoisia puu- tai lasihelmiä ja kristallitimantteja. Joukossa on jopa suoranaista muovirihkamaa, mutta myös suomalaisten käsityöläisten kierrätyshenkisiä luomuksia. Arkena käytän vain korvakoruja, mutta tutkijan työ johtaa minut usein iltapukujuhliin. Niinpä myös blingblingille on paikkansa elämässäni. Klassinen kultakorulinja ei ole minua varten.

Minua kiinnosti erityisesti intuition käyttäminen valintojen tekemisessä. Marie Kondo lupaa, että esineet ilmaiset, tuottavatko ne iloa. Mitä koruni sanoisivat? Pääsisinkö eroon korurasiaan hengaamaan jääneistä muistoesineistä?

Otin siis esille vaatehuoneessa majailevat juhlakoruni ja kylpyhuoneessa asuvat arkikorut. KonMari-menetelmän mukaan esineet pitää nostaa pois säilytyspaikoistaan, jotta ne heräävät. Kaikki samaan tavarakategoriaan kuuluvat esineet on käsiteltävä kerralla eli jos raivattavaa tavaraa löytyy eri puolilta asuntoa, jokainen esine on etsiskeltävä. Marie Kondo toteaa, että tavarat, jotka löytyvät raivaamisen jälkeen, poistetaan neuvotteluitta.

Seuraavaksi pitää keskittyä. Jokainen esine otetaan käteen tunnustellen samalla omaa oloa: tuottaako tämä esine minulle iloa? Koruni ovat ihmeen mykkiä. Tuntemukseni ovat yllättäviä: moni sellainen tuntuu rakkaalta, jota en ole käyttänyt vuosikausiin tai ehkä milloinkaan. Esimerkiksi ruotsalaisissa vintage-korvakoruissani on klipsikiinnitys, joka painaa korvalehteä. Eipä ole tullut käytettyä, vaikka vihreät ”timatit” olisivat tyrmäävä yhdistelmä pikkumustan kanssa. Ihanat ne silti ovat, siis säilytetään.

Marie Kondo sanoo, että iloa tuottavan esineen tunnistaa siitä, että sen kohdalla päätös syntyy heti. Oikea päätös näkyy ruumiissa. Kun kädet empivät ja kulmat kurtistuvat, esine saa mennä. Tämä onkin vaikeaa, sillä järki puskee väliin: vihreät pallokorvikset olivat virheostos asuun, johon ne alun perin hankin. Ne ovat tyyliini liian romanttiset, ehkä myös väärää sävyä. Mutta ne sopivat täydellisesti erään toisen mekon kanssa. Pitäisikö ne siis kumminkin säilyttää osana asukokonaisuutta? Samoin mustat muovihelmet, joita käytän melkein kaikkien juhlamekkojeni kanssa. En oikeastaan pidä niistä, mutta ne palvelevat tehtävässään erinomaisesti. Tarvitsisin keskittymisrauhaa kuulostellakseni itseäni, mutta lapset meluavat vierellä.

Marie Kondo opettaa kiittämään ja hyvästelemään poistettavat tavarat. Niille voi kertoa, mitä niiltä on saanut tai oppinut. Tämän on ilmeisesti tarkoitus helpottaa luopumista. Heippa ja kiitos siis 8-vuotiaana Lapin-matkalla saatu sormus, jota käytin yötä päivää yli kaksikymmentä vuotta, ja kihlasormuksen virkaa yhtenä kesänä hoitanut Kalevala-sormus, jota ystävä piti ”festarisormuksena”. Kun en enää juuri käytä sormuksia, en käytä teitäkään. Opetitte minulle, että sormuksiin voi liittyä paljon rakkaita muistoja ja että arvostan nykyään pienten lasten äitinä enemmän käsien pestävyyttä kuin niiden koristamista.

Jäljellä ovat vain ne, jotka sykähdyttävät. Arkikorujen joukosta (tarjottimella mustan pussin päällä) ei tullut yhtään poistoa.

Lopuksi testaan KonMari-menetelmää pohtimalla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Millainen kokoelma jää jäljelle, jos poistan ne, joita en käytä (vaikka ne tuottaisivatkin iloa), ja pidän ne, joita käytän, vaikka sydän ei niiden kohdalla pamppaile innosta? Palautan mustat muovihelmet, koska niille on käyttöä. Tuntuisi järjettömältä luopua tavarasta, jolla on käyttöä. Pitäisikö minun sitten alkaa etsiä tilalle toisia samantapaisia, mutta enemmän sykähdyttävia? Taidan palauttaa sormuksetkin, koska eivät ne mitään korurasiassani pyydä. Toisaalta ne varmaan olisivat onnellisempia, jos pääsisivät käyttöön. KonMari-menetelmässä pyritään tekemään esineistä tyytyväisiä ja esine, joka saa palvella tehtävässään, kukoistaa.

Nämä ovat oikeasti käytössä.

Lopuksi asettelen korut lippaisiinsa. En usko, että Marie Kondo hyväksyisi tapaani säilyttää arkikoruja sikin sokin pienessä paperista taitelussa leijonakuvaisessa rasiassa, sillä se ei ole esineitä kunnioittavaa. Tosin pidän rasiaa kylpyhuoneen vetolaatikossa pystyasennossa, kuten hän neuvoo tavaroita säilyttämään. Aina ei voi tehdä kaikkien oppien mukaan oikein. Poistetuille koruille on keksittävä uusi osoite. Siinä Marie Kondon kirjasta ei ole apua.

Mitä opin tästä? Kannattaa kuunnella sekä sydäntä että järkeä. Sydämen kuuntelu on  vaikeampaa, sillä järkeilyllä on aika kova ääni. On hyvä valita nimenomaan säästettävät, ei poistettavia. Valintojen tekemiseen tarvitaan rauhallinen ja kiireetön tilanne, riittävästi aikaa ja eväitä sekä ehkä myös toisen ihmisen kannustavaa läsnäoloa.

Aiotko kokeilla japanilaista raivausta?

*
Kirjallisuus:
Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Suomennos Päivi Rekiaro. Bazar 2015.

*Olen ostanut kirjan itse eikä kirjoitukseni tarkoituksena ole markkinoida KonMari-kirjaa.*

13 thoughts on “Kokoelmille kyytiä KonMari-menetelmällä

  1. äiti raitapaita

    Mä en oikein tiedä, mitä mä ajattelisin tuosta KonMari-menetelmästä. Ehkä pitäisi lukea kirja, niin pääsisi paremmin perille. Olet varmastikin oikeassa siinä, että menetelmä sopii kokoelmille. Jos ajattelen, että alkaisin vaikka meidän keittiötä järjestellä tuolla metodilla, niin vähän voisi olla hankala kokata, mua kun ei pannut ja kattilat ihmeemmin sykähdytä (tosin miestä sitten kyllä senkin edestä). Imuria ja lasten kurahousuja suorastaan inhoan, mutta ei ilman niitä oikein voi olla. Toisaalta taas esim. vaatteet, kirjat tai vaikka neulelangat voisi hyvinkin järjestää tuolla tavalla -ja olisi ehkä viisaintakin. Koska turhaanpa sitä säilyttelee kaapissa järkiostoksia, joita ei tykkää käyttää tai hyllyssä klassikkoja, jos ei niitä tee mieli lukea.

    Mutta kertooko Marie Kondo, mitä sitten pitää tehdä, jos on kamalasti tavaraa ja jokainen niistä sykähdyttää? :)

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Kommenttisi osuu kyllä oikeaan kohtaan ihan kirjaa lukemattakin :) Marie Kondo kuulemma kirjoitti kirjan asiakkaidensa pyynnöstä, koska jonotusaika hänen palveluilleen oli kolme kuukautta ja ihmiset olivat epätoivoisia. Kirjasta välittyy monessa kohtaa epäsuorasti, että kohteena ovat ”huoneissa” asuvat nuoret aikuiset. Toisin sanoen raivauskohteena on ollut vain vanhempiensa kotona asuvan nuoren aikuisen huone. Ja mitä tuollaisessa huoneessa on? Vaatteita, kirjoja, levyjä, lehtiä ja niin edelleen. Vaikka Kondo kertoo myös joistakin kokonaisissa huoneistoissa asuvista asiakkaista, jopa yhdestä lapsiperheestä, ei häneltä oikein irtoa neuvoja kurahousujen tai siivousvälineiden tai ylipäätään minkään kovin välttämättömän raivaamiseen. (Välttämättömin asia, jonka raivaamisesta hän puhuu, ovat paperit, siis asiakirjat ja dokumentit. Niissä neuvoissaan hän on mielestäni liian radikaali. Ihan jo verottajankin varalta on säilytettävä yhtä ja toista.) Uskon silti, että Kondon menetelmästä voi ottaa ideoita monenlaisiin tilanteisiin ja tavararyhmiin. Ydinajatus lienee siihen keskittyminen, mitä haluaa säilyttää sen sijaan, että pohtisi, mitä poistaisi.

      Vastaa
  2. Minna Pii

    Melko etäiseltä kuulostaa – ja nuoren ihmisen kirjoittamalta, kaupunkilaiselta – ja siinä vaiheessa kun herätellään vaatteita ja esineitä niin trendikkäältä hölynpölyltä. Harmi sillä alku oli lupaava. Ja tuo herättely sujuu automaattisesti kun tottakai se säilytysesine tai hylly pitää pyyhkiä puhtaaksi ja siksi nostaa ensin kaikki pois.Tein viime vuonna rankkaa raivausta ja vuoden mittaan tutustuin erilaisiin siivousoppaisiin ja viime vuoden kesänä sattui kirjastosta mukaan kiinalaiseen ajatusmaailmaan pohjautuvan Karen Kingstonin: Paikat kuntoon Feng Shuin avulla. Siinä olikin loppuvuodeksi todellista apua. Siinä ei tehdä taikoja, mutta perustuu silti ajatukseen että elämässä ylipäätään pitää olla tilaa, jokisella hyllyllä ja jokaisessa huoneessa. Vaikka kiinalainen keino ylläpitää rauhaa elämässään sisältää myös taikomisenomaisia keinoja, silti ydinajatus pysyy siinä että tee itsellesi palvelus ja järjestä tilaa, kun mahtuu liikkumaan kun mahtuu ajattelemaan, kun on hyvä mieli, eikä tekemättömät läjät varasta huomiota elämä sujuu paremmin. Paljon yhteneväistä kiinalaisessa ajatuksessa on, mutta lieneekö kirjoittajan ikä vaikuttanut että kepeä kulutuskulttuuri. paistaa läpi. Ensimmäisen kommentin lähettäjän kanssa olen samaa mieltä että elämään kuuluu paljon tavaraa josta ei erityisemmin pidä enkä neuvo silti heittämään pois ja ostamaan uutta tilalle. Kurahousut eivät minulle tuo mieleen muuta kuin työlään ja sottaisen pukemis- ja riisumisprosessin. Mutta niin kuin pohdiskelit kokoelmat selkeytyvät varmasti esimerkiksi näin.

    Vastaa
    1. Diz

      Länsimaisesta näkökulmastahan tavaroiden herättely kuulostaa aikamoiselta hölynpölyltä, mutta mm. juuri Japanissa tämä vanha ”jokaisella esineellä on henki”- ja ”jokaisella asialla on jumaluus”-ajattelutapa on käsittääkseni vielä voimissaan.

      Vastaa
      1. Sirke

        Minusta aivan ihana ajatus tuo ”herättely” – kaikella on energiansa, joten miksi kohdella vaatteitaankaan yliolkaisesti. Ehkä tuollainen suhtautumistapa opettaa myös pois turhasta kuluttamisesta. Minuun siis upposi täysillä. jes!

        Vastaa
  3. Paikka kaikelle Kirjoittaja

    Kiva kun muistutit Kingstonin kirjasta! Se on lukulistalla. KonMari on ihmeellisen inspiroiva kaikesta kummallisuudestaan huolimatta. Suosittelen lukemaan!

    Vastaa
    1. Minna Pii

      Itse asiassa pidempää haudottuani aion lukea kirjan. Toisen kerran ajateltuani mm tuo että valikoisi asiat sen kautta minkä aikoo säästää, eikä mistä täytyy luopua. Oikeastaan sillä säätyy vatvomiselta. Jos ajatellaan että on vaikka laatikko sekalaista tavaraa: poimii tärkeät ja heittää loput erittelemättömänä pois. Luen.

      Vastaa
  4. johannatuuli

    Törmäsin vasta viime viikolla KonMari-metodiin. Tutkailin asiaa hieman lisää ja lueskelin blogikirjoituksia KonMari-metodista. Innostuneena hankin kirjan ja olen päässyt aloittamaan järjestelyn. Tässä metodissa viehätti eniten se, että keskitytään niiden tavaroiden valitsemiseen, jotka tuovat iloa. Ajatus tuntuu hyvältä. Miksi keskittäisin enegiaa vanhoihin, kuluneisiin, ikäviin ja iloa tuomattomiin asioihin?
    Tavaroiden herättely kuulostaa ihan loogiselta. Huomion kohdistaminen johonkin asiaan on enegian kohdistamista, joten tällöin huomion kohde energisoituu. Ja eikös myös feng shuin perusidea ole energian eli chi:n vapaa virtaaminen, jonka mukaan huonekalut ja esineet asetellaan.

    Vastaa
  5. Miia Kleemola

    Lainasin tämän kirjan kirjastosta ja parin eka sivun jälkeen vihasin kirjan tyyliä luin tämän kuitenkin loppuun. Minua ärsytti kauheasti ällöttävä minä tiedän paremmin asenne ja vain minun metodillani saatte tuloksia.Ja hirveä pilkunviilaaminen.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Haha! Arvaan, että kirjan tyyli ärsyttää monia. Minuakin pikkuisen. Onneksi on olemassa myös muita lähestymistapoja tavaran raivaamiseen ja järjestämiseen.

      Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s