Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa tietokirjailija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Tavaratyö eli kuinka paljon ainutkertaista elämääsi palaa tavarasta huolehtimiseen [Tavarakirjanpito 4/12]

Jos minulta kysytään, mitä tavarat ovat, niin vastaan, että ne ovat sitoumuksia. Ne vaativat meiltä säilytystilaa, paikoilleen palauttelua, järjestelyä, uudelleenjärjestelyä, puhdistusta, pyyhkimistä, pesua, huoltoa, korjausta, kierrätystä ja kuljetusta. Vaiva alkaa jo ennen kuin tavarat tulevat omistukseemme: on vertailtava tuotteita ja hintoja, tutkittava ominaisuuksia, etsittävä sopivaa kaupoista.

Kutsun kaikkea tätä tavaran palvelemista tavaratyöksi.

Tavaratyöstä ei makseta, vaan palkaksi siitä saa sen hyödyn, jonka kukin tavara meille tuottaa – jos tuottaa.

Tavaratyötä tehdään vapaa-ajalla

Viime aikoina olen saanut urakoida tavaratyössä. Jatkoin vuoden alussa aloittamaani tavarakirjanpitoa, ja huhtikuussa sekä tavaran virta kotiin että kodista poispäin kiihtyi.

Tavarasavotta alkoi esikoisen huoneesta. Kun muutimme tähän kotiin, huone toimi 3- ja 1-vuotiaan nukkumahuoneena. Siellä ei ole tehty nimeksikään päivityksiä, vaikka nykyinen asukas täyttää seuraavaksi 16. Aloitimme maalausremontin sillä, että kävimme yhdessä huoneen tavarat läpi.

Vaikka esikoiseni on melkoinen minimalisti, oli huoneessa vanhoja koulukirjoja, paperia ja muuta ajankohtaisuutensa menettänyttä tavaraa pitkän aamupäivän ajaksi. Poistojen jälkityöt jäivät minulle ja osa poistoista odottaa edelleen jatkotoimenpiteitä.

Huoneen maalaamisen jälkeen tavaratyö jatkui. Poistuvat kalusteet piti purkaa ja varastoida (niille tulee käyttöä seuraavaksi työn alle tulevassa lastenhuoneessa), uudet valita, tilata ja noutaa (osa tuli sukulaisten varastoista). Sopivan väriset verhot etsittiin kaapista, silitettiin ja ripustettiin. Uusien kalusteiden kokoaminen ja tavaroiden järjestäminen uusille paikoilleen ovat edelleen suurimmaksi osaksi tekemättä.

Laskin huolella kaikki poistetut ja hankitut tavarat, mutta vasta tätä tekstiä suunnitellessani tajusin, että tämän kuun teema ei ole tavaroiden määrä vaan tavaratyötuntien määrä. Niitä en hoksannut kirjata ylös. 

Karkeasti laskien voi kuitenkin arvioida, että vietin ainakin kaksi viikonloppua esikoisen huoneen tavaraa pyöritellen. Tavaratyötä riitti myös teinille ja hänen isälleen.

En silti valita, sillä tavara- ja remonttityö yhdessä 15-vuotiaan kanssa oli harvinaista laatuaikaa ❤️

tavaratyö
Poistoja esikoisen huoneesta. Aika rientää, lapsi varttuu.

Arjen tavaratyö on yhtä tavaroiden perässä juoksemista

Huhtikuu on se aika vuodesta, jolloin perheessämme tarkistetaan lastenvaatetilanne: katsotaan läpi poistot ja tehdään tarvittavat hankinnat.

Kuopukselle löytyi vaatetta suoraan omasta varastosta. Näppärää sinänsä, mutta jokainen vaate piti yhdessä katsoa läpi, sovittaa ja valita ne, jotka saavat lähteä. Jos olisin pitänyt tavaratyötunneista kirjaa, tilille olisi kilahtanut ainakin pari. 

Vallitsevien olosuhteiden takia uudet hankinnat tehtiin netissä. Istumakestävyys (ja hermot!) olivat koetuksella, kun esittelin kolmelle vastentahtoiselle muksulle kullekin vuorollaan nettikauppojen valikoimaa.

En pidä ostosten tekemisestä. Koen silloin erityisen selvästi, miten ainutkertaiset minuuttini valuvat tavaran palvelemiseen. Minulle shoppailu ei ole mukavaa ajanvietettä saati harrastus.

Ajattelin, että keskitän vaateostokset muutamaan liikkeeseen, ettei ainakaan tarvitse juosta pakettien perässä (myös tilausten noutaminen ja palauttaminen ovat tavaratyötä). Yllätyksekseni ostokset lähetettiin kuutena tai ehkä seitsemänä eri lähetyksenä. Lähetysten seuraamisessa ja paikallistamisessa – ne eivät tietenkään kaikki menneet samaan paikkaan – olisi tarvittu sihteeriä.

Kunpa tässä olisikin ollut kaikki huhtikuun tavarasäätö! 

Hommat jäävät makaamaan, koska tavaratyö kammottaa – ja ehkä niin onkin parempi

Olemme asuneet tässä kodissa 12 vuotta ja moni paikka alkaa olla rempallaan. Huhtikuussa mittani täyttyi tai sitten vain energiat olivat kohdillaan. Useamman vuoden hautomisen jälkeen lähdin edistämään korjauksia.

Tilasin rikkoutuneen pesualtaan tilalle uuden, hankin kylpyhuoneeseen lisää valaisimia, ostin eteiseen kirkkaamman lampun, vaihdatin keittiön rullakaihtimiin uudet kankaat, hankin olohuoneen (valmistusvirheen takia kellastuneeseen) lamppuun uuden kuvun ja tilasin makuuhuoneeseen entistä paremmat pimennyskaihtimet (kukkuu vain kello puoli kuusi, kun sarastus iskee tajuntaan unimaskista huolimatta). 

Ajattelin, että pitkän ajatus- ja selvitystyön jälkeen kyse oli enää vain tavaratyön loppufinaalista. Miten väärässä olinkaan.

Toimeen tarttuminen oli vain lähtölaukaus uudelle kierrokselle.

Ilmeni, että pesuallas oli hajonnut kuljetuksessa. Sitten pimennyskaihtimen asentajalle sattui mittavirhe eikä tilatun kaihtimen asennus onnistunut kuin osin. Kuvaan astui uusi tavaratyö, reklamoiminen. Virheiden korjaaminen sujui sinänsä jouhevasti, mutta puheluihin, sähköposteihin (jotka laskettiin kymmenissä) ja uudelleen asennuksiin jouduin käyttämään luvattoman paljon tuottavaa työaikaani. 

Toki myös uusi lampunkupu ja vaihdossa käyneet kaihtimet piti asentaa paikoilleen ja siivota jäljet.

Ymmärsin taas kirkkaammin, miksi tietyt asiat jäävät roikkumaan: se johtuu edessä olevan vaivan lamaannuttavasta määrästä. Tavaratyössä pääsee helpommalla, kun vain tyytyy vähempään ja antaa olla.

Rikkinäinen allas odottaa edelleen noutoa eteisen käytävällä ja kahden pimennyskaihtimen viritelmästä huolimatta herään viimeistään aamukuudelta. Tämä tarkoittaa, että tavaratyötä on vielä edessä. 

Pitäisikö tavaroiden sijaan laskea tavaratyöhön laitettu aika? 

Kun listasin kaikki huhtikuussa tekemäni tavaratyöt, aloin ihmetellä, jääkö minulla tavaratyöltä lainkaan vapaa-aikaa. Tavaratyötähän ovat myös monet kotityöt, esimerkiksi pölyjen pyyhkiminen kirjahyllystä, pyykinpesu, vaatehuoneen järjestely, muovin vieminen kierrätysastiaan tai loputtomalta tuntuva tavaroiden “paikoittelu”.

Suomalaisissa kodeissa on keskimäärin kymmeniätuhansia esineitä, joiden huollosta, kierrosta ja paikoillaan pitämisestä yksi tai kaksi aikuista huolehtii. Liikkuvien osien määrä lisää tavaratyön määrää. Mitä enemmän lapsia, lemmikkejä, autoja, asuntoja, mökkejä ja omaisuutta, sitä enemmän tavaratyötä. Mitä enemmän ostat, sitä enemmän teet tavaratyötä.

Ehkä olisi tavaroiden sisään- ja ulosvirtauksen laskemisen sijaan herättelevämpää pitää kirjaa siitä, miten paljon tavarat vievät aikaa. 

Huomasin ärtyväni ja stressaantuvani, kun ajattelin tavaroiden palvelemiseen kuluvia tunteja.

Hankaliin tunteisiin voisi auttaa, jos etsisi tavaratyöstä kiitollisuuden aiheita. Sainhan kuitenkin viettää aikaa teinin kanssa ja sain osallistua kuopuksen hupaisaan catwalkiin, kun hän sovitti kaapista löytyneitä sisarusten vanhoja vaatteita. Perheessäni on kolme ihanaa lasta, joita pukea. Minulla oli varaa hankkia uusia kalusteita ja vaatteita. Nettitoimitukset toimivat, vaikka pandemia riehuu kaupungissa. Kaihdinkauppa teki parhaansa ja minulla on nyt kaksi kohtalaisesti pimentävää kaihdinta, mikä auttaa nukkumaan edes hiukan pidempään.

Oletko sinä, lukijani, miettinyt omaa ajankäyttöäsi ja sitä, kuinka kauan aikaa kuluu tavaran palveluksessa?

*** Torstaina 6.5. klo 18 selvitetään, miten raivataan kompastuskivet, jotka estävät lasten tavaroiden raivaamista. Lämpimästi tervetuloa maksuttomaan Lastenhuoneen toimiva järjestys -webinaariin! Lue lisää ja ilmoittaudu tästä. ***

Huhtikuun tavarakirjanpito

Lastenvaatteista ja tavaroista kertyi 193 poistoa. Vasta poistolistaa tarkistaessani huomasin, että olin myös karsinut ja pessyt kylpylelut yhteistyössä kuopuksen kanssa. Tavaratyö näköjään unohtuu yhtä nopeasti kuin kotiin tehdyt hankinnat. Lisäksi poistettiin vanha lampunkupu ja pimennysverho.

Tein kaikkiaan 12 hankintaa kotiin ja mökille. Osa niistä upotettiin kylpyhuoneen kattoon tai asennettiin ikkunoiden väliin. Jotkut tulivat korvaamaan vanhaa risaa. Lasketaan kuitenkin kaikki.

Itselleni hankin yhden vaatteen ja uudet lenkkarit. Lisäksi hankin kaksi terveyteen liittyvää esinettä ja sain yhden kaupanpäällisen. Sain syntymäpäiväkukan mukana ruukun. Lahjaksi sain myös lapsen vessapaperinrullasta tekemän parsinsienen sekä oikean parsinsienen, toisen lapsen tekemän sormuksen sekä kranssin, joka koostuu havunoksasta ja karkkipaperista ❤️ Omat tavarani lisääntyivät kymmenellä.

Lapsille ostettiin 24 uutta vaatekappaletta, puolisolle kaksi. Keskilapsi sai kitaraansa lisähärpäkkeen ja esikoisen huoneeseen hankittiin kaappi, kaksi seinäsäilytyslevyä ja niihin koukkuja ja muita säilytysosia, yhteensä 23 kalustukseen liittyvää eri kokoista esinettä. Yksi lapsista hankki itselleen kymmenen sormusta, mikä yllätti myös äidin 😄

Huhtikuu
Ulos 195
Sisään 84

Vuoden alusta:
Ulos 237
Sisään 124

Tästä voit lukea tavarakirjanpidon ensimmäisen, toisen ja kolmannen osan.

Ilana | Paikka kaikelle

Ilana | Paikka kaikelle

Pintaa syvemmin tavaratulvasta ja sen patoamisesta. Blogia kirjoittaa ammattijärjestäjä, tietokirjailija Ilana Aalto.
Jaa artikkeli
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest

6 kommenttia artikkeliin ”Tavaratyö eli kuinka paljon ainutkertaista elämääsi palaa tavarasta huolehtimiseen [Tavarakirjanpito 4/12]”

  1. Vaikka sekä tavaran hankkimiseen että siitä luopumiseen kuluu toki aikaa, itse arvioisin poistojen tekemisen huomattavasti työläämmäksi! Tänä keväänä olemme käyneet asuntoa läpi tulevaa putkiremonttia silmälläpitäen, ja ehkä vähän yllättäenkin suurin osa ajasta on kulunut kierrättämiseen: elektroniikkaromu, kuivunut tapettiliisteri, vielä käyttökelpoiset vaatteet, lumppu ja vanhentuneet lääkkeet eivät tietenkään kuulu kaikki samaan roskikseen.

    Asumme paikkakunnalla, jolta löytyy onneksi useitakin paikkoja kaikkien mainitsemieni rojuryhmien asianmukaiseen kierrättämiseen, mutta selvittämistä ja ennen kaikkea autoiluahan se on vaatinut. Keksin monta syytä, miksi tämä ruljanssi voi pelottaa ja (varastotilan niin salliessa) jäädä kokonaan tekemättä useiksi (kymmeniksi?) vuosiksi – meillä sentään on melko tuoreina asukkaina vain parin vuoden kerrostumat kaiveltavanamme.

    Vastaa
    • Kyllä, kyllä. Ostamisesta useimmat saavat myös mielihyvää, jota tavaran raivaamisesta voi ainakin aluksi olla vaikeampi löytää.

      Vastaa
  2. Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus, joka jälleen antoi ajattelemisen aihetta! Tavaratyö, mahtava termi, ja pidin myös ajatuksesta kiinnittää huomiota tavaratyön vaatimaan aikaan tavaroiden määrän laskelmisen sijaan.
    En ole jaksanut Koronan aikana ryhtyä varsinaisiin laajempiin raivauksiin tai poistotöihin edes lastenhuoneissa, mutta olen harjoittanut passiivista raivausta: iloitsen jokaisesta luontevasti poistuvasta, palvelunsa meillä tehneestä vaatteesta tai tavarasta, enkä hötkyile hankkimaan uusia tilalle. Tänään huomasin, että laimentamaton käsitiskiaine on keittiön tasoilla ja pinnoilla paljon parempi tahran- ja rasvanpoistoaine kuin erillinen rasvanpoistoaine, eli jes, ei enää erillistä sellaista jatkossa. Vappuna päätin, että nyt vietämme kestävää vappua eli palloja, serpentiinejä tai muuta kertakäyttöistä vappurekvisiittaa ei tule. Pienimmän koululaisen kanssa foliopallosta keskusteltiin ja olisin sellaisen voinut hankkia, jos se olisi ollut tärkeä. Muutaman vuoden ajan tavaroiden suunta on voittopuolisesti ollut enemmän ulos kuin sisäänpäin, ja se alkaa pikkuhiljaa vähän näkymään kotona.

    Vastaa
    • Kiitos kiittämästä! Tavaratasapaino voi hyvinkin löytyä ihan vain vähentämällä hankkimista 🙂

      Vastaa
  3. Viime vuodet olen juurikin ruennut hahmottamaan tavaratyön siihen kokonaisuutena kuluvana aikana. Lapsiperheessä pienessä asunnossa tavaratyötä on tehtävä jatkuvasti, vaikka ostaminen olisi sinänsä hyvin vähäistä ja harkittua ja pyrkisi ns. ”pärjäämään jo olemassa olevilla”. Mökkikiinteistöt, joita käyttävät useat ihmiset ovat oma lukunsa.

    Vastaa
  4. Pidän tästä tavaratyön käsitteestä ja samoin ajatuksesta, että tavarat ovat sitoutuminen. Nykyisinä aikoina kun ihmisen suurin haaste tavaroiden suhteen ei enää todellakaan ole se miten niitä olisi varaa hankkia, vaan miten niiden kanssa pärjää arjessa ja miten niistä lopulta pääsee eroon.

    Ja ai että kammoan tuota kaikkea oheisvaivaa, mikä remonteista syntyy! Itse maalaaminenhan esimerkiksi on nautinnollista puuhaa, mutta kiesus sitä värilappujen vertailua, ja kaikkea etu- ja jälkikäteispuuhan määrää! Puhumattakaan jos tavarasta tai työstä joutuu reklamoimaan.

    En ole koskaan ollut minkään sortin minimalisti minkään suhteen, mottoni on pikemminkin että enemmän on enemmän, mutta tavaroita raivatessa ja tätä tavaratyön käsitettä pohtiessa alan kyllä ymmärtää mitä etuja mahdollisimman vähäisen tavaran kanssa puljailuun liittyy. Kun ei ensinkään hanki jotain tavaraa (ei edes vuokraa tai lainaa) välttyy esim siltä super-rasittavalta tuotevertailujen tekemiseltä

    Vastaa

Jätä kommentti