Luin eräältä järjestämispalstalta keskustelun, jossa pohdittiin, mitä voisi viedä tuliaisena. Keskustelu kulki jotakuinkin näin (nämä eivät ole lainauksia vaan omaa mukaelmaani keskustelun ideasta):
– Kaikkihan tarvitsevat villasukkia!
– En käytä lainkaan.
– Minulla on jo kaksikymmentä paria, eivät mahdu mihinkään.
– Aina voi viedä kukkia!
– Allergikkona toivon, ettei minulle tuotaisi edes tulppaaneja.
– Parasta, että vie jotain pois kuluvaa, vaikka kynttilöitä!
– Annoin juuri kaksi laatikollista lahjaksi saatuja kynttilöitä hyväntekeväisyyskirpparille.
– En polta kynttilöitä ollenkaan, koska ne pilaavat sisäilman yhtä tehokkaasti kuin tupakointi.
– No vessapaperia sitten, kaikki käyttävät sitä!
– Meillä kyllä pyyhitään pestäviin kestoliinoihin.
Aina kun joku keksi jotakin, mikä hänen mielestään sopii kaikille, joku toinen toi esiin, miksi näin ei olekaan. Keskustelu toi pistämättömällä tavalla esille, miksi lahjoista, etenkin yllättäen ja pyytämättä tulleista, on tässä ajassa tullut ongelma.
Jokaisella on kokemus siitä, miten ihanalta tuntuu saada lahja – silloin kun se on itselle mieluinen. Sen sijaan epämieluisan lahjan saaminen on moninkertainen taakka. Koet itsesi huijariksi jo kiittäessä, kun yrität keksiä jotakin ystävällistä saamastasi lahjasta. Sitten mietit, mistä löydät tilaa piilottaa lahjaesine, kun kaappisi ovat jo valmiiksi tupaten täynnä.
Lahjamaljakko särkee silmiäsi aina kun näet sen, tuoksukynttilä pistää nenään etkä ensikään tiedä, mitä tekisit pakurikäävällä, mutta koet velvollisuudeksi säilyttää lahjat, onhan lahjan antaja halunnut ilahduttaa sinua.
Tavaratulvan ajassa ei ole sijaa yllätyslahjoille, sillä kaikilla on jo kaikkea.
Sitä paitsi tämä yksilöllisyyden aika on tehnyt meistä valikoivia – ja se on vain hyvä. Kun olemme alkaneet kysellä, mitkä esineet meitä erityisesti ilahduttavat, moni ei enää tahdokaan kuin aivan tietyn värisiä, sisustukseen istuvia kruunukynttilöitä tai juuri sitä tiettyä turkoosia vessapaperia.
Valikoivuus on hyödyllistä, sillä tavaratulvassa meidän pitää oppia erottamaan olennainen epäolennaisesta. Muuten kaikki aikamme kuluu tavaran palveluksessa sen sijaan, että tavara palvelisi meitä.
Onkin aika tulkita lahjan antamisen ja saamisen säännöt uusiksi. Jos itselle epämieluisia lahjaesineitä säästellään omissa nurkissa lahjanantajan miellyttämiseksi, ollaan hakoteillä. Lahjan antajan halusi ilahduttaa, ei aiheuttaa mielipahaa ja harmia. On oikein itseäsi kohtaan, että tunnistat omat tarpeesi – kuten tarpeen roinattomaan kotiin – etkä säilytä itsellesi turhia lahjoja. On myös reilua lahjan antajaa kohtaan kiittää muistamisesta ja antaa sitten lahjan mennä niille, jotka sitä tarvitsevat. Kyse ei siis ole kiittämättömyydestä vaan reiluudesta!
Jos kaiken tämän sanotun jälkeen haluat edelleen antaa läheiselle lahjan, ota selvää, mitä toinen tahtoo. Tutkitusti ihmiset arvostavat enemmän lahjaa, jota ovat toivoneet, kuin yllätyslahjaa.
Mikä on paras lahja, jonka olet saanut? Tuliko se yllätyksenä?
Kiinnostaako lukea lisää ammattijärjestäjän vinkkejä? Lataa avaimet ammattijärjestäjän maksuttomaan vinkkipankkiin. Saat samalla pari kertaa kuussa ilmestyvän Paikka kaikelle -uutiskirjeen ja paljon hyödyllistä tietoa kodin järjestämisestä.
11 kommenttia artikkeliin ”Miksi tuliaisista on saajalleen vain vaivaa?”
Parhaita lahjoja ovat mielestäni erilaiset aineettomat lahjat ja sitten poiskuluvista lahjoista ruoka. Etenkin ruoan kanssa pitää tietää, mistä lahjan saaja tykkää, mutta jos tietää että lahjan saaja tykkää esimerkiksi viinistä tai juustoista tai suklaasta, on pullo/paketti jotain vähän kalliimpaa ruokaa tai juomaa hyvä lahja. Aineettomien lahjojen osalta lahjakortit lippupalveluihin tai kauppoihin on sinällään tylsiä, kun se euroarvo näkyy kortissa, mutta voi hyvin olla ettei lahjan saaja ole raaskinut ostaa vaikkapa teatterilippuja. Myös lahjoitus lahjan saajalle läheiseen hyväntekeväisyyteen on hyvä minimalistille sopiva lahja.
Hyviä ideoita!
Minä oon aina ollu ”tylsä” lahjanantaja eli tykkään antaa käyttö-/kuluvia lahjoja eli esim. suklaata, olutta/viiniä, kynttilöitä, lahjakortteja -riippuen lahjansaajan mieltymyksistä ja tarpeista. Nykyään olen tähän lisänny vielä ”omaa aikaani” eli lahjakortteja esim. remontti- tai siivoiluavuksi (tässä joutuu olemaan skarppina, jotta lahjansaaja ei vainkaan loukkaannu tämmösestä 😀 ).
Joskus satun laittamaan korvan taakse, jos kuulen toisen puhuvan jostahi tarpeesta jonkun tavaran suhteen.
Mutta suoranaisia tuliaisia minen vie, enkä odota semmosia tuotavankaa. Joskus voi olla niin, jotta joku on tulossa kahville, niin saatan heittää, jotta ”jos haluat kahvin kaa jotahi, niin kannattaa tuua tullessaan”, mutta yleesä meijjän kahvittelut tovereitten kesken on ihan vaan kahvin kera ja kukaan ei oota kenenkää tuovan tullessaan mitään. 🙂
Parhaat lahjat on itsellenikin juurikin tämmösiä nopeasti kuluvia tai just jos oon sattunu jotahi ääneen haaveilemaan ja toinen on napannu siitä kiinni, mutta kyllä välillä onnistuu ne ”ei toivotut” tavaralahjatkin, mutta ei niin mieluisat laitan mieluusti kiertoon, kun kyllä nekin ansaitsevat kodin missä niitä arvostetaan. 🙂
Just nyt iloitsen mieheni minulle joululahjaksi antamasta omasta Spotify-tilistä. En pyytänyt sitä, hänen aikaisemmin kysyessään olen kieltäytynyt etten tartte. Meillä on vaan yhdet kajarit…
Mut kyllä muuten tarttenkin omaa tiliä. Tuli hankittua kuulokkeet etäpalavereita varten ja ne sopii kännykkään… Enkä tiennyt, että kännykästä voi ohjata kotistereoita ja soittaa just omia lempibiisejä helposti kun on yksin kotona. Enkä ole koskaan aikaisemmin kuullut niitä näin laadukkaasti… Hieman eri kuin C-kasetilta mankasta aikoinaan.
Täällä eräs joka arvostaa myös syötäviä, juotavia ja hieman leikkokukkia. Ja näitä myös viemme muille. Mökkikyläilylle myös vessapaperia.
Hieman odotan kuitenkin aikaa, jolloin sisustuksellista vessapaperin väri -tyyppisistä asioista päästää Riittävän Hyvä – aikakaudelle. Myös minua harmittaa sisustuksellinen sillisalaatti, mutta joidenkin asioiden kanssa työstän omaa rajoittuneisuuttani ja siedätän itseäni vähemmän avotakkamaisessa kodissani. Enhän minäkään ole mikään missi, prinsessa saatikka edustusvaimo, mutta tarpeellinen, riittävän hyvä ja kohtuullisesti ylläpidettävä. (Esineellistinkö itseni?) Miksen suhtautuisi tarpeellisiin esineisiin samalla kohtuudella ja kiitollisuudella?
Kukkaruukku tuli kukkien mukana. Oikein kivakin, mutta vain tämän kukkasen kanssa ja viides pyytämättä saatu. Kenties annan sen uuden kukan kera myöhemmin antajalleen takaisin.
Toivon yleensä lahjaksi kotimaista ei-keltaista vessapaperia, jos jollakin on vimma tuoda jotain. Myös kananmunat käyvät. Harmittaa ihan hirveästi saada roinaan taloon, josta on viime vuosina roudattu pois tuhansia artikkeleita tavaraa!
Vessapaperia menee (melkein) kaikilla!
Kahvipaketti, juhla mokkaa tietenkin. Sen olen huomannut sopivan vietäväksi, jos en tunne emäntää/isäntää niin hyvin. Ja aina on otettu ilolla vastaan. Nyt tuli mieleen, että voisi varautua sekä kahvi- että teepaketilla. Tällöin, on vaihtoehto jos saaja ei juokkaan kahvia.
Ystävät tunnen sen verran hyvin, että viemiset mietin heidän persoonan ja mieltymysten mukaan.
Toisaalta tavaran vieminen, ikinä ei osaa varmaksi sanoa onko viety tavara oikeasti jotain, mitä halutaan tai mitä tulee käytettyä. Itse en odota vierailta muuta kuin heidät itsensä ilostuttamaan päivääni. Kerran juhlin syntymäpäiviä siten, että kutsuun kirjoitin paikalle tulemisen olevan tarpeeksi lahjaa. Näin ei kertynyt turhaa tavaraa ja osa vieraista tuli paljon rennommin mukaan.
Parasta tosiaan on, jos lahjatoiveista voidaan viestiä avoimesti etukäteen.
Sain äidiltäni vuosia sitten kassillisen hedelmiä (cittarin euron päivät). Paras tuparilahja ikinä. Olen hänelle monesti muistanut asiasta mainita.
Tästä minäkin ilahtuisin!