Kuulin, että kesän alennusmyynnit ovat joissain liikkeissä jo alkaneet. Muutama vuosi sitten ale alkoi juhannuspyhien jälkeen. Nyt kaupat ovat auki juhannuksenakin. Alan varmaan olla vanha, koska muistan ajan, jolloin kaupat saivat olla lauantaisin auki vain kello yhteen – iltapäivällä. Sunnuntaisin ovet pysyivät visusti salvassa.
Eikä nykyään edes tarvitse mennä kauppaan. Tavarat saa klikattua ostoskoriin vuorokauden ympäri kotoa poistumatta. Eivätkä ne maksa melkein mitään, jos ne tilaa Kiinasta. Ja niitähän tilataan. Posti on kertonut olevansa pulassa Kiina-pakettien kanssa. Ei haittaa edes, vaikka olisi matti kukkarossa, rahaakin saa vipattua tilille noin vain, klik, klik.
Toki meillä on halpahalleja ja muita ostoshel…paratiiseja omastakin takaa melkein joka pellolla. Globaalit halpakauppaketjut rantautuivat Suomeen jo parikymmentä vuotta sitten. Kaikkea saa pikkurahalla – paitsi laatua.
Tavaran haaliminen on vaivatonta ja siihen kannustetaan joka suunnalta. Ostaminen tuntuu hyvältä. Kun monilla on lisäksi vahva taipumus kiintyä tavaroihin, saadaan aikaan myrkyllinen yhdistelmä.
Psykologisessa taloustieteessä puhutaan omistusefektistä. Kun tavara tulee omistukseemme, sen arvo silmissämme kasvaa. Kiintyminen tavaroihin aiheuttaa luopumisen tuskaa. Ostoskoriin laitettu esine tuntuu jo hiukan omalta ja kirpaisee laittaa se takaisin hyllyyn. (Eräs ihminen sanoikin käyvänsä kaupassa aina ilman ostoskoria tai -kärryä näin välttyy heräteostoksilta.)
Tavaraa on siis helppo hankkia, mutta siitä on kivuliasta päästää irti. Sitä paitsi tavaroiden poistaminen kunniallisesti myymällä, lahjoittamalla tai kierrättämällä on sietämättömän vaivalloista.
Kodeissa tämä näkyy. Tasot ovat täynnä, kaapit ovat täynnä ja varastot ovat täynnä.
On ihmisiä, joille kertyy tavaraa, koska he eivät poista mitään. Sitten on ihmisiä, joille kertyy tavaraa, koska he hankkivat sitä liikaa. Sitten on niitä, jotka tekevät molempia.
Harva myöntää ostaneensa kodin täyteen tavaraa. On kuitenkin tiettyjä merkkejä, joista huomaa, että näin on päässyt käymään. Jos sinulle esimerkiksi kertyy vaateostoksia, joissa on pitkänkin ajan kuluttua hintalaput kiinni tai nurkissa pyörii muovikasseja, joissa on muistitikkuja, piuhoja tai muita käteviä pikku härpäkkeitä avaamattomissa paketeissa, saatat kuulua riskiryhmään. Jos vintillesi ei mahdu enää yhtään ihanaa vintage-löytöä, et ehdi edes selailla pinoja, jotka olet kantanut kirjakaupasta kotiin, ja kaapeissasi on lahjoja, joista et muista kenelle ne aioit antaa, tilanne on saattanut päästä käymään.
Jos tunnistat itsesi tästä, kokeile ostoslakkoa. Ostaa saa vain ruokaa ja muuta päivittäin välttämätöntä kulutustavaraa.
Jos ajatuskin lakosta ahdistaa, testaa viikon harkinta-aikaa. Kun näet kaupassa ihanan jutun, päätä että saat ostaa sen, jos vielä seitsemän päivän jälkeen tekee mieli. Todennäköisesti unohdat koko asian siihen mennessä.
Teetkö helposti virheostoksia? Jos lähdet alennusmyynteihin, ota mukaan laatimani kahdeksan kysymyksen tarkistuslista, jonka avulla vältät virheostokset.
