Liityin viime vuoden syyskuussa Siivouspäivän järjestämään Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan. On aika kysyä, että miten vuoden ostolakko meni noin niinkuin omasta mielestä.
Vuoden ostolakon tarkoitus ei ollut hillitä shoppailunhimoani tai edes vähentää vaatekappaleiden määrää kaapissani. Se oli oikeastaan vain osuva ja juuri oikealla hetkellä ilmaantunut kuvaus vallinneelle asiaintilalle. Olin palaamassa perhevapaalta töihin enkä löytänyt kaupoista mitään säällistä ostettavaa. Ketjukauppojen vaatteet näyttivät lumpuilta jo kaupassa. Pienten suomalaismerkkien vaatteissa taas oli kummalliset leikkaukset. Jos sitten ostin jotakin, se osoittautui kohta pettymykseksi laadun tai istuvuuden osalta. Edes paremmissa tavarataloissa myytäviin kalliisiin ruotsalaismerkkeihin ei ollut luottamista. Sitä paitsi ostoksilla käynti on mielestäni ikävää ajanhukkaa. Parasta olisi, jos hyvä vaatekeiju voisi taikoa toiveeni mukaiset vaatteet yöllä kaappiin.
Niinpä sitten päätin ihan vain protestiksi mennä lakkoon. Samalla tarkoitus oli tutkia, miten pitkälle pötkisin olemassa olevilla vaatteillani. Luin Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Kirjasta inspiroituneena analysoin puvustoni ja laadin jopa mallikuvat potentiaalisista asukokonaisuuksista. Ajatus oli, että voisin nousta sängystä vaikka silmät ummessa, tökätä sormen kuvastooni ja vetää kaapista päälle sen kuvan osoittaman asun, johon sormi osuu.
Analyysin myötä ilmeni, että puvustossani oli pahoja puutteita: pitkähihaisille trikoopaidoilleni ei saisi lisää elinikää edes värjäämällä takaisin mustiksi, lyhythihaisia paitoja oli vain yksi (siinäkin reikä rinnassa), ainoat farkkuni olivat väärän malliset ja siksi ikävät päällä, rakkaat puukenkäsandaalini olivat loppuun kävellyt ja niin edelleen ja edelleen.
Tykkään kuitenkin pukeutua huolitellusti hyväkuntoisen näköisiin vaatteisiin. Puuttuvien osien takia kaikki olemassa olleet vaatteet eivät tulleet käyttöön. Hyvän mielen vaatekaapin ohjeiden mukaan laadin itselleni hankintalistan, jota noudattaisin ostoslakon aikana: kesäsandaalit, ballerinat, pari teepaitaa, istuva puolihame, syysnilkkurit, muutamia perustrikoopaitoja, farkut, lämmin neule talveksi, treenivaatteita. Lista oli ahdistavan pitkä. Tuntui loputtoman vaikealta löytää vaatteita, jotka eivät liian pian haalistuisi, nyppyyntyisi tai kieroontuisi.
Miten sitten kävi?
Vuoden ostolakko ei ollut ollenkaan vaikeaa. En vietä aikaa kaupoissa tai lue muotilehtiä. Ostoshaluja herää vain, kun näen kivasti pukeutuneen ihmisen tai jos kuljen vaatekaupan läpi. Ensimmäinen halu menee ohi, kun ajattelen sitä vaivaa, mikä menisi vastaavien vaatteiden löytämiseen itselle istuvina. Toisen saa poistumaan ihan vain sovittamalla jotakin vaatetta. Onneksi pukukopeissa on niin kelmeä valaistus. Pari repsahdustakin sattui. Loppusyksystä ostin hankintalistan ulkopuolelta iki-ihanan Turku-mekon. En tarvinnut sellaista, mutta näin jo kaukaa, että meistä tulee pitkäaikaiset ystävät. Kesällä ostin myös kaksi huivia. Niitä kaltaiseni huivihamsteri ei todellakaan olisi tarvinnut, mutta kun ostaminen on niin helppoa silloin, kun ei tarvitse sovittaa kelmeän lampun alla.
Paljon lakkoilua vaikeampaa onkin ollut löytää hankintalistallani olleita vaatteita. Vuoden ostosponnisteluiden onnistumisina pidän kaksia (samanlaisia mutta eri värisiä) ekofarkkuja, joista toiset tosin kaipaavat jo värinpalautusvärjäystä, Tukholmasta löytynyttä teepaitaa ja puolihametta sekä keväällä verkkokaupasta ostamiani, kaikkien aikojen suosikkisandaaleita. Sen sijaan hankkimani luomutrikoopaidat kulahtivat nopeasti aivan muodottomiksi löllöiksi ja kotimaisen valmistajan laadukkaaksi kehuttu puuvillaneule nyppyyntyi ensimmäisessä pesussa (mistä olisi pitänyt reklamoida, mutta en jaksanut).
Monta palasta toimivasta vaatekaapista puuttuu edelleen ja kovassa käytössä olevat perusvaatteet kuluvat vauhdilla. Trikoopaitojen puutteen takia osa mekoistani on edelleen poissa pelistä. Ja talvi lähestyy, mutta lämmin neule puuttuu. Asuyhdistelmistä tekemäni mallikuvat riippuvat vaatehuoneen seinällä, mutta enää en voi valita asua silmät ummessa. Kävi nimittäin niin, että en kumminkaan tullut käyttäneeksi kaikkia mallipukujani ja iso osa kuvissa olevista vaatteista on jatkanut matkaansa tästä taloudesta. Vaate on onnellisempi, kun sen vapauttaa jonkun muun käyttöön.
Suurin muutos vuoden ostolakko aikana on tapahtunut vaatehuoneessa. Tiivistin säilytystä taittelemalla loputkin vetokoreissa olevat vaatteet KonMari-tyyliin iloisen värisiin kierrätyskartonkilaatikoihin, jotka löysin sattumalta kirjakaupasta. Sain puhtia pienelle remontille ja henkarivaatteet siirtyivät eri seinälle kuin aiemmin. Vaatehuone sai uuden valaisimen ja toisesta huoneesta peilin ja maton. Meillä on nyt mini-walk-in, joka on niin sievä, että vaatteet haluaa aina palauttaa paikoilleen käytön jälkeen. Järjestetty vaatehuone on rauhan saareke lapsiperheessä, jossa mikään muu paikka ei kovin kauan pysy järjestyksessä.
Lakkoni jatkuu. Suosittelen sitä selkiyttävänä toimenpiteenä kaikille, joiden kaapissa on liikaa tai liian vähän vaatteita, mutta ei mitään päälle pantavaa.
15 kommenttia artikkeliin ”Vuosi vaatteiden ostolakossa – miten kävi?”
Bongasinkin tuon jutun Kotivinkistä! Hauskaa!
Täytyypä tarttua tuohon Hyvän mielen vaatekaappiin ennen syys- ja talvivaatteiden siirtämistä alemmille hyllyille, erityisesti ennen uusien syys- ja talvivaatteiden ostamista. Luulenpa, että Kon Marin jälkeen mulla on vaatekaapissa melko vähän käyttämättömiä vaatteita, mutta joitakin palasia tuntuu puuttuvan.
Itse tykkään tehdä vaateostoksia, mutta jokin aika sitten kaupoissa ravaaminen alkoi kyllästyttää. Ihmettelin, miksi kulutan kaupan käytäviä ja tekaisen ostotarpeita, kun saattaisin ulkoilla illan pojan kanssa. Totesin, kuinka turhauttavaa ja itse asiassa aika stressaavaa homma on. Päätin antaa itselleni neljä ostopäivää vuodessa. Tuosta päätöksestä on vasta vajaa kuukausi, mutta huomaan ajatuksissani muutoksen. Luulen, että käytännössä tulen seilaamaan merkittyjen ostopäivien ja harkittujen hankintojen kultaista keskitietä. Lähden siis kaupoille pienen odottelun ja ison harkinnan jälkeen.
Neljä ostospäivää asetin vuodenaikojen vaihtelun mukaan. (Tosin niitä täällä etelässä ei voi enää ihan itsestäänselvyytenä pitää…) Ensimmäinen ostopäiväni on lokakuun aikana, jolloin ensimmäiset syysviikot on jo vietetty ja olen ehtinyt miettiä, tarvitsenko jotain syksylle. Ajatukseni lähti myös siitä, että yhden ostospäivän aikana ei ole niinkään aikaa sovitella heräteostoksia, vaan lähden keskustaan ainoastaan etsimään ennalta harkittuja puuttuvia osasia vaatekaappini kokonaisuuksiin. Toki tuo puuttuva osa ei välttämättä löydy kovin helposti – kehnot materiaalit ja laadut ym. – ja siksi aion olla armollinen tuon neljän päivän suhteen.
Mieltä on ehtinyt jo horjuttaa erinäiset mainospostit. Kauppoihin tulikin aivan ihana Marimekon keltainen unikkopaita. Entäpä hienot kengät: Vähän samanlaiset on kotona, mutta ne on huonot jalassa. Olisiko uudet paremmat? Mainospostia en ole vielä perunut, mutta paita ja kengät jäivät kauppaan. Pärjään vallan mainiosti ilmankin.
P.S. Päätökseni mielessäin vietin elo-syyskuun vaihteessa mukavan loman Mallorcalla. En käynyt vaatekaupoissa, en turistikaupoissa enkä yhdessäkään ostoskeskuksessa. Sen sijaan nautin upeista, upeista vuoristomaisemista, kauniista luonnosta ja mukavasta rannasta.
Mainio idea nuo ostospäivät! Ammattijärjestäjä Sandy Talarmon blogista luin käytännöstä, että kirjaa mielihalunsa vihkoon. Sitten jos vielä viikon päästä tekee mieli, voi harkita hankkimista. Sinulla tietenkin vain ostospäivänä 🙂
Haa, pitääpä pistäytyä kirjastossa selaamassa lehti! Minusta lehtiin kirjoitetut ”järkkä-jutut” ovat aina mielenkiintoisia. Blogeja seuraa usein tietty samanhenkinen ryhmä, mutta lehtijutun on tarkoitus tavoittaa laajempi skaala erityyppisiä lukijoita ja näin ollen näkökulma on yleensä mielenkiintoinen.
En miellä itseäni minimalistiksi, mutta verraten taidan olla melko askeettinenkin vaatteiden määrän suhteen. Tutustuttuani KonMarin filosofiaan, kierrätin jo valmiiksi niukahkosta garderobistani noin kolmasosan pois. Olen toisaalta kokenut niukan vaatemäärän vapauttavana: kun ei ole liikaa vaihtoehtoja, luovuus pääsee valloilleen. Yhdistelmät voivat yllättää itseäkin ja yllättävän paljon ”hulluttelevasta” tyylistä saa myös kehuja ja sehän lämmittää aina mieltä. Ainoa harmistus niukassa vaatekaapin sisällössä on se, että esimerkiksi nykyiset farkut ovat vuoden päästä puhki vähintään polvista.
Nyt olen samassa tilanteessa, kuin sinä vuosi sitten ja olen erittäin tuskastunut vaateliikkeiden tarjontaan. Sopivien (niin tyyliin kuin kokoon nähden) ja mukavien alusasujen ja farkkujen löytäminen tuntuu olevan mahdoton tehtävä ja pelkällä yläosalla kulkeminen voisi työelämässä olla hieman kyseenalaista.. 😉 Itse ompelemalla tai teettämällä saisi mieluista, mutta myös kankaiden hankinnassa ja laadussa on selkeitä ongelmia.
Tuleeko tähän tilanteeseen muutosta koskaan? Onko laatu ja istuvuus liikaa vaadittu? Ja miksi naisten vaatteiden materiaalit ovat kehnompia ja ikävämpiä iholla kuin miesten?
Steve Jobsista ja Mark Zuckerbergistä on sanottu, että heidän menestyksensä yksi salaisuus on se, että he pukeutuvat joka päivän samanlaiseen asuun. Luin myös jutun newyorkilaisnaisesta, joka pukeutui vuoden ajan samaan asuun (hänellä on useampi samanlainen vaate). Eipä mene aikaa vaatteiden valitsemiseen. Ajatus tällaisesta univormusta kiehtoo aina välillä mieltäni. Kuka sanoo, että asun pitää vaihdella päivästä toiseen? Jos vaikka teettäisi itselleen täydellisesti istuvan housupuvun tai pari ja sitten vaan pistelisi menemään niissä lopun elämänsä.
Olen lukenut myös tästä naisesta ja mielestäni ajatus on erittäin hyvä. Varsinkin, jos työ olisi sen luontoinen, että se vaatii siistimpää pukeutumista. Pelkään vain, että uniformu-ajatus sopii enemmän klassiseen tyyliin tai toisaalta suomalaiseen ”tunika+leggingsit”-tyyliin. Eihän se varmasti niin kuitenkaan ole.. Tykkään ilmaista itseäni vaatteiden kautta ja näin ollen vain yksi asukokonaisuus ei ehkä ole minun juttuni, mutta tietynlainen kaava (esimerkiksi housut ja neule) auttaa kyllä. Vaateasiat ovat niin mieleeni, että voisin jaaritella näistä vaikka kuinka! 🙂
Minunkin on pakko myöntää, vaikken tahtoisi, että olen kumminkin kiinnostunut pukeutumisesta ja hiukan muodistakin. Tai ehkä salainen toiveeni olisi tulla ihailluksi vaatteideni tähden. Onneksi luontainen laiskuus (en jaksa shoppailla) estää tehokkaasti moisten toiveiden toteutumisen.
Kadehdin kyllä nuorehkojen miesten keskuudessa leviävää herrasmiestyyliä. Miten helppoa onkaan pukeutua pukuun tai irtotakki ja suorat housut -yhdistelmään päivästä toiseen. Ja näissä vaatteissa on tarjolla myös aitoa laatua. Irrotella voi sitten värillä tai rusetin kuosilla 🙂
Onpa mielenkiintoinen ajatus tuosta ”univormusta” ja siihen liittyvästä menestyksestä. Toisaalta se käy järkeen. Jos on löytänyt itselleen asun, joka tuntuu omaan työhön sopivalta ja jonka kanssa on vielä itsellä mukava olla, niin miksei! Oikeastaan mulla itselläni on työvaatetus tosi hyvällä mallilla, koska olen löytänyt muutamat asukokonaisuudet, joita tykkään töissä vaihdella. Jos satun laittamaan päälleni jotain muuta kuin ”työvaatetta”, ei olo töissä olo ihan samanlainen.
Vaatteiden ajatellaan usein olevan itseilmaisua ja osa ihmisen identiteettiä. Teemme toisista paljon päätelmiä ulkoasun perusteella. Siksi varmaan univormupukeutuminen voi tuntua vieraalta ajatukselta. Sitten taas siitähän voi tehdä itselleen tavaramerkin, ettei vaihtele asuaan.
Itse olen pukeutunut viimeiset kymmenen vuotta töissä mustiin housuihin. Ei ole täydellinen univormu, koska housumuoti muuttuu (leveät/kapeat lahkeet ym).
Lisäksi housuja pitää kuitenkin uusia, kun niihin tulee polvipussit tms.
Noinhan se on, mutta aika hyvä ratkaisu kumminkin.
Miten sinä oikein peset vaatteesi? Valkaisuainetta sisältävällä pesuaineella? Varmasti lähtee värit menemään. Entä kuivaus ja silitys? Kuivausrumpu on etenkin elastaania sisältävillä trikoolle kuolemanpaikka. Silittäminen suojaa kuituja ja tekee vaatteesta kuin vaatteesta siistin. Totta on, että vaateketjut myyvät huonoa laatua, jotta ihmisten on pakko palata useammin ostoksille, mutta myös vaatteista huolehtiminen on tärkeää tehdä kunnolla. Kolmasosa vaatteen elinkaaresta kuluu käytössä.
Mahdollisimman harvoin 🙂 Pesuaineessa ei ole valkaisuainetta, kuivausrumpua ei ole eikä mulla juuri ole silitystä kaipaavia vaatteita, koska on muutakin tekemistä kuin silittäminen 🙂
Luin tämän vasta nyt. Mutta en ihan ymmärtänyt kaikkea, vaikka luin sen alkuperäisen haasteenkin. Ostolakko, hankintalista, hankintalistan ulkopuoliset hankinnat…? Miten nämä sopii yhteen? Mitä multa nyt meni ohi?
Ehkä se, että ostolakkoni ei ollut absoluuttinen? Aiheen tiimoilta suosittelen myös Laura Frimanin kirjaa Tauko.
Se kirja onkin mulla ollut jo tovin kirjaston jonotuslistalla. Nyt oon 230 / 595.