Riisutut – tositeeveetä elämän tarkoituksesta

Sub-kanavalla alkoi viikko sitten uusi tosi-tv-sarja Riisutut, jonka ideana on seurata, miten ihmiset selviävät arjestaan ilman tavaroita. Ensimmäisessä jaksossa sarjan kuusi osallistujaa pakkasivat tavaransa kontteihin, joista he saavat käydä hakemassa yhden tavaran päivässä takaisin. Ruoan ja vessapaperin he saavat ohjelmatiimin puolesta. Töissä pitää käydä, mutta siellä saa käyttää lainavaatteita.

Tyhjässä huoneessa voi vaikka katsoa ikkunasta ulos. Kuva Pixabay.

Idea on sama kuin Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentissa (2013), jossa ohjaaja altisti itsensä vastaavaan, vuoden mittaiseen ihmiskokeeseen. Luukkaisen dokkari on filosofisen omaelämäkerrallinen tarina nuoren miehen elämänahdistuksesta. Se on onnellisuustarina, jossa päähenkilö saa sen, mitä havittelee (sisältöä elämälleen), luopumalla siitä, minkä luuli tuovan sen (tavaroiden haaliminen ja omistaminen).

Riisutut-sarja sen sijaan luottaa tutuksi käyneeseen tosi-tv-tyyliin, jossa edetään tuskaisen verkkaisesti ja herutetaan osallistujilta aiheeseen liittyvää tunnepuhetta ja spekulaatioita siitä, miten he tulevat selviämään ilman puhelinta ja tupakkaa. Sitten samoja kommentteja toistetaan toistamasta päästyä. Lisäksi sarjan markkinoinnissa on vahvasti nojattu ihmisten tirkistelynhaluun, siihenhän sarjan nimikin viittaa.

Jos nämä pystyy sietämään, sarja on itse asiassa hyvin tärkeiden asioiden äärellä ja oivalluksia tavarasuhteesta pilkahtelee siellä täällä. Ensimmäisessä jaksossa katsoja pääsivät kurkistamaan osallistujien kaappeihin. Omaan ammattijärjestäjäsilmääni niissä ei ollut mitään kovin erikoista, mutta kanssakatsojani, joka ei ole kaltaiseni paatunut kaappien penkoja, huudahteli monet kerrat hämmästyneenä. Myös sosiaalisen media kommenttiraidoilla osallistujien tavaramäärät herättivät ällistystä. Ohjelmantekijöiltä olikin havainnollinen oivallus laskea joitakin osallistujien tavaramääriä – toista sataa paria kenkiä on jo melkoinen säilytyshaaste. Jos tämä herättelee miettimään omia tavaramääriä, hyvä niin.

Toisen jakson pintateemana oli sen seuraaminen, miten tavarakonteille päästään alasti ja millaista on käydä kaupassa ilman meikkiä ja alushousuja. Sitä tärkeämpänä pidän kuitenkin pohdintaa siitä, miten osallistujat selviytyvät hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Jo ensimmäisessä jaksossa monelle osallistujalle vaikeimmaksi kysymykseksi näytti muodostuvan älylaitteesta eroaminen. Mutta olisiko se tosiaan ensimmäinen esine, jonka riisuttuna tahtoisi hakea takaisin? Toisessa jaksossa näimme, että perustarpeet menivät sittenkin viihteen ja sosiaalisuuden edelle: jokainen osallistuja haki kontistaan lämmintä päällepantavaa.

Kahden ensimmäisen jakson teemat voivat viedä myös katsoja perimmäisten tarpeiden äärelle: Mitä tavaroita tarvitsen selviytyäkseni? Mitkä tavarat tekevät elämästäni mukavaa? Milloin minulla on tavaroita niin paljon, että mukavuus alkaa muuttua haitaksi?

Käytän Paikka kaikelle -kirjassa esimerkkinä kenkiä. On selvää, että ainakin Suomen olosuhteissa tarvitsen jalkojeni suojaksi kengät. Mukavuutta tuo se, että kesäkäytössä on kevyemmät ja talvikäytössä suojaavammat kengät. Mutta voin kuvitella tilanteita, joissa olisi vielä mukavampaa, että minulla on myös sandaalit, juhlakengät, saapikkaat, lenkkarit, tennarit, kävelykengät tai kumisaappaat. Entäpä sitten, kun minulla jo on mustat tennarit, mutta koen tarvitsevani myös punaiset? Missä kohtaa perustarve suojata jalkoja muuttuu jonkin ihan muun ”tarpeen” ilmenemäksi – kuten ”tarpeeksi” olla muodikas tai tilaisuuden mukaan pukeutunut?

Riisutut piirtää esille tarpeen ja halun liukuvia rajoja ja tekee näkyväksi tavallisten kotien tavaramaailmaa. Vaikka sarjaa markkinoidaan nakuiluna, se itse asiassa käsittelee elämän tarkoitusta.

Jos inspiroidut sarjassa käytetystä äärimmäisen tehokkaasta tavarasuhteen selkiyttämismenetelmästä, kannattaa perehtyä amerikkalaisten The Minimalists -bloggaajien Packing party -konsepti. Siinä kodin kaikki tavarat pakataan muuttolaatikoihin. Sitten tavaroita otetaan kolmen viikon ajan takaisin sitä myöten kuin tarvetta ilmenee. Jäljelle jääneet heivataan asianmukaisiin kierrätyksiin. The Minimalistsien Ryan Nicodemuksen tavaroista jäi jäljelle yksi viidesosa.

Katsotko Riisuttuja? Mitä ajattelet sarjasta?

11 thoughts on “Riisutut – tositeeveetä elämän tarkoituksesta

  1. Kati

    En jaksanut seurata. Juurikin tässä mainituista syistä. Plus siksi, että henkilökohatisesti koin useat osallistujat aika ärsyttäviksi. Kokonaisuus pitkästyttävä. ja nimenomaan tirksitelynhaluinen.

    Vastaa
  2. Piia

    Minä kaipaisin meitä tavallisia tallukoita sarjaan. Suurperhe, eläkeläispariskunta isossa ok-talossa, kotona työskentelevä yrittäjä jne.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      No niin minäkin kaipaisin, että osallistujat olisivat enemmän keskenään erilaisia! Veikkaan, että juuri tuo vaatimus alastomuudesta (ja nakuilulle on tosiaan sarjassa annettu varsin iso rooli) karsi potentiaalisia osallistujia.

      Vastaa
    2. MarIKa

      Olen samaa mieltä. Kaikki osallistujat olivat noin kolmekymppisiä cityihmisiä koirineen. Ihmisten ja perheiden monimuotoisuus jäi huomioimatta. Enkä pystynyt samaistumaan keneenkään tai edes kiinnostunut heidän valinnoistaan. Ei minulle sopiva ohjelma, vaikka aluksi odotinkin sitä. Yksi jakso riitti.

      Vastaa
  3. irene

    Minun mielestä Petri Luukkaisen dokumentti tuntui niin aidolta, etten halua katsoa samasta aiheesta enää muuta. Aito ahdistus ja lääkkeeksi ihan kaiken heivaaminen varastoon, että saa päänsä selvitettyä. Nakuilu ei ollut pääasia, hänestä oli varmaan välttämätöntä luopua vaatteistakin, että voi oikeasti aloittaa alusta.

    Vastaa
    1. Paikka kaikelle Kirjoittaja

      Täytyy tunnustaa, että ekalla katselukerralla petyin siihen, että Tavarataivaassa käsiteltiin niin paljon tekijän ihmissuhdekysymystä – etenkin kesästä eteenpäin – ja mielestä liian vähän tavarasuhdetta. Myöhemmin olen katsonut uudestaan ja nähnyt enemmän merkitystä silläkin osiolla.

      Vastaa
  4. Laura

    Harmittaa vähän, että tuossa sarjassa voisi olla oikein hyvä idea, mutta se pilataan tolla nakuhommalla ja pitkästyttävällä tosi-tv-vatvomisella muutenkin. Olisivat voineet kirjoittaa koko homman vähän huolellisemmin ja miettiä osallistujat tarkemmin. Vaikea jaksaa katsoa, vaikka sivusilmällä seurasin kyllä nuo pari ekaa jaksoa.

    Vastaa
  5. Hiljaana

    Katson Riisutut-sarjaa suurella mielenkiinnolla, ja vielä suuremmalla mielenkiinnolla sitten, kun osallistujilla on kymmenen valitsemaansa tavaraa käytössään ja elämä alkaa jollain tavalla normalisoitua vaikkakin niukkuuden ympäristössä. Millaisia tavaroita sitten valitaan ja mitä ne merkitsevät, se kiinnostaa, ja mietin myös kotisohvalla, mitä itse top 30 tavaroideni joukkoon valitsisin.

    Vastaa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s