Ostamisen sietämätön vaikeus

Olin lomalla Kreikassa. Turismi on Kreikan saarilla pääelinkeino, joten joka nurkassa joku yritti kaapia elantoaan kasaan myymällä suojavoidetta, rantaläpsyjä sekä feikkireiskoja ja -gäppejä. Aurinkotuotteita kiinnostavampia olivat paikallisia käsityötuotteita myyvät liikkeet, joita niitäkään ei ollut harvassa.

Tietäen Kreikan taloustilanteen olisin mielelläni tukenut paikallista mummoa ostamalla hänen kirjomansa pitsiliinan, mutta kun minulla on jo suomalaisten mummojen nypläämiä perintöpitsejä vaivoiksi asti. Vaikeammaksi palaksi osoittautuivat iloisenväriset kreikkalaiset raitaliinat, joista olisi saanut ihania päällisiä sohvatyynyihin. Väsytin matkakumppanit käymällä hipelöimässä liinoja aina kun näin niitä. Mainitsinko jo, että Kreikassa on turistikauppoja tiuhassa?

Ostoksilla

Sini-vihersävyisistä olisi saanut täräyttävän yhdistelmän.

Sitten muistin neljän vuoden takaisen Tukholman-matkan. Ostin Svensk Tenn -liikkeestä kaksi klassikkokangaspussia, koska ne olivat alennuksessa ja siksi paljon halvempia kuin pätkä varsinaista kangasta. Ei niin, että olisin moisia pusseja mihinkään tarvinnut, mutta kun niistä saisi sohvatyynyyn päällisen vain yhden sauman purkamalla, toisen ompelemalla ja vetoketjun lisäämällä. Arvatkaa, onko minulla keskeneräisten käsitöiden laatikossa edelleen kaksi Svensk Tenn -pussia?

Mieleen nousi myös edellinen Kreikan-matka 18 vuotta sitten. Parthenonilta laskeutuessa satuimme turisteille suunnattuun keramiikkakauppaan, jossa oli myytävänä erikoisen näköisiä geometrisiä patsaita monessa koossa. Koska olin varaton opiskelija, ostin pienen naishahmon. Tuntui jotenkin asiaankuuluvalta, että nimenomaan historianopiskelijan hyllyssä olisi muinaispatsas, mystinen esiäitifiguuri.

Cycladic_figurine_2700_BC,_Louvre,_Luvr227

Google tiesi kertoa, että patsaani oli ilmeisesti jäljitelmä kykliadisen kulttuurin (3200–2100 eaa.) naisveistoksista. Tässä kuvassa on patsastani muistuttava hahmo. Kuva: Zde [CC BY-SA 4.0], Wikimedia Commons.

Hyllyssä se kai sitten jonkin aikaa olikin. Sen jälkeen kuljetin sitä muistolaatikossa muutosta toiseen ainakin seuraavat 15 vuotta. Siihen liittyvä muisto ei oikeastaan ollut sellainen, jota niin kovasti olisin halunnut muistella. En oikeastaan halunnutkaan olla ihminen, joka ostaa muinaispatsaiden jäljitelmiä. Esiäidin mystisyys tuntui kuvitteelliselta. En edes tiennyt, mitä kulttuuria tai aikakautta patsasjäljitelmä edusti. Lopulta vapautin patsaan kierrätyskeskukseen tai Konttiin.

Tulin ajatelleeksi, että kreikkalaiset liinat näyttivät hyviltä nimenomaan siksi, että turistikaupan esillepanossa niitä on iso kokonaisuus ja monia värejä. En mitenkään voisi tuoda kotiini kymmentä eriväristä liinaa eivätkä niistä ommellut tyynyt mahtuisi sohvalle. Matkamuistojen petollinen houkutus perustuu siihen, että ne näyttävät hyvältä joukoissa, mutta menettävät efektin, kun ne siirretään kotiympäristöön.

Toimme matkalta tuliaisiksi lasten rannalta keräämiä kiviä ja oliiviöljyä.
Rannalla.

Blogi jatkaa kesätaukoaan – jatkakaa tekin, rakkaat lukijat.

8 vastausta artikkeliin ”Ostamisen sietämätön vaikeus

  1. Ilse Cantell

    Juuri näin! Omassa kotiympäristössä nuo ihanat ”etniset” matkamuistot eivät sitten olekaan niin kauniita kuin kuvittelimme. Kameralla ne saa mukaansa, se riittää useimmiten!

    Vastaa
      1. OP

        Kävin Kreikassa museossa, jossa oli noita kykliaidisia patsaita. Niiden isot marmorijäljitelmät oli tosi hintavia, marmoristen hinnat alkoivat sadoista euroista, eikä minullakaan ollut jatko-opiskelijana varaa niihin patsaisiin, mutta ostin niistä kirjan. Museokaupat ovat ihania, mutta siinä tulee raja vastaan -aika pian Minervan pöllön ja Lewis Chess men shakin jälkeen. Pyrin nykyään ostamaan matkoilta sellaista, jota muutenkin tarvitsisin kotiini tai itselleni, jos oikein mieli tekee jotain, ostan kirjan. Olen siitä omituinen, että luen ja selainen niitä myöhemminkin. Samoin matkoilta tuodut keittokirjat ovat käytössä – sääli sitä posteljoonia, joka joutui raahaamaan kotiovelleni Barcelonasta ostamani Gaudin arkkitehtuuria esittelevät kirjat ja espanjalaisen tapas-kirjan, jotka kirjakauppa toimitti postitse kotiin.

        Vastaa
        1. Paikka kaikelle Artikkelin kirjoittaja

          Kirja ja valokuvat – mukava formaatti tuoda muistot kotiin. Oma pikkupatsaani ei ollut marmoria vaan jotakin kipsintapaista. Marmoriin tuskin olisi ollut varaa, kun kengännauhabudjetilla mentiin 🙂

          Vastaa
  2. Sanna

    No sepä noissa ja oikeastaan kaikissa myymälöissä just onkin, että eri värisinä rykelminä kaikki näyttää niin kivalta! Joskus ostin yhden huivin ja ihan väsyneeltä ja huonolaatuiseltahan se vain sitten mulla näytti. Sanon usein tytölle ja itsellenikin, että kaikkea kaunista ja kivaa tavaraa ei aina tarvitse itse omistaa – niistä voi nauttia ilmankin. Peukku kiville ja öljylle. 🙂

    Vastaa
  3. loi

    tämä pätee minusta muihinkin sisustuskauppoihin,. Kreikasta voi myös ostaa kreikkalaista Sunita-halvaa, sisältää seesaminsiemeniä ja hunajaa ei sokeria eikä transrasvaa,paljon kalkkia ja muita hivenaineita,terveellinen herkku

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *