Ostovillityksen anatomia

Nipsu tykkää tavaroista.

Lapseni pelaa OverWatch-nimistä suosittua peliä netissä. Pari viikkoa sitten pelissä oli päivänmittainen häppeninki, jossa peliin oli järjestetty uusia elementtejä ja yllätyksiä kesän kunniaksi. Mikä parasta, tapahtuman kunniaksi oli myytävänä parin euron hintaisia yllätyslaatikkoja, “lootboxeja”, joissa on varusteita pelihahmoille. Kaikkiaan hauska tapahtuma, joka innosti omankin lapseni sijoittamaan peliin peräti 12 euroa, joilla hän sai muun muassa halutun Tre kronor -asusteen.

Kävimme keskustelun siitä, että tapahtumaa ei järjestetty pelkästään pelaajien riemuksi, vaan sen tarkoituksena oli (myös) lisätä myyntiä pelissä eli tuottaa voittoa pelin laatijoille. Lapselleni tämä oli aivan selvää eikä se vähentänyt teemapäivän hauskuutta tippaakaan.

Samaan aikaan kun teinit intoilivat lootboxeistaan, oli käynnissä myös aikuisille tarkoitettu, samalla kaavalla suunniteltu ja suuren huomion saanut myyntihäppeninki, nimittäin Muumin päivä -mukin myynti. Et varmaan välttynyt huomaamasta?

Katsotaanpa tarkemmin, miten mukit meille myytiin eli miten ostovillitys luodaan:

Rummutus. Etukäteinen innostuksen ja odotuksen luonti. Uutisointi elokuun tapahtumasta alkoi jo kesäkuussa varoitteluilla siitä, että harvinainen muki voi mennä sivu suun, ellei ole tarkkana. Markkinointiviestinnän näkökulmasta on napakymppi, kun media saadaan levittämään yrityksen viestiä oma-aloitteisesti.

Tarjonnan niukkuus. Saatavilla rajoitettu erä, vain tänään! Tämä on yksi voimakkaimmista markkinoijien käyttämistä triggereistä. Menetyksen pelko ajaa kriittisemmänkin kuluttajan ostoksille.

Tarjonnan eksklusiivisuus. Olenko yksi onnekkaista, joille niitä riittää? Tällä mukilla erotun muista, joilla on vain markettimuumimukeja.

Kuluttajien omaehtoinen osallistuminen tapahtumaan. Rummutus muuttuu toiminnaksi todella vasta, kun kuluttajajoukot mobilisoituvat. Verkkokauppa kaatuu kävijäryntäyksestä tai keräilijät majoittuvat kauppojen edustoille. Sadat muumifanit jonottivatkin Muumin päivä -mukeja, osa jopa yöpyi ostoskeskusten pihoilla.

Uutisointi. Kuluttajien innostuneisuus puolestaan syöttää uutta mediapyöritystä, joka viimeistään saa mukimyynnin kaikkien huulille. Muumimukikohu on viittä vaille valmis. Parasta on, jos jossain sattuu käsirysy ja virkavalta joudutaan kutsumaan paikalle.

Meemiytyminen. Tämä on tapahtumallisen markkinoinnin next level, joka voi helposti kääntyä myös koko häppeninkiä vastaan. Tapahtuma alkaa elää omaa elämäänsä somessa kiertävinä vitseinä: valkoinen Teema-muki = “muumi hangessa”, musta Teema-muki = “muumi yössä”…

Jälkipyykki. Palstoilla pohditaan esimerkiksi muumimukien trokaamisen etiikkaa (ensimmäiset mukit tulivat heti huutokauppasivuistoille ja hintapyynnöt nousivat jopa 1200 euroon) tai lukemasi kaltaisissa bloggauksissa ruoditaan ostovimman anatomiaa.

(Vain seksivau puuttui. Mutta sitä oli jo käytetty “seksi-muumimukin” kampanjassa. Huomaatko kaavan?)

Kaiken kaikkiaan Fiskarsin markkinointiväki saa lyödä rintaansa, vaikka itse mukeja olisi myyty vain tusina. Niin kova kohu muutamasta mukista saatiin aikaiseksi.

Kotien tavarakulttuurin näkökulmasta muumimukit ovat erityisiä esineitä, sillä niitä löytyy miltei joka huushollista. Viime vuosien maritusbuumissa ne ovat saaneet roolin, jota voisi kutsua “kodin hankalaksi tavaraksi”.

Jonkin aikaa muumimukit olivat todellinen must have -keräilykohde. Käytettyjen mukien hinnat nousivat huippuunsa. Kalleimmista pyydettiin tuhansia euroja.

Se sai monet harkitsemaan omien kokoelmiensa muuttamista rahaksi. Kun tähän yhdistyi samoihin aikoihin alkanut maritusbuumi, moni huomasi, että muumimukeja oli tullut kerättyä vain tavan vuoksi. Muumit eivät oikeastaan tuottaneet iloa. Vitriinit pullistelivat räikeitä mukeja, jotka olivat liian kalliita käytettäviksi.

Tavaranraivauspalstat täyttyivät pohdinnoista siitä, voiko muumimukit panna myyntiin vai tulisiko ne säästää lapsille pesämunaksi – ja säilyisikö arvo.

Käytettyjen muumimukien markkinoilla alkoi inflaatio.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Kun kauppojen ulkopuolella yöpyvät tosifanit ja seksimukit nousevat otsikoihin, muumimukien kiinnostavuus alkaa taas kasvaa. Kohta hamstraamme niitä taas vanhaan malliin.

Näin meitä kuluttajia ohjaillaan – ja auliisti osallistumme peliin itsekin.

Kerro kommenteissa, montako muumimukia sinulla on.


Hukutko tavaratulvaan? Paikka kaikelle -blogin ilmainen Vinkkipankki on teemoihin jaettu kokoelma blogijulkaisuja ja lehtiartikkeleita, joista löydät nopeasti etsimäsi avun järjestyspulmiisi.

 

22 kommenttia artikkeliin ”Ostovillityksen anatomia

  1. Ei yhtään. 17v esikoisella on yksi laatikossa odottamassa omaa kotia. Sai sen aikanaan ristiäislahjaksi.

  2. Kaksi. Aiemmin oli enemmän ja kokonaisuudessaan mukeista kaksi oli minun (ja joista pidin). Mies tykkäsi vain toisesta minun mukistani ja yhdestä omastaan. Säästettiin vain ne. Muista mukeista saadut sataset käytettiin etelänlomaan. Lapsena kaverilta saadun muumimukin möin 50 eurolla nykyiselle kaverilleni, mukava tietää että sillä mukilla on hyvä koti!

  3. Noin 30kpl. Käytössä melkeinpä kaikki, osa ylähyllyllä ja välillä vaihdan käytössä olevia vähän kausiluontoisesti. Tykkään kaikista muumeistani enkä ole ajatellut luopua niistä vaikka maritusbuumin ja minimalismin vaiheet olenkin hurahtanut läpi. 😀

    • Meilläkin muumit hoitavat pönöttäjien virkaa. Arkikäyttöön ne ovat minusta liian pieniä ja kirjavia 😀

  4. En ole koskaan oikeastaan tykännyt muumimukeista. Minulla on ollut yksi (sain lahjaksi) ja muistaakseni se hajosi. Molemmilla lapsilla on lahjoina saatuja; toisella 1, toisella 2.
    Eriparimukien poistuminen (samoin lasten lahjalakanoiden ja -pyyhkeiden!) tulee olemaan niin ihanaa sitten, kun lapset joskus muuttavat pois kotoa!

  5. Yksi ja sekin lahjaksi saatu. Mun mielestä koko muumimukivillitys on aina haiskahtanut markkinamiesten hapatukselta 😀 niin ei ole kiinnostanut siihen osallistua.

  6. Minulla on 2 muumimukia, jotka molemmat olen saanut lahjaksi. Ne ovat arkikäytössä. Hyväälaatuista käyttötavaraa ilman hypetystä. Itse olen ostanut muumimukeja ulkomaalaisille nuorille vaihto-opiskelijoille.

  7. Meillä on 8, joista muutama saatu lahjaksi. Ne ovat kaikki käytössä, eikä niitä ole hankittu keräilyn vuoksi tms.
    Ihmettelen miten ihmiset luulevat että mukin hinta on heti tuhansissa tai edes sadoissa euroissa. Ja nyt harmittelevat miksi ostivat niin monta turhaan kun ei kukaan osta niitä pyytämällään korkealla hinnalla.

  8. Meillä on puolison kanssa yhteensä 12 kpl, joista olemme itse hommanneet tai aktiivisesti toivoneet kolmea. Loppuja olen yrittänyt muutamaan otteeseen järjestää kierrätykseen, mutta puoliso torppaa aikeeni aina perustellen (ja oikeastaan ihan aiheesta), että usean aikuisen ja vaihtelevien vierailijoiden yhteiskodissamme on ihan ok pitää tavallista suurempaa määrää astioita vaikkei niistä erityisesti edes pitäisi. Aktiivisessa käytössä kun kippo jos toinenkin tuppaa ottamaan osumaa silloin tällöin…

  9. Minulla on tasan 1 jonka olen joskus saanut lahjaksi. Mutta tytär keräilee niitä ja niitä on monta! Kyllä, myös tämä uusin on saatu hänen kokoelmaansa ja sekin on ihan käytössä. Eli arvolle ei kumarrella vaan mukit on hankittu koska hän pitää niistä.

  10. Jotain 60-70. En viitsi nousta laskemaan. Enkä edes ole mikään keräilijä. En osta läheskään kaikkia muumimukeja. Ostan vain ne, jotka ovat sillä hetkellä mielestäni kauniita. Joitakin mukeja olen saanut myös lahjaksi. Käytössähän nuo mukit ovat. Osa toki on yläkaapissa ja ne otetaan käyttöön vain kun porukkaa on paljon. Teemamuki on hyvän kokoinen muki ja miksei siinä saisi olla kuvakin, josta jokainen tuntee oman mukinsa helposti vaikka juhlissa. Olisin ostanut Muumin päivän mukinkin, koska se oli nätti, mutta verkkokauppa heitti pihalle maksuvaiheessa. En osta mitään mukeja kalliilla. Jollen saa niitä kauppahintaan, niin olkoon. Mukeja riittää maailmassa. 😀

  11. En enää keräile yhtään mitään. Olen onnellinen päästyäni kaikesta tarpeettomasta eroon. Huutokauppakamarit, kirpputorit ja antiikkitapahtumat ovat pullollaan kerran niin arvokasta keräilytavaraa. Kukaan ei enää oikeasti halua Arabian vuosikerta-seinälautasia tai Heljä Liukko-Sundströmin keramiikkatauluja vaikka ne joskus olivatkin arvokasta keräilytavaraa. Hyllyt pullistelevat kahvikalustoja, ”taidelaseja”, mitaleja, muistotavaraa, tauluja, kristallimaljoja, ryijyjä, käsin virkattuja pöytäliinoja ja sängynpeittoja. Epäilen vahvasti, että muutaman vuoden kuluttua muumibuumi on jo ohi, eikä mukeista enää innostuta. Mutta siinä vaiheessa keräilläänkin jo jotain muuta ”ainutkertaista ja arvonsa säilyttävää.”

  12. Ei yhtään. En erityisemmin välitä muumeista. Siskollani on jonkun verran noita mukeja ja onhan ne tavallaan ihan kivoja ja just käteviä, kun jokaiselle on sitten se omanlainen muki kahvipöytään, mutta itse en ole niitä kyllä hinkunut koskaan. Tai no niin, onhan mulla kuusi kappaletta noita ”muumi pimeässä”-mukeja… =D Tykkään siis niiden mukien mallista kyllä. Mutta mieluiten siis mustana, kiitos.

  13. Mies on saanut kaksi keraamista mukia lahjaksi. Itse ollaan ostettu viisi emalista mukia. Mukit on kestavia ja kuvat lapsille mieluisia, arvosta ei ole tietoa.

  14. ei yhtään, en halua kirjavia mukeja. Juon teetä ja haluan että tee jäähtyy nopeasti laakeammassa kupissa. Sain keräilykampanjasta mainio-mukin joka taitaa olla samanmallinen kuin muumimuki. Muumeista pidän, ne on sympaattisia ja mulla on pehmolelu pikku myy ja mökö :)Ymmärrän muumibuumin mutta miksi juuri mukeja ja kymmenittäin. Kukaan ei yleensä tarvitse tarpeeseen kymmeniä mukeja ja lanseeraamalla keräyskohde saadaan myytyä paljon yli tarpeen.

  15. Kiitos jutusta, seurasin itsekin muumimuki – hypetystä mielenkiinnolla, miten ihmiset menevät laumana vaiheesta toiseen. Harmitti nähdä verkkohuutokaupassa, miten ihmiset hurahtivat maksamaan ilmaa mukien hinnoissa. Ostajathan ne määräävät lopulta näiden keräilymukien hinnan, menipä ne ajan saatossa mihin suuntaan tahansa.

    Viisi muumimukia omistamme, ovat lasten ja aikuisten arkikäytössä. Jo se sai aikanaan luopumaan keräilyaikeista, että näitä keräävät kaikki. Ja tylsistyminen iskisi ainakin minuun kokoelman tullessa täyteen. Mitä sitten tekisi?
    Olisivatpa pitäneet mukien valmistuksen Suomessa. 🙂

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: