Keskeneräisyyden paino

Ylioppilaskeväänä aloin virkata pitsikuvioista päivänpeitettä. Olin niin koukussa, että kuljetin käsityötä mukanani jopa baareissa ja terasseilla. Kesätyössä tutustuin islantilaiseen nordjobbaajaan Solveigiin, jolle virkkausaddiktioni edusti kaurismäkeläis-suomalaista outoutta. Kesä oli poikkeuksellisen kuuma, joten istuskelimme terasseilla aika paljon. Emme kuitenkaan niin paljon, että olisin saanut työstä valmiiksi edes neljännestä, kun innostukseni jo hiipui. Talletin virkkuutyön lankoineen kaappiin.

Kaappimania

Olen viime aikoina ajatellut tavaroita, joissa säilytetään tavaroita. Yksi länsimaisen nykykulttuurin piirre on, että tavaran säilyttäminen on oma asiantuntemuksen ja teollisuuden alansa. Meillä on ylikansallisia liikeketjuja – vaikkapa Ikea tai The Container Store – joiden ainoa tai merkittävä tehtävä on valmistaa ja myydä säilyttämiseen soveltuvia esineitä. Sisustamisen ja järjestämisen ammattilaiset jakavat oppejaan kirjoissa, tv-ohjelmissa, YouTube-videoilla, podcasteissa ja blogeissa.

Viikkausvimma

Kotien raivaajat ja järjestämisentusiastit kautta Internetin ovat viime aikoina intoilleet vaatteiden viikkaamisesta. Olen itsekin lietsonut innostusta täällä. Trendin harjalla on asetella vaatteet ja muut tekstiilit pinojen sijasta riveihin. Rivittämisellä on monia etuja: rivit pysyvät pinoja helpommin siisteinä, tekstiileistään saa yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ja ne mahtuvat pienempään tilaan.

Pimeän vintin salaisuus

Erään vintinomistajan tarina: ”Puolisoni rakastaa järjestystä: tavarat laitetaan iltaisin paikoilleen, pöydillä ei ole epämääräisiä kasoja ja pyykit viikataan kaappeihin heti, kun ne ovat kuivuneet. Kohentaessaan kodin järjestystä hän usein kysyy minulta, mahtuisivatko ylimääräiset tavarat vintille. Vintin järjestys on nimittäin ollut minun vastuullani. Itse asiassa puolisoni ei ole käynyt siellä sen koommin, kun muutimme asuntoomme kuusi … Lue lisääPimeän vintin salaisuus

KonMari-tyylillä maailmalle

Teimme kesäkuussa yhdeksän päivää kestäneen matkan eteläiseen naapurimaahan. Olimme liikkeellä anopin piskuisella autolla (omaa ei ole) ja etappeja oli kolme. Takakonttiin piti mahduttaa kuopuksen rattaat ja viisihenkisen perheen matkatavarat yhdessä matkalaukussa. Tällä kertaa päätin kokeilla pakkaamista KonMari-tyylillä viikaten.

465 tavaraa vähemmän

Poistin kesäkuussa kodistani 465 esinettä. Jos luulet, että moisen määrän löytäminen olisi vaikeaa tai että poistot näkyisivät nopeasti kodin yleisilmeessä, olet erehtynyt. Hyvinvoiva länsimainen ihminen voi raivata kodistaan satoja esineitä ilman, että se tuntuu paljon missään. Tavaroiden poistamisesta voi kumminkin oppia kaikenlaista sekä itsestään että elämäntavastamme yleisesti.

Minimalismiliike haastaa kulutuskulttuurin

Luemme parhaillaan lasteni kanssa iltasatuna kirjaa Pieni talo preerialla (alkup. 1935). Teos kertoo kirjoittajansa Laura Ingalls Wilderin (1867–1957) lapsuudesta 1870-luvun Yhdysvalloissa. Ingallsin perhe lähtee Wisconsinista uudisraivaajiksi Kansasiin, koska isä kaipaa seudulle, jossa olisi vähemmän asukkaita mutta enemmän riistaa ja koskematonta luontoa.