Aihearkisto: Yksinkertaistaminen

Riisutut – tositeeveetä elämän tarkoituksesta

Sub-kanavalla alkoi viikko sitten uusi tosi-tv-sarja Riisutut, jonka ideana on seurata, miten ihmiset selviävät arjestaan ilman tavaroita. Ensimmäisessä jaksossa sarjan kuusi osallistujaa pakkasivat tavaransa kontteihin, joista he saavat käydä hakemassa yhden tavaran päivässä takaisin. Ruoan ja vessapaperin he saavat ohjelmatiimin puolesta. Töissä pitää käydä, mutta siellä saa käyttää lainavaatteita.

Tyhjässä huoneessa voi vaikka katsoa ikkunasta ulos. Kuva Pixabay.

Idea on sama kuin Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentissa (2013), jossa ohjaaja altisti itsensä vastaavaan, vuoden mittaiseen ihmiskokeeseen. Luukkaisen dokkari on filosofisen omaelämäkerrallinen tarina nuoren miehen elämänahdistuksesta. Se on onnellisuustarina, jossa päähenkilö saa sen, mitä havittelee (sisältöä elämälleen), luopumalla siitä, minkä luuli tuovan sen (tavaroiden haaliminen ja omistaminen).

Riisutut-sarja sen sijaan luottaa tutuksi käyneeseen tosi-tv-tyyliin, jossa edetään tuskaisen verkkaisesti ja herutetaan osallistujilta aiheeseen liittyvää tunnepuhetta ja spekulaatioita siitä, miten he tulevat selviämään ilman puhelinta ja tupakkaa. Sitten samoja kommentteja toistetaan toistamasta päästyä. Lisäksi sarjan markkinoinnissa on vahvasti nojattu ihmisten tirkistelynhaluun, siihenhän sarjan nimikin viittaa.

Jos nämä pystyy sietämään, sarja on itse asiassa hyvin tärkeiden asioiden äärellä ja oivalluksia tavarasuhteesta pilkahtelee siellä täällä. Ensimmäisessä jaksossa katsoja pääsivät kurkistamaan osallistujien kaappeihin. Omaan ammattijärjestäjäsilmääni niissä ei ollut mitään kovin erikoista, mutta kanssakatsojani, joka ei ole kaltaiseni paatunut kaappien penkoja, huudahteli monet kerrat hämmästyneenä. Myös sosiaalisen media kommenttiraidoilla osallistujien tavaramäärät herättivät ällistystä. Ohjelmantekijöiltä olikin havainnollinen oivallus laskea joitakin osallistujien tavaramääriä – toista sataa paria kenkiä on jo melkoinen säilytyshaaste. Jos tämä herättelee miettimään omia tavaramääriä, hyvä niin.

Toisen jakson pintateemana oli sen seuraaminen, miten tavarakonteille päästään alasti ja millaista on käydä kaupassa ilman meikkiä ja alushousuja. Sitä tärkeämpänä pidän kuitenkin pohdintaa siitä, miten osallistujat selviytyvät hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Jo ensimmäisessä jaksossa monelle osallistujalle vaikeimmaksi kysymykseksi näytti muodostuvan älylaitteesta eroaminen. Mutta olisiko se tosiaan ensimmäinen esine, jonka riisuttuna tahtoisi hakea takaisin? Toisessa jaksossa näimme, että perustarpeet menivät sittenkin viihteen ja sosiaalisuuden edelle: jokainen osallistuja haki kontistaan lämmintä päällepantavaa.

Kahden ensimmäisen jakson teemat voivat viedä myös katsoja perimmäisten tarpeiden äärelle: Mitä tavaroita tarvitsen selviytyäkseni? Mitkä tavarat tekevät elämästäni mukavaa? Milloin minulla on tavaroita niin paljon, että mukavuus alkaa muuttua haitaksi?

Käytän Paikka kaikelle -kirjassa esimerkkinä kenkiä. On selvää, että ainakin Suomen olosuhteissa tarvitsen jalkojeni suojaksi kengät. Mukavuutta tuo se, että kesäkäytössä on kevyemmät ja talvikäytössä suojaavammat kengät. Mutta voin kuvitella tilanteita, joissa olisi vielä mukavampaa, että minulla on myös sandaalit, juhlakengät, saapikkaat, lenkkarit, tennarit, kävelykengät tai kumisaappaat. Entäpä sitten, kun minulla jo on mustat tennarit, mutta koen tarvitsevani myös punaiset? Missä kohtaa perustarve suojata jalkoja muuttuu jonkin ihan muun ”tarpeen” ilmenemäksi – kuten ”tarpeeksi” olla muodikas tai tilaisuuden mukaan pukeutunut?

Riisutut piirtää esille tarpeen ja halun liukuvia rajoja ja tekee näkyväksi tavallisten kotien tavaramaailmaa. Vaikka sarjaa markkinoidaan nakuiluna, se itse asiassa käsittelee elämän tarkoitusta.

Jos inspiroidut sarjassa käytetystä äärimmäisen tehokkaasta tavarasuhteen selkiyttämismenetelmästä, kannattaa perehtyä amerikkalaisten The Minimalists -bloggaajien Packing party -konsepti. Siinä kodin kaikki tavarat pakataan muuttolaatikoihin. Sitten tavaroita otetaan kolmen viikon ajan takaisin sitä myöten kuin tarvetta ilmenee. Jäljelle jääneet heivataan asianmukaisiin kierrätyksiin. The Minimalistsien Ryan Nicodemuksen tavaroista jäi jäljelle yksi viidesosa.

Katsotko Riisuttuja? Mitä ajattelet sarjasta?

Tunnista järjestäjätyyppisi

Facebookin järjestämisryhmissä jaettiin vastikään kuvalinkkiä, jonka takaa löytyi toista sataa ideaa erilaisten tavaroiden järjestämiseen. Hienoja, monimutkaisia kaappeihin sisäänrakennettuja piiloja veitsille, mausteille, sipuleille ja pesuainepulloille, jopa huoneesta ylös kattoon päiväksi nouseva parivuode. Monet kuvista olivat ilmeisesti keittiöfirmojen ja muiden kaapinvalmistajien kuvastoista peräisin.

img_9482

Huivit kauniissa järjestyksessä.

Osa ratkaisuista oli suoranaisia tavarajemmoja, kuten jalkarahin sisään kätketty korkokenkäsäilytys tai kaakeliseinästä ulos työntyvä laatta, jonka takaa löytyy laatikko. Tuli mieleen 80-luvun japanilaiset järjestysintoilijat, jotka löysivät säilytystilaa jopa taulujen takaa ja lattian alta.

Erilaisten jemmojen lisäksi kuvakokoelmassa oli myös luovia, pienemmän budjetin ratkaisuja: taiteellisia avohyllyjä lenkkarikokoelmalle, koristeellisia taulukehyssysteemejä kaulakoruille ja hauska juomapulloteline rannekoruille. Topit ja rintaliivit oli laitettu ripustimiinsa värijärjestykseen. Kuvien katselun mielihyvä perustuu niiden esteettisyyteen. Harmoninen järjestys on kaunista.

Yhdestä kuvasta laskin 20 paria sandaaleja siististi henkareihin ripustettuna, seuraavassa niitä oli ainakin kolminkertainen määrä laatikoihin pystyyn aseteltuina. Näppärä vinkki – jos omistaa 60 paria sandaaleja. Melkein kaikkia kuvia yhdistävä tekijä olikin melkoinen tavarapaljous. Jos haluaa säilyttää isoa tavaramäärää käytännöllisesti ja kauniisti, tarvitaan paljon tilaa ja monimutkaisia järjestelmiä.

Tykkään katsella tällaisia nättien ja nokkelien järjestämisniksien kuvia, mutta ammattijärjestäjänä tiedän myös, että ratkaisut eivät ole kovin realistisia useimmille kodinraivaajille. Listasin neljä erilaista kodin järjestämisen suuntausta, joista pitäisi löytyä ratkaisuja myös niille, jotka eivät välitä ripustella 20 paria sandaaleja värijärjestykseen.

Hallittu paljous
Mainitun linkin takaa löytyneet kuvat pääosin edustavat suuntausta, jossa keskitytään paljouden hallintaan ja säilyttämisen esteettisyyteen. Toisin sanoen järjestäminen lähtee järjestelmän luomisesta, ei tavaran karsimisesta. Kaappien pitää näyttää kauniilta myös sisäpuolelta. Kun tavaraa on paljon, kauneus ja kätevyys voidaan tavoittaa yhtä aikaa vain erilaisten systeemien ja erikoismekanismien avulla. Paljouden hallintaa harjoitetaan usein hankkimalla lisää säilytyslaatikoita, kaapistoja tai muuttamalla isompaan asuntoon. Paljouden hallintaa näkee erityisesti amerikkalaisissa järjestämisblogeissa.

Plussat: Esteettinen mielihyvä ja hienot järjestelmät
Miinukset: Kallista perustaa, vaivalloista ylläpitää tavaran paljouden takia
Kenelle sopii? Maksukykyiselle

Karsittu järjestys
Vastasuuntaus paljouden hallinnalle on yksinkertaistaminen, jossa keskitytään ennen kaikkea tavaran vähentämiseen. Järjestyksellä ei tavaran vähetessä minimiin ei ole suurtakaan merkitystä. Niukkuuttaa ei tarvitse hallita kuten paljoutta eikä siihen tarvita systeemejä. Vähäinen määrä tavaraa pysyy järjestyksessä miltei itsestään.

Plussat: Aikaa vapautuu tavaranhallinnasta muuhun puuhaan
Miinukset: Harva pystyy karsimaan tavaransa niin vähiin, ettei mitään systeemejä ja ylläpitoa tarvittaisi
Kenelle sopii? Minimalistille

Kaunis järjestys
Tavaran vähentäminen ja säilyttämisen esteettisyys lyövät kättä muun muassa japanilaisessa KonMari-menetelmässä. Menetelmän mukaan saa pitää kaikki ne esineet, jotka tuottavat omistajalleen iloa. Silti marittajat tekevät radikaalejakin tavaravähennyksiä. Raivaamisen jälkeen tavarat järjestellään KonMari-tyyliin kauniisti riveihin ja laatikoihin. Kaappien sisäpuolten koristeluun kiinnitetään paljon huomiota. Pesuainepulloista poistetaan etiketit ja kirjat laitetaan värijärjestykseen. Kauniiseen järjestykseen pyrkivän ei tarvitse hävetä, jos joku sattuu vetäisemään auki hänen kaappinsa oven.

Plussat: Kaunis järjestys tuo järjestäjälleen iloa ja tavaramäärän vähentäminen vapauttaa resursseja muuhun
Miinukset: Hyvin yksityiskohtaiseksi hiotun järjestelmän ylläpito voi osoittautua vaivalloiseksi
Kenelle sopii? Sisustajalle

Rento järjestys
Rento järjestys perustuu siihen, että tavaramäärä karsitaan säilytystiloihin nähden sopivaksi ja että kaikelle on oma, toimiva paikka. Sen sijaan järjestyksen esteettisyys on toisarvoinen kysymys. Toimivan järjestyksen ei nimittäin tarvitse olla kaunis. Kaapinoven takana ei siis välttämättä odota suurta silmäniloa, mutta siellä on jokaiselle esineelle tai esineryhmälle määrätty paikkansa. Ajatellaan vaikka kaulahuiveja, jotka on nopea heittää huivilaatikkoon rennosti pötköttämään, sen sijaan, että ne viikkaisi ja soinnuttelisi värijärjestykseen. Toimii hyvin, kunhan huivien määrä pysyy sopivana säilytyslaatikkoon nähden.

Plussat: Rento summittaisuus tekee järjestelmän ylläpidosta helppoa ja nopeaa
Miinukset: Rentokaan järjestys ei säily, jos tavaroita ei palauteta paikoilleen
Kenelle sopii? Suurpiirteiselle

Tunnistatko oman järjestäjätyyppisi näiden joukosta?

*

Viimeinen kuulutus! Paikka kaikelle -kirjaa voi tilata ennakkohintaan vielä keskiviikkoon 15.2. asti. Tilauslinkki on tässä. Kampanjakoodi, jota tarvitaan kassalla, on PAIKKAKAIKELLE.

Lukija sanovat kirjasta:
”Kierrätän ehdottomasti miniälle.”
”Äitikin haluaa lainata.”
”Huippu kirja!”

Blogissa on nyt tapahtumakalenteri, josta näet kaikki tulossa olevat luennot ja kurssit. Tervetuloa mukaan!

Rento ja lempeä mutta tehokas kodin järjestämiskurssi alkaa Turussa 9.3. Lisätietoja ja ilmoittautuminen.

Älä ylijärjestä!

Neljä vuotta sitten etsin kuumeisesti ratkaisua kaikkien leikki-ikäisten lasten vanhempia vaivaavaan kysymykseen: miten järjestää pikkulegot? Monia kirjoituksia ja kuvia selattuani päädyin aikuisten Lego-harrastajien kansainväliselle sivustolle, jossa oli kuvia entusiastien Lego-huoneista. Niiden seiniä peittivät lokerikot, joihin tuhannet ja taas tuhannet muovipalikat oli järjestetty koon, värin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Täydellien ratkaisu legojen järjestämiseksi?

Täydellien ratkaisu legojen järjestämiseksi?

Tadaa! Ongelma oli ratkaistu. Ostin pari nippelien ja nappelien säilyttämiseen tarkoitettua lokerikkoa ja järjestimme legot niihin lapsen kanssa värin ja/tai lajin mukaan. Voitonriemuisena julistin kavereille Facebookissa keksineeni lopullisen ratkaisun Lego-ongelmaan.

Vähänpä tiesin. Pian oli joulu tai syntymäpäivä ja parhaassa Lego-iässä olleelle lapselle tuli lahjaksi setti toisensa jälkeen. Ne koottiin, niillä leikittiin ja sitten ne ammuttiin palasiksi ja niistä rakennettiin jotakin ihan muuta. Sitä kutsutaan luovuudeksi.

Etenkin valkoisia, harmaita ja mustia palikoita alkoi olla niin paljon, että ne eivät enää mahtuneet lokeroihinsa. Ostin kolmannen lokerikon, mutta pian sekin oli täynnä. Vaikka lapsi itse yleensä hoiti legojen keräämisen ennen siivousta, välillä se jäi minulle. Kun punaisten lokero oli täynnä, heitin loput punaiset keltaisen tai oranssin lokeroon. Laitoin mustia harmaiden joukkoon ja harmaita valkoisten joukkoon. Kiukutti. Kiireessä survoin erikoisosat ukkeleiden kanssa tai hävitin ne peruspalikoiden sekaan, koska en edes tajunnut, että ne olivat erikoisosia. Lapsi oli joustava eikä valittanut järjestelmänsä sotkemisesta.

Lopulta palikoita ja puolirakennettuja juttuja alkoi olla niin paljon, että jouduin antamaan niille yhden pienehkön lipaston laatikon. Kohta niitä oli myös korissa ja pahvisessa sisustuslaatikossa. Niihin oli siivotessa helppo liippaista kerralla koko kourallinen lajittelematta. Harmitti kuitenkin, että niissä olleet legot eivät löytyneet järjestelmästä.

Viime viikkoina meillä on tehty lastenhuoneiden remonttia. Yksi iso leikkihuone ja pienempi yhteinen makuuhuone muuttuivat lasten toiveesta kolmeksi pieneksi lastenhuoneeksi. Samalla Legot saivat uuden järjestyksen. Nyt ne ovat minikokoisten lokeroiden sijaan viiden ja kymmenen litran kannettomissa laatikoissa. Laatikot on asetettu vanhanajan liinavaatekaapin hyllyille ja palikat ovat laatikoissaan lapsen oman periaatteen mukaan lajiteltuina. En tiedä, osaanko vieläkään siivota niitä oikein, mutta ainakaan siivoaminen ei tyssää liian yksityiskohtaiseen järjestykseen.

Mitä opin tästä? Herkistyin ylijärjestämiselle. Kun joku esittelee järjestämisryhmässä kuvaa sadasta värijärjestykseen viikatusta sukkaparista, huokaan kauhuissani. Kun näen jonkun pakanneen mitä tahansa tavaraa toistensa päälle aseteltuihin laatikoihin, ajattelen, että tuosta ei hyvää seuraa. Kun joku asettelee lapsen lukuisat tumput, pipot ja kaulahuivit eteisessä olevaan koriin sievään riviin, tiedän että tuo järjestys ei kauan pysy.

Minulle kaiken järjestämisen tarkoitus on tehdä asiat helpommiksi. Nautin kyllä siitä, että kaappi on kaunis sisältäkin, mutta vielä enemmän nautin siitä, että tavarat ovat kaapissa eivätkä lattialla sen vieressä.

Toimiva järjestys ei välttämättä ole esteettinen. Peruslaiskana en jaksa viikata lasteni alushousuja tai omia kaulahuivejani, vaikka ne varmasti viikattuina näyttäisivät kivemmilta. Niitä on kumminkin sen verran vähän, että ne löytyvät laatikoistaan vaikka niitä ei olisi taiteltu. Viikkaamatta ne menevät paikoilleen vaivatta eivätkä jää jonnekin säilytyspaikkansa liepeille odottamaan toimenpiteitä.

Olisi ihanaa säilyttää veitset, haarukat ja lusikat aterinlaatikoissa kyljelleen siististi rivitettynä, mutta sitten saisin olla koko ajan korjaamassa niitä perheenjäsenten jäljiltä. Toimiva järjestys on sellainen, että sen ylläpitäminen ei ole vain yhden tekniikat ja menetelmät osaavan ja viitsivän ihmisen (usein perheenäidin) harteilla.

Itse asiassa kustannustehokkainta saattaisi olla kaataa kaikki aterimet suoraan astianpesukoneen lokerosta isoon ruukkuun. Oikean aterimen valikoimiseen siitä menisi paljon vähemmän aikaa kuin siihen, että lajittelee aterimet pesukoneeseen tai aterinlaatikkoon lajin mukaan.

Olen monta vuotta haaveillut keittiön kuivatarvikkeiden purkittamisesta. Nelikulmaisten lasipurkkien rivit, joihin olisi retrodymottu ainesten nimet päälle, olisivat niin kauniit vetolaatikossa! Olen kuitenkin päättänyt olla ryhtymättä tähän, sillä lopputuloksena minulla pyörisi kaapissa sekä tyhjiä purkkeja että puolikkaita tuotepusseja. Tiedän varmaksi, että perheenjäsenet eivät jaksaisi purkittaa ja itsekin luistaisin siitä aina kun mahdollista. Eripariset tuotepaketit eivät ehkä sulostuta elämääni, mutta ne säästävät purkittamisen vaivalta.

Jos järjestyssysteemi on niin monimutkainen tai hieno, että se ei helpota arkea tai säästä aikaa, se ei ehkä ole tarpeen lainkaan. Järjestyksen ylläpidon ei ole tarkoitus syödä järjestämisestä saatuja hyötyjä. Mitä vähemmän järjestyksessä ja tavarassa on hallittavaa, sitä vapaampia tavaran vallasta olemme.

*

Lue vinkkini toimivien säilytyspaikkojen luomiseen täältä.

Vuosi vaatteiden ostolakossa – miten kävi?

Liityin viime vuoden syyskuussa Siivouspäivän järjestämään Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan. On aika kysyä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä.

Lakkoni tarkoitus ei ollut hillitä shoppailunhimoani tai edes vähentää vaatekappaleiden määrää kaapissani. Se oli oikeastaan vain osuva ja juuri oikealla hetkellä ilmaantunut kuvaus vallinneelle asiaintilalle. Olin palaamassa perhevapaalta töihin enkä löytänyt kaupoista mitään säällistä ostettavaa. Ketjukauppojen vaatteet näyttivät lumpuilta jo kaupassa. Pienten suomalaismerkkien vaatteissa taas oli kummalliset leikkaukset. Jos sitten ostin jotakin, se osoittautui kohta pettymykseksi laadun tai istuvuuden osalta. Edes paremmissa tavarataloissa myytäviin kalliisiin ruotsalaismerkkeihin ei ollut luottamista. Sitä paitsi ostoksilla käynti on mielestäni ikävää ajanhukkaa. Parasta olisi, jos hyvä vaatekeiju voisi taikoa toiveeni mukaiset vaatteet yöllä kaappiin.

Niinpä sitten päätin ihan vain protestiksi mennä lakkoon. Samalla tarkoitus oli tutkia, miten pitkälle pötkisin olemassa olevilla vaatteillani. Luin Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Kirjasta inspiroituneena analysoin puvustoni ja laadin jopa mallikuvat potentiaalisista asukokonaisuuksista. Ajatus oli, että voisin nousta sängystä vaikka silmät ummessa, tökätä sormen kuvastooni ja vetää kaapista päälle sen kuvan osoittaman asun, johon sormi osuu.

IMG_9640

Sukkiani ei aina käydä kuvaamassa aikakauslehteen, mutta kun käydään, konmaritan ne. Muina aikoina pidän sukat perinteiseen tyyliin varresta paritettuina, mutta rivissä laatikossaan. Kuvassa myös viime syksynä koostamani malliasut. Esiinnyn KonMari-menetelmän mannekiinina Kotivinkissä 18/2015.

Analyysin myötä ilmeni, että puvustossani oli pahoja puutteita: pitkähihaisille trikoopaidoilleni ei saisi lisää elinikää edes värjäämällä takaisin mustiksi, lyhythihaisia paitoja oli vain yksi (siinäkin reikä rinnassa), ainoat farkkuni olivat väärän malliset ja siksi ikävät päällä, rakkaat puukenkäsandaalini olivat loppuun kävellyt ja niin edelleen ja edelleen.

Tykkään kuitenkin pukeutua huolitellusti hyväkuntoisen näköisiin vaatteisiin. Puuttuvien osien takia kaikki olemassa olleet vaatteet eivät tulleet käyttöön. Hyvän mielen vaatekaapin ohjeiden mukaan laadin itselleni hankintalistan, jota noudattaisin ostoslakon aikana: kesäsandaalit, ballerinat, pari teepaitaa, istuva puolihame, syysnilkkurit, muutamia perustrikoopaitoja, farkut, lämmin neule talveksi, treenivaatteita. Lista oli ahdistavan pitkä. Tuntui loputtoman vaikealta löytää vaatteita, jotka eivät liian pian haalistuisi, nyppyyntyisi tai kieroontuisi.

Miten sitten kävi?

Lakossa oleminen ei ole ollenkaan vaikeaa. En vietä aikaa kaupoissa tai lue muotilehtiä. Ostoshaluja herää vain, kun näen kivasti pukeutuneen ihmisen tai jos kuljen vaatekaupan läpi. Ensimmäinen halu menee ohi, kun ajattelen sitä vaivaa, mikä menisi vastaavien vaatteiden löytämiseen itselle istuvina. Toisen saa poistumaan ihan vain sovittamalla jotakin vaatetta. Onneksi pukukopeissa on niin kelmeä valaistus. Pari repsahdustakin sattui. Loppusyksystä ostin hankintalistan ulkopuolelta iki-ihanan Turku-mekon. En tarvinnut sellaista, mutta näin jo kaukaa, että meistä tulee pitkäaikaiset ystävät. Kesällä ostin myös kaksi huivia. Niitä kaltaiseni huivihamsteri ei todellakaan olisi tarvinnut, mutta kun ostaminen on niin helppoa silloin, kun ei tarvitse sovittaa kelmeän lampun alla.

Paljon lakkoilua vaikeampaa onkin ollut löytää hankintalistallani olleita vaatteita. Vuoden ostosponnisteluiden onnistumisina pidän kaksia (samanlaisia mutta eri värisiä) ekofarkkuja, joista toiset tosin kaipaavat jo värinpalautusvärjäystä, Tukholmasta löytynyttä teepaitaa ja puolihametta sekä keväällä verkkokaupasta ostamiani, kaikkien aikojen suosikkisandaaleita. Sen sijaan hankkimani luomutrikoopaidat kulahtivat nopeasti aivan muodottomiksi löllöiksi ja kotimaisen valmistajan laadukkaaksi kehuttu puuvillaneule nyppyyntyi ensimmäisessä pesussa (mistä olisi pitänyt reklamoida, mutta en jaksanut).

Monta palasta toimivasta vaatekaapista puuttuu edelleen ja kovassa käytössä olevat perusvaatteet kuluvat vauhdilla. Trikoopaitojen puutteen takia osa mekoistani on edelleen poissa pelistä. Ja talvi lähestyy, mutta lämmin neule puuttuu. Asuyhdistelmistä tekemäni mallikuvat riippuvat vaatehuoneen seinällä, mutta enää en voi valita asua silmät ummessa. Kävi nimittäin niin, että en kumminkaan tullut käyttäneeksi kaikkia mallipukujani ja iso osa kuvissa olevista vaatteista on jatkanut matkaansa tästä taloudesta. Vaate on onnellisempi, kun sen vapauttaa jonkun muun käyttöön.

IMG_9652

Ammattijärjestäjä rentoutuu vaatekaapissaan hipelöimällä vaateriviään harkitun huolettoman näköisenä. Lue koko juttu Kotivinkin numerosta 18/2015.

Suurin muutos vuoden aikana on tapahtunut vaatehuoneessa. Tiivistin säilytystä taittelemalla loputkin vetokoreissa olevat vaatteet KonMari-tyyliin iloisen värisiin kierrätyskartonkilaatikoihin, jotka löysin sattumalta kirjakaupasta. Sain puhtia pienelle remontille ja henkarivaatteet siirtyivät eri seinälle kuin aiemmin. Vaatehuone sai uuden valaisimen ja toisesta huoneesta peilin ja maton. Meillä on nyt mini-walk-in, joka on niin sievä, että vaatteet haluaa aina palauttaa paikoilleen käytön jälkeen. Järjestetty vaatehuone on rauhan saareke lapsiperheessä, jossa mikään muu paikka ei kovin kauan pysy järjestyksessä.

Lakkoni jatkuu. Suosittelen sitä selkiyttävänä toimenpiteenä kaikille, joiden kaapissa on liikaa tai liian vähän vaatteita, mutta ei mitään päälle pantavaa.

Minimalismin lumo

Jos sinulle luvattaisiin, että tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämääsi karsimalla maallisen omaisuutesi minimiin, tarttuisitko lupaukseen?

2000-luvulla on noussut pintaan liikehdintää, jota nimitetään muun muassa downshiftaukseksi, hidastamiseksi, leppoistamiseksi ja kohtuullistamiseksi ja jota markkinoidaan meille hyvinvoinnin nimissä. Ilmiöön sekoittuu kulutusvastaisuutta, ekologista ajattelua ja henkisyyteen pyrkimistä.

huoneAmerikkalaislähtöinen minimalismiliike, jota kutsutaan myös nimillä simple living ja simplyfying, erottuu kohtuullistamisen kentällä tiukalla periaatteellisuudellaan. Minimalisteja voisikin kutsua kohtuullistamisen fundamentalisteiksi.

Minimalismi ei siis tässä tapauksessa viittaa taide- tai tyylisuuntauksiin, jotka tunnetaan valkoisista pinnoista, geometrisyydestä ja tyhjästä tilasta. Minimalismilla tarkoitetaan elämäntyyliä, jossa tavoitellaan vapautumista materialismista ja aikapulasta. Minimalismiliikkeen suositut saarnamiehet ja –naiset todistavat omilla esimerkeillään, että yltäkylläisyydestä luopuminen antaa mahdollisuuden keskittyä siihen, mikä on itse kullekin elämässä tärkeintä. Minimalismiliike kytkeytyy vahvasti keskiluokan kulutuskriittisyyteen. Taustalla voi nähdä amerikkalaisen kulutuskulttuurin ylenpalttisuuden, mutta myös suomalaiset kirjoittajat puhuvat väkevästi minimalismin puolesta.

Järjestää vai vähentää?

Myös ammattijärjestäminen liittyy kohtuullistamisliikehdintään. Järjestämispalvelut itsessään ovat kulutuskulttuurin synnyttämä ilmiö: niitä tarvitaan, koska tavaraa ja kiirettä on nykyään liikaa. Ammattijärjestämisen tavoitteena on hyvän elämä, joka saavutetaan materiaalisen kohtuullisuuden ja arjen helpomman hallinnan avulla.

On kuitenkin mielenkiintoista, että amerikkalaiset minimalismigurut vastustavat järjestämistä. Sosiaalisessa mediassa kiertävät elämänviisaudet neuvovat luopumaan materiasta, ei organisoimaan sitä:

kynatWell organized junk is still junk. Let it go. (Courtney Carver)
Never organize what you can discard. (Joshua Becker)
Declutter before organizing. (Leo Babauta)

Minimalistien järjestämiskritiikki tulee ymmärrettävämmäksi, kun sitä katsoo vasten amerikkalaista järjestämisen estetisointia ja siihen kytkeytyvää järjestämisteollisuutta. Lifestyle- ja sisustushenkisistä blogeista mutta myös joiltakin professional organizereilta löytyy loputtomiin vinkkejä rintaliivien tai huopakynien laittamiseksi värijärjestykseen tai keittiön kuivakaapin ainesten purkittamiseksi somiin, nimikoituihin säilytysrasioihin. (Kurkkaa vaikka tänne tai tänne.)

Amerikkalaisesta Container Storesta saa puteleita, telineitä, hyllyjä ja laatikoita kaiken mahdollisen säilyttämiseksi järjestelmällisemmin puhumattakaan kaappien ja säilytysjärjestelmien markkinoista. Suurimmalle osalle tuotteista ei olisi mitään kysyntään, jos kodeissa olisi vähemmän tavaraa. Oma kotoinen säilytyskauppamme on Ikea, josta haetaan tavaroita, joissa voi säilyttää tavaroita. Taustalla on ajatus, että paremmilla säilytystuotteilla ja -järjestelmillä tavara on paremmin hallittavissa.

Minimalisteilla on pointti. Kaaos ei pysy poissa sillä, että tavara järjestellään kaapeissa, tasoilla tai varastoissa sievästi, jos tavaraa on liikaa. Ylitäyttä säilytystilaa on vaikea käyttää, joten se sotkeentuu nopeasti uudelleen. Ja jos tavarapaljouden säilyttämiseen tarvittavia asuinneliöitä ajattelee rahassa, voisi rahansa kenties käyttää järkevämminkin. Kun tavaraa vähentää, jää vähemmän järjestettävää. Jos vähentää minimiin asti, ei tarvitse enää järjestää juuri lainkaan.

Lupaus merkityksellisemmästä elämästä

Jos kiireähky ja arkipäivän kaoottisuus ovat nykyihmisen pahimpia vitsauksia, tarjoaa minimalismi niihin ratkaisua. Se on houkutteleva lupaus yksinkertaisemmasta ja merkityksellisemmästä elämästä vailla stressiä ja sotkua. Pohjimmiltaan minimalistisen elämäntapa lupaa pysyvää onnellisuutta, joka ei ole kiinni tavaran hankkimisessa tai omistamisessa.

Esteetikkona en itse vastusta materian järjestämistä niin, että siitä on silmälle iloa. Toimivasta järjestyksestä on arjessa harvoin haittaa, päinvastoin. Toisaalta minimalistien sanoma on vahva: meidän ei pidä antaa tavaran hallita itseämme. Se on kuitenkin myös varsin idealistinen sanoma: tavarasta luopuminen voi tosiasiassa olla monin verroin vaikeampaa kuin mitä minimalistit esittävät, sillä olemme tavarassa kiinni niin monin tunnesitein. Hengenvahvistusta kiinnostuneet voivat hakea minimalistien kirjoituksista ja käytännön apua ammattijärjestäjiltä.

Mitä sinä ajattelet minimalistisesta elämäntavasta? Ankeaa fanatismia vai vapautta ja onnea?