Aihearkisto: Suomalaisuus

Tavarat kiertoon

Tein itse ja säästin – mutta helpommalla ja halvemmalla olisi päässyt tilaamalla kierrätystavaroille noutopalvelun

Yhteistyössä Lassila & Tikanoja

Turhien tavaroiden raivaaminen kotoa on vaivalloista. Ensin pitää sukeltaa päiviksi kaappeihin ja varastoihin tekemään vaikeita poistopäätöksiä. Sitten tavaroista pitää vielä päästä eroon. Poistetut roinat tuppaavat jäämään eteisen nurkkaan ikeakasseissa, koska ensin on kerättävä voimia kirppissouviin tai reissuun keräyspisteelle.

Kaikkein pahimpia ovat isot esineet. Olohuoneen nurkassa möllöttää arkkupakastin, jonka töpseli on vedetty seinästä lopullisesti kaksi vuotta sitten, ja työhuoneessa kulun kaapille tukkii sohvanrähjä, joka kesällä siirrettiin sinne uuden tieltä odottamaan toimenpiteitä. Mikä neuvoksi?

Tee se itse ja säästä!

Eräs kodinraivaaja, kutsutaan häntä vaikka Paulaksi, kertoi opettavaisen tarinansa jokin aika sitten Paikka kaikelle -ryhmässä. Hänen luvallaan jaan sen.

No minähän en kuuttakymppiä maksa siitä että joku hakee ikuvanhan patjan kierrätysasemalle.

Paulalla oli kotonaan lahjoituskelvoton vanha joustinpatja, josta hänen piti päästä eroon. Se ei mahtunut Paulan autoon. Vetokoukkua ei ollut, joten peräkärryäkään ei voinut lainata. Paulan pakettiautoilevat kaverit olivat liian kiireisiä pyydettäväksi apuun.

Onneksi Paula on tee-se-itse-naisia:

”Sainpa hyvän idean, patja puoliksi ja kierrätysasemalle. Paitsi että kun rupesin patjaa leikkaamaan, tuli selväksi, että ne rimat, jotka kiertää patjaa, ja jouset, ne nyt ei vaan leikkaudu niin helposti.

No, kuorin patjan ja kävin viemässä sen pölyisen osan kierrätysasemalle muiden kamojen kanssa. Hyvä minä!

Sitten äkkäsin, että voin kysyä työkaverilta, olisiko sillä jotain työkalua, jolla niitä jousia saisi vähän pienittyä, rakentavat taloa kuitenkin. Jotkut sakset löytyivät, jolla on betonirautoja leikattu. Loistavaa. Hain ko. sakset torstaina naapurikaupungista. Reilut 30 km ajoa.

Sitten hommiin. Hyvin sujuu kun osaa tekniikan. Paitsi että jousia ympäröi rimat, joita ei vaan saa leikattua. Leikataas irti niistä rimoista, niin sujuu. Sujuihan se, välillä paremmin, välillä huonommin. Leikatut jouset viilteli jalkoihin muutaman vekin ja vuodin verta ympäri asuntoa, mutta ei se menoa haittaa.

Nyt minulla on joustinpatjan jouset palasina, jalat naarmuilla, 80×200 cm rimat ja ongelma, miten ne saa autoon. Ehkä pitää painia vähän niiden kanssa ja saada ne jotenkin sidottua pienemmäksi.

Sovittiin työkaverin kanssa että palautan sakset, kun menen takaisin töihin elleivät tarvitse sitä ennen. Tarvitsevat, joten edessä taas reissu naapurikaupunkiin.

Kaveri totesi että kauhea homma. Mutta minähän en 60e maksa siitä, että joku hakee vanhan patjan. Aina pitää opetella kokemuksen kautta, mikä kannattaa ja mikä ei. Ehkä mä seuraavan kerran maksan sen 60e.

Nimim. kolme kertaa puhjennut umppari.”

Rakastan Paulan tarinaa! Ihailen myös hänen rohkeuttaan jakaa tämä opetus kanssamme. Se kertoo mainiolla tavalla perinteisistä hyveistä, jotka estävät meitä turvautumasta ostopalveluihin silloinkin, kun välttyisimme jopa verenvuodatukselta. Katsotaanpa hiukan tarkemmin näitä hyveitä.

Suu säkkiä myöten

Säästäväisyys, tuo kansallishyveemme! Kuusikymmentä euroa ei useimpien mielestä ole ihan pikkuraha. Mutta onko esineiden omatoiminen kierrättäminen yhtään sen halvempaa?

Autoilijat ovat mestareita unohtamaan ajoneuvonsa todelliset kulut. Tarkanmarkan laskeman mukaan autoilun todellinen kustannus vastaa verottajan kilometrikorvausta, joka vuonna 2017 on 0,41 euroa per kilometri. Esimerkiksi Paulan matkat lainaamaan ja palauttamaan työkaluja maksoivat noin 25 euroa. Lisäksi tuli reissu kierrätysasemalle. Heitän arviona 8 euroa, koska en tiedä kuinka pitkä matka asemalle oli.

Harva laskee myöskään tekemälleen kotityölle – tässä tapauksessa tavaran kierrättämistyölle – hintaa. Tilastokeskus käyttää kodeissa tehtävän palkattoman kotityön hinnan laskemisessa kotipalvelutyöntekijöiden tuntipalkkaa. Se on noin 15 euroa tunti. Jos Paulalla meni patjan purkamiseen ja matkoihin yhteensä esimerkiksi viisi tuntia, se maksoi jo 75 euroa.

Ilman, että laskemme mukaan mahdollisia kierrätysasemalla perittäviä jätemaksuja, haavojen paikkaamiseen tarvittuja laastareita, korvauksia kivusta ja särystä tai sitä, että ainutkertaisia kesäpäiviä käytettiin patjan kanssa kamppailuun, saamme patjan omatoimisen kierrättämisen kuluiksi jo yli sata euroa.

Suo, kuokka ja sisu

Sisukas itsetekemisen eetos ohjaa toimintaamme jopa silloin, kun maksullisiin palveluihin turvautuminen ei ole rahasta kiinni.

Siivottava on itse, koska olisihan se noloa maksaa jollekulle sellaisesta, minkä voi tehdä itsekin. Pullataikina pitää alustaa itse, vaikka jauhopeukalo olisi keskellä kämmentä ja kaupan pakastinallas täynnä paistovalmiita herkkuja. Pienet autonkorjaukset sujuvat totta kai omin voimin, vaikka nykyään pelkkään konepellin avaamiseen tarvitaan tietotekniikan insinöörin tutkinto. Kylpyhuoneen vesieristeen asennus – tässähän on ohjeet paketin kyljessä, mikä voisi mennä pieleen? Ai otsatukka on vino? Itse leikkasin!

Sitä paitsi on noloa pyytää apua. Pienestä asti meidän kasvatetaan pärjäämään. ”Oletpas sinä reipas!”, kehuvat aikuiset, kun lapsi suoriutuu itsekseen jostain, mitä hänen ikäiseltään ei vielä tarvitsisi odottaa.

Ensi kerralla tee se itseäsi säästäen

Maailma olisi paljon tylsempi paikka, jos Paula olisi suoraan tilannut noutopalvelun hakemaan sängynraatonsa ja olisimme jääneet ilman hänen tarinaansa. Silloin olisi käynyt suunnilleen näin:

”Klikkasin itseni Lassila & Tikanojan Helpponouto-palvelun sivuille. Tilasin sieltä minulle sopivaan aikaan noudon vanhalle sängylleni. Maksoin palvelun noudon yhteydessä, se teki 59 euroa. Helpponoudon kuskit veivät sänkyni kierrätysasemalle. Netissä meni kolme minuuttia ja noudon yhteydessä seitsemän. Säästin suunnilleen viisi tuntia vaivaani ja useita kymppejä rahaa.”

Jos kotiasi tukkii sopimuksen irti sanonut pakastin, elämänsä päätepisteeseen saapunut sohva tai loppuun nukuttu sänky, päästä itsesi helpommalla. Helpponouto toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Jyväskylässä, Oulussa, Tampereella ja Turussa.

HelpponoutoJa hei, iloinen uutinen sinulle! Paikka kaikelle -blogin lukijana saat nyt 10 prosentin alennuksen Helpponouto tilauksestasi! Syötä tilauksen yhteydessä koodi HELPPOPAIKKA. Klik, klik tästä pääset lunastamaan tarjouksen. Se on voimassa 10.12.2017 saakka.

Lisäksi arvomme Facebookin puolella kaksi Helpponoutoa. Osallistu tästä!

*Yhteistyössä Paikka kaikelle ja Lassila & Tikanoja. Paulalle lämmin kiitos tarinansa jakamisesta!


Järjestämisvinkkejä löydät Paikka kaikelle -blogin ilmaisesta Vinkkipankista. Se on teemoihin jaettu kokoelma blogijulkaisuja ja lehtiartikkeleita, joista löydät nopeasti etsimäsi avun järjestyspulmiisi.

Vaivaako naisia siivousvimma?

Nimimerkki Kyläluuta väitti vastikään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että ”enemmistö naisista on ottanut kodin siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä” ja että näiden ”täydellisyyteen pyrkivien naisten siivousvimmasta eivät kärsi ainoastaan naisten kanssa parisuhteissa elävät miehet, vaan myös naisten ystävät, joita siivous ei niin kovasti kiinnosta”.

old-woman-1077121

Kyläluuta oli huolissaan tasa-arvosta ja ystävyyssuhteista. Mikäli naiset eivät ”ymmärrä lopettaa ottamasta siivoojan roolia ja vapauttaa itseään muuhun toimintaan”, jää tasa-arvo haaveeksi. Kyläily harvinaistuu, koska vain läpipuunattuun kotiin voi kutsua ystäviä, ja ystävien harrastama toisten kotien siivon arvostelu aiheuttaa rasitetta suhteille. Hän syyttää naisia pinnallisuudesta ja käytöstapojen puutteesta.

Kyläluudan mukaan naisten pitäisi ottaa oppia miehiltä. Nämä eivät laita siivoamista ystävien tapaamisen edelle ja siksi näillä myös nuoruusvuosien ystävyyssuhteet säilyvät. Kyläluudan mielestä siivoaminen on elämän tuhlaamista, kun merkityksellisempääkin sisältöä olisi tarjolla.

Jaan Kyläluudan huolet – osittain. Katsotaanpa tarkemmin, mitä hän oikeastaan sanoo.

– Enemmistö naisista on ottanut siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä.

No jaa, eipä meillä ammattijärjestäjillä juuri riittäisi asiakkaita eikä KonMari-kirjaakaan varmaan olisi myyty kymmeniä tuhansia, jos naisten kaikki aika kuluisi siivotessa. Sen sijaan on totta, että siivouksesta, kotitöistä, äitiydestä ja kodin hengettärenä toimimisesta on pontevasti yritetty tehdä naisten suurta kutsumusta. Projekti alkoi 1800-luvulla, kun Suomesta ryhdyttiin muokkaamaan kansallisvaltiota: ajatus oli, että naiset palvelisivat kansakuntaa huolehtimalla kodeista ja niissä kasvavista uusista kansalaisista. Miehet taas edistäisivät kansakunnan etua toimimalla kodin ulkopuolisessa maailmassa. Sata vuotta sitten näytti siltä, että tässä projektissa oltiinkin onnistumassa. Mistä päästään sopivasti Kyläluudan seuraavaan huolenaiheeseen.

– Jos naiset eivät ymmärrä vapauttaa itseään siivoamisesta muuhun toimintaan, tasa-arvosta on turha haaveilla.

Kyllä naiset tämän ovat ymmärtäneet. Jo viisikymmentä vuotta sitten alkoi laaja julkinen keskustelu sukupuolirooleista. Naiset haluttiin vapauttaa kotiroolistaan toteuttamaan itseään maailmassa samoilla oikeuksilla kuin miehet. Suomalaiset naiset olivat kyllä aina tehneet ansiotyötä, mutta vasta tämän roolidebatin seurauksena kodin ulkopuolisesta työstä tuli myös asennetasolla hyväksyttyä. Pian hyvinvointivaltio tuli naisia vastaan: äitiyslomat ja kunnallinen päivähoito takasivat, että naiset pystyivät käymään ansiotyössä.

Mutta vapautuivatko naiset siivouksesta? Eivät suinkaan. Ajankäyttötilastoista näemme, että naiset tekevät keskimäärin runsaat 3,5 tuntia kotitöistä päivässä, miehet 2,5 tuntia. Naisten kotitöihin käyttämä aika on 20 vuodessa vähentynyt noin 20 minuuttia.

Mitä naisen pitäisi tehdä tuolla päivittäisellä 20 minuutillaan? Siinä ehtisi juuri ja juuri soittaa ystävälle ja vaihtaa kuulumiset. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edistäisi tasa-arvoa. Tasa-arvon kannalta parempi olisi, jos naiset satsaisivat 20-minuuttisensa uusien tutkintojen opiskeluun tai sijoitusoppaiden tutkimiseen. Mitä korkeampi koulutus- ja tulotaso naisella on, sitä vähemmän hän käyttää aikaa kotitöihin.

– Naisten pitäisi ottaa mallia miehistä ja laittaa ystävät siivoamisen edelle.

Ajatus ei ole huono. Elämässä monien asioiden pitäisi mennä siivoamisen edelle. Mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että siivoamisen ja siivoamattomuuden ehdot naisille ovat aivan erilaiset. Miesten on naisia helpompi laittaa ystävät siivoamisen edelle. Paitsi että he tekevät naisia vähemmän kotitöitä, heillä on päivässä noin 40 minuuttia enemmän vapaa-aikaa. Vaikka he tekevät naisia enemmän ansiotöitä, naisten yhteenlaskettu ansio- ja kotityöaika on viikossa kolme tuntia pidempi kuin miehillä. Kärjistäen: miehet ehtivät tavata ystäviään naisia useammin, koska ”joku muu” hoitaa siivoamisen sillä välin.

– Ystävien kotien siisteystasoa arvostelevat ystävät ärsyttävät pinnallisuudellaan ja käytöstapojen puutteellaan.

No todellakin! Koti on henkilökohtainen asia eikä sitä sovi moittia. Nimimerkki Kyläluuta kertoo lakanneensa kutsumasta ystäviä kylään näiden esittämän arvostelun takia. On tosiaankin käytöstapojen puutetta arvostella toisen kotia. Moni kuitenkin lähtee huomaamattaankin mukaan siisteyspeliin, jonka sääntöihin kuuluu muun muassa kiihkeä siivoaminen ennen vieraiden tuloa ja vastasiivotun kodin ”sotkuisuuden” vuolas pahoittelu vieraiden saavuttua. Peliä on vaikea vastustaa, koska naisten kunnollisuutta yleisemminkin arvotetaan heidän kotiensa mukaan. Se taas johtuu naisten ja kotien vuosisataisesta liitosta, josta edellä kirjoitan.

Ystävien ja siivoamisen ei tarvitse olla toisilleen vastakkaiset asiat. Ystävät voivat tavata kahvilassa, baarissa, museossa tai uimarannalla. Tosiystävän voi pelotta kutsua siivoamattomaankin kotiin. Yhdessä voi nauraa siisteyspelille ja heittää paineet kunnon emännyydestä. Tosiystävän voi jopa pyytää siivousavuksi, jos urakka kasvaa itselle mahdottomaksi. Fiksu ystävä ei kilpaile siisteydessä vaan siinä, miten voi ystäväänsä auttaa.

 


Paikka kaikelle -blogin ilmainen Vinkkipankki on teemoihin jaettu kokoelma blogijulkaisuja ja lehtiartikkeleita, joista löydät nopeasti etsimäsi avun järjestyspulmiisi.

Kädet peiton päälle

Oletko koskaan unohtunut selaamaan Instagramia tai Twitteriä pidemmäksi aikaa kuin suunnittelit? Lueskellut keskustelupalstoja? Klikkaillut auki kaverien postaamia linkkejä? Oletko julkaissut profiilissasi omakuvan? Olet sortunut digitaaliseen masturbaatioon, hyi hyi.

Kirjailija ja tv-kasvo Jari Tervo nuhtelee meitä itsesaastuttajia kovin sanoin Seura-lehden puheenvuorossaan Digitaalinen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän selfiekepin. Hänen mukaansa ”suomalaisen” aika kuluu netissä kissavideoita katsellen ja siksi ”suomalainen” ei ehdi lukea kirjoja. Kirjojen lukeminen olisi tärkeää, koska lukematon ihminen ”ei pelaa täydellä pakalla”. Jos lukutaito jää kehnoksi, jää kehnoksi myös ymmärrys. Toki kirjailija on huolissaan myös siitä, että kirjojen ostaminen vähentyy.

Tervon puheenvuoro liittyy Suomen kirjasäätiön julistamaan lukurauhan päivään, joka kannustaa suomalaisia lukemaan enemmän. Kirjailija on tietysti oikeassa siinä, että hyvä lukutaito ja lukemisen avulla saavutettava lähdekriittisyys ovat tärkeimpiä kansalaistaitoja. Tästä olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiotanne siihen, miten Tervo puhuu sosiaalisesta mediasta ja ”suomalaisesta”. Suomalaisen aika kuluu somessa selatessa ”välkkyvää sälää” tai jakaessa kuvia ”unohtumattomasta perseestään”. Suomalainen ei siis osallistu sosiaalisessa mediassa poliittiseen keskusteluun, etsi ruokareseptejä illalliselle tai perehdy ammattiyhdistysten toimintaan kouluesitelmää varten. Ehei, hän selailee pahaa nettiä eli saastuttaa itseään. Alatyylinen puhe takapuolista ja itsetyydytyksestä alleviivaa asian paheksuttavuutta.

Ideaalisuomalainen sen sijaan pitää kädet peiton päällä: hän ostaa kirjan, syventyy romaanitaiteeseen ja sivistyy. Sen myötä tulee kaikki, mitä inhimillisessä kulttuurissa voi pitää tärkeänä.

Tervon puheenvuoro toistaa eliitin pitkäaikaista tapaa ylenkatsoa rahvaan kulttuuria: milloin on ollut pahasta kepeä viihdekirjallisuus, rockmusiikki, sarjakuvat, milloin taas Salatut elämät tai videopelit. Ja nyt sitten sosiaalinen media. Jokaisella vuosikymmenellä löytyy syy uuteen kansalaisten – varsinkin nuorten kansalaisten – rappiota koskevaan moraalipaniikkiin.

Tervon kirjoitus noudattaa myös suomalaisuuden kuvaamisen vakiintunutta käsikirjoitusta, jota mediatutkija Hannu Nieminen on analysoinut. Siinä suomalaisuus ensinnäkin määritellään ongelmana (suomalainen ei lue), toiseksi suomalainen on joku toinen, jonka ulkopuoliseksi kirjoittaja asemoi sekä itsensä että lukijansa (Tervo ei kirjoita ”meistä”), ja kolmanneksi suomalaisuus rakennetaan vertailulla julkilausumattomiin normatiivisiin ihanteisiin, joita kirjoittaja itse edustaa (kirjailijana, ei ehkä niinkään tv-kasvona tai Seura-lehden kolumnistina).

No niin. Nyt kun on tullut selväksi, että tutkiva ammattijärjestäjä pitää kirjailijan ja tv-kasvon puheenvuoroa moralisoivana, voimme siirtyä asian käytännönläheiseen puoleen. On toki niin, että ihminen voi kehittää itselleen someriippuvuuden tai ihan muuten vain toivoa muutosta ajankäyttöönsä, niin että ehtisi enemmän lukea, liikkua, katsoa televisiota tai viettää aikaa muiden ihmisten kanssa IRL. Tässä muutamia vinkkejä, jotka auttavat pitämään kädet kurissa.

Keskitä. Älä klikkaa kiinnostavia linkkejä auki vaan siirrä ne avaamatta selaimen lukulistalle (toimii ainakin Safarissa). Päätä, että luet listalla olevat linkit päivän päätteeksi tai kahdesti viikossa. Tulet huomaamaan, ettet muista suurimmasta osasta, miksi olet pitänyt niihin perehtymistä niin tärkeänä. Voit hyvillä mielin deletoida suurimman osan listastasi.

Rajaa. Valitse itsellesi mieluisimmat some-kanavat. Joka tuutissa ei tarvitse olla mukana. Seuraa vain niitä, joista on eniten iloa tai hyötyä.

Ajasta. Ennen vanhaan televisio-ohjelmat katsottiin niiden lähetysaikaan. Päätä, että some-lähetys alkaa kello 21 ja päättyy kello 22. Sulje kone ja vie älylaite kaappiin. Tarvittaessa käytä ajastinta tai munakelloa.

Ulkoista. Lipeätkö lähetysajastasi? Ei hätää, itsekuria saa nykyään sovelluskaupasta maksutta ja pikkurahalla. MinutesPlease, SelfControl (Macille), Freedom (Macille) tai Cold Turkey (PC:lle) sulkevat haluamasi sivun valitsemakseni ajaksi. Rescue Time seuraa konettasi ja selvittää, mihin käytät aikasi. Moment tekee saman iPhonelle ja BreakFree Android-laitteille. Checky taas laskee montako kertaa päivässä avaat älypuhelimesi. (Disclaimer: En ole itse kokeillut mitään näistä ohjelmista – enkä saa mitään linkkien jakamisesta – joten kokeile omalla vastuulla.)

Vieroita. Jos riippuvuutesi alkaa olla testatusti korkealla tasolla, laita some kokonaan tauolle.

Korvaa. Ala lukea niin vetävää kirjaa, että unohdat mennä nettiin.

Lopuksi haluan huomauttaa, että luet tätä kirjoitusta sosiaalisesta mediasta.

*

Kirjallisuus
Hannu Nieminen: Millaista suomalaisuutta media rakentaa ja miten se sen tekee. Tiedotustutkimus 2001:2.