Aihearkisto: Suomalaisuus

Vaivaako naisia siivousvimma?

Nimimerkki Kyläluuta väitti vastikään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että ”enemmistö naisista on ottanut kodin siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä” ja että näiden ”täydellisyyteen pyrkivien naisten siivousvimmasta eivät kärsi ainoastaan naisten kanssa parisuhteissa elävät miehet, vaan myös naisten ystävät, joita siivous ei niin kovasti kiinnosta”.

old-woman-1077121

Kyläluuta oli huolissaan tasa-arvosta ja ystävyyssuhteista. Mikäli naiset eivät ”ymmärrä lopettaa ottamasta siivoojan roolia ja vapauttaa itseään muuhun toimintaan”, jää tasa-arvo haaveeksi. Kyläily harvinaistuu, koska vain läpipuunattuun kotiin voi kutsua ystäviä, ja ystävien harrastama toisten kotien siivon arvostelu aiheuttaa rasitetta suhteille. Hän syyttää naisia pinnallisuudesta ja käytöstapojen puutteesta.

Kyläluudan mukaan naisten pitäisi ottaa oppia miehiltä. Nämä eivät laita siivoamista ystävien tapaamisen edelle ja siksi näillä myös nuoruusvuosien ystävyyssuhteet säilyvät. Kyläluudan mielestä siivoaminen on elämän tuhlaamista, kun merkityksellisempääkin sisältöä olisi tarjolla.

Jaan Kyläluudan huolet – osittain. Katsotaanpa tarkemmin, mitä hän oikeastaan sanoo.

– Enemmistö naisista on ottanut siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä.

No jaa, eipä meillä ammattijärjestäjillä juuri riittäisi asiakkaita eikä KonMari-kirjaakaan varmaan olisi myyty kymmeniä tuhansia, jos naisten kaikki aika kuluisi siivotessa. Sen sijaan on totta, että siivouksesta, kotitöistä, äitiydestä ja kodin hengettärenä toimimisesta on pontevasti yritetty tehdä naisten suurta kutsumusta. Projekti alkoi 1800-luvulla, kun Suomesta ryhdyttiin muokkaamaan kansallisvaltiota: ajatus oli, että naiset palvelisivat kansakuntaa huolehtimalla kodeista ja niissä kasvavista uusista kansalaisista. Miehet taas edistäisivät kansakunnan etua toimimalla kodin ulkopuolisessa maailmassa. Sata vuotta sitten näytti siltä, että tässä projektissa oltiinkin onnistumassa. Mistä päästään sopivasti Kyläluudan seuraavaan huolenaiheeseen.

– Jos naiset eivät ymmärrä vapauttaa itseään siivoamisesta muuhun toimintaan, tasa-arvosta on turha haaveilla.

Kyllä naiset tämän ovat ymmärtäneet. Jo viisikymmentä vuotta sitten alkoi laaja julkinen keskustelu sukupuolirooleista. Naiset haluttiin vapauttaa kotiroolistaan toteuttamaan itseään maailmassa samoilla oikeuksilla kuin miehet. Suomalaiset naiset olivat kyllä aina tehneet ansiotyötä, mutta vasta tämän roolidebatin seurauksena kodin ulkopuolisesta työstä tuli myös asennetasolla hyväksyttyä. Pian hyvinvointivaltio tuli naisia vastaan: äitiyslomat ja kunnallinen päivähoito takasivat, että naiset pystyivät käymään ansiotyössä.

Mutta vapautuivatko naiset siivouksesta? Eivät suinkaan. Ajankäyttötilastoista näemme, että naiset tekevät keskimäärin runsaat 3,5 tuntia kotitöistä päivässä, miehet 2,5 tuntia. Naisten kotitöihin käyttämä aika on 20 vuodessa vähentynyt noin 20 minuuttia.

Mitä naisen pitäisi tehdä tuolla päivittäisellä 20 minuutillaan? Siinä ehtisi juuri ja juuri soittaa ystävälle ja vaihtaa kuulumiset. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edistäisi tasa-arvoa. Tasa-arvon kannalta parempi olisi, jos naiset satsaisivat 20-minuuttisensa uusien tutkintojen opiskeluun tai sijoitusoppaiden tutkimiseen. Mitä korkeampi koulutus- ja tulotaso naisella on, sitä vähemmän hän käyttää aikaa kotitöihin.

– Naisten pitäisi ottaa mallia miehistä ja laittaa ystävät siivoamisen edelle.

Ajatus ei ole huono. Elämässä monien asioiden pitäisi mennä siivoamisen edelle. Mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että siivoamisen ja siivoamattomuuden ehdot naisille ovat aivan erilaiset. Miesten on naisia helpompi laittaa ystävät siivoamisen edelle. Paitsi että he tekevät naisia vähemmän kotitöitä, heillä on päivässä noin 40 minuuttia enemmän vapaa-aikaa. Vaikka he tekevät naisia enemmän ansiotöitä, naisten yhteenlaskettu ansio- ja kotityöaika on viikossa kolme tuntia pidempi kuin miehillä. Kärjistäen: miehet ehtivät tavata ystäviään naisia useammin, koska ”joku muu” hoitaa siivoamisen sillä välin.

– Ystävien kotien siisteystasoa arvostelevat ystävät ärsyttävät pinnallisuudellaan ja käytöstapojen puutteellaan.

No todellakin! Koti on henkilökohtainen asia eikä sitä sovi moittia. Nimimerkki Kyläluuta kertoo lakanneensa kutsumasta ystäviä kylään näiden esittämän arvostelun takia. On tosiaankin käytöstapojen puutetta arvostella toisen kotia. Moni kuitenkin lähtee huomaamattaankin mukaan siisteyspeliin, jonka sääntöihin kuuluu muun muassa kiihkeä siivoaminen ennen vieraiden tuloa ja vastasiivotun kodin ”sotkuisuuden” vuolas pahoittelu vieraiden saavuttua. Peliä on vaikea vastustaa, koska naisten kunnollisuutta yleisemminkin arvotetaan heidän kotiensa mukaan. Se taas johtuu naisten ja kotien vuosisataisesta liitosta, josta edellä kirjoitan.

Ystävien ja siivoamisen ei tarvitse olla toisilleen vastakkaiset asiat. Ystävät voivat tavata kahvilassa, baarissa, museossa tai uimarannalla. Tosiystävän voi pelotta kutsua siivoamattomaankin kotiin. Yhdessä voi nauraa siisteyspelille ja heittää paineet kunnon emännyydestä. Tosiystävän voi jopa pyytää siivousavuksi, jos urakka kasvaa itselle mahdottomaksi. Fiksu ystävä ei kilpaile siisteydessä vaan siinä, miten voi ystäväänsä auttaa.

*

Paikka kaikelle -kirjassa käsittelen siivoamiseen liittyvää kunnollisuuskilpailua sekä naisten ja miesten työnjakoa pintaa syvemmältä. Kustantajan ennakkotarjous kirjasta (19,50 € sis. postit) on voimassa 15.2. asti. Kurkkaa täältä myös näyteluku.

Jos sinulla on ystävä, jonka koti mielestäsi kaipaisi järjestämistä, tulkaa yhdessä Turun Rakenna ja sisusta -messuille pe–su 10.–12.2. tapaamaan ammattijärjestäjiä. Olen paikalla perjantaina ja sunnuntaina, jolloin myös puhun aiheesta ”Miksi kodin järjestäminen on parasta sisustamista”.

Tai lähtekää mukaan suositulle Paikka kaikelle -kurssille, joka alkaa Turussa 9.3. Mikäs sen parempaa kuin toinen toisiaan tukevat kurssikaverit. Lisätietoja täällä.

Kädet peiton päälle

Oletko koskaan unohtunut selaamaan Instagramia tai Twitteriä pidemmäksi aikaa kuin suunnittelit? Lueskellut keskustelupalstoja? Klikkaillut auki kaverien postaamia linkkejä? Oletko julkaissut profiilissasi omakuvan? Olet sortunut digitaaliseen masturbaatioon, hyi hyi.

Kirjailija ja tv-kasvo Jari Tervo nuhtelee meitä itsesaastuttajia kovin sanoin Seura-lehden puheenvuorossaan Digitaalinen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän selfiekepin. Hänen mukaansa ”suomalaisen” aika kuluu netissä kissavideoita katsellen ja siksi ”suomalainen” ei ehdi lukea kirjoja. Kirjojen lukeminen olisi tärkeää, koska lukematon ihminen ”ei pelaa täydellä pakalla”. Jos lukutaito jää kehnoksi, jää kehnoksi myös ymmärrys. Toki kirjailija on huolissaan myös siitä, että kirjojen ostaminen vähentyy.

Tervon puheenvuoro liittyy Suomen kirjasäätiön julistamaan lukurauhan päivään, joka kannustaa suomalaisia lukemaan enemmän. Kirjailija on tietysti oikeassa siinä, että hyvä lukutaito ja lukemisen avulla saavutettava lähdekriittisyys ovat tärkeimpiä kansalaistaitoja. Tästä olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiotanne siihen, miten Tervo puhuu sosiaalisesta mediasta ja ”suomalaisesta”. Suomalaisen aika kuluu somessa selatessa ”välkkyvää sälää” tai jakaessa kuvia ”unohtumattomasta perseestään”. Suomalainen ei siis osallistu sosiaalisessa mediassa poliittiseen keskusteluun, etsi ruokareseptejä illalliselle tai perehdy ammattiyhdistysten toimintaan kouluesitelmää varten. Ehei, hän selailee pahaa nettiä eli saastuttaa itseään. Alatyylinen puhe takapuolista ja itsetyydytyksestä alleviivaa asian paheksuttavuutta.

Ideaalisuomalainen sen sijaan pitää kädet peiton päällä: hän ostaa kirjan, syventyy romaanitaiteeseen ja sivistyy. Sen myötä tulee kaikki, mitä inhimillisessä kulttuurissa voi pitää tärkeänä.

Tervon puheenvuoro toistaa eliitin pitkäaikaista tapaa ylenkatsoa rahvaan kulttuuria: milloin on ollut pahasta kepeä viihdekirjallisuus, rockmusiikki, sarjakuvat, milloin taas Salatut elämät tai videopelit. Ja nyt sitten sosiaalinen media. Jokaisella vuosikymmenellä löytyy syy uuteen kansalaisten – varsinkin nuorten kansalaisten – rappiota koskevaan moraalipaniikkiin.

Tervon kirjoitus noudattaa myös suomalaisuuden kuvaamisen vakiintunutta käsikirjoitusta, jota mediatutkija Hannu Nieminen on analysoinut. Siinä suomalaisuus ensinnäkin määritellään ongelmana (suomalainen ei lue), toiseksi suomalainen on joku toinen, jonka ulkopuoliseksi kirjoittaja asemoi sekä itsensä että lukijansa (Tervo ei kirjoita ”meistä”), ja kolmanneksi suomalaisuus rakennetaan vertailulla julkilausumattomiin normatiivisiin ihanteisiin, joita kirjoittaja itse edustaa (kirjailijana, ei ehkä niinkään tv-kasvona tai Seura-lehden kolumnistina).

No niin. Nyt kun on tullut selväksi, että tutkiva ammattijärjestäjä pitää kirjailijan ja tv-kasvon puheenvuoroa moralisoivana, voimme siirtyä asian käytännönläheiseen puoleen. On toki niin, että ihminen voi kehittää itselleen someriippuvuuden tai ihan muuten vain toivoa muutosta ajankäyttöönsä, niin että ehtisi enemmän lukea, liikkua, katsoa televisiota tai viettää aikaa muiden ihmisten kanssa IRL. Tässä muutamia vinkkejä, jotka auttavat pitämään kädet kurissa.

Keskitä. Älä klikkaa kiinnostavia linkkejä auki vaan siirrä ne avaamatta selaimen lukulistalle (toimii ainakin Safarissa). Päätä, että luet listalla olevat linkit päivän päätteeksi tai kahdesti viikossa. Tulet huomaamaan, ettet muista suurimmasta osasta, miksi olet pitänyt niihin perehtymistä niin tärkeänä. Voit hyvillä mielin deletoida suurimman osan listastasi.

Rajaa. Valitse itsellesi mieluisimmat some-kanavat. Joka tuutissa ei tarvitse olla mukana. Seuraa vain niitä, joista on eniten iloa tai hyötyä.

Ajasta. Ennen vanhaan televisio-ohjelmat katsottiin niiden lähetysaikaan. Päätä, että some-lähetys alkaa kello 21 ja päättyy kello 22. Sulje kone ja vie älylaite kaappiin. Tarvittaessa käytä ajastinta tai munakelloa.

Ulkoista. Lipeätkö lähetysajastasi? Ei hätää, itsekuria saa nykyään sovelluskaupasta maksutta ja pikkurahalla. MinutesPlease, SelfControl (Macille), Freedom (Macille) tai Cold Turkey (PC:lle) sulkevat haluamasi sivun valitsemakseni ajaksi. Rescue Time seuraa konettasi ja selvittää, mihin käytät aikasi. Moment tekee saman iPhonelle ja BreakFree Android-laitteille. Checky taas laskee montako kertaa päivässä avaat älypuhelimesi. (Disclaimer: En ole itse kokeillut mitään näistä ohjelmista – enkä saa mitään linkkien jakamisesta – joten kokeile omalla vastuulla.)

Vieroita. Jos riippuvuutesi alkaa olla testatusti korkealla tasolla, laita some kokonaan tauolle.

Korvaa. Ala lukea niin vetävää kirjaa, että unohdat mennä nettiin.

Lopuksi haluan huomauttaa, että luet tätä kirjoitusta sosiaalisesta mediasta.

*

Kirjallisuus
Hannu Nieminen: Millaista suomalaisuutta media rakentaa ja miten se sen tekee. Tiedotustutkimus 2001:2.