Aihearkisto: Siivous

Miksi en kannata lastenhuoneen salasiivouksia?

Erään luentoni jälkeen yksi kuulijoista, eläkeikäinen nainen, tuli luokseni. Hän kertoi tilanteestaan ja mainitsi myös, että saan käyttää sitä hänen sanojensa mukaan ”varoittavana esimerkkinä”. Hänen kotinsa on aivan täynnä tavaraa. Erityisesti kirjoja, papereita ja työvuosina säästettyjä lehtileikkeitä on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi. Ystäviä hän ei ole kehdannut kutsua kylään enää vuosiin.

Eräänä päivänä hän oli ollut huonovointinen ja joutui soittamaan paikalle ambulanssin. Ensihoitajat olivat nähneet tavaratilanteen ja ilmoittaneet siitä palotarkastajalle. ”En ole koskaan hävennyt niin hirveästi”, nainen kuvaili tunteitaan, kun taloyhtiön ja pelastuslaitoksen edustajat olivat tulleet hänen luokseen tarkastuskäynnille ja määränneet hänet siivoamaan.

Lopuksi nainen tuumi, että hänen vaikeutensa luopua turhaksi käyneistä tavaroista juontui nuoruuden vuosiin, jolloin oli eräänä päivänä käynyt niin, että hänen äitinsä oli hävittänyt hänen lapsuuden lelunsa ja tavaransa häneltä kysymättä.

Salasiivous

Hänen tarinansa ei ole ainutlaatuinen. Olen kuullut monien ihmisten kertovan siitä, miten paha mieli heille oli jäänyt, kun he olivat lapsena huomanneet vanhempien siivonneen pois tavaroitaan. Monet myös yhdistävät nämä kokemuksensa nykyisiin tavaraongelmiinsa tai siihen, että he ovat tulleet hankkineeksi omille lapsilleen huoneet täyteen kamaa.

Nämä kertomukset nousevat aina mieleeni, kun vanhemmat kertovat poistavansa lastenhuoneesta tavaraa salaa lapsilta. Nyt aihe nousi esille kommenteissa, joita sain, kun kirjoitin lastenhuoneen pikkusälän järjestämisestä. Moni kertoi, ettei ole muuta keinoa päästä sälästä eroon kuin tyhjentää se huoneesta silloin, kun lapsi on poissa. Muutoin lapsi haluaisi pitää jokaisen rikkinäisen kinder-yllätyksen ja kepinpätkän.

Jos muuten haluat oppia myös muita keinoja, kurkkaa tänne.

Se miksi vastustan salasiivouksia, ei kuitenkaan liity vain siihen, että ne saattavat vahingoittaa lapsen tavarasuhdetta. Minulle kyse on myös eettisestä asenteesta lapsia kohtaan ja siitä, millaisia taitoja ja valmiuksia ajattelen lasten tarvitsevan elämässään.

Tunnustan, että olen itsekin ennen ammattijärjestäjäksi kouluttautumista siivonnut askartelusilppua, töherryksiä ja rikkinäistä sälää lastenhuoneesta lapsilta kysymättä. Ammattijärjestäjäkoulutus kuitenkin muutti asennettani. Alamme eettiseen ohjeistukseen kuuluu, että asiakas tekee tavaraa koskevat päätökset. Ei tulisi mieleenkään päättää asiakkaan puolesta, mikä paperinpalanen tai säröytynyt posliiniesine on hänelle merkityksellinen. Miten voisin kysymättä tietää?

Tee toiselle, kuten haluaisit, että hän tekee sinulle. Tämä eettinen ohje sopii hyvin myös tavarakysymyksiin. Luultavasti et haluaisi, että puoliso tai anoppi siivoaisi sillä välin kun olet töissä sellaiset tavarasi, joita pitää turhana roinana. KonMari-metodissakin neuvotaan jokaista järjestämään vain omia tavaroitaan.

Miksi tämä periaate ei koskisi myös lapsia ja heidän esineitään?

Entisenä perhetutkijana yhdistän salasiivoukset myös lasten ja vanhempien välisten suhteiden muutokseen. Tilanne, jossa aikuinen päättää lapsen henkilökohtaisista asioista lapselta kysymättä, kuuluu vanhakantaisen, aikuisen ylempiarvoisuutta ja ehdotonta auktoriteettia korostavaan kasvatusajatteluun.

Aikuisten kyseenalaistumaton ylivalta lapsiin on sittemmin kyseenalaistettu monilla alueilla, mutta meille vanhemmille on jätetty opettamatta, miten sitten ratkaisemme lasten kanssa eläessä syntyviä pulmia, jos emme voikaan jyrätä omaa näkemystämme.

Vailla keinoja turvaudumme uhkailuun, kiristämiseen ja huutamiseen. Tai yhtä keinottomina ajattelemme, että lapsen mielipiteen huomioiminen tarkoittaa joko sitä, että lastenhuoneeseen ei kosketa lainkaan tai että lasten kanssa täytyy neuvotella loputtomasti siitä, mitä parittomille barbinkengille ja vain vähän riekaleisille cocktail-sateenvarjoille tehdään.

Mitä opetamme lapselle, kun siivoamme salaa? Onko opetus se, että lapsen mielipiteellä ei ole väliä ja että hän ei itse osaa tehdä järkeviä päätöksiä?

Itse ajattelen, että lapselle pitää opettaa vastuunottoa omista tavaroista, päätöksentekokykyä ja luopumisen taitoja.

Jos sinusta tuntuu, että lego on jatkuvasti jalan alla, tilaa tästä avuksesi maksuton miniopas. Laadin sen lastenhuonekaaoksen kanssa kamppaileville vanhemmille. Opit siitä viisi periaatetta, joiden avulla luot leluille ja muille lastenhuoneen tavaroille toimivat paikat.

Viisi vinkkia

Vaivaako naisia siivousvimma?

Nimimerkki Kyläluuta väitti vastikään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että ”enemmistö naisista on ottanut kodin siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä” ja että näiden ”täydellisyyteen pyrkivien naisten siivousvimmasta eivät kärsi ainoastaan naisten kanssa parisuhteissa elävät miehet, vaan myös naisten ystävät, joita siivous ei niin kovasti kiinnosta”.

old-woman-1077121

Kyläluuta oli huolissaan tasa-arvosta ja ystävyyssuhteista. Mikäli naiset eivät ”ymmärrä lopettaa ottamasta siivoojan roolia ja vapauttaa itseään muuhun toimintaan”, jää tasa-arvo haaveeksi. Kyläily harvinaistuu, koska vain läpipuunattuun kotiin voi kutsua ystäviä, ja ystävien harrastama toisten kotien siivon arvostelu aiheuttaa rasitetta suhteille. Hän syyttää naisia pinnallisuudesta ja käytöstapojen puutteesta.

Kyläluudan mukaan naisten pitäisi ottaa oppia miehiltä. Nämä eivät laita siivoamista ystävien tapaamisen edelle ja siksi näillä myös nuoruusvuosien ystävyyssuhteet säilyvät. Kyläluudan mielestä siivoaminen on elämän tuhlaamista, kun merkityksellisempääkin sisältöä olisi tarjolla.

Jaan Kyläluudan huolet – osittain. Katsotaanpa tarkemmin, mitä hän oikeastaan sanoo.

– Enemmistö naisista on ottanut siivouksen yhdeksi elämän tärkeimmistä tehtävistä.

No jaa, eipä meillä ammattijärjestäjillä juuri riittäisi asiakkaita eikä KonMari-kirjaakaan varmaan olisi myyty kymmeniä tuhansia, jos naisten kaikki aika kuluisi siivotessa. Sen sijaan on totta, että siivouksesta, kotitöistä, äitiydestä ja kodin hengettärenä toimimisesta on pontevasti yritetty tehdä naisten suurta kutsumusta. Projekti alkoi 1800-luvulla, kun Suomesta ryhdyttiin muokkaamaan kansallisvaltiota: ajatus oli, että naiset palvelisivat kansakuntaa huolehtimalla kodeista ja niissä kasvavista uusista kansalaisista. Miehet taas edistäisivät kansakunnan etua toimimalla kodin ulkopuolisessa maailmassa. Sata vuotta sitten näytti siltä, että tässä projektissa oltiinkin onnistumassa. Mistä päästään sopivasti Kyläluudan seuraavaan huolenaiheeseen.

– Jos naiset eivät ymmärrä vapauttaa itseään siivoamisesta muuhun toimintaan, tasa-arvosta on turha haaveilla.

Kyllä naiset tämän ovat ymmärtäneet. Jo viisikymmentä vuotta sitten alkoi laaja julkinen keskustelu sukupuolirooleista. Naiset haluttiin vapauttaa kotiroolistaan toteuttamaan itseään maailmassa samoilla oikeuksilla kuin miehet. Suomalaiset naiset olivat kyllä aina tehneet ansiotyötä, mutta vasta tämän roolidebatin seurauksena kodin ulkopuolisesta työstä tuli myös asennetasolla hyväksyttyä. Pian hyvinvointivaltio tuli naisia vastaan: äitiyslomat ja kunnallinen päivähoito takasivat, että naiset pystyivät käymään ansiotyössä.

Mutta vapautuivatko naiset siivouksesta? Eivät suinkaan. Ajankäyttötilastoista näemme, että naiset tekevät keskimäärin runsaat 3,5 tuntia kotitöistä päivässä, miehet 2,5 tuntia. Naisten kotitöihin käyttämä aika on 20 vuodessa vähentynyt noin 20 minuuttia.

Mitä naisen pitäisi tehdä tuolla päivittäisellä 20 minuutillaan? Siinä ehtisi juuri ja juuri soittaa ystävälle ja vaihtaa kuulumiset. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edistäisi tasa-arvoa. Tasa-arvon kannalta parempi olisi, jos naiset satsaisivat 20-minuuttisensa uusien tutkintojen opiskeluun tai sijoitusoppaiden tutkimiseen. Mitä korkeampi koulutus- ja tulotaso naisella on, sitä vähemmän hän käyttää aikaa kotitöihin.

– Naisten pitäisi ottaa mallia miehistä ja laittaa ystävät siivoamisen edelle.

Ajatus ei ole huono. Elämässä monien asioiden pitäisi mennä siivoamisen edelle. Mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että siivoamisen ja siivoamattomuuden ehdot naisille ovat aivan erilaiset. Miesten on naisia helpompi laittaa ystävät siivoamisen edelle. Paitsi että he tekevät naisia vähemmän kotitöitä, heillä on päivässä noin 40 minuuttia enemmän vapaa-aikaa. Vaikka he tekevät naisia enemmän ansiotöitä, naisten yhteenlaskettu ansio- ja kotityöaika on viikossa kolme tuntia pidempi kuin miehillä. Kärjistäen: miehet ehtivät tavata ystäviään naisia useammin, koska ”joku muu” hoitaa siivoamisen sillä välin.

– Ystävien kotien siisteystasoa arvostelevat ystävät ärsyttävät pinnallisuudellaan ja käytöstapojen puutteellaan.

No todellakin! Koti on henkilökohtainen asia eikä sitä sovi moittia. Nimimerkki Kyläluuta kertoo lakanneensa kutsumasta ystäviä kylään näiden esittämän arvostelun takia. On tosiaankin käytöstapojen puutetta arvostella toisen kotia. Moni kuitenkin lähtee huomaamattaankin mukaan siisteyspeliin, jonka sääntöihin kuuluu muun muassa kiihkeä siivoaminen ennen vieraiden tuloa ja vastasiivotun kodin ”sotkuisuuden” vuolas pahoittelu vieraiden saavuttua. Peliä on vaikea vastustaa, koska naisten kunnollisuutta yleisemminkin arvotetaan heidän kotiensa mukaan. Se taas johtuu naisten ja kotien vuosisataisesta liitosta, josta edellä kirjoitan.

Ystävien ja siivoamisen ei tarvitse olla toisilleen vastakkaiset asiat. Ystävät voivat tavata kahvilassa, baarissa, museossa tai uimarannalla. Tosiystävän voi pelotta kutsua siivoamattomaankin kotiin. Yhdessä voi nauraa siisteyspelille ja heittää paineet kunnon emännyydestä. Tosiystävän voi jopa pyytää siivousavuksi, jos urakka kasvaa itselle mahdottomaksi. Fiksu ystävä ei kilpaile siisteydessä vaan siinä, miten voi ystäväänsä auttaa.

*

Paikka kaikelle -kirjassa käsittelen siivoamiseen liittyvää kunnollisuuskilpailua sekä naisten ja miesten työnjakoa pintaa syvemmältä. Kustantajan ennakkotarjous kirjasta (19,50 € sis. postit) on voimassa 15.2. asti. Kurkkaa täältä myös näyteluku.

Jos sinulla on ystävä, jonka koti mielestäsi kaipaisi järjestämistä, tulkaa yhdessä Turun Rakenna ja sisusta -messuille pe–su 10.–12.2. tapaamaan ammattijärjestäjiä. Olen paikalla perjantaina ja sunnuntaina, jolloin myös puhun aiheesta ”Miksi kodin järjestäminen on parasta sisustamista”.

Tai lähtekää mukaan suositulle Paikka kaikelle -kurssille, joka alkaa Turussa 9.3. Mikäs sen parempaa kuin toinen toisiaan tukevat kurssikaverit. Lisätietoja täällä.

Kun jouluverhotkin ovat silittämättä

”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa … kun joulu on.”

Kuuntelin kerran joulun alla jumppasalin pukuhuoneessa kahden naisen huokailua. Kiirettä oli pitänyt: Oli käyty laulamassa kauneimpia joululauluja ja viety kukkia sukulaisille. Joulukortit olivat lähteneet myöhässä, niin että niihin piti laittaa kalliit merkit. Laatikot olivat vielä paistamatta, lusikkaleipiä pitäisi laittaa, lahjoja käydä ostamassa, sauna pestä, kuusi hakea ja ja ja. Lopuksi toinen sanoi, että jouluverhotkin ovat vielä silittämättä.

Mieleen nousi Kätevän emännän joulusketsi, jossa jouluvaloja pitelevä nainen ääni väristen vetoaa sohvalla istuvaan mieheen: ”Sä vaan istut siinä. Mul on kädet täynnä töitä. Ei Samuli joulu tule vaan istumalla. Mul on hirvee joulustressi ja sä vaan siinä downshiftaat. Mun pitää siis suunnitella ruuat, tehä ne, ostaa lahjat, paketoida ne, siivota…”

Tässä kohtaa mies keskeyttää ja sanoo toki auttavansa, jos vain tietäisi, mitä tehdä. ”Jos panostettais vaan rauhaan ja tunnelmaan, että kynttilät ja ruoka riittää.” ”Kynttilät ja ruoka riittää? Samuli! Joulu koostuu niin monesta pienestä yksittäisestä asiasta, ymmärrätkö?” ”Juu, juu, ymmärrän tietenkin, mutta mä ajattelin, ettei sulla olis niin paljon joulustressiä.” ”Jahha, nyt sä haluut sit ottaa mun joulustressinkin, mitä, mitä sä nyt oikeen haluut? Et me sytytetään vaan joku yks kynttilä ja et me syödään jotaki valmislaatikoita? Niinkö, sitäkö sä haluut, et meidän joulu on, jotain ankeutta?”

Ymmärrän, että osa meistä on jouluihmisiä. Saatan olla sellainen itsekin, sillä oikeastaan kaikkiin muihin juhlapäiviin suhtaudun suurella välinpitämättömyydellä. Minun jouluuni kuuluvat itse kuvatut joulukortit (miten vanhanaikaista!), paketoinnin taide (käytän joka joulu samat narut ja edellisen vuoden kääreistäkin osan), jouluradio (ennen kuuntelin aina samaa 80-luvun joululaulukasettia – Do they know it’s Christmas time at all? – mutta nyt ei enää ole millä soittaa sitä), aito kuusi (osa koristeista on omasta lapsuudestani, pysyvyys on tärkeää), aaton ateriasta alkava kiireettömyys, lahjaksi saatu tai lainattu romaani kera suklaakonvehtien. Tykkään myös kovasti saada paketteja, kunhan ne ovat toivottuja.

Yritän keskittyä siihen, mistä itselleni tulee paras joulumieli ja jättää muun vähemmälle.

Niinpä jouluni tulee ilman mattojen tamppausta, kaappien pesua, kattojen ja seinien pyyhkimistä, pesukoneen taustan hinkkaamista, lattialistojen pyyhkimistä, opettajille ja päiväkodin hoitajille itse väsättyjä lahjoja (saavat saman kortin kuin kaikki muutkin), omatekoisia laatikoita tai piparkakkutaikinaa (miksi näkisin sen vaivan, kun kaupasta ostetut ovat yhtä hyviä, luultavasti parempia?), joululakanoita, joulupyyhkeitä, joulumattoja ja jouluverhoja (missä niitä säilyttelisin loput 11 kuukautta vuodesta?). Se tulee myös ilman joulumarttyyrikohtausta.

Jumppasalin naisille tahtoisin sanoa, että jouluverhot ovat ihana asia, mutta joulustressi ei. Se tarttuu helposti koko juhlaväkeen ja kiristää tunnelman. Koti on elämistä (ja juhlimista) varten eikä elämä kotia varten. Jos joulunaika velvollisuuksineen käy hermoille, voi rohkeasti laskea rimaa. Verhot voi ripustaa silittämättä. Ne voi jopa kokonaan jättää ripustamatta. Antakaa itsellenne joulurauha.

Ja jos joulunlaitto vuodesta toiseen kaatuu yhden (yleensä perheen äidin) niskaan, työnjako pitää neuvotella uusiksi. Jos se ei onnistu, voi jättää tekemättä. Tulee se joulu siltikin.

Rattoisaa joulua kaikille! Palataan asiaan ensi vuonna!

Pakastetaikinasta leivottuja piparkakkuja.

Pakastetaikinasta leivottuja piparkakkuja.

Uskotko olevasi parantumattomasti sotkuinen?

Psykologit, elämäntaidon valmentajat ja onnellisuusfilosofit opettavat meille, että omat uskomukset ovat pahin este halutullekin elämänmuutokselle, kuten kodin raivaamiselle turhasta tavarasta.

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.

Usein juuri vääristyneet ajatusmallit estävät luopumasta turhista esineistä. Ihminen voi pitää itseään kätevänä käsityöihmisenä, joka saattaa hetkenä minä hyvänsä tarvita sata munakennoa luovaan projektiinsa. Käsitys, jonka mukaan sivistyneellä ihmisellä täytyy olla kaikki seinät vuorattu kirjoilla, estää luopumasta lukemattomista pölynkerääjistä. Liioiteltu vastuuntunto poistettavasta tavarasta johtaa siihen, että tavaralle pitäisi löytää juuri oikealla tavalla tarvitseva vastaanottaja. Väärinkäytösten pelosta lamaantunut ei voi lahjoittaa sen enempää UFFille, SPR:lle kuin Fidaan.

Raivausprojektia sabotoivat uskomukset eivät kuitenkaan rajoitu vain yksittäisten esineryhmien luonteeseen tai ihmisen minäkuvaan. Ne koskevat myös laajemmin sitä, mitä ylipäätään ajattelemme siisteydestä, epäjärjestyksestä tai järjestyksen ylläpitämisestä. Uskomukset limittyvät aiempiin kokemuksiimme ja tunteisiimme, mikä antaa niille voimaa. Omalla toiminnallamme usein vahvistamme uskomuksiamme. Pieni ääni pään sisällä kertoo, että eteisen pitäminen järjestyksessä ei ole ennenkään toiminut, joten ei se toimi nytkään. Eikä noita lapsiakaan millään saa pistämään tavaroitaan paikoilleen. Ei varmaan kannata edes yrittää.

Omia uskomuksiasi voit tutkiskella vaikka täydentämällä seuraavat lauseet:

  • Tavaroiden raivaaminen on…
  • Järjestyksen ylläpitäminen on…
  • Siistit ihmiset ovat…

Kenties huomaat liittäväsi raivaamiseen, järjestyksenpitoon ja siisteyteen kielteisiä uskomuksia. Ehkä päähäsi on pinttynyt ajatus, että siisteyden ylläpito on järjettömän vaivalloista ja vaatisi sinua jatkuvasti kontrolloimaan omaa ja muiden käytöstä. Tai ehkä ajattelet, että vain tuhlailevat ja epäekologiset ihmiset poistavat kodistaan tavaroita – etkä sinä tahdo olla sellainen. On vaikea lähteä tavoittelemaan jotakin sellaista, mitä pitää hankalana tai ikävänä.

Uskomus ei kuitenkaan ole fakta, vaikka moni niin luulee. Uskomuksen voi kyseenalaistaa. Onko uskomus hyödyllinen ja auttaako se eteenpäin? Avain uskomusten muuttamiseen on omien jäykkien ajatuskuvioiden haastamisessa, minkä jälkeen pitäisi vielä uskaltaa toimia toisin kuin aiemmin.

Nips naps, näinkö helposti se sitten käy? Ei varmaankaan. Uskomukset ovat nimittäin juurtuneet syvälle ihmismieleen, ja jotkut käyvät vuosien terapiassa muuttaakseen uskomuksiaan. Uskomukset eivät myöskään ole vain yksilökohtaisia vaan muodostavat kokonaisia kulttuurisia uskomusjärjestelmiä, joiden erittelyyn historioitsijat, kulttuurintutkijat ja antropologit voivat käyttää koko elämäntyönsä.

Jos uskomusten muuttaminen olisi helppoa, olisi pikkujuttu raivata koti, laihtua tai saavuttaa maailmanrauha. Jokainen voi kuitenkin kokeilla ravistella omia uskomuksiaan altistamalla itseään ajatuksille ja kysymyksille, jotka haastavat ajattelemaan ja toimimaan toisin.

Ensimmäiseksi askeleeksi riittää se, että ylipäätään tunnistaa uskomuksensa uskomuksiksi.

 

*

Turussa tapahtuu:

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kodin järjestämisestä

Lauantaina 11.6. kello 12–16 on kodin järjestämisen teemapäivä Siivouspalvelu Kodan tiloissa Turussa (Puutarhakatu 19 a 6). Ohjelmassa on aiheeseen liittyviä tietoiskuja ja lisäksi voit tuoda oman kysymyksesi pulmaklinikalle ratkottavaksi. Toivottavasti nähdään!

Tietoiskut
12.00–12.10 Miten pääsen alkuun kodin järjestämisessä?
13.00–13.10 Apua! Vieraita tulossa! Miten siivotaan koti kuntoon 20 minuutissa?
14.00–14.10 Viisi vinkkiä luopumisen tuskan helpottamiseksi
15.00­–15.10 Konmaritus, tavara päivässä pois, minimalismipeli – miten valitsen itselleni sopivan järjestämismenetelmän?

Tietoiskujen välillä pidämme järjestämis- ja siivousklinikat, joissa vastaamme yleisön kysymyksiin. Mitä teen mummon perintökaluille? Miten lastenhuoneen saa pysymään järjestyksessä? Mitä tehdä kodin paperipinoille? Parhaat niksit ikkunan pesuun? Miten saa kalkkitahrat kylppärin kaakeleista? Tule kysymään, mitä olet aina halunnut tietää kodin järjestämisestä.

Lämpimästi tervetuloa! Tilaisuus on maksuton. Katso lisää täältä.

Lasten kanssa yksin 24/7 ja koti kaaoksessa – miten selviän?

Lelut ajelehtivat pitkin kämppää, ruokapöydän alla leivänmurut takertuvat tahmeaan maitolaikkuun, likaista pyykkiä syntyy tasatahtia puurolautastiskin kanssa. Eteisestä pitäisi jo raivata lasten talvikamat, ja omastakin vaatekaapista tipahtaa jotain lattialle aina kun oven avaa. Edes huonekalut eivät pysy niissä paikoissa, joihin ne on tarkoitettu. Kun yrittää siivota, lapsi roikkuu lahkeessa tai herää kesken päiväunien. Tällaista on kodin arki pikkulasten kanssa.

IMG_2886

Äiti kävi vessassa.

Osa äideistä (ja jokunen harva isä) pyörittää pikkulapsiperheen arkea yksin. Tämä on tilanne yksinhuoltajilla ja niillä, joiden puolisolla on paljon töitä tai joiden puoliso ei syystä tai toisesta tee kotitöitä. Mitä useampia alle kouluikäisiä, sitä isompi työ. Ja mitä vähemmän aikuisia hoitamassa kotihommia, sitä enemmän hommia sille, joka ne hoitaa. Siis sille, joka usein on väsynyt siksi, että hoivaa lapsia myös yöllä. Ei ihme, että äidit kyselevät palstoilla, miten kummassa pikkulapsiperheen kodin saa raivattua ja pysymään järjestyksessä. Kun kaikki menee peruspyörityksestä nipin napin selviämiseen, ei järjestämiselle tunnu löytyvän hetkeäkään aikaa.

On tavallista, että kysyjä saa neuvoksi ottaa rennommin ja koittaa olla välittämättä sotkuista. Älä vaadi itseltäsi niin paljon, sanovat toiset. Neuvo ei ole huono. Pikkulapsiperheessä on mahdotonta saavuttaa tilannetta, jossa kaikki tavarat pysyisivät paikoillaan. Sekasortoon on pakko siedättyä.

Tilanne voi kuitenkin olla myös sellainen, ettei siitä selviä vain itsemyötätunnolla ja relaamisella. Kyse voi olla vanhemman omasta herkkyydestä epäjärjestykselle ja visuaalisille virikkeille. Mieli ei lepää kaaoksen keskellä, vaan jokainen kasa ja tahra kasvattaa tekemättömien töiden listaa. Sekasotku kiristää pinnaa niin, että tulee tiuskittua lapsillekin. Vasta toimintaan ryhtyminen kohentaa mielialaa.

Usein kyse on myös siitä, että epäjärjestys haittaa arjen sujumista sietämättömällä tavalla. Tavaroiden etsimiseen ja kaaoksen hallintaan menee tolkuttomasti aikaa – jonka mieluummin käyttäisi vaikka lasten kanssa puuhailuun tai lepäämiseen. Siivoaminen ja muiden arkiaskareiden tekeminen tavarapaljouden keskellä vaatii niin suuria ponnisteluja, että lasten nukahdettua energiatasot ovat nollissa.

Tällaisissa tilanteissa tavaran karsimista ja järjestyksen luomista ei voi siirtää muutaman vuoden päähän, kun lapset ovat isompia. Raivaamiseen on pakko ryhtyä tässä ja nyt ihan vain selvitäkseen. Mutta mistä lisää lapsivapaita raivausminuutteja vuorokauteen?

Hälytä apujoukot

Ystävät ja sukulaiset. Onko sinulla sukulainen tai ystävä, joka voisi tulla avuksesi? Pyydä paikalle joku, joka pitelee vauvaasi sillä välin, kun setvit lasten vaatekaapit, tai ottaa lapset puistoon tai yökylään, niin että saat raivattua pahimmat kohdat.

Tuntuuko, ettet voi pyytää apua, koska nolottaa päästää ketään kaaoksen keskelle? Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua. Tosiasiassa ystäväsi siunailee sotkujasi enintään hiljaa mielessään ja on iloinen voidessaan olla avuksi. Ei kovin vakavaa? Ei minustakaan.

Viranomaiset. Jos vanhemman toimintakyky on alentunut esimerkiksi uupumuksen tai perhetilanteen takia, perheellä on oikeus kunnan tarjoamaan kotipalveluun. Se on olla konkreettista siivous-, asiointi- tai lastenhoitoapua. Perheen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas saadakseen kotiapua.

Ammattilaiset. Jos sinulla on varaa, tilaa paikalle lastenhoitaja, siivooja tai ammattijärjestäjä tai vaikka kaikki kolme. Palveluista saa tehdä verotuksessa kotitalousvähennyksen ja ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus.

Neuvottele

Työnjaon parisuhteessa pitäisi olla reilua. Vaikka puolisosi tekisi paljon töitä ja elättäisi perheenne, hänen parempi tulotasonsa ei saa johtaa siihen, että sinä hoidat kotityöt 24/7. Pikemminkin pitäisi ajatella, että molemmilla on 8 tunnin työpäivä ja mikä menee sen yli, laitetaan puoliksi. Jos puolisosi ei osallistu raivaamiseen, hän voi ainakin olla tukena hoitamalla arjen perustoimet ja lapset sillä välin kun sinä järjestät. Jos puolisosi on jatkuvasti hyvin paljon poissa kotoa, voisiko hän korvata poissaoloaan maksamalla lastenhoitajan, siivoojan tai ammattijärjestäjän?

Laske rimaa

Aikaa tavaran raivaamiselle voi luoda tinkimällä jostakin muusta. Tarjoa lapsille valmisruokaa. Vähennä perussiivousta. Anna lasten katsoa telkkaria tai pelata tabletilla sillä välin kun järjestät. Myös muovailuvahan muotoileminen liimaa monen pienen pyllyn penkkiin pidemmäksi aikaa.

Tai ota omasta ajastasi: katso vähemmän telkkaria, jätä lehti lukematta tai sulje Facebook. Jos koet saavasi unta riittävästi, voit nappaista vartin raivaamiseen joka aamu tai ilta kun muu perhe nukkuu.

Voi olla, että haluat olla läsnä oleva, lasten kanssa puuhaileva vanhempi ja siksikin aikaa raivausprojekteille jää niin vähän. On ihan ok priorisoida lapset, mutta omille tarpeille saa myös jäädä tilaa ja sekin on ihan ok. Sinulla on tarve saada arki sujuvammaksi ehkä juuri siksi, että ehtisit olla lasten kanssa enemmän. Ei haittaa, vaikka jonkin aikaa tai silloin tällöin rauhoitat tilanteen vaikka lastenohjelmilla, jotta saa omia tavoitteitasi eteenpäin.

Ota lapset mukaan

Itselläni on ollut lasten kanssa kotona ollessa sellainen sääntö, että en tee mitään sellaista päiväuniaikana, jonka voisin tehdä lapsen ollessa hereillä. Lasten nukkuessa olen tehnyt kotitöiden sijaan kirjoitustöitä, luuhannut netissä tai maannut sohvalla lehden kanssa. Ehkä olisin voinut tehdä myös raivaustöitä kaikessa rauhassa, jos se olisi ollut tarpeen.

Lasten ollessa hereillä olemme tehneet kotiaskareita yhdessä. Peruskotityöt sujuvat usein lasten kanssakin, vaikka toki hitaammin. Pienillä on puuhaa, kun he ojentavat pyykkiä tai hosuvat tiskiharjan kanssa. Vauvoistakin on kiinnostavaa ihan vain katsella kotitöitä tekevää aikuista tai notkua kantoliinassa mukaan. Kannattaa valita sellaisia puuhia, joissa lapsi ei pääse sabotoimaan aikaansaannoksia – kuten levittelemään raivattavia esineitä – vaan tuntee itsensä tärkeäksi.

Malta mielesi

Ahdistuspäissään tekisi mieli räjäyttää kaikki talon kamat kerralla menemään. Aikapulan kanssa kamppailevan vanhemman pitäisi kuitenkin malttaa tehdä pieniä projekteja. Ei koko vaatehuonetta kerralla, vaan vain pelkät lyhytvartiset, vaaleat sukat. Tai yksi lasten vaatekaapin hylly, yksi keittiön laatikko, pieni paperipino tai yhdessä nurkassa lattialla lojuvat tavarat. Varttikin raivausta päivässä on jo äärettömän paljon enemmän kuin nolla minuuttia.

Stoppaa sisääntulo

Jos aikaa tavaran poistamiselle on vähän, pidä huoli, ettei aikaa kulu myöskään uuden tavaran haalimiseen.

Raivaa oma zen-kohta

Mieliala voi parantua ratkaisevasti jo siitä, että yksi itselle tärkeä kohta pysyy järjestyksessä. Kokeile raivata oma ”zen-kohta”, johon muu perhe ei pääse ja jonka saat pidettyä järjestyksessä itseäsi varten. Se voi olla oma vaatekaappisi, kylppärin laatikko tai se, että illalla keräät olohuoneesta lasten kamat koppaan ja suoristat sohvatyynyt ennen kuin vietät pienen oman hetken.

*

Oletko saanut tavaran vähentämisen ja järjestämisen avulla arjen rullamaan paremmin pikkulapsiperheessä? Kerro, miten sen teit!

Just do it?

Tavaran raivaamisen ja järjestämisen kenties vaikein vaihe on ryhtyminen. Psykologien mukaan jopa 20 prosenttia ihmisistä on parantumattomia vitkastelijoita. Kyse on itsesäätelyn ongelmasta, jossa ihminen siirtää tärkeää tehtävää vapaaehtoisesti, vaikka tietää siitä koituvan haittaa. Ongelman ytimessä ei tutkijoiden mukaan ole niinkään puute ajan vaan tunteiden hallinnassa, sillä vitkastelijoiden toimintaan liittyy syyllisyyden, häpeän ja ahdistuksen tunteita. Kuulemma huonoin mahdollinen ohje krooniselle vitkastelijalle on sanoa ”just do it”.

Krooninen lykkääjä käy availemassa kaapinovia, lamaantuu näkemästään ja sulkee oven. Hän on se, joka tiedettyään kaksi vuotta putkiremontin olevan tulossa, alkaa raivata tavaroita remontoijien saapumista edeltävänä iltana. Joskus raivausurakka kasvaa vitkastelijan mielessä sellaisiin mittasuhteisiin, että sen ottaminen haltuun tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Pahimmallakin vitkuttelijalla on silti toivoa: lykkääminen on opittu tapa, joten siitä on myös mahdollista oppia pois.

IMG_9810

Tässä perheemme puhelinten latauspiste. Olen itse suunnitellut sen liukuovikaappiin keittiöremontin yhteydessä ajatuksella ”paikka kaikelle”. Silloin meillä on kaksi kännykkää. Nykyään niitä on neljä sekä jokunen musiikkilaite ja kolmet kuulokkeet. Jostain syystä pahin sotku on aina oman laturini johdon ympärillä. Ehdin kerätä tästä raivoa ainakin vuoden. Lopulta tajusin, että on liikaa vaadittu perheenjäseniltä, että he kelaisivat johtonsa. Hoksasin, että jokaisella pitää olla oma purkki. Sitten käytin hyvät kymmenen tuntia ripoteltuna ainakin kolmelle kuukaudelle täydellisen näköisten ja kokoisten säilyttimien etsimiseen netistä – turhaan.

Miten prokrastinaatio selätetään? Kokeile vaikka näitä viittä keinoa. Älä jää miettimään toimivatko ne sinulla vai eivät, vaan mene saman tien testaamaan :)

Hoida pikkuhomma heti. Sen sijaan, että odotat täydellisiä olosuhteita (lapset yökylässä, kaikki pyykit pestynä ja täysikuu) koko lastenvaatekaapin järjestämiseen kerralla tai pyörit netissä etsimässä ohjetta täydelliselle tavalle viikata potkuhousut, tee jokin pikkujuttu, jonka voit tehdä ihan heti N-Y-T. Mene kaapille ja poista vaikka kaikki sellaiset vaatteet, joista kokolappuun katsomatta tiedät, että ne ovat jääneet pieniksi. Heti helpotti.

Huijaa itsesi hommiin. Päätä, että siivoat lastenvaatekaappia kymmenen minuuttia. Laita ajastin päälle. Kun olet päässyt alkuun, haluat luultavasti jatkaa.

Paloittele. Raivaa vain yksi hylly kerralla. Tai raivaa kerralla vain sukat. Alushousujen vuoro on ensi viikolla.

Tee itseltäsi salaa. Kun viet kaappiin puhdasta pyykkiä, poista puolihuomaamatta kestotahriintunut paita ja parita muutama eksynyt sukka.

Ryhdy tilivelvolliseksi. Ota kaapistasi kuva ja postaa se Facebook-seinällesi tai Paikka kaikelle -ryhmään. Kerro, mikä mättää ja mitkä ovat tavoitteesi. Sosiaalinen paine pakottaa sinut hommiin, koska ”yleisö” odottaa tuloksia. Lisäksi saat paljon sympatiaa.

Mikä sinua auttaa ryhtymään?

IMG_9864

Done is better than perfect! Kun haluamiani nelikulmaisia laatikoita ei löytynyt, mittani lopulta täyttyi ja ostin viisi kukkapurkkia. Eiväthän ne edes mahdu tuohon kunnolla, mutta ainakaan kukaan ei tunge vehkeitään minun purkkiini. Tai siis ei tunge enää sen jälkeen, kun olen saanut aikaiseksi dymota nimet myös latureihin…

 

Näin raivattiin Suomen ”kaamein” lapsiperheen koti

Järjestäjän urani jännittävin keikka oli viime viikolla espoolaisessa kodissa. Tarina oli sinänsä tavallinen: ruuhkavuosissa tempoileva pikkulapsiperhe ja muuttokuorman kesken jäänyt purku (lue koko tarina täältä). Juuri tällaisissa tilanteissa epäjärjestys iskee.

Erikoisen keikasta teki kuitenkin se, että paikalla oli myös Marja Hintikka Live -ohjelman  toimitus kuvaajineen. Perhe oli nimittäin voittanut MHL:n supersiivoustiimin käsittelyn Suomen kaamein lapsiperheläävä -kilpailussa. Itse päädyin paikalle siksi, että aiemmin syksyllä bloggasin kilpailusta ja siitä, miten sotkuisia koteja esittävien kuvien jakaminen voidaan tehdä hyvässä hengessä. (Siksipä sana ”kaamein” on otsikossa lainausmerkkeissä ja ”läävästä” en tässä tapauksessa suostu puhumaan ollenkaan.)

Omaksi tehtäväkseni valikoitui perheen äidin Saran ompelutarvikkeiden ja työtilan järjestäminen vanhempien makuuhuoneessa. Sara opiskelee tekstiilialaa ja toimii myös yrittäjänä kotoa käsin. Lisäksi hän pyörittää vapaaehtoistyönä kestovaippalainaamoa. Materiaalia siis riitti! Kaikelle piti löytää paikat, saada ompelupiste käyttöön ja samalla kiinnittää huomiota siihen, että tilassa on myös mukava nukkua.

Ennen

Tästä lähdettiin. Vasemmalla kuvassa on lankahylly ja näkyypä sen reunassa myös tv-kameran jalusta, jota käytettiin näppäränä jätesäkkitelineenä. Keskellä on työpöytä, siis jossain tuolla muuttolaatikoiden alla. Oikealla on kangashylly, josta Sara halusi kankaat laatikoihin suojaan pölyltä.

Onneksi ehdimme Saran kanssa suunnilleen katsoa, mitä kaikkea huoneesta löytyy ennen kuin kuvausryhmän aikataulut puskivat päälle. Ammattijärjestäjä ei nimittäin raivaa tai järjestä ilman asiakasta kuin enintään tv-ohjelmaa varten.

Kun Saraa tarvittiin muualla, sain raivauskavereiksi MHL:n tähdet. Marja Hintikka ja Jenny Lehtinen kunnostautuivat järkkääjinä: Marjassa oli ilmeistä sisustajan vikaa ja Jenny suoriutui kymmenen pisteen arvoisesti antamastani askartelutehtävästä. Samalla pääsin jakamaan kaikille tavaran vähentämisen ilosanomaa. Itse kun olen sillä tavalla outo, että inspiroidun epäjärjestyksestä ja siinä piilevistä mahdollisuuksista.

Järkätty lankahylly ja Marja, aina yhtä säteilevänä vaikka on juuri tullut pesemästä vessaa. Heikki tutkii sängynaluslaatikoita (jos muuten olet kaltaiseni eli laiska siivoamaan, älä säilytä mitään sängyn alla, se nostaa henkistä kynnystä imuroimiseen) ja Jenny viikkaa pyykkiä.

Järkätty lankahylly ja Marja, aina yhtä säteilevänä vaikka on juuri tullut pesemästä vessaa. Heikki tutkii sängynaluslaatikoita (jos muuten olet kaltaiseni eli laiska siivoamaan, älä säilytä mitään sängyn alla, se nostaa henkistä kynnystä imuroimiseen). Jenny viikkaa pyykkiä.

Järjestäminen aloitetaan aina tavaran perkaamisella: kaikki jaotellaan loogisiin kokonaisuuksiin ja joukosta seulotaan roskat ja kierrätykseen poistettavat tavarat. Asiakas tekee tavaraa koskevat päätökset. Toisen puolesta ei voi tietää, mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Asiaa voi tietysti lempeästi kyseenalaistaa, ja siihen ammattijärjestäjillä on omat keinonsa. Nimenomaan karsimisen kautta saavutetaan kestävämpi lopputulos, koska on turha järjestää tavaraa, jota ei käytä.

MHL-tiimin kanssa olisimme esimerkiksi olleet sitä mieltä, että lankoja pitää karsia. Sara kuitenkin tarvitsee niitä opinnoissaan, joten on taloudellisesti järkevää säilyttää suhteellisen laajaakin varastoa. Ilman Saran kuulemista olisin varmaan kuvitellut myös tilkkupaloja roskiksi. Erilaista materiaalia oli suhteellisen paljon, mikä on luoville kädentaitajille tavallista: he havaitsevat mahdollisuuksia sellaisessakin, jossa muut eivät niitä näe. Koska Sara oli suuren osan aikaa kiinni kuvauksissa, noudatimme varovaisuuslinjaa. Tällä keikalla roskiin ja kiertoon lähti vain vähän tavaraa.

Kun on selvillä, millaisia tavarakokonaisuuksia järjestettävästä tilasta löytyy, niille muodostetaan säilytyspaikat. Viikkasimme kankaat muuttotavaroilta vapautuneisiin arkistolaatikoihin lajin mukaan. Kankaat asettiin niin kutsutulla konmari-tekniikalla pystyyn, jolloin on helppo nähdä, mitä laatikko sisältää. Olisin vielä halunnut laatikot siten, että kannen voi avata nostamatta laatikkoa hyllystä, mutta harmiksi laatikot eivät mahtuneet niin päin. Laatikkoihin tuli etiketit tavaroiden löytämisen ja järjestyksen ylläpitämisen helpottamiseksi.

Langat olivat pääosin valmiiksi Ikean lokerohyllykön laatikoissa ja niihin ne jätettiin. Isoimmille materiaaleille ja keskeneräisille käsitöille hankittiin isot rottinkikorit. Keskeneräisiä tuppaa käsityöihmisillä kertymään. Niiden määrää saa karsittua paitsi realistisesti arvioimalla, mitkä oikeasti tulee tekemään valmiiksi, myös tilan rajaamisen tekniikalla: töille määrätään tietty hylly tai laatikko, johon kaiken on mahduttava, tai muuten vähennetään.

Kulloinkin työn alla oleva neule sai Marjan ideasta pikkukorin, jossa se on helppo napata mukaan telkkarin eteen ja palauttaa hyllyn päälle lapsen kätösiltä turvaan. Saran valmistamat mallikankaat ja muutamia kivoja käyttövaatteita nostettiin rekille. Saran ihana, isoäidin peruja oleva työpöytä raivattiin tavaroista, jolloin ompelukoneelle ja saumurille syntyi paikka. Ompelutöihin tulee tartuttua, kun työvälineet ovat käyttövalmiina.

Kuvauskiireiden tähden jouduimme tekemään paljon säilytyspaikkoja koskevia päätöksiä ilman Saraa. Näin en normaalilla asiakaskäynnillä toimisi. Päivän päätteeksi kävin Saran kanssa läpi, mistä mitäkin löytyy. Sara kommentoi, että menee varmaan puoli vuotta, että he löytävät kaikki tavaransa :) Näinhän se usein on muuton jälkeen muutenkin; tavarat ovat kadoksissa, koska asukkaan mielessä on vielä kartta vanhan kodin säilytyspaikoista. Kuitenkin nyt kun muuttolaatikot on purettu, lattia tyhjä ja perusjärjestys luotu, on Saralla perheineen huomattavasti helpompi muokata järjestystä omanlaiseksi. Sitä paitsi muuttolaatikoiden alta kuoriutui todella viihtyisä koti.

Ompelukone valmiina palvelukseen. Kun laatikot nimikoi, tavarat löytyvät. Sievät etiketit tekevät tavallisista arkistolaatikoistakin katseen kestäviä.

Nyt on ompelukone valmiina palvelukseen. Kun laatikot nimikoi, tavarat löytyvät. Sievät etiketit tekevät tavallisista arkistolaatikoistakin katseen kestäviä.

Kodin järjestys syntyy yleensä kompromissina käytössä olevien resurssien puitteissa, ja näin oli tälläkin kertaa. Tässä kodissa oli valmiiksi erilaisia laatikoita tavaran säilyttämistä varten, mutta vain vähän kaappeja. Oli tarkoituksenmukaista käyttää olemassa olevia säilyttimiä. Laatikkosäilytyksessä on kuitenkin myös riskinsä. Laatikoissa tavara on poissa silmistä, poissa mielestä. Laatikoista tulee helposti tavaroiden hautausmaa, jos niissä olevat tavarat eivät ole aktiivisesti käytössä.

Ideaalitilanteessa järjestäisin käsityömateriaalit laatikoiden sijaan siten, että kaiken näkee yhdellä silmäyksellä. Tähän sopisi esimerkiksi 30 cm syvä kaappi, jonka hyllyvälejä voisi säätää vapaasti. Tarvikkeet ja materiaalit tulisivat lajista riippuen joko suoraan hyllyille tai läpinäkyviin koreihin tai laatikkoihin. Kaapissa olisi (lasi)ovi pölyyntymisen estämiseksi. Näin kädentaitaja pysyy kärryillä materiaaleistaan eikä hanki lisää sellaista, mitä hänellä jo on.

Olen iloinen, että pääsin mukaan tähän hyvän mielen ohjelmanpätkään. Saran perheen koti laitettiin kuntoon joukkovoimalla. Siivoamassa ja järjestämässä oli lisäkseni kymmenisen ihmistä. Kuten MHL-toimitus kommentoi: ”Oli tosi koskettavaa huomata, mitä me – toisillemme lähes ventovieraat – saimme YHDESSÄ aikaan: täydellisen käänteen tilan- ja tavaranhallintaan nuoren perheen opiskelija-perheasunnossa”.

Ulkopuolinen apu on tarpeen silloin kun aloittamisen kynnys nousee liian korkeaksi ja epäjärjestys alkaa haitata arjen sujumista. Koska toisten nurkkien puunaminen on paljon hauskempaa kuin omien, ehdotan, että perustatte kaverien kanssa raivausrinkejä. Ottakaa estoitta kaikki irti myös anoppien ja lastenne kummien siivous- tai järkkäilyinnosta. Tai tilatkaa paikalle ammattijärjestäjä (vaikka tästä). Vertaistukea raivaamiseen löytyy myös Paikka kaikelle -ryhmästä.

Lisää ennen ja jälkeen -kuvia täällä.