Aihearkisto: Minimalismi

Voiko tavaroista luopumalla tulla onnelliseksi?

Jonkin aikaa sitten sähköpostiini kolahti kirje Joshua Beckeriltä, suositun Becoming Minimalist –blogin kirjoittajalta. Siinä hän kertoi seuraajilleen, että hän ja pari muuta minimalismista kirjoittavaa olivat perustaneet uuden, perheille suunnatun lehden Simplify Magazinen. Ensimmäisen numeron teemana oli – onnellisuus.

Simplify-lehden aihevalinta sai minussa aikaan ”mitäs minä sanoin” -reaktion. Väitän, että onnellisuuden tavoittelu on koko tämänhetkisen tavaranraivausliikkeen kantava pohjavirta. Olemme kiinnostuneet vaatehuoneiden siivoamisesta, kirjahyllyjen karsimisesta ja paperipinojen vähentämisestä siksi, että tahdomme tulla onnellisemmiksi.

Luotaan Paikka kaikelle -kirjassa elämäntapaminimalismin historiaa. Sen juuret ovat vuosituhansien takana asketismissa, mutta nykyminimalismin varsinainen esimuoto syntyi 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa. Se oli kiritiikkiä modernia elämäntapaa kohtaan. Rautatien, kaupungistumisen ja lennättimen myötä elämäntahdista oli tullut aivan liian kiireistä ja ihmiset olivat vieraantuneet tärkeistä ihmissuhteistaan ja luonnosta.

Kuulostaa tutulta, eikö? Myös tämän päivän elämäntapaminimalistit puhuvat samoista aiheista. He pyrkivät karsimaan elämästään turhan hälyn, kiireen ja materian. Heille tavara näyttäytyy taakkana, josta huolehtiminen vie liikaa voimavaroja ja jonka hankkimiseksi on kenties käytävä työssä, joka vie aikaa olennaisemmalta. Heidän teksteissään toistuu yksi tavoite: oman onnellisuuden lisääminen karsimalla epäolennaista.

Onnellisuuden teema ei rajoitu yksin minimalisteihin. Samasta kirjoittaa esimerkiksi japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo bestsellerissään KonMari. Jokaisen tulisi ympäröidä itsensä vain niillä esineillä, jotka tuottavat iloa. Turha joutaa mennä. Itse asiassa onnellisuusaihe pyörii muodossa tai toisessa kaikissa kirjoissa, joissa ohjeistetaan raivaamaan kodista turhat tavarat.

RiippumattoLupaus onnellisuudesta on voimakas houkutin. Kun otsikoin Turun pääkirjastossa pitämäni luennon ”Voiko tavaroista luopumalla tulla onnelliseksi?”, paikalle saapui kirjaston siihenastinen ennätysyleisö, noin 260 ihmistä. Osa joutui kääntymään pois, koska kaikki hyllyvälitkin olivat täynnä kuulijoita.

Olisi ihanaa ajatella, että ihmiset olivat näin kiinnostuneita minusta. Tosiasia kuitenkin on, että olin sattunut otsikoimaan luennon juuri ajan hermoon osuvalla tavalla. Paikalle saapuneet janosivat kuulla, voisivatko lisätä tyytyväisyyttään vähentämällä tavaraa – tietysti heitä kiinnosti myös, miten se tehdään.

No, voiko tavarasta luopumalla tulla onnelliseksi?

Moni todistaa, että näin on. Inspiroivana esimerkkinä toimivat esimerkiksi ne kodinraivaajat, jotka kertovat saaneensa elämässään isoja muutoksia aikaan vähentämällä tavaroitaan. Jotkut ovat karsineet omaisuutensa pariin matkalaukulliseen ja liitelevät nyt maailman vapaina kuin taivaan linnut.

Kiinnostava kysymys on kuitenkin myös se, kenelle tällainen onnellisuus on mahdollista. Kun selaisin Simplify Magazinen näytenumeroa, törmäsin jälleen kerran elämäntapaminimalismin keskiluokkaisuuteen: oli neworkilaisia lakinaisia, työkommennusta Tanskaan, laskelmaa niin sanotun amerikkalaisen unelman rahallisista kustannuksista. Jos tämä kiinnostaa, ehdotan lukemaan lisää Paikka kaikelle -kirjasta, jossa kysyn, voiko myös köyhä tulla onnelliseksi luopumalla tavaroistaan.

Kuulisin mielelläni, mikä on sinun perimmäinen tavoitteesi tavaran raivaamisessa ja järjestämisessä?

*

HUOM! Paikka kaikelle -kirja on vielä kaksi päivää kustantajan kesätarjouksessa hintaan 19 € (sis. toimituskulut). Edun saa syöttämällä kassalla kampanjakoodin PAIKKAKAIKELLE. Tarjous on voimassa sunnuntaihin 23.7. asti. Tarjous päättyi, mutta koodilla PAIKKAKAIKELLE kirjan saa edelleen blogihintaan 22 €. Klikkaa tästä kauppaan.

Jos haluat saada Paikka kaikelle -blogin kirjoitukset kerran kuussa suoraan sähköpostiisi, tilaa kuukausikirje tästä.

 

465 tavaraa vähemmän

Poistin kesäkuussa kodistani 465 esinettä. Jos luulet, että moisen määrän löytäminen olisi vaikeaa tai että poistot näkyisivät nopeasti kodin yleisilmeessä, olet erehtynyt. Hyvinvoiva länsimainen ihminen voi raivata kodistaan satoja esineitä ilman, että se tuntuu paljon missään. Tavaroiden poistamisesta voi kumminkin oppia kaikenlaista sekä itsestään että elämäntavastamme yleisesti.

Tavaravähennykset liittyivät Minimalismipeliin, jota pelasimme ammattijärjestäjäkollegani Eveliina Lindellin aloitteesta Facebookissa kesäkuun ajan. Osallistujia pelissä oli yli viisisataa. Pelin ideana on poistaa kuun ensimmäisenä päivänä yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen. Kuun mittaan poistettavia esineitä kertyi yhteensä 465 kappaletta.

IMG_8184Aluksi poistin lähinnä omia tavaroitani. Kävin läpi Siivouspäivää odottaneen kirppislaatikon ja lähetin osan tavaroista SPR:n Konttiin. Korulippaan raivaus oli jäänyt puolitiehen ja sieltä löytyi yhtä ja toista ihanaa, mutta jo kauan sitten käyttämättä jäänyttä. Tienasin 152 euroa myymällä koruja kavereilleni. Jo kertaalleen armottomasti läpikäydystä vaatekaapissa oli useampi henkari nurinpäin eli kyseiset vaatteet olivat olleet koskematta koko talvikauden. Osa taas oli kerta kaikkiaan käytetty loppuun. Pois nekin! Ruotsalaisen halpavaateketjun keräysastia vastaanotti useamman kassin perheemme tuottamaa lumppua. Toivotaan, että lupaukset tekstiilien vastuullisesta uudelleenkäytöstä pitävät paikkansa.

Fuskasin pelissä hiukan, koska tein ja kuvasin poistot heti kättelyssä kuun puoliväliin. Kaikki tavarat eivät myöskään lähteneet kodistani heti, kuten pelin sääntöihin kuuluisi, vaan parhaimmat palat jäivät varastoon odottamaan kesälomaa ja mahdollisuutta pistää tavara rahoiksi. Rohkaistuin kuitenkin laittamaan joitakin esineitä Facebook-kirppareille, joita yleensä pidän vaivalloisina. Myin tavaraa 120 euron edestä.

Opetukset: Luopuminen on kuin sipulin kuorimista: aina lähtee uusi kerros. Ihmisellä voi olla aika paljon rahaa kiinni käyttämättömässä tavarassa.

IMG_8333Pian oli otettava lapset avuksi. Olen vuoden aikana lahjoittanut lastenvaatteita kavereille, Venäjän Karjalaan ja Konttiin sekä vienyt reikäisiä, tahraisia ja kulahtaneita lumppukeräykseen. Silti vaatteita oli edelleen myös myytäväksi. Niitä nimittäin tulee ja menee kolmilapsisessa perheessä melkoiset määrät, varsinkin kun pienin on vasta kaksi ja on kasvanut monta kokoa vuoden aikana. Varasin myyntipaikan lasten kirpputorilta ja kiikutin sinne melkein kolmesataa vaatetta ja muuta tavaraa, joita sain myös anopiltani. Hänen poistojaan en sentään laskenut omiini. Leluista teimme lasten kanssa diilin: ostin heiltä pois tavarat, joista he olivat valmiita luopumaan ja pistin ne edelleen myyntiin lastenkirpparille. Tappiot jäivät minun kärsittävikseni. Kovin pahoja ne eivät olleet, sillä tienasin 350 euroa.

Opetukset: Lasten mukana tulee hämmentävä määrä vaatetta, lelua ja härpäkettä, vaikka koen olevani melkoinen tiukkapipo varsinkin lelujen hankkimisen suhteen. Olisinkin jo minimalisti, jos ei olisi lapsia.

Myös loppukuun poistot tein etukäteen, sillä olin viimeisen peliviikon lomamatkalla. Koska aikaa kaappien kaivelulle ei matkajärjestelyiden alla juuri ollut, piti löytää jotakin nopeaa. Nappilaatikoista ja ruuvikokoelmista löytyikin äkkiä enemmän kuin oli tarpeen: verholiukuja ja hyllykannattimia systeemeihin, joita meillä ei ole ollut vuosiin. Luulen, että pelkän ruuvilaatikon kanssa voisi pelata minimalismipeliä marraskuuhun asti. Viimeisen päivän poistot tein lehtitelineestä. Sisustuslehdet ovat luultavasti ainoa asia, jota olen ikinä hamstrannut. Nyt ne eivät enää jaksa kiinnostaa, joten pois viimeisetkin!

Opetukset: En ehkä sittenkään olisi vielä minimalisti, vaikka lapsia ei olisikaan 🙂 Tavaraa riittää poistettavaksi melko järjestetyssäkin kodissa. Kun poistot tulevat kaapeista eivätkä tasoilta ja nurkista, ei 465 esinettä näy vielä juuri missään.

Pelin pelaaminen on siis helppoa ainakin perheelliselle. Kuulin arvion, että keskimääräisessä lapsiperheen omakotitalossa olisi 100 000 esinettä (itse asun kaikeksi onneksi kerrostalossa!). Siinä riittää pelattavaa aika moneksi kuukaudeksi. Pelaaminen on myös hauskaa; on mukava seurata tapahtumasivulla, mitä kaikkea muut poistavat. Pelillisyys ja pieni ryhmäpaine kannustavat pysymään matkassa mukana. Mutta miksi ihmeessä tavaraa poistetaan? Eikö olisi säästäväistä käyttää ensin olemassa olevat tavarat loppuun? Olisihan se. Ihmiset kuitenkin poistavat pelissä itselleen tarpeettomia esineitä, joita eivät elinikänään ehtisi käyttää loppuun. Eihän kukaan tarvitse 100 000 tai edes 10 000 esinettä. Käyttökelpoiset poistot menevät uusille käyttäjille, toivottavasti tarpeeseen.

Pelin loppupuolella monen pelaajan ajatukset kääntyivät siihen, miten he olivat päätyneet tilanteeseen, jossa voivat poistaa kodistaan satoja esineitä. Miksi ne kaikki on tullut hankittua: lohduksi, iloksi, ajankuluksi, vaikutuksen tekemisen tähden, ajattelematta? Peli on tehnyt tehtävänsä, kun pelaaja oivaltaa, että myös kaupasta kotiin kulkeutuvan tavaran määrää täytyy rajoittaa, jottei elämä olisi pelkkää tavarasta huolehtimista. Minimalismipelin pohjimmaisena opetuksena onkin, että huomaamme meillä jo olevan kaikkea.

465 poistoa.

Jatkoin Minimalismipeliä heinäkuussa vapaalla tyylillä. Meillä on nimittäin ehta roinajemma varastossa. Siitä myöhemmin lisää. Stay tuned.

Minimalismiliike haastaa kulutuskulttuurin

Luemme parhaillaan lasteni kanssa iltasatuna kirjaa Pieni talo preerialla (alkup. 1935). Teos kertoo kirjoittajansa Laura Ingalls Wilderin (1867–1957) lapsuudesta 1870-luvun Yhdysvalloissa. Ingallsin perhe lähtee Wisconsinista uudisraivaajiksi Kansasiin, koska isä kaipaa seudulle, jossa olisi vähemmän asukkaita mutta enemmän riistaa ja koskematonta luontoa. Pitkä matka tehdään vankkureilla ja sopivan paikan löydyttyä isä alkaa rakentaa taloa. Materiaalinen elämä on niukkaa. Aluksi eletään sillä, mitä vankkureista löytyy. Talon valmistuttua isä nikkaroi huonekalut. Keinutuolin valmistumisen kunniaksi äiti riisuu esiliinansa ja pidetään pieni juhlahetki. Lelut mainitaan ensimmäisen kerran kirjan puolivälin jälkeen, kun Carrie-vauva leikkii puupalikoilla. Astioitakin on vähän, sillä perheen tyttäret Laura ja Mary jakavat aterioilla peltimukin. Elämä täyttyy arkisesta aherruksesta. Lapset viettävät aikaa preerian luontoa tarkkaillen, vauvasiskostaan ja kotiaskareista huolehtien. Ilma on raikasta hengittää, luonto tarjoaa parastaan ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pieni talo preerialla kuvaa niukkuuden romantiikkaa ja paluuta luontoon. Olen varma, että tarina heläyttelee 2000-luvun amerikkalaislähtöisen minimalismiliikkeen seuraajien sieluja. Yksi minimalismiliikkeen henkisistä juurista näyttäisi olevan menneen ajan yksinkertaisen elämäntavan nostalgisoimisessa. Minimalismiliikkeen johtotähdet viittaavat mielellään esimerkiksi varhaisten ympäristöfilosofien kirjoituksiin, jotka on liitetty romantiikan aatesuuntaukseen. Esille on nostettu muiden muassa Henry David Thoreau (1817–1862), joka kuvaa teoksessaan Walden – Elämää metsässä (alkup. 1852) kaksi vuotta kestänyttä vetäytymistään pienelle mökille metsän keskelle. Thoreau kritisoi ympäröivän yhteiskunnan materialismia ja pyrkimyksiä kasvattaa elintasoa. Keskeinen teema on modernin elämän ja luonnosta vieraantumisen rappeuttava vaikutus ihmiseen. Kritiikki on sisällöltään hämmentävän samankaltaista kuin nykyajan minimalismiliikkeessä esitetyt perustelut sille, miksi elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa. Ei ihme, että minimalistit rakastavat Thoreau-sitaatteja.

Muistokyltti Thoreaun mökin raunioilla on lainaus Walden-kirjasta.

Muistokyltti Thoreaun mökin raunioilla on lainaus Walden-kirjasta.

Thoreaulainen yksinkertaisuuden ja luontoromantiikan perintö elää minimalismiliikkeessä. Minimalismin ilo -blogi esitteli vastikään Innermost House -hankkeen. Kyse on Kalifornian vuoristossa sijaitsevasta pikkuruisesta mökistä (joka muuten ulkomuodoltaan muistuttaa sekä Thoreaun mökkiä Walden-järven rannalla että pientä taloa preerialla), jossa ei ole mukavuuksia. Maailmankuuluksi minimalistinen mökki on noussut asukkaidensa perustaman nettisivun sekä lukuisien lifestyle-lehdille annettujen haastattelujen myötä. Talon emännän Diana Lorencan mukaan talo on syntynyt pakopaikaksi, jossa jää tilaa ihmisten väliselle keskustelulle. Hän puhuu menetetyn paratiisin takaisin saamisesta. Suomalainen tunnistaa tässä takavuosien vaatimattoman mökkielämän. Mieleen tulee myös kalastaja Pentti Linkola, josta ei kuitenkaan jyrkkien mielipiteidensä vuoksi ole tullut minimalistitähtien kaltaista massojen inspiroijaa.

Minimalismiliikkeellä on toki muitakin juuria kuin luontoromantiikka, esimerkiksi vuosituhantinen asketismin perinne. Ennen kaikkea liike kuitenkin kytkeytyy nykyajan kulutuskriittisyyteen ja hyvinvointitrendeihin, kuten downshiftaus-ilmiöön. Minimalismi herättää myös paljon vastustusta. Jo Thoreauta kritisoitiin elitismistä ja muiden elämäntavan ylenkatsomisesta. Hyväosaisena hänellä oli mahdollisuus elämäntapakokeiluihin. Samasta on syytetty myös nykyajan downshiftaajia ja oravanpyörästä hyppääjiä. Kritiikin mukaan vain se, jolla on (henkistä ja materiaalista) varaa, voi tietoisesti valita niukemman elämäntavan. Joidenkin mielestä kyseessä on taantumailmiö, jossa velvollisuudesta (säästämisestä) tehdään hyve, ja ennen pitkää yksinkertaistajat palaavat kuluttajiksi.

Entäpä jos uusi elämäntapa onkin tullut jäädäkseen? Maailmassa, jossa tavaraa ja kiirettä on kaikilla liikaa, materiaalinen niukkuus ja vapaa ajankäyttö ovat uutta ylellisyyttä. Minimalismiliikkeeseen sisältyy ripaus menneisyyden nostalgisointia ja kohtalaisesti nykyajan moralisointia, mutta se tarjoaa myös keinoja pysyä järjissään nyky-yhteiskunnan tavara- ja viriketulvan keskellä.

Haastamme sinut yhdessä Go Lightlyn Eveliinan kanssa kokeilemaan, olisiko sinusta minimalistiksi ja miten ylimääräisistä tavaroista luopuminen vaikuttaa elämänlaatuusi. Pelaamme kesäkuussa Facebookissa minimalismipeliä. Se on yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraama leikki. Säännöt ovat seuraavat:

  1. Etsi kaveri, jonka kanssa osallistut haasteeseen.
  2. Aloita kuun 1. päivä luopumalla 1 esineestä.
  3. Esineen tulee olla ulkona talostasi ja elämästäsi keskiyöhön mennessä.
  4. Voit myydä, lahjoittaa tai lajitella roskiin.
  5. Toisena päivänä esineitä poistetaan 2, kolmantena 3 ja niin edespäin.
  6. Voittaja on se, joka pelaa pisimpään.
  7. Bonuspisteitä saa kutsumalla lisää kavereita mukaan.

Tule tapahtumasivulle jakamaan ajatuksiasi pelistä, minimalismista tai vaikka poistojen kierrättämisestä sekä kuvia poistoistasi. Voit julkaista aiheesta risuaidalla #minimalismipeli Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa. Myös alkuperäinen aihetunniste #MinsGame toimii. Itse lupaan näyttää esimerkkiä ja julkaista tapahtumasivulla kuvat myös kaikkein noloimmista poistoistani.

Kirjallisuus

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla. (Little House on the Prairie, 1935.) Gummerus 2003 Suom. S. S. Taula.

Henry David Thoreau: Walden – elämää metsässä. (Walden, or Life in the Woods, 1852.) Kirjapaja 2010. Suom. Antti Immonen.
(Jos haluat lukea Waldenin, valitse tämä uusi, Antti Immosen tekemä suomennos, vanha on perin epäluettava.)

Walden Pond photo credit: Alex from Ithaca, NY via Flickr cc.

Minimalismin lumo

Jos sinulle luvattaisiin, että tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämääsi karsimalla maallisen omaisuutesi minimiin, tarttuisitko lupaukseen?

2000-luvulla on noussut pintaan liikehdintää, jota nimitetään muun muassa downshiftaukseksi, hidastamiseksi, leppoistamiseksi ja kohtuullistamiseksi ja jota markkinoidaan meille hyvinvoinnin nimissä. Ilmiöön sekoittuu kulutusvastaisuutta, ekologista ajattelua ja henkisyyteen pyrkimistä.

huoneAmerikkalaislähtöinen minimalismiliike, jota kutsutaan myös nimillä simple living ja simplyfying, erottuu kohtuullistamisen kentällä tiukalla periaatteellisuudellaan. Minimalisteja voisikin kutsua kohtuullistamisen fundamentalisteiksi.

Minimalismi ei siis tässä tapauksessa viittaa taide- tai tyylisuuntauksiin, jotka tunnetaan valkoisista pinnoista, geometrisyydestä ja tyhjästä tilasta. Minimalismilla tarkoitetaan elämäntyyliä, jossa tavoitellaan vapautumista materialismista ja aikapulasta. Minimalismiliikkeen suositut saarnamiehet ja –naiset todistavat omilla esimerkeillään, että yltäkylläisyydestä luopuminen antaa mahdollisuuden keskittyä siihen, mikä on itse kullekin elämässä tärkeintä. Minimalismiliike kytkeytyy vahvasti keskiluokan kulutuskriittisyyteen. Taustalla voi nähdä amerikkalaisen kulutuskulttuurin ylenpalttisuuden, mutta myös suomalaiset kirjoittajat puhuvat väkevästi minimalismin puolesta.

Järjestää vai vähentää?

Myös ammattijärjestäminen liittyy kohtuullistamisliikehdintään. Järjestämispalvelut itsessään ovat kulutuskulttuurin synnyttämä ilmiö: niitä tarvitaan, koska tavaraa ja kiirettä on nykyään liikaa. Ammattijärjestämisen tavoitteena on hyvän elämä, joka saavutetaan materiaalisen kohtuullisuuden ja arjen helpomman hallinnan avulla.

On kuitenkin mielenkiintoista, että amerikkalaiset minimalismigurut vastustavat järjestämistä. Sosiaalisessa mediassa kiertävät elämänviisaudet neuvovat luopumaan materiasta, ei organisoimaan sitä:

kynatWell organized junk is still junk. Let it go. (Courtney Carver)
Never organize what you can discard. (Joshua Becker)
Declutter before organizing. (Leo Babauta)

Minimalistien järjestämiskritiikki tulee ymmärrettävämmäksi, kun sitä katsoo vasten amerikkalaista järjestämisen estetisointia ja siihen kytkeytyvää järjestämisteollisuutta. Lifestyle- ja sisustushenkisistä blogeista mutta myös joiltakin professional organizereilta löytyy loputtomiin vinkkejä rintaliivien tai huopakynien laittamiseksi värijärjestykseen tai keittiön kuivakaapin ainesten purkittamiseksi somiin, nimikoituihin säilytysrasioihin. (Kurkkaa vaikka tänne tai tänne.)

Amerikkalaisesta Container Storesta saa puteleita, telineitä, hyllyjä ja laatikoita kaiken mahdollisen säilyttämiseksi järjestelmällisemmin puhumattakaan kaappien ja säilytysjärjestelmien markkinoista. Suurimmalle osalle tuotteista ei olisi mitään kysyntään, jos kodeissa olisi vähemmän tavaraa. Oma kotoinen säilytyskauppamme on Ikea, josta haetaan tavaroita, joissa voi säilyttää tavaroita. Taustalla on ajatus, että paremmilla säilytystuotteilla ja -järjestelmillä tavara on paremmin hallittavissa.

Minimalisteilla on pointti. Kaaos ei pysy poissa sillä, että tavara järjestellään kaapeissa, tasoilla tai varastoissa sievästi, jos tavaraa on liikaa. Ylitäyttä säilytystilaa on vaikea käyttää, joten se sotkeentuu nopeasti uudelleen. Ja jos tavarapaljouden säilyttämiseen tarvittavia asuinneliöitä ajattelee rahassa, voisi rahansa kenties käyttää järkevämminkin. Kun tavaraa vähentää, jää vähemmän järjestettävää. Jos vähentää minimiin asti, ei tarvitse enää järjestää juuri lainkaan.

Lupaus merkityksellisemmästä elämästä

Jos kiireähky ja arkipäivän kaoottisuus ovat nykyihmisen pahimpia vitsauksia, tarjoaa minimalismi niihin ratkaisua. Se on houkutteleva lupaus yksinkertaisemmasta ja merkityksellisemmästä elämästä vailla stressiä ja sotkua. Pohjimmiltaan minimalistisen elämäntapa lupaa pysyvää onnellisuutta, joka ei ole kiinni tavaran hankkimisessa tai omistamisessa.

Esteetikkona en itse vastusta materian järjestämistä niin, että siitä on silmälle iloa. Toimivasta järjestyksestä on arjessa harvoin haittaa, päinvastoin. Toisaalta minimalistien sanoma on vahva: meidän ei pidä antaa tavaran hallita itseämme. Se on kuitenkin myös varsin idealistinen sanoma: tavarasta luopuminen voi tosiasiassa olla monin verroin vaikeampaa kuin mitä minimalistit esittävät, sillä olemme tavarassa kiinni niin monin tunnesitein. Hengenvahvistusta kiinnostuneet voivat hakea minimalistien kirjoituksista ja käytännön apua ammattijärjestäjiltä.

Mitä sinä ajattelet minimalistisesta elämäntavasta? Ankeaa fanatismia vai vapautta ja onnea?