Aihearkisto: Miesluola

Pimeän vintin salaisuus

Erään vintinomistajan tarina:

”Puolisoni rakastaa järjestystä: tavarat laitetaan iltaisin paikoilleen, pöydillä ei ole epämääräisiä kasoja ja pyykit viikataan kaappeihin heti, kun ne ovat kuivuneet. Kohentaessaan kodin järjestystä hän usein kysyy minulta, mahtuisivatko ylimääräiset tavarat vintille. Vintin järjestys on nimittäin ollut minun vastuullani. Itse asiassa puolisoni ei ole käynyt siellä sen koommin, kun muutimme asuntoomme kuusi vuotta sitten.

Kun asuntoon asennettiin uusi parketti, vein ylijääneet paketit vinttiin. Kun vaatehuoneeseen laitettiin uudet hyllyt, kannoin vanhat vintille. Kun perheeseen syntyi lapsi, puolisoni kysyi: ’Vieläkö vintille mahtuu? Voisitko viedä työkalut sinne, että saadaan tilaa vauvan tavaroille?’ Ja kuten aina, minä vastasin ’tokihan sinne vielä mahtuu’. Kerran puolisoni sai päähänsä, että hankitaan vinttikomeroon hyllykkö urheilutarvikkeita varten. Siinä ne olisivat kätevästi saatavilla, sanoi puoliso. ’Mahtuuhan sinne hyllykkö?’ hän kysyi. Toki, tottakai.

Nostin uuden hyllykön pakkauksessaan vanhojen tavaroiden päälle. Luistimet ja monot säilytin edelleen Ikea-kassissa. Alimpana vinttikomeron lattialle keräämässäni pinossa olivat parkettipaketit, sitten muut remontoinnista ylijääneet tarvikkeet, niiden päällä vaatehuoneen vanhat hyllyt, sitten pari säilöön siirrettyä huonekalua, kausivaatteita ja kirpputorille menossa olevien tavaroiden laatikko. Koskaan ei muka ollut aikaa laittaa tavaroita järjestykseen. Tavaroiden saaminen ulos vinttikomerosta kestikin aina tunnin kerrallaan. Lopulta vintin katto tuli vastaan ja otin käyttöön myös toisen vinttikomeron. Eräänä kauniina kesäpäivänä puolisoni sitten sanoi: ’tänään siivoamme vintin’. Kauhistus sentään.” 

IMG_8920

Tavarapino hipoo kattoa.

Ovesta ei mahdu sisään. Lasten luistimet ja monot löytyvät sinisestä kassista. Niiden pahvipakkaukset ovat toisessa vinttikopissa.

Ovesta ei mahdu sisään. Lasten luistimet ja monot löytyvät sinisestä kassista. Niiden pahvipakkaukset ovat toisessa vinttikopissa.

Sokeeraava paljastus: tämä on tarina on tosi ja se kertoo omasta vinttikomerostani puolisoni sanoin.

Järjestettyjen kaappiemme salaisuus on piillyt – ainakin osittain – vintin pimeydessä. Sinne on aina voinut lähettää hankalia tai turhiakin tavaroita, koska sinne on aina ”mahtunut”. Tilanne oli tiedossani (joskaan en ymmärtänyt sen vakavuutta) ja juuri siksi olin jo pitkään vältellyt vintillä käymistä. Tulen kotini sotkuisuudesta helposti harmistuneeksi, parempi siis pysytellä siistien pintojen äärellä.

Vinttikomeromme on oudon muotoinen ja matala. Siellä ei ole minkäänlaista valaistusta. Säilytämme vintillä kausivaatteita, urheiluvälineitä, työkaluja, lasten kasvamista odottavia huonekaluja, matkalaukkuja, joulukoristeita, remonttitikkaita, kirpparimyyntiä odottavia tavaroita ja kirpparirekkejä. Lisäksi vintillä oli kaikenlaista asunnon remonteista jäänyttä tarviketta ja kalua (muun muassa entisten ikkunoiden sälekaihtimet ja vanha eteisnaulakko, jonka tilalla asunnossa on jo kuusi vuotta ollut kaappi). Ne toimitimme kierrätyskeskukseen ja roskikseen.

Komeron lattialle kasvaneesta tavarakasasta löytyi luistimia ja monoja varten hankittu kokoamaton varastohylly sekä pari vuotta sitten vaatehuoneesta lähtöpassit saaneet Lundiat. Jälkimmäiset sahattiin sopivan mittaisiksi ja asennettiin vinttikomeron seinämille. Kaikki pienemmät tavarat nostettiin hyllyille. Vaatepussit ripustettiin tangolle, joka oli jäänyt asunnon alkuperäisestä vaatekomerosta (kaikkea voi vielä tarvita!). Lattialle jäi vain pari isompaa huonekalua ja matkalaukku. Sekin mahtuu hyllyyn heti, kun kuopus siirtyy pinnasängystä isompaan sänkyyn.

Jään kiinnostuksella odottamaan, mitä siippani vastaa, kun ensi kerralla kysyn mahtuuko jokin esine vintille.

Lattia näkyy.

Lattia näkyy.

Lasten luistimet hyllyssään. Laatikosta näkee koon.

Lasten luistimet hyllyssään. Laatikosta näkee koon.

Kausivaatteet tangossa.

Kausivaatteet tangossa.

Toiselta seinältä löytyvät muun muassa työkalut. Ei mikään varsinainen man cave.

Toiselta seinältä löytyvät muun muassa työkalut. Ei mikään varsinainen man cave.

Latteuksia miehistä, naisista ja kodeista

Tutkivan ammattijärjestäjän aamukahvi oli läikähtää pöydälle, kun valtakunnallisen päivälehden kansi näytti viikonloppuna tältä:

kuva-32Tarkempi perehtyminen osoitti, että huonekaluketjulla on meneillään hassunhauska kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa miehiä sisustamaan.

Kampanjasivun mukaan ”Miehet ovat suomalaisissa kodeissa ahtaalla. Heillä ei välttämättä ole autotallia tai verstasta, johon vetäytyä. Jos omaa tilaa löytyy, niin se on useimmiten sisustettu kaikella sillä ylijäämällä, mitä ei huolita edes kesämökille. Miehen hyvinvoinnin vuoksi hänelläkin on oikeus sisustaa.” Kampanjaan liittyvissä videoissa ”miespakolaiset” kertovat roolistaan naisten hallitsemissa kodeissa.

Ammattijärjestäjä pahoitti välittömästi mielensä sekä miesten että naisten puolesta. Ovatko miehet muka kodin sotkun aiheuttajia tai jopa sotkua itsessään? Kuuluvatko koti ja siivous vain naisille? Mikä siinä on, että miehistä ja kodeista puhutaan joko miehet lapsellistaen tai luolamiehiksi muuttaen?

Vastauksen löytämiseksi on katsottava menneisyyteen. 1800-luvulla Suomeen tuodussa ydinperheideologiassa naisille annettiin kodin suhteen hyvin keskeinen asema. Itse asiassa naiset suorastaan samastettiin kodin kanssa. Miesten piti taata työllään perheen toimeentulo, mutta kotona heillä ei ollut erityistä tehtävää, sillä kaikki tärkeät toiminnot kuuluivat naisille.

Tästä työnjaosta oli miehille niin monia etuja, että sitä huomattiin pitää ongelmana myös miehille vasta sata vuotta myöhemmin. Siihen mennessä naisten asema oli jo monin tavoin muuttunut. Suomalaisia lähiöitä 1980-luvulla käsitelleessä tutkimuksessa huolestuttiin siitä, ettei miehillä ole modernissa lähiökodissa mitään tehtävää – toisin kuin aiemmin maatalousyhteiskunnassa – eikä heidän elämällään näin myöskään sisältöä. Vaimot hoitivat kotona kaiken eikä miehiä enää välttämättä tarvittu elättäjiksikään. Tutkimuksen mukaan miesten olisi hankittava takaisin paikkansa perheen työnjaossa. Heidän elämänsä uusi sisältö tulisi muodostumaan kotitöistä ja lastenhoidosta.

Modernin mieheyden on kuitenkin sanottu olevan erottautumista naiseudesta tai sellaiseksi mielletystä. Vaikka naisten ja miesten asemat yhteiskunnassa ovat muuttuneet lähiötutkimuksessa visioituun suuntaan, naisten ja kodin kytkös ei sittenkään ole purkautunut. Kodit ja niiden siisteys kuuluvat tällaisen ajattelun mukaan edelleen naisille. Siksi miehistä ja kodista ei voi puhua kuin läpällä tai kuvitteellista tosimieheyttä alleviivaten.

Ammattijärjestäjän mielestä huonekaluketjun mainoskampanja toistelee väsyneitä latteuksia. 2010-luvulla kodit, siivous ja sisustus saavat kiinnostaa kaikkia sukupuolia ilman takertumista 1800-lukuisiin ideologioihin tai kapeisiin käsityksiin miesten ja naisten alueista.

Oletko sinä havainnut sisustamiseen tai kodin järjestämiseen liittyviä kaavamaisia käsityksiä naisista ja miehistä?

Kirjallisuus
Häggman, Kai: Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa. 1994.
Kortteinen, Matti: Lähiö. Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. 1982.