Aihearkisto: Matkustaminen

Ostamisen sietämätön vaikeus

Olin lomalla Kreikassa. Turismi on Kreikan saarilla pääelinkeino, joten joka nurkassa joku yritti kaapia elantoaan kasaan myymällä suojavoidetta, rantaläpsyjä sekä feikkireiskoja ja -gäppejä. Aurinkotuotteita kiinnostavampia olivat paikallisia käsityötuotteita myyvät liikkeet, joita niitäkään ei ollut harvassa.

Tietäen Kreikan taloustilanteen olisin mielelläni tukenut paikallista mummoa ostamalla hänen kirjomansa pitsiliinan, mutta kun minulla on jo suomalaisten mummojen nypläämiä perintöpitsejä vaivoiksi asti. Vaikeammaksi palaksi osoittautuivat iloisenväriset kreikkalaiset raitaliinat, joista olisi saanut ihania päällisiä sohvatyynyihin. Väsytin matkakumppanit käymällä hipelöimässä liinoja aina kun näin niitä. Mainitsinko jo, että Kreikassa on turistikauppoja tiuhassa?

Ostoksilla

Sini-vihersävyisistä olisi saanut täräyttävän yhdistelmän.

Sitten muistin neljän vuoden takaisen Tukholman-matkan. Ostin Svensk Tenn -liikkeestä kaksi klassikkokangaspussia, koska ne olivat alennuksessa ja siksi paljon halvempia kuin pätkä varsinaista kangasta. Ei niin, että olisin moisia pusseja mihinkään tarvinnut, mutta kun niistä saisi sohvatyynyyn päällisen vain yhden sauman purkamalla, toisen ompelemalla ja vetoketjun lisäämällä. Arvatkaa, onko minulla keskeneräisten käsitöiden laatikossa edelleen kaksi Svensk Tenn -pussia?

Mieleen nousi myös edellinen Kreikan-matka 18 vuotta sitten. Parthenonilta laskeutuessa satuimme turisteille suunnattuun keramiikkakauppaan, jossa oli myytävänä erikoisen näköisiä geometrisiä patsaita monessa koossa. Koska olin varaton opiskelija, ostin pienen naishahmon. Tuntui jotenkin asiaankuuluvalta, että nimenomaan historianopiskelijan hyllyssä olisi muinaispatsas, mystinen esiäitifiguuri.

Cycladic_figurine_2700_BC,_Louvre,_Luvr227

Google tiesi kertoa, että patsaani oli ilmeisesti jäljitelmä kykliadisen kulttuurin (3200–2100 eaa.) naisveistoksista. Tässä kuvassa on patsastani muistuttava hahmo. Kuva: Zde [CC BY-SA 4.0], Wikimedia Commons.

Hyllyssä se kai sitten jonkin aikaa olikin. Sen jälkeen kuljetin sitä muistolaatikossa muutosta toiseen ainakin seuraavat 15 vuotta. Siihen liittyvä muisto ei oikeastaan ollut sellainen, jota niin kovasti olisin halunnut muistella. En oikeastaan halunnutkaan olla ihminen, joka ostaa muinaispatsaiden jäljitelmiä. Esiäidin mystisyys tuntui kuvitteelliselta. En edes tiennyt, mitä kulttuuria tai aikakautta patsasjäljitelmä edusti. Lopulta vapautin patsaan kierrätyskeskukseen tai Konttiin.

Tulin ajatelleeksi, että kreikkalaiset liinat näyttivät hyviltä nimenomaan siksi, että turistikaupan esillepanossa niitä on iso kokonaisuus ja monia värejä. En mitenkään voisi tuoda kotiini kymmentä eriväristä liinaa eivätkä niistä ommellut tyynyt mahtuisi sohvalle. Matkamuistojen petollinen houkutus perustuu siihen, että ne näyttävät hyvältä joukoissa, mutta menettävät efektin, kun ne siirretään kotiympäristöön.

Toimme matkalta tuliaisiksi lasten rannalta keräämiä kiviä ja oliiviöljyä.
Rannalla.

Blogi jatkaa kesätaukoaan – jatkakaa tekin, rakkaat lukijat.

KonMari-tyylillä maailmalle

Teimme kesäkuussa yhdeksän päivää kestäneen matkan eteläiseen naapurimaahan. Olimme liikkeellä anopin piskuisella autolla (omaa ei ole) ja etappeja oli kolme. Takakonttiin piti mahduttaa kuopuksen rattaat ja viisihenkisen perheen matkatavarat yhdessä matkalaukussa. Jokaisella oli lisäksi oma pieni käsimatkatavara: käsilaukku, hoitolaukku tai lelureppu. Aiemmin kunkin perheenjäsenen tavarat on pakattu omaan kangaskassiinsa, jotta ne eivät sekaantuisi keskenään, ja matkan luonteesta riippuen pussit on heitetty isoon ikeakassiin tai matkalaukkuun. Tällä kertaa päätin kokeilla pakkaamista KonMari-tyylillä viikaten ja asettaa vaatteet pussien tai pinojen sijaan riveihin.

IMG_8438

Kullekin perheenjäsenelle on kutakuinkin oma vaaterivinsä. Matkalaukun matalalla puolella, jonka saa suljettua vetoketjuläpällä, ovat lastenvaatteet ja syvällä puolella aikuisten vaatteet ja toilettipussit. Syvä puolen tavaroiden päälle heitettiin vielä pari rantapyyhettä ja sadevaatteet. Alusvaatteet ja kengät ovat omissa pusseissaan. Ajatuksena on, että kaikki vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä eikä niitä tarvitse penkoa tai purkaa perille päästyä. Pyykkipussit täyttävät tyhjenevät rivit ja pitävät ne aloillaan.

Minulla on tendenssiä pakata matkoille liikaa lastenvaatteita. Mitä pienempiä, sitä enemmän. Ihan vain varmuuden vuoksi. Nyt haasteena oli myös sääennuste, joka lupasi sekä rankkasadetta että aurinkoa. Koska matkalla oli pyykinpesumahdollisuus viidentenä matkapäivänä, päätin pakata lapsille viiden päivän vaatteet. (Tosin esikoinen oli kasvanut vaatteistaan eikä hänelle löytynyt tuota määrää siistejä matkavaatteita.) Yllättäen perheen pieninkin onnistui alkumatkasta olemaan sotkematta vaatteitaan, joten pyykkipäivänä matkalaukku oli yhä puolillaan. Uhkarohkeampi olisi pakannut vähemmän. Toisaalta matkan jälkipuoliskolla pyykkiä alkoi tulla uudella (vai tavallisella?) tahdilla ja jouduimme pesemään sitä vielä toisenkin kerran. Useimmat vaatteet tulivat siis jossakin vaiheessa käyttöön.

Esikoisen rivi on uusien vaatteiden takia entistä pidempi. Hellevaatteet ovat (vielä) käyttämättä, mutta takeille on ollut tarvetta.

Laukku pyykkipäivänä. Esikoisen vaaterivi on nyt entistä pidempi, koska hänelle ostettiin matkan alussa uusia vaatteita. Hellevaatteet ovat (vielä) käyttämättä, mutta takeille on ollut tarvetta.

KonMari-tyylillä pakattu matkalaukku osoittautui menestykseksi. Laukku pysyi koko matkan ojennuksessa, vaikka lapset hoitivat oman pukeutumisensa itse, ja asujen valitseminen oli helppoa. Aiemmin, kun kunkin perheenjäsenen tavarat on lokeroitu omiin pussukoihinsa, on vaatteita saanut kaivella kassista käsikopelolla. Vaihtoehtona on purkaa tavarat majapaikan kaappiin, missä taas on oma vaivansa, jos yöpymiskohteita on useampia. KonMari-pakkaamisen haittapuolena voi tällä kertaa pitää sitä, että huolehdin yksin neljän viidestä perheenjäsenen tavaroiden pakkaamisesta. Pyykinpesun jälkeen isommat lapset (6 ja 9 vuotta) kyllä viikkasivat itse vaatteensa. Seuraavalla matkalla he saavat myös koota vaatteensa itse, nyt heillä oli vastuullaan vain lelureppujen sisältö.

Kotiin lähtiessä pyykkipussit ovat vallanneet matkalaukun eivätkä rivit enää ole ihan siisteinä. Kotiin saavuttua puhtaat vaatteet sai kuitenkin nopsasti nostettua takaisin kaappiin ja pyykin suoraan koneeseen.

Kotiin lähtiessä valkoiset ja oranssit pyykkipussit, päällysvaatteet (aurinkoa saatiin sittenkin!) ja lelureppujen tavarat ovat vallanneet matkalaukun eivätkä rivit enää ole ihan siisteinä. Kotiin saavuttua puhtaat vaatteet sai kuitenkin nopsasti nostettua takaisin kaappiin ja pyykin suoraan koneeseen.

Miten ja kenen toimesta teillä pakataan perheen matkatavarat?