Aihearkisto: Kohtuullisuus

Ale alkaa! Tulosta ostoksille mukaan tarkistuslista, jolla vältät virheostokset

Kuulin, että kesän alennusmyynnit ovat joissain liikkeissä jo alkaneet. Muutama vuosi sitten ale alkoi juhannuspyhien jälkeen. Nyt kaupat ovat auki juhannuksenakin. Alan varmaan olla vanha, koska muistan ajan, jolloin kaupat saivat olla lauantaisin auki vain kello yhteen – iltapäivällä. Sunnuntaisin ovet pysyivät visusti salvassa.

Eikä nykyään edes tarvitse mennä kauppaan. Tavarat saa klikattua ostoskoriin vuorokauden ympäri kotoa poistumatta. Eivätkä ne maksa melkein mitään, jos ne tilaa Kiinasta. Ja niitähän tilataan. Posti on kertonut olevansa pulassa Kiina-pakettien kanssa. Ei haittaa edes, vaikka olisi matti kukkarossa, rahaakin saa vipattua tilille noin vain, klik, klik.

Toki meillä on halpahalleja ja muita ostoshel…paratiiseja omastakin takaa melkein joka pellolla. Globaalit halpakauppaketjut rantautuivat Suomeen jo parikymmentä vuotta sitten. Kaikkea saa pikkurahalla – paitsi laatua.

Tavaran haaliminen on vaivatonta ja siihen kannustetaan joka suunnalta. Ostaminen tuntuu hyvältä. Kun monilla on lisäksi vahva taipumus kiintyä tavaroihin, saadaan aikaan myrkyllinen yhdistelmä.

Psykologisessa taloustieteessä puhutaan omistusefektistä. Kun tavara tulee omistukseemme, sen arvo silmissämme kasvaa. Kiintyminen tavaroihin aiheuttaa luopumisen tuskaa. Ostoskoriin laitettu esine tuntuu jo hiukan omalta ja kirpaisee laittaa se takaisin hyllyyn. (Eräs ihminen sanoikin käyvänsä kaupassa aina ilman ostoskoria tai -kärryä näin välttyy heräteostoksilta.)

Tavaraa on siis helppo hankkia, mutta siitä on kivuliasta päästää irti. Sitä paitsi tavaroiden poistaminen kunniallisesti myymällä, lahjoittamalla tai kierrättämällä on sietämättömän vaivalloista.

Kodeissa tämä näkyy. Tasot ovat täynnä, kaapit ovat täynnä ja varastot ovat täynnä.

On ihmisiä, joille kertyy tavaraa, koska he eivät poista mitään. Sitten on ihmisiä, joille kertyy tavaraa, koska he hankkivat sitä liikaa. Sitten on niitä, jotka tekevät molempia.

Harva myöntää ostaneensa kodin täyteen tavaraa. On kuitenkin tiettyjä merkkejä, joista huomaa, että näin on päässyt käymään. Jos sinulle esimerkiksi kertyy vaateostoksia, joissa on pitkänkin ajan kuluttua hintalaput kiinni tai nurkissa pyörii muovikasseja, joissa on muistitikkuja, piuhoja tai muita käteviä pikku härpäkkeitä avaamattomissa paketeissa, saatat kuulua riskiryhmään. Jos vintillesi ei mahdu enää yhtään ihanaa vintage-löytöä, et ehdi edes selailla pinoja, jotka olet kantanut kirjakaupasta kotiin, ja kaapeissasi on lahjoja, joista et muista kenelle ne aioit antaa, tilanne on saattanut päästä käymään.

Jos tunnistat itsesi tästä, kokeile ostoslakkoa. Ostaa saa vain ruokaa ja muuta päivittäin välttämätöntä kulutustavaraa.

Jos ajatuskin lakosta ahdistaa, testaa viikon harkinta-aikaa. Kun näet kaupassa ihanan jutun, päätä että saat ostaa sen, jos vielä seitsemän päivän jälkeen tekee mieli. Todennäköisesti unohdat koko asian siihen mennessä.

Jos siltikin lähdet alennusmyynteihin, ota mukaan tämä kahdeksan kysymyksen tarkistuslista (pdf), jonka avulla vältät virheostokset. Tulosta se, leikkaa sopivan kokoiseksi ja taittele mukaan lompakkoon. Kysy kysymykset itseltäsi ennen kassalle menoa ja jos yksin vastaus on tavaran hankkimista vastaan, jätä esine kauppaan.

 

Muistilista ostoksille

Mitä tuumit näistä kysymyksistä? Teetkö helposti virheostoksia?

*

Jos haluat tiedon järjestämisluennoista, kursseista ja uusista blogiteksteistä suoraan sähköpostiisi, tilaa tästä kerran kuussa ilmestyvä Paikka kaikelle -uutiskirje.

Turun työväenopistolla alkaa syyskuussa Tutkitaan tavarasuhdetta -työpaja. Ilmoittautuminen päättyy 27.8. Lisätietoja työpajasta löydät täältä.

Tervetuloa myös seuraamaan paneelikeskustelua on Helsingissä torstaina 31.8. klo 15−16. Miten siivouksesta tuli megatrendi? Keskustelijoina Ilana Aalto, Mira Ahjoniemi ja Visa Heinonen. Haastattelijana Pirjo Hiidenmaa. Tietokirja.fi-tapahtuma. Vapaa pääsy.

Syksyllä alkaa myös uusi lastenhuoneen järjestämiskurssi verkossa ja Paikka kaikelle -järjestämiskurssi Turussa. Ennakkoilmoittautumisen aukeamisesta saat ensimmäisenä tietää, kun tilaat uutiskirjeen.

Riisutut – tositeeveetä elämän tarkoituksesta

Sub-kanavalla alkoi viikko sitten uusi tosi-tv-sarja Riisutut, jonka ideana on seurata, miten ihmiset selviävät arjestaan ilman tavaroita. Ensimmäisessä jaksossa sarjan kuusi osallistujaa pakkasivat tavaransa kontteihin, joista he saavat käydä hakemassa yhden tavaran päivässä takaisin. Ruoan ja vessapaperin he saavat ohjelmatiimin puolesta. Töissä pitää käydä, mutta siellä saa käyttää lainavaatteita.

Tyhjässä huoneessa voi vaikka katsoa ikkunasta ulos. Kuva Pixabay.

Idea on sama kuin Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentissa (2013), jossa ohjaaja altisti itsensä vastaavaan, vuoden mittaiseen ihmiskokeeseen. Luukkaisen dokkari on filosofisen omaelämäkerrallinen tarina nuoren miehen elämänahdistuksesta. Se on onnellisuustarina, jossa päähenkilö saa sen, mitä havittelee (sisältöä elämälleen), luopumalla siitä, minkä luuli tuovan sen (tavaroiden haaliminen ja omistaminen).

Riisutut-sarja sen sijaan luottaa tutuksi käyneeseen tosi-tv-tyyliin, jossa edetään tuskaisen verkkaisesti ja herutetaan osallistujilta aiheeseen liittyvää tunnepuhetta ja spekulaatioita siitä, miten he tulevat selviämään ilman puhelinta ja tupakkaa. Sitten samoja kommentteja toistetaan toistamasta päästyä. Lisäksi sarjan markkinoinnissa on vahvasti nojattu ihmisten tirkistelynhaluun, siihenhän sarjan nimikin viittaa.

Jos nämä pystyy sietämään, sarja on itse asiassa hyvin tärkeiden asioiden äärellä ja oivalluksia tavarasuhteesta pilkahtelee siellä täällä. Ensimmäisessä jaksossa katsoja pääsivät kurkistamaan osallistujien kaappeihin. Omaan ammattijärjestäjäsilmääni niissä ei ollut mitään kovin erikoista, mutta kanssakatsojani, joka ei ole kaltaiseni paatunut kaappien penkoja, huudahteli monet kerrat hämmästyneenä. Myös sosiaalisen media kommenttiraidoilla osallistujien tavaramäärät herättivät ällistystä. Ohjelmantekijöiltä olikin havainnollinen oivallus laskea joitakin osallistujien tavaramääriä – toista sataa paria kenkiä on jo melkoinen säilytyshaaste. Jos tämä herättelee miettimään omia tavaramääriä, hyvä niin.

Toisen jakson pintateemana oli sen seuraaminen, miten tavarakonteille päästään alasti ja millaista on käydä kaupassa ilman meikkiä ja alushousuja. Sitä tärkeämpänä pidän kuitenkin pohdintaa siitä, miten osallistujat selviytyvät hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Jo ensimmäisessä jaksossa monelle osallistujalle vaikeimmaksi kysymykseksi näytti muodostuvan älylaitteesta eroaminen. Mutta olisiko se tosiaan ensimmäinen esine, jonka riisuttuna tahtoisi hakea takaisin? Toisessa jaksossa näimme, että perustarpeet menivät sittenkin viihteen ja sosiaalisuuden edelle: jokainen osallistuja haki kontistaan lämmintä päällepantavaa.

Kahden ensimmäisen jakson teemat voivat viedä myös katsoja perimmäisten tarpeiden äärelle: Mitä tavaroita tarvitsen selviytyäkseni? Mitkä tavarat tekevät elämästäni mukavaa? Milloin minulla on tavaroita niin paljon, että mukavuus alkaa muuttua haitaksi?

Käytän Paikka kaikelle -kirjassa esimerkkinä kenkiä. On selvää, että ainakin Suomen olosuhteissa tarvitsen jalkojeni suojaksi kengät. Mukavuutta tuo se, että kesäkäytössä on kevyemmät ja talvikäytössä suojaavammat kengät. Mutta voin kuvitella tilanteita, joissa olisi vielä mukavampaa, että minulla on myös sandaalit, juhlakengät, saapikkaat, lenkkarit, tennarit, kävelykengät tai kumisaappaat. Entäpä sitten, kun minulla jo on mustat tennarit, mutta koen tarvitsevani myös punaiset? Missä kohtaa perustarve suojata jalkoja muuttuu jonkin ihan muun ”tarpeen” ilmenemäksi – kuten ”tarpeeksi” olla muodikas tai tilaisuuden mukaan pukeutunut?

Riisutut piirtää esille tarpeen ja halun liukuvia rajoja ja tekee näkyväksi tavallisten kotien tavaramaailmaa. Vaikka sarjaa markkinoidaan nakuiluna, se itse asiassa käsittelee elämän tarkoitusta.

Jos inspiroidut sarjassa käytetystä äärimmäisen tehokkaasta tavarasuhteen selkiyttämismenetelmästä, kannattaa perehtyä amerikkalaisten The Minimalists -bloggaajien Packing party -konsepti. Siinä kodin kaikki tavarat pakataan muuttolaatikoihin. Sitten tavaroita otetaan kolmen viikon ajan takaisin sitä myöten kuin tarvetta ilmenee. Jäljelle jääneet heivataan asianmukaisiin kierrätyksiin. The Minimalistsien Ryan Nicodemuksen tavaroista jäi jäljelle yksi viidesosa.

Katsotko Riisuttuja? Mitä ajattelet sarjasta?

Maailmanloppu tulee – oletko varautunut?

Ylen luetuimpia uutisia menneellä viikolla oli juttu, joka käsitteli ”romahdusteoreetikko” Miika Vanhapihan ajatuksia varautumisesta teollisten yhteiskuntien luhistumiseen. Vanhapiha uskoo, että jo hyvinkin pian öljy loppuu, mikä johtaa suurvaltojen konfliktiin, resursseja koskeviin sotiin, talouskriisiin ja ympäristötuhoihin. Kriisien yhteisvaikutuksesta nykyiset yhteiskunnat ajautuvat romahduskierteeseen. Kaupat tyhjenevät, liikenne, lämmitys ja terveydenhuolto vaikeutuvat, tulee ruokapula. Poliittiset jännitteet ja epätoivo johtavat väkivaltaisiin selkkauksiin. Vanhapihan mukaan meidän pitäisi varautua romahdukseen opettelemalla sellaisia selviytymistaitoja, jotka omavaraistaloudessa eläneille esivanhemmillemme olivat arkipäivää vielä sata vuotta sitten.

Nämä meiltä puuttuu.

Nämä meiltä puuttuu.

Vanhapiha ei ole puheissaan yksin. Maailmanlopun ennustajia on ollut vähintään niin kauan kuin ihmisillä on ollut ajatus siitä, että historia etenee kohti jotakin. Teema löytyy Raamatustakin. Erilaiset maailmanlopun skenaariot ovat olleet ehtymätön lähde elokuvissa, kirjallisuudessa ja peleissä: Terminaattori, Melancholia, Apinoiden planeetta, Nälkäpeli, Sarasvatin hiekkaa, Fallout, Gears of War

Mitä tulee varautumiseen, amerikkalaisperäinen survivalismi lienee tällä hetkellä sen näkyvin muoto. Jos et tiedä, mistä on kyse, vilkaise tositeeveesarja Doomsday Preppersiä. Se kertoo survivalisteista ja heidän keinovalikoimastaan sekä tarjoaa neuvoja varautumistason nostamiseen. Ohjeman sivuilla olevan testin avulla voi selvittää, miten varautunut itse on amerikkalaisella mittapuulla. (Itse selviäisin katastrofitilanteessa 0–1 viikkoa – minulta puuttuu mm. bunkkeri, kaasunaamari ja käsiaseet.)

Myös suomenkielisillä survivalistisivuilla opastetaan harjoittamaan eloonjäämistaitoja, rakentamaan suojia ja varaamaan ruokaa, juomaa ja välineitä. Armeijan ylijäämätarvikkeita myyvästä suositusta verkkokaupasta saa selviytymispakkauksia. Varautumisen puolesta puhuu myös pelastusalan keskusjärjestö SPEK, joskin huomattavasti maltillisemmin äänenpainoin: joka taloudessa pitäisi olla kotivaraa noin viikoksi sähkökatkojen, sairastumisen, lakkojen, myrskyjen ja onnettomuuksien varalta. Kotivara on ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita.

Huoltovarmuuskeskuksen sivuilla on varautumistesti, joka kartoittaa pahan päivän varalle tehtyjä valmisteluja suomalaiseen tapaan: onko paristoja, taskulamppu, vesiastioita, palohälyttimet? Maailmanlopun pelkoa listassa herättävät enintään joditabletit, joita tarvitaan säteilyvaaratilanteessa. Mielenkiintoista kyllä, Huoltovarmuuskeskuksen testissä taidoista ei mainita kuin ensiaputaidot, kun taas esimerkiksi Vanhapihan edustamassa varautumisessa olennaista on osata metsästää, viljellä ja valmistaa omat tarve-esineet. Tosin se olisikin perin outoa, jos suomalaiset viranomaiset lietsoisivat pelkoja yhteiskunnan romahtamisesta. (Huoltovarmuuskeskuksen testi kertoo, että minulla on ”parantamisen varaa”, sillä en esimerkiksi tiedä, mistä taloyhtiössämme saa vedet poikki enkä omista kaasukeitintä.)

Survivalistisivulla sanotaan, että nykyisen preppers-harrastukset juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä kylmän sodan ajassa, jolloin amerikkalaiset pelkäsivät ydinsotaa. Varustautujat varmasti pitävät itseään järkevinä realisteina. Survivalistien juttuja lukiessa nousee kyllä mieleen myös erilaiset salaliittoteoriat ja ylipäätään luottamuksen puute yhteiskuntaan ja kanssaihmisiin.

Realistisen ja maailmanloppua julistavan varautumisen raja on häilyvä. Itselläni se kulkee aika tarkalleen siinä, että kohtuullinen kotivara on tarpeen. En pidä todennäköisenä, että zombiapokalypsi alkaisi päivänä minä hyvänsä. Mutta ei tuomiopäivän julistuksia silti ole helppo karistaa mielestä. On vaikea pysyä luottavaisena ja optimistisena maailmanmenon suhteen, jos romahdusennusteita joutuu lukemaan jopa kunnioitettavan suomalaisen mediainstituution, Yleisradion, sivuilta.

Epäilen, että median ja populaarikulttuurin lietsomalla maailmanlopun pelolla – joka lievemmässä muodossaan ilmenee uusiin pulavuosiin varautumisena – on yhtymäkohtansa kotien tavaratulvaan. Mitä vähemmän ihmisellä on luottamusta siihen, että hän selviää vastaisuudessa ilman käyttämätöntä leipäkonettaan, pieneksi käynyttä villapaitaansa, vanhaa nojatuoliaan, rikkoutunutta pesukonetta, Suomen kuvalehtien vanhoja vuosikertoja tai muovipussikokoelmaansa, sitä enemmän tavaroita nurkkiin jää pyörimään.

Mutta mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos itselle tarpeettomista tavaroista luopuisi? Ja auttaisivatko vanhat rievut ja risat kodinkoneet selviämään yhteiskunnan romahtaessa – tai vaikka pitkässä sähkökatkoksessa? Kenties auttaisivat, jos ajattelemme, että selviytyjä on se, jonka varastot ovat pulleimmat.

Romahdusteoreetikko Vanhapihalla on kuitenkin tähän lohdullinen näkökulma: hän ei kannata bunkkerisurvivalismia eikä usko selviytyjän olevan yksinäinen Mad Max -henkinen sankari. Vanhapiha sanoo, että selviytyjiä ovat sosiaaliset, verkostoituvat ihmiset, jotka hakevat apua ja myös tarjoavat apua. ”Sitä on ihmisyys. Me olemme osa toisten ihmisten muodostamaa joukkoa, yhdessä me järjestetään elämäämme ja yhdessä ratkotaan ongelmat.”

Luottamus siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella tulevaisuudessakin, auttaa olemaan realistinen myös sen suhteen, mitä kotona tarvitsee säilyttää.

Varaudutko hätätilanteisiin? Kuormittaako se kotisi säilytystiloja?

*

Kun olin kirjoittanut tämän jutun, somevirrassani pyöri jälleen kerran yksi surullinen ja kauhea video, jossa Aleppon kaupungissa saarroksissa olevat ihmiset kantoivat haavoittuneita lapsia pommitetuista rakennuksista. Ollaan ihmisiä ja autetaan niitä, joiden varastot ovat aikoja sitten tyhjenneet. Täällä on Unicefin lahjoitussivu, jossa voit tehdä lahjoituksen Syyrian lasten hyväksi. Valitse lahjoituskohde tiputusvalikosta.

Ruoka suuhun, ei roskiin

Eräällä kodinraivauspalstalla kysyttiin taannoin, onko loukkaavaa muita perheenjäseniä kohtaan, jos nimikoi tavaroiden paikat kaapeissa. No ei todellakaan ole, sehän vain helpottaa kaikkien elämää! Tavarat palautuvat paikoilleen ja löytyvät tarvittaessa silloinkin kun on kiire. Lisäksi eripura vähenee, kun ei tarvitse ihmetellä tavaran sijaintia. Olettaen tietysti, että tavaroiden paikat on valittu yhteisymmärryksessä.

IMG_0038

Meillä ruuantähteet säilytetään useimmiten keittolautasissa, jotka toimivat myös murokulhoina ja tarjoiluastioina. Todellinen keittiön multitaskeri ja tilansäästäjä.

Itse dymotin jokin aika sitten etiketit jopa jääkaappiin. Ajatukseni oli, että selvät vakipaikat eri aineksille helpottaisivat ruokatilanteen seurantaa. Halusin etenkin ruuantähteet yhteen paikkaan, jotta ne varmasti tulevat syötyä. Ruokahävikki on nimittäin ongelma sekä yksittäisen jääkaappikunnan että ympäristön näkökulmasta.

Pääkaupunkiseudun koteja koskeneen Foodspill-tutkimuksen mukaan ruokaa hävitetään vuodessa 24 kiloa asukasta kohti. 18 kiloa tästä päätyi 2010-luvun alkupuolella kaatopaikalle (nykyisin ilmeisesti polttolaitokseen), 6 kiloa koostui biojätteestä ja pois kaadetusta maidosta. Myös kahvia ja teetä kaadetaan usein viemäriin. Poisheitettyjen elintarvikkeiden arvo oli vuodessa 125 euroa per asukas.

Hätkähdyttävää on, että 15 prosenttia kotitalouksien kaatopaikalle päätyneestä ruuasta oli avaamattomissa pakkauksissa. Näistä 40 prosenttia sisälsi kalliita liha- ja valmisruokatuotteita. Jokin kotien ruokaketjussa mättää, jos kaapissa olevaa ei muisteta edes maistaa. Suurin osa ruokaketjun hävikistä syntyykin kotitalouksissa. Muita hävikin syntypaikkoja ovat kaupat, ravitsemuspalvelut ja teollisuus.

Ihmiset pitävät elintarvikepakkauksia suurempana ympäristöongelmana kuin ruokahävikkiä, vaikka hävikin ympäristövaikutukset ovat selvästi suuremmat. Olisiko tässä jonkinlaista kompostointiharhaa? Roskiin heitetty ruoka on kuitenkin aina turhaan tuotettua ruokaa. Ruoantuotanto, valmistus, ravintolapalvelut ja kauppamatkat aiheuttavat kaikesta ympäristökuormituksesta yli kolmanneksen. Eniten vaikutus kohdistuu vesistöihin, joiden rehevöittävistä päästöistä puolet koostuu ruuan tuotannosta. Ehkä teidänkin mökkirannallenne kertyy sinilevää? Jäljet johtavat jääkaappiin.

Suunnitelmallisuus ruokakaupassa vähentää hukkaan joutuvan ruuan määrää. Jos et jaksa kirjoittaa ostoslistaa, nappaa edes kännykällä kuva kuiva-ainekaapista tai jääkaapista. Opettele tuntemaan ruokatyylisi – jos bambusäilyke ja hirssijauho toistuvasti vanhenevat kaappiisi, älä tee ainakaan suunnittelemattomia ruokakokeiluja. Älä edes silloin, kun eksoottiset ainekset ovat tarjouksessa kolme kahden hinnalla. Tähteet ja satunnaiset raaka-aineet saa luovuudella muutettua ruuaksi, ja luovuuden puuttuessa voi hyödyntää reseptihakua, joka antaa ideoita kaapista löytyvien ainesten kokkaamiseen.

Myös järjestämisen keinoin voi pienentää ruokahävikkiä:

  • Järjestä ruuat kaappiin kuten kaupassa: uudemmat taakse, vanhimmat eteen. Tämä on erityisen tärkeää nopeasti pilaantuvien tuoretuotteiden ja vihannesten kohdalla. Kaikkein eniten roskiin päätyy vihanneksia.
  • Avaa vain yksi pakkaus kerrallaan.
  • Nimikoi ruokien paikat kuiva-ainekaapissa, jääkaapissa ja pakastimessa, niin saat helposti selville, mitä sinulla jo on, etkä osta turhaan lisää.
  • Nimikoi ja merkitse päiväys myös kaikkeen mitä pakastat. Pakastimesta muodostuu usein ruuan hautausmaa.
  • Kun kaapissa on neljännes tyhjää, sitä on helppo käyttää ja järjestys pysyy. Tämä koskee myös ruokakaappeja.
  • Karusellitarjotin voi pienessä tai täydessä jääkaapissa estää ainesten ajautumista takariviin katseen ulottumattomiin.
  • Jos säilytät kotivaraa hätätilanteiden varalta, muista ylläpitää elintarvikkeiden kiertoa, ettei hätävarasi vanhene kaappiin.
IMG_9995

Ehkä etiketit jääkaapissa ovat jonkun mielestä holhoamista, mutta kyllä ne arkea helpottavat. Sivumennen sanoen en itse säilyttäisi juustohöylää jääkaapissa, mutta viiden hengen taloudessa joutuu tekemään kompromisseja.

Lisää vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen löytyy täältä. Jaa kommenteissa myös oma paras menetelmäsi.

Tavaramatikkaa

Montako lakanaa, pyyheliinaa, kahvikuppia tai lastenvaatetta on sopivasti? Paikka kaikelle -ryhmässä toistuva keskustelujen aihe koskee sitä, kuinka monta kappaletta jotakin tiettyä tavaraa tarvitsee, jotta arki rullaa mutta kaapeissa ei ole turhaa tungosta.

clothespins-9273_1920

Tutkijoiden määrittelemä hyödykkeiden kohtuullinen minimitaso on tarkistettavissa Kuluttajatutkimuskeskuksen Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjetit liitetaulukoista. Niiden mukaan yksineläjä tarvitsee esimerkiksi kahvikuppeja neljä ja kylpypyyhkeitä neljä. Lapsiperheessä kuppeja tarvitaan kahdeksan ja pyyhkeitä sama määrä, lakanoita puolestaan kymmenet. Lisäoletuksena on, että kahvikupit kestävät 15 vuotta ja pyyhkeen käyttöikä on seitsemän vuotta. Määrät ehkä tuntuvat pieniltä, mutta kuten Tavarataivas-dokkaristi Petri Luukainen on todennut, minimitason yli menevä on vain varastointia tai estetiikkaa.

Vaikka kohtuullisen minimitason taulukot ovat mielenkiintoisia, ne eivät huomioi yksilöllisiä tilanteita. Käytössä olevan budjetin lisäksi on huomioitava myös olosuhteet. Kenties yksineläjä kestitsee usein isoa kaveriporukkaa. Silloin ei neljä kuppia riitä mihinkään. Ehkä jossakin perheessä lakanat otetaan aina suoraan kuivurista takaisin käyttöön. Silloin yksi lakana per perheenjäsen on tarpeeksi.

Monien käyttötavaroiden optimimäärä on kuitenkin laskettavissa yksinkertaisella matikalla. Esitän tässä kaavat, jotka vastaavat yleisimpiin ”paljonko on tarpeeksi?” -kysymyksiin.

Esimerkki 1. Kuinka monta kylpypyyhettä on tarpeeksi?

Laskelmassa pitää huomioida seuraavat asiat:

Perheenjäsenten määrä
Erikoistilanteet (esim. urheiluharrastukset tai vieraat, jotka eivät tuo omaa pyyhettä)
Pyyhkeiden vaihtoväli
Pesutiheys

Esimerkkiperheessä on neljä jäsentä, pyyhkeet vaihdetaan kerran viikossa mutta pyyhepyykki pestään vain joka toinen viikko, jolloin usein kaksikin pyyhesettiä on yhtä aikaa likaisena. Tässä perheessä ei ole kuivuria, joten pyyhkeet eivät tule suoraan pesusta käyttöön. Tarvitaan siis vielä kolmas setti pitkän pesuvälin takia. Lisäksi perheessä käy enintään kerran kuussa 4 saunavierasta kerralla ja kaksi perheenjäsentä tarvitsee erilliset treenipyyhkeet, jotka vaihdetaan ja pestään samalla tahdilla kuin muutkin pyyhkeet.

Perheenjäsenten määrä: 4
Erikoistilanteet: 4 vieraspyyhettä, 2 treenipyyhettä
Pyyhkeiden vaihtoväli: 1 kerran viikossa (= 4 kylpypyyhettä ja 2 treenipyyhettä viikossa)
Pesutiheys: 1 kerran kahdessa viikossa (= 2–3 settiä sekä kylpypyyhkeitä että treenipyyhkeitä)

Tässä perheessä tarvitaan kaikkiaan 22 pyyhettä.

Tehostamalla pyykinpesua tämä perhe voisi luopua vieraspyyhkeistä, antaa omat tuplapyyhkeensä vieraiden käyttöön ja päästä eroon kolmannesta kylpy- ja treenipyyhesetistä. Näin jäljelle jäisi 12 pyyhettä. Ihmeellistä kyllä, tavaran vähentäminen usein itsestään tehostaa huoltoketjua, kun taas esineiden varalla pitäminen tekee mahdolliseksi sen, että pyykki pääsee kasaantumaan. Vähemmän tavaraa, vähemmän läjiä.

Lakanoiden ja käsipyyhkeiden laskukaava on sama kuin kylpypyyhkeiden. Käsipyyhkeissä pitää ottaa huomioon myös vessojen määrä ja se, onko jokaisella (+ vierailla) omat käsipyyhkeet vai käytetäänkö yhteistä. Samaan tapaan lasketaan myös astioiden määrä huomioiden tiskausväli ja -tapa sekä talouden ruokailijoiden määrä ja vierasvara.

Esimerkki 2. Kuinka monta sisävaatetta päiväkoti-ikäinen tarvitsee?

Laskelmassa pitää huomioida seuraavat seikat:

Pesutiheys
Yläosat per pesuväli
Alaosat per pesuväli
Sukat/sukkahousut per pesuväli
Alushousut per pesuväli
Hätävara kaikkiin vaatekategorioihin
Erikoisvaatteet

Esimerkkitapauksessamme lapsen vaatteet pestään kaksi kertaa viikossa. Pesuväli on siis varman päälle laskien 4 päivää. Lapsi käyttää pääsääntöisesti yhden sisävaatekerran päivässä, mutta niitä päiviä varten, kun maito kaatuu syliin tai pissat tulevat housuun lisäämme 2 hätävaravaatekertaa. Lisäksi tarvitaan yhdet juhlavaatteet erikoistilanteisiin, joita oletamme olevan enintään kerran viikossa.

Pesutiheys: 2 kertaa viikossa
Yläosat per pesuväli: 4
Alaosat per pesuväli: 4
Sukat/sukkahousut per pesuväli: 4
Alushousut per pesuväli 4
Hätävara kaikkiin vaatekategorioihin: 2
Erikoisvaatteet kaikissa kategorioissa: 1

Tämä lapsi tarvitsee 6 yläosaa, 6 alaosaa, 6 sukat tai sukkahousut, 6 alushousut sekä yhden juhlavaatekerran. Tietysti lapsi tarvitsee tämän lisäksi kaikenlaisia välikerroksen vaatteita, eri vuodenaikojen mukaan vaihtelua ja ulkovaatteet.

Kohtuullista minimitasoa koskevassa tutkimuksessa 4-vuotiaan pojan lasketaan tarvitsevan sisävaatteita melko lailla sama määrä:

8 alushousut
2 pitkät alushousut
6 ohuet nilkkasukat
2 paksut sukat
4 pitkähihaista trikoopaitaa
6 lyhythihaista
2 collegepaitaa
3 collegehousua
1 villapaita
2 shortsit
2 farkut
1 kesähousut
1 juhlapuku

Jos tässä esitetyt lastenvaatemäärät kuulostavat pieniltä, täältä voi lukea pyykkikokeilusta, jossa perheenäiti helpotti elämäänsä karsimalla sekä omansa että lastensa vaatteet kolmeen vaatekertaan.

Inspiroidutko tavaroiden laskemisesta? Millainen sinun tarvelaskelmasi olisi?

Miten ruotsalaisesta huonekaluhallista selviää ilman heräteostoksia?

Teininä rakastin Ikeaa, vaikka sitä ei silloin edes ollut Suomessa. Ikea edusti kaikkea sitä ihanaa, persoonallista ja luovaa, jota sotkat ja iskut eivät pystyneet tarjoamaan. Pari vuotta vanhempi kaverini oli maailmanmiehen elkein soittanut Ikeaan ja pyytänyt lähettämään kuvaston itselleen. Hänen Tukholmasta noudetulla Ikea-sohvallaan pläräsin katalogia posket punaisena ja sisustusunelmoin.

Kun Espoon myymälä sitten avattiin syksyllä vuonna 1996, teimme kämppäkavereiden kanssa sinne toiviomatkan. Jopa päivän säätila on piirtynyt mieleeni tarkasti. Moni muukin suomalainen oli kokenut hurahduksen ja myymälän hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ostimme kimpassa metallisia henkareita, jotka lunastin myöhemmin omikseni. Ne ovat meillä edelleen käytössä eteishenkareina.

IMG_3025

Lukemattomissa kodeissa kautta maailman lasten leluja säilytetään Expedit-hyllyssä (nyk. Kallax). Niin meilläkin. Hyllymme on tuunattu tuplapitkäksi Ikea Hackers -sivuilta löytyneiden ohjeiden mukaan. Siellä ihmiset osoittavat, että massatuote ei estä luovuutta kukkimasta vaan on päinvastoin sille virike.

On nurinkurista, että Ikea yhdistyi mielessäni yksilöllisyyteen. Ikeahan tuottaa massatavaraa, jolla on kalustettu miljoonat ja miljoonat kodit Thaimaasta Dominikaaniseen tasavaltaan. 1990-luvulla Ikea tarkoitti kuitenkin valikoiman laajenemista. Ikean saapuminen Suomeen oli yksi askel kansainvälistymisen ja globalisoitumisen ketjussa, jonka seurauksena meillä on tänään kaikki maailman tavarat vain parin klikkauksen päässä kotiovelta. Ikean vanavedessä tänne asettui moni muukin kansainvälinen ketju. Valikoima muuttui lähes loputtomaksi ja trendien kierto nopeutui läkähdyttäväksi. Se Suomi, jossa kaikki joivat samaa Valion maitoa ja katsoivat samaa puoli yhdeksän uutislähetystä, alkoi jäädä taakse.

Vuonna 1996 Ikeassa käyminen oli ainutlaatuinen elämys itsessään, vähän kuin olisi huvipuistoon mennyt. Toisin kuin muissa kaupoissa, Ikeassa asiakkaat ajettiin sisään labyrinttimaiseen tilaan, josta ei voinut kääntyä takaisin ja jossa oli vaellettava kilometritolkulla eksyttäviä reittejä. Noihin aikoihin ei nimittäin päässyt alakertaan ennen kuin oli kiertänyt yläkerran. Melko erikoinen konsepti kun oikein ajattelee. Miksi kukaan suostuu tuollaiseen vapaaehtoisesti ja vieläpä maksaa käynnistään?

On tunnettua, että Ikeasta on vaikea selvitä ulos ilman heräteostoksia. Tämä saattaa perustua nimenomaan siihen, että Ikeassa käyminen on vaivalloista ja vaatii aikaa. Kun välimatkat myymälässä ovat pitkiä ja eksyttäviä, asiakkaat kokevat helpommaksi vain napata kiinnostavat tavarat ostoskoriinsa ohi mennessään. Harkitseminen ja palaaminen harkinnan jälkeen takaisin olisi liian hankalaa.

Heräteostosten välttäminen on kuitenkin mahdollista, kun noudatat näitä Paikka kaikelle -ryhmässä laatimiamme pettämättömiä neuvoja.

1. Selvitä motivaatiosi ja tarpeesi. Jos olet menossa Ikeaan vain viettämään aikaa ystävän kanssa, menkää mieluummin vaikka museoon tai kahvilaan. Niissä on vähemmän ostettavaa.

2. Jos vakain mielin olet päättänyt, että tarvitset Ikeasta jotain, lähde valmistautuneena. Tee ostoslista. Katso tuotteiden hyllypaikat valmiiksi netistä. Ota mitat kotona ja pidä värimallit mukanasi, niin et tule ostaneeksi ehkä-suunnilleen-melkein sopivaa. Älä vilkuile sivuillesi.

3. Hyödynnä myymälästä löytyvää myymäläkarttaa, siihen on merkitty oikopolkuja. Suunnitellen Ikeasta on mahdollista selvitä ulos alle puolessa tunnissa.

4. Ohittaessasi tarjouslaareja voit kehua itseäsi siitä, että et tarvitse ja halua tuotakaan tavaraa! Itsekurisi on loistokunnossa toisin kuin niillä, joiden ostoskorit tursuavat roinaa.

5. Jos sinulla kuitenkin herää halu ostaa jotakin suunnittelematonta, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

  • Mihin laitan tämän kotona?
  • Mitä vaivaa tästä aiheutuu? Miten tätä hoidetaan ja miten helposti tästä pääsee myöhemmin eroon?
  • Onko tämä tavara laadukas ja kestävä? Millaisissa olosuhteissa se on tuotettu?
  • Oliko minulla tarve kyseiselle tavaralle jo ennen liikkeeseen tuloa vai heräsikö halu vasta kun näit tavaran?
  • Olenko ostamassa vain siksi, että tavara on niin halpa?

6. Muistele, miten heräteostoksille viimeksi kävi. Onko sinulle tuttu tilanne se, että kaupasta tultua sininen kassi, tai ehkä useampikin, lojuu nurkassa koskemattomana pitkiä aikoja? Et oikeastaan tarvinnut niitä tavaroita ollenkaan.

7. Jos todella isket silmäsi johonkin tavaraan, poimi se ostoskoriisi. Nyt ”löytö” on ikään kuin tallessa. Kun pääset kassalle, harkitse uudelleen ja jätä tuote ostamatta. Koska on kohteliasta palauttaa tuote paikoilleen, opit jo yhdestä takaisinjuoksusta, että heräteostoksia ei tosiaankaan kannata tehdä.

8. Jos heräteostos kaikesta huolimatta livahtaa kotiin asti, hyödynnä Ikean palautusmahdollisuus ja vie tavara takaisin kauppaan.

The Guardian kirjoitti tällä viikolla Ikean kestävän kehityksen johtajan todenneen – mahdollisesti sivu suunsa – että kodin sisustamisen huippu on länsimaissa jo saavutettu. Yksittäiseen kotiin sovellettuna tämä tarkoittaa, että yhtään uutta sisustustavaraa ei enää mahdu sisään. Tätä on hyvä tutkiskella mielessään jo ennen kuin suuntaa ostoksille.

 

134 tavaraa, joita et tarvitse

Mitä kaikkea voi jättää ostamatta ja olla ilman? Entä mitä voi korvata jollakin ilmaisella tai kestoversiolla? Näin kysyttiin Paikka kaikelle -ryhmässä. Vastauksena ryhmän jäsenet keksivät 134 tavaraa, joita ilman pärjää, jotka voi korvata toisella (usein monikäyttöisemmällä) tai joita ei tarvitse heittää pois käytön jälkeen. Listassa ensimmäisenä on turhake ja toisena sen korvaava tarvike. Selviäisitkö sinä ilman näitä?‪

Yhden turhake on toisen tarvike. Kuva Bixabay.

Hygienia & kauneus

  1. Vanulaput ––– pestävät meikinpoistolaput
  2. Meikinpuhdistusaine ––– Manteliöljy, kookosöljy, perusvoide
  3. Kosteusvoide ––– Manteliöljy, kookosöljy
  4. Ihonkuorinta-aine ––– Manteliöljy tai kookosöljy sokerin kanssa, käytetyt kahvinporot, suola
  5. Shampoo ––– Palashampoo, ruokasooda, emäksinen suola, marseillesaippua, no poo
  6. Hiustenhoitoaine ––– Kookosöljy, viinietikkavesi, apteekin perusvoide
  7. Meikit ––– Meikittömyys
  8. Hajusteet ––– Hajusteettomuus
  9. Deodorantti ––– Hiki :)
  10. Tekokynnet ––– Omat kynnet
  11. Hiustenpidennykset ––– Omat hiukset
  12. Ripsienpidennykset ––– Omat ripset
  13. Sähköhammasharja ––– Hammasharja
  14. Höylä ––– Ihokarvat, sokeri
  15. Sheiveri ––– Ihokarvat, sokeri
  16. Siteet ––– Kestositeet
  17. Tampoonit ––– Kuukuppi
  18. Nenäliinat ––– Kankaiset nenäliinat
  19. Istuinaluset saunaan ––– Pala vanhaa froteepyyhettä

Vauvat & lapset

  1. ‪Vauvojen kertakäyttöpuhdistuspyyhkeet ––– Vesi ja pyyheliina
  2. Vaipat ––– Kestovaipat, vessahätäviestintä
  3. Hoitopöytä ––– Pehmuste pesukoneen päällä, aikuisen sänky
  4. Pinnasänky ––– Perhepeti, vauvapesä
  5. Pinnasängyn petivaatteet ––– Aikuisen peitto perhepedissä (Huom! Pientä vauvaa ei saa laittaa aikuisen peiton alle, ettei hän joudu uppeluksiin)
  6. Vauvapesä ––– Tyynyt, äitiyspakkaus, pinnasänky
  7. Kapalot ––– Peitto
  8. Juniorisänky ––– Standardisänky
  9. Junioripetivaatteet ––– Standardipetivaatteet
  10. Lasten muoviastiat ––– Perheen muutoinkin käyttämät posliini- ja lasiastiat
  11. Lelut ––– Kivet, kepit, kävyt, tyhjät vessapaperirullat, viltit, tuolit
  12. Sitteri ––– Lattia, syli
  13. Leikkimatto ––– Lattia, syli
  14. Lelukaari –––Lattia, syli
  15. Bumbo ––– Lattia, syli, sitteri
  16. Kävelykärry ––– Lattia, sohvanreuna, aikuisen käsi
  17. Kävelytuoli ––– Lattia
  18. Koliikkikeinu ––– Sitteri, pinnasänky, syli
  19. Hyppykiikku ––– Sylihypytys
  20. Kantorinkka ––– Lastenvaunut, syli
  21. Katoreppu ––– Lastenvaunut, syli, lattia
  22. Kantoliina ––– Lastenvaunut, syli, lattia
  23. Lastenvaunut ––– Kantorinkka/reppu/liina

Keittiö

  1. ‪Talouspaperi ––– Vessapaperi, vanhoista vaatteista leikatut pestävät liinat, sanomalehti, keittiöpyyhe
  2. Tiskirätti ––– Kestotiskirätti
  3. Biojätepussit ––– Sanomalehti, paperinen hedelmäpussi, ei pussia lainkaan
  4. Pussitee ––– Teenhaudutuskannu
  5. Teenhaudutuskannu ––– Teesihti
  6. Erilliset maustepurkit mausteille ––– Kaupan pakkaukset
  7. ‪Purkit, joihin kuivatuotteet siirretään ––– Kaupan pakkaukset
  8. Miniraastinrauta ––– Tavallinen raastinrauta
  9. Paperivuoat ––– Muffinsivuoka
  10. Kakkupohjavuoka ––– Irtopohjavuoka, uunipelti
  11. Teflonpannu ––– Teräs- tai valurautapannu
  12. Jääkaappimagneetit ––– Tyhjä jääkaapinovi
  13. Suodatinpussit ––– Kestosuodatin‪
  14. Paperiservetit ––– Kangasservetit, talouspaperi, ei mitään
  15. Servettitelineet ––– Myyntipaketti, ei mitään
  16. Mandoliini ––– Veitsi, juustohöylä, kuorimaveitsi
  17. Leipälaatikko ––– Kaappi
  18. Kertakäyttöastiat ––– Posliiniastiat
  19. Jouluastiat ––– Arkiastiat
  20. Paremmat serviisit ––– Käyttöastiat
  21. ‪Kertakäyttöpöytäliina ––– Kangaspöytäliina
  22. Pöytäliina ––– Paljas pöytä
  23. Vedenkeitin ––– Kattila ja liesi
  24. Riisinkeitin ––– Kattila ja liesi
  25. Kananmunakeitin ––– Kattila ja liesi
  26. Popkornikone ––– Kattila ja liesi
  27. Ranskanperunakeitin ––– Kattila ja liesi
  28. Haudutuspata ––– Kattila‪ ja liesi
  29. Jäätelökone ––– Pakastin
  30. Leipäkone ––– Uuni
  31. Sähköinen sitruspuserrin ––– Sitruspuserrin, kädet
  32. Espressokone ––– Mutteripannu
  33. Mikroaaltouuni ––– Liesi ja uuni
  34. Kahvinkeitin ––– Mutteripannu, kahvipannu
  35. Astianpesukone ––– Tiskiallas ja -harja
  36. Silppurikone ––– Monitoimikone
  37. Tehosekoitin ––– Monitoimikone
  38. Sauvasekoitin ––– Yleiskone
  39. Yleiskone ––– Vispilä, kauha, kulho
  40. Monitoimikone ––– Veitsi, raastinrauta
  41. Keittokirjat ––– Nettireseptit

Pyykinpesu

  1. Pyykinhuuhteluaine ––– Etikka
  2. Pyykinpesukone ––– Pesutupa
  3. Kuivausrumpu ––– Pyykinkuivausteline
  4. Pyykinkuivausteline ––– Kuivausrumpu, henkarit

Siivous

  1. Siivousaineet ––– Sooda, astianpesuaine, etikka
  2. Pölyliina ––– Rikkinäinen sukka
  3. Pölymoppi ––– Vanha sukka lattiaharjan päällä
  4. Siivousrätti ––– Pala vanhaa lakanaa
  5. Imuri ––– Levymoppi ja rikkaharja

Sisustus

  1. Maljakko ––– Lidlin mehupullo
  2. Kastelukannu ––– Lidlin mehupullo
  3. Mehupullo ––– Lidlin mehupullo
  4. Kirjahylly ––– Kirjasto
  5. Sohva ––– Sänky
  6. Päiväpeitto ––– Kauniit pussilakanat
  7. Verhot ––– Kaihtimet, ei mitään
  8. Jouluverhot ––– Tavalliset verhot
  9. Kesäverhot ––– Tavalliset verhot
  10. Talviverhot ––– Tavalliset verhot
  11. Kausipöytäliina ––– Tavallinen pöytäliina
  12. Kausimatto ––– Tavallinen matto
  13. Kausisohvatyynynpäällinen ––– Tavallinen sohvatyynynpäällinen
  14. Matto ––– Paljas lattia
  15. Kynttilät ––– Sähkövalo
  16. Kynttilänjalat ––– Astiat
  17. Tuikkukipot ––– Astiat
  18. Koriste-esineet ––– Käyttöesineet

Kulttuuri & viihde

  1. Kirjat ––– Kirjasto
  2. Lehdet ––– Kirjasto
  3. TV ––– Netti, suoratoistopalvelut
  4. CD-levyt ––– Spotify ja vastaavat
  5. DVD-levyt ––– Kirjasto, vuokraamo, suoratoistopalvelut
  6. Tietokone ––– Puhelin
  7. ‪Kamera ––– Puhelin
  8. ‪Radio ––– Puhelin
  9. Stereot ––– Puhelin
  10. Kalenteri ––– Puhelin
  11. Muistiinpanot ––– Puhelin
  12. Kauppalista ––– Puhelin
  13. Facebook ––– Seurustelu kaverien kanssa IRL

Sekalaista tarpeetonta

  1. Taskulamppu ––– Puhelimen lamppu
  2. Hautakynttilät ––– Kukat, lyhty pöytäkynttilällä
  3. Muovikassi ––– Kestokassi
  4. Hedelmäpussi ––– Kestohedelmäpussi
  5. Kontaktimuovi ––– Ommellut kestopäälliset kirjoihin, käärepaperipäällinen
  6. Lahjapaperi ––– Kestopussit, lahjakääre keittiöpyyhkeestä, sanomalehden sivu, turistikartta
  7. Lahjapaperikassit ––– Lahja ilman kassia
  8. Uudet korut ––– Vanhat korut
  9. Auto ––– Jalat, pyörä, bussi, juna, taksi
  10. Luistimet ––– Vuokra- tai lainaluistimet
  11. Sukset ––– Vuokra- tai lainasukset

Keksitkö lisää? Jaa kommenteissa.

*

Kiitos Paikka kaikelle -ryhmä!